Kaikki kivat jutut on kielletty, miten ihmeessä me jaksetaan?

[Asswiper]

Juuri hetki sitten tuli tieto isojen kesätapahtumien perumisesta. Lisäksi museot, kirjastot, ja ravintolat ovat olleet kiinni jo pidemmän aikaa. Ulkomaillekaan ei pääse. Hieman kärjistäen voisi todeta, ettei mitään kivaa saa tehdä.

 

Rajoitustoimille on esitetty ihan hyvät perusteet, ja ne ovat samansuuntaisia, kuin muualla Euroopassa. Julkisessa keskustelussa ei ole kuitenkaan pahemmin käsitelty sitä, kuinkä nämä rajoitteet vaikuttavat pidemmällä aikavälillä kriittisten alojen työntekijöiden työssäjaksamiseen.

Oma työni on muuttunut radikaalisti. Meidän osastolla hoidetaan lukuisia koronaan kuolevia ihmisiä, joiden omaisilla ei ole mitään mahdollisuutta käydä jättämässä jäähyväisiä. Kuolinviestien soittaminen omaisille on aivan arkipäivää. Lisäksi omaa henkilökuntaa on sairaana ja karanteenissa, jolloin henkisesti äärimmäisen raskaaksi muuttunutta työtä tehdään usein lähes tuntemattomien kollegoiden kanssa.

Tällainen jättää jälkensä jopa kokeneeseen ja kovaksi keitettyyn ammattilaiseen. Vapaa-ajalla on vaikea palautua työn aiheuttamasta kuormituksesta, kun läheisiä ei voi juurikaan nähdä näiden pelätessä koronatartuntaa. Vapaapäivien ohjelma pyöriikin tällä hetkellä hyvin arkisten asioiden ympärillä.

Kyllähän tällaista jaksaa aikansa. Ihmiset ovat menneinä vuosikymmeninä kokeneet pahempiakin kriisejä. Silti ei ole syytä vähätellä nykyistä tilannetta. On täysin varmaa, että tämä poikkeusaika tulee jättämään jälkensä moniin meistä. Meistä kaikki eivät ole perheellisiä, ja osalla meistä ei ole juurikaan läheisiä tukemassa meitä. Osa meistä hoitajista kokee yksinäisyyttä ilman poikkeusaikojen aiheuttamia muutoksiakin.

Kaikkein pahinta on se, ettei monilla meistä ole lähitulevaisuudessa edessä mitään varmaa "kohokohtaa" jonka voimalla jaksaa varsin kuormittavaksi ja jopa vaaralliseksikin muuttunutta työtämme.

Täytän huomenna 40 ajastaikaa. Minun oli tarkoitus viettää "pyöreitä" Tallinnassa läheisteni kanssa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan pitkään odotetun reissun ja tärkeimpien ihmisten kanssa vietetyn laatuajan sijasta tämä viikko menee töissä "koronasodan etulinjassa".

Ei minusta tunnu siltä, etteikö näitä vuoroja jaksaisi tehdä, ainakaan tässä vaiheessa. Mutta jossain vaiheessa olisi pakko päästä "tuulettumaan". Rehellisesti sanoen antaisin puolet tämän kuun palkastani pois, jos vain pääsisin nyt käymään muutamassa museossa, ja sen jälkeen saisin läheisteni kanssa syödä viihtyisässä ravintolassa, ja voisin juoda kuppilassa olutta aamuyöhön asti. Jossain vaiheessa olisi pakko päästä tekemään näin, muuten ei vintti kestä.

Toivoisin ymmärrystä myös työnanatajilta. Nyt on vähän huono aika laittaa tarpeettomia lisärajoituksia mm siitä miten ensi syksynä tai keväänä rajoitetaan lomien pitämistä Apotin käyttöönotosta johtuen. Voihan tällaisia rajoituksia aina suunnitella, on vaan olemassa iso riski siihen että tällaisiin tilannetajun puutteen synnyttämiin linjauksiin reagoidaan vähän muilla tavoin, kuin nöyrästi suostumalla. En pidä "Saigonilaista lakkoakaan" mahdottomuutena, jos hoitajia yritetään venyttää yli inhimillisen sietokyvyn.

Keväältä on kaikki kivat jutut jo peruuntuneet, kesän osaltakin jää paljon työssäjaksamisen kannalta tärkeitä kohokohtia väliin. Jos ei syksylläkään päästä reissuihin, illanviettoihin, tai konsertteihin, niin uskon omalta osaltani rajojen tulevan vastaan siinä vaiheessa. Joka tapauksessa uskon, että koronapandemia tulee vaikuttamaan haitallisesti lukuisien hoitajien työkykyyn monin eri tavoin. Tämä pahentaa entisestään koronakatastrofin yhteiskunnalle aiheuttamaa kokonaislaskua.

Nyt olisikin korkea aika päättäjien herätä edistämään kaikin tavoin hoitajien (ja miksei muidenkin avainalojen työntekijöiden) jaksamista. Tehtävä ei ole helppo, koska tehtiinpä mitä hyvänsä, niin nykyiset rajoitteet syövät jaksamista joka tapauksessa. Siitä huolimatta rahallinen lisäkorvaus, lupaukset tyhytoiminnasta korona-ajan jälkeen, työnohjauksen järjestäminen, sekä sopimus siitä, ettei Apotti saa johtaa lomien pitämisen kieltämiseen tiettyinä ajankohtina, auttaisivat huomattavasti meitä jaksamaan näiden kovien aikojen yli.

 

 

Muokattu huhtikuun 22, 2020 - Asswiper
Typoja

[kukkis.]

Olen täysin samaa mieltä. Ihmettelen ettei esim Tehy ole puuttunut asiaan tehokkaammin.

[Kalle1]

Kannattaa ainakin ystäviä nähä (toki alle 10 hengen  ) porukalla ja viettää kivaa iltaa - hyvää ruokaa, viiniä ja hauskanpitoa. Sellaisestakin saa edes vähän energiaa. 

mutta laiha lohtuhan se on, ja toivottavasti maailma normalisoituisi pian.

[Sininen]

Aika itsekkäältä kuulostaa. Vain hoitajatko kärsivät näistä rajoituksista? Jokaisen pitäisi ajatella nyt yhteistä hyvää eikä valittaa kuinka itse ei pääse tuulettumaan. Tilanne on ihan sama kaikille. Aivan kuin olisi mennyt ohi kuinka virus tarttuu toiseen ihmiseen? Muihin ihmisiin ollaan nyt yhteydessä puhelimen välityksellä, muiden huvien aika on myöhemmin. 

[Arcade]

^ +1. Kyllä se on nyt vaan niin, että tämän poikkeustilan aikaan varsinkin hoitajien on syytä jättää IHAN KAIKKI riennot väliin. Varsinkin TEIDÄN HELSINKILÄISTEN. Työstä suoraan kotiin, kenties kerran viikossa kaupan kautta, nopeasti maski kasvoilla. Sitten aikaisin nukkumaan, että jaksetaan hoitaa niitä asiakkaita hengittämättömät kangasmaskit kasvoilla työvuoron (+määrätyn ylityön, sitä ei teiltä nyt kysytä montako tuntia tulee ylkkyä) ajan. Antakaa olla katsomatta niitä fb:n kuvia, jossa ulkoillaan ja juodaan viiniä etätöissä. Ne ajat eivät nyt ole meille. Ehkä muutaman kuukauden kuluttua, jos tilanne tästä yhtään paranee. Keälomille ehditään sitten syys/lokakuussa, tai sitten joulun jälkeen. Jaksuhalit kaikille

Muokattu huhtikuun 25, 2020 - Arcade

[Lähäri20]

Ymmärrän aloittajan huolen jaksamisesta. Itsekin olen huolissani, epävarmuus ja tietämättömyys tulevasta pelottaa ja ahdistaa. Jokainen varmasti tarvitsee vastapainoa työlle, ja varsinkin nyt se korostuu entisestään. Vaikka en etulinjassa työskentelekään, niin tottakai sitä miettii mikä kaunis päivä se pirun virus pamahtaa osastolle ja sitten on piru irti. Eilen töistä tullessani poikkesin pikaisesti marketissa ja taas se iski. Korona-ahdistus. Väkeä oli niinkuin ennenkin, pitkät jonot joka kassoilla. Tuntuu ihan kuin ihmiset olisivat unohtaneet koko koronan. Muutamilla oli maskit suojanaan.

Aloittajan kirjoituksesta tuli mieleeni, että luin suomalaisen lääkärin haastattelun Espanjasta, jossa hän kertoo mm. siitä, että kuormittunut hoitohenkilökunta on vaarassa saada traumaperäisen stressihäiriön. 

https://yle.fi/uutiset/3-11271359

Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille sekä tukekaamme toinen toisiamme, koska sitä juuri nyt tarvitaan! 

Pahoittelut sekavasta ulosannista. Rankka viikko takana, ja pää on totaalisen jumissa. 

 

[anniamandab]

Itsekästä ajatella omaa jaksamistaan? Okei.

Moni lienee kuitenkin eri mieltä. Ei sillä, kyllähän hoitoalalla valitettavan tuttua on se, että esimerkiksi jaksamista ei kaikissa paikoissa oikein pidetä juuri minään. Samoin monissa paikoissa kummeksutaan ajatusta siitä, jos jollekulle ei sovi ylityöt tai joku arvottaa oman vapaa-aikansa tai perhe-elämänsä työn edelle. Hui!

[Asswiper]

25.4.2020 klo 11.25, Sininen kirjoitti:

Aika itsekkäältä kuulostaa. Vain hoitajatko kärsivät näistä rajoituksista? Jokaisen pitäisi ajatella nyt yhteistä hyvää eikä valittaa kuinka itse ei pääse tuulettumaan. Tilanne on ihan sama kaikille. Aivan kuin olisi mennyt ohi kuinka virus tarttuu toiseen ihmiseen? Muihin ihmisiin ollaan nyt yhteydessä puhelimen välityksellä, muiden huvien aika on myöhemmin. 

Oletko sitä mieltä, että meidät "etulinjalaiset" voidaan uhrata tuhoamalla meidän työkyky mahdollisesti kokonaan, ilman mitään lupausta jälkihoidosta tai muista tukitoimista? Koronaan kuolevien potilaiden hoitajat ovat jo nyt todella kovilla. Haluaisin myös tietää, mitä hyötyä on siitä, jos kaikkein kovimmissa paikoissa uhrataan yksiköiden ydinosaajat jo epidemian alkuvaiheessa, ja myöhemmin pärjätään sitten niillä jotka sattuvat olevaan vielä työkuntoisia?

Suomessa talvi- ja jatkosodan veteraanit jäivät sotien jälkeen vaille tarvitsemaansa psykososiaalista tukea. Nyt on suuri riski siitä, että tämän "koronasodan" tulevat veteraanit joutuvat kokemaan saman kohtalon. Hallitus ja muut päättäjät ovat ottaneet voimakkaasti kantaa moniin koronaan liittyviin seikkoihin, kuten suojavarustehankintoihin, taloudellisen romahduksen estämiseen, lomautettujen asemaan, lasten ja nuorten kokemiin vaikeuksiin ym. Kaikki nämä ovat tietenkin tärkeitä asioita. Samaan aikaan on kuitenkin puhuttu hyvin vähän sairaalahenkilökunnan jaksamisesta ja koronapotilaiden hoidon traumatisoivista vaikutuksista. Sen takia tästä asiasta on tärkeää pitää ääntä, ja vaatia päättäjiltä kannanottoja ja lupauksia.

[pekka]

En kaipaa rintamatunnuksia,  kuntoutusta, terapiaa,  kunniamerkkejä, muistojuhlia, liputuspäiviä,  muistomitaleja  tai sankarihautausmaita.

Ainut mitä vaadin, on hoitohenkilökunnan riittävän suuret palkankorotukset.

Jos sitä ei tehdä nyt, on Suomen terveydenhuolto sellaisessa kriisissä, että se aiheuttaa alan koulutettujen ammattilaisten joukkopaon ja terveydenhuollon totaalisen romahduksen. Tämä aiheuttaa paljon suuremmat vahingot kuin koronakriisi tähän mennessä. Asian ratkaisu on nyt kaikkien poliitikkojen käsissä.

[Arcade]

Terveydenhuollon joukkopakohan on jo jossain mediassa todettu suuremman luokan vitsiksi. Itsekin olen harkinnut alalta lähtöä. Olen myös harkinnut lottovoittoa sekä kuun taivaalta noutamista. Palkankorotuksia toki saa aina vaatia, ei siinä mitään. Pitää vaan nyt ottaa ne talouden reaaliteetit huomioon. Tällä hetkellä lienee noin 500 k lomautettua ja koronan myötä +10 k uutta työtöntäkin. Lomautuksesta on varsin lyhyt askel työttömäksi, yksi ainoa A4:n siihen kai tarvitaan. Verotulot kun lähtevät jyrkkään laskuun, niin samalla lähtee rahoitus (julkisen puolen) työllekin. Itse pidän varsinaisena työvoittona, jos nollatulos saadaan. -5 % alennus niin palkoissa kuin esim. kikytunteina on sekin hyvä tulos. Aivan varmaa joka tapauksessa on, että jollain tavalla lähestyvä suuri lama tulee palkkoihin / resursseihin / työoloihin vaikuttamaan ja vaikutus tulee olemaan megalomaaninen.

Hatunnosto kuitenkin kaikille, jotka jaksavat vielä toivoa jotain hyvää terveydenhuollolle. Itse näin inhorealisina ajattelen valitettavasti hieman eri tavalla.

Muokattu huhtikuun 26, 2020 - Arcade

[Sininen]

26.4.2020 klo 12.09, Asswiper kirjoitti:

Oletko sitä mieltä, että meidät "etulinjalaiset" voidaan uhrata tuhoamalla meidän työkyky mahdollisesti kokonaan, ilman mitään lupausta jälkihoidosta tai muista tukitoimista? Koronaan kuolevien potilaiden hoitajat ovat jo nyt todella kovilla. Haluaisin myös tietää, mitä hyötyä on siitä, jos kaikkein kovimmissa paikoissa uhrataan yksiköiden ydinosaajat jo epidemian alkuvaiheessa, ja myöhemmin pärjätään sitten niillä jotka sattuvat olevaan vielä työkuntoisia?

Suomessa talvi- ja jatkosodan veteraanit jäivät sotien jälkeen vaille tarvitsemaansa psykososiaalista tukea. Nyt on suuri riski siitä, että tämän "koronasodan" tulevat veteraanit joutuvat kokemaan saman kohtalon. Hallitus ja muut päättäjät ovat ottaneet voimakkaasti kantaa moniin koronaan liittyviin seikkoihin, kuten suojavarustehankintoihin, taloudellisen romahduksen estämiseen, lomautettujen asemaan, lasten ja nuorten kokemiin vaikeuksiin ym. Kaikki nämä ovat tietenkin tärkeitä asioita. Samaan aikaan on kuitenkin puhuttu hyvin vähän sairaalahenkilökunnan jaksamisesta ja koronapotilaiden hoidon traumatisoivista vaikutuksista. Sen takia tästä asiasta on tärkeää pitää ääntä, ja vaatia päättäjiltä kannanottoja ja lupauksia.

En ole tuota mieltä, että ketään pitäisi todellakaan uhrata. Sosiaalinen eristäminen on tehokkain vaihtoehto ehkäistä viruksen leviämistä. Siksi olisi hyvä keksiä muita tapoja unohtaa työt ja rentoutua töiden jälkeen kuin ulkona käyminen. Voit käydä museossa virtuaalisesti, tilata ruokaa kotiin ravintolasta tai juoda lasillisen kaverin kanssa videopuhelun aikana. Tapoja on kyllä monia jos niille on avoin. On minullakin peruuntunut pitkään odottama lomamatka perheen kanssa tältä keväältä, mutta sille vaan ei voi mitään.

Hoitajien jaksaminen on tärkeä asia. Mielestäni keskustelua julkisuudessa on ollut kuinka kriisin jälkeen mielenterveyspalvelut tulevat olemaan suuressa osassa kuinka ihmiset kriisistä selviytyvät. Toivon, että työpaikoilla pidetään hoitajista huolta myös tämän jälkeen. Muuten joukkopako voi olla hyvinkin mahdollinen. Teet tärkeää työtä ja siitä pitäisi saada asiallinen korvaus. En vain tiedä mistä ne rahat palkankorotuksiin revitään jos odotettavissa on uusi lama. En myöskään usko että täällä kirjoittelemalla voi näihin asioihin vaikuttaa. 

[Vladimir]

Olen samaa mieltä. Monet eivät tiedä, mitä tehdä kotona. Nyt voi kokoontua 10 ihmisen joukkoon, mutta tämä ei välttämättä aina auta. Nyt kaikki on hitaasti paranemassa, ja pian kaikki avautuu ja palaamme normaaliin elämään. Kaikki odottavat sitä. Haluan avata ulkomaan rajat nähdäkseni perheeni.

[Asswiper]

Mun osalta ne rajat tuli vastaan nyt, kun tilsnne rauhoittui. Edessä on sairasloma, ja tarvetta pitkäaikaisille tukitoimille, jotta selvitään yli koronatilanteen aiheuttamista traumoista.

Jotenkin mielessäni kaivertaa katkeruus päättäjiä, ja isompia pomoja kohtaan. Meidän etulinjalaisten työssäjaksamisen eteen ei ole tehty melkeinpä mitään. 

[kukkis.]

Sopii jokaisen miettiä miksi kuulumme liittoon? Tehy ja Super eipä ole puolustajan ääntä kuulunut ennen koronaa, ei nyt, eikä koronan jälkeenkään sitä tulla kuulemaan.