Kotona asuvat vanhukset

[Fiu]

Eilen tein pitkästä aikaa keikkaa tk:n vuodeosastolla ja törmäsin siellä toiseen ääripäähän: eli potilaaseen ja omaisiin, jotka haluaisivat pitää tämän tk:n vuodeosastopaikan (6 hengen huoneessa) mieluummin kuin oman kodin  ;)... Kaikenlisäksi kyseinen vanhus on todella hyvä kuntoinen ja pärjäisi oikein hyvin kotona jos vain saisi sinne riittävät avut. Mutta kun ei niin ei. Potilas ja omaiset haluaisivat mieluummin tk paikan ja tämän paikan saamisen toivossa ovat kieltäneet kaikki lisäavut (kotipalvelu sentään käy 2 kertaa viikossa)....

Kyseinen potilas ei ole vielä edes kovinkaan iäkäs (vaikka nyt vanhukseksi häntä kutsunkin), taitaapi olla *muistaakseni* 40-50 lukujen välissä syntynyt, perusterve (ei säännöllistä lääkitystä) ihminen...

Maailma on kummallinen paikka ja me ihmiset ollaan kyllä vielä kummallisempia...

[Esa]

törmäsin siellä toiseen ääripäähän: eli potilaaseen ja omaisiin, jotka haluaisivat pitää tämän tk:n vuodeosastopaikan (6 hengen huoneessa) mieluummin kuin oman kodin  ;)... Kaikenlisäksi kyseinen vanhus on todella hyvä kuntoinen ja pärjäisi oikein hyvin kotona jos vain saisi sinne riittävät avut.

[Fiu]

Eniten tuossa asiassa ihmetyttää se, että omaiset eivät edes halua yrittää kyseisen vanhuksen kotona pärjäämistä  :- vaan suoranaisesti kieltävät kaiken "kotiavun" (ateriapalvelu, kotihoito, kotisairaanhoito, jne.) ja haluavat pitää tuon osastopaikan. Olisikos täällä foorumilla immeisillä vinkkejä miten voisi edes yrittää takoa omiaisille päähän että kannattaisi tuota kotiutusta edes yrittää?

[Vieras: Teija02]

Koitan laittaa ajatuksiani esittämääsi asiaan...olisin voinut kopioida edellisestä viestistä, mutta... no, kuitenkin kysyit, olisiko vinkkejä, kuinka saada omaiset ymmärtämään...niin se on vaikeaa... keskusteleminen on ainoa ja oikea tapa toimia. Mielipiteiden vaihtoa, ja perusteluita, miksi esim. hoitohenkilökunnan mielestä olisi parempi juuri tälle vanhukselle olla kotona (onko perusteluita?!)

Lääkärin sanaan usein luotetaan ja tietysti lääkärihän asian päättää, onko koti oikea/hyvä paikka potilaalle, joskin toivon mukaan hän keskustelee ensin hoitajien kanssa myös asiasta ja sitten omaisten.

Monesti olen kuullut myös lääkärien perustelevan omaisille, miksi potilasta ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa enää vuodeosastolla. Siihen voi olla tietysti syynä potilaan oma kunto, eli hän on täysin kotikuntoinen, eli pärjää joko omin avuin tai erilaisten palvelujen turvin sekä omaisten auttamana ja tukemana. Ja, myöskin tieto siitä, että potilas voi aina palata takaisin´, jos ei järjestetyt avut toimi.

Ja myös se, että omaiset usein ovat epätietoisia kotiapujen laadusta ja määrästä, hinnoista, niin sosiaalityöntekijän kanssa palaveria pystyyn, jossa asioita selvitellään puolin ja toisin. Omaisille tieto siitä, että he eivät ole yksin vastuussa potilaan pärjäämisestä, vaan siinä on tietty "rinki", joilla on samat päämäärät potilaan hoidossa.

On myös toisia avuntarvitsijoita, jotka ehkä kipeämmin tarvitsisivat tuota potilaspaikkaa... Sitähän voisi varovaisesti mainita, jos todella kyseessä on potilas, joka aivan hyvin pärjää em. järjestelyiden turvin... Huom! Minä en ole koskaan sanonut sitä ääneen, vaikka olen monta kertaa mielessäni ajatellutkin niin, mutta tässä lsen kirjoitin...mielestäni tämä on myös lääkärin suuhun sopivampaa tekstiä...vai olenko pelkuri???

Toivottavasti näistä oli hieman apua...vaihtoehtoja on muitakin, nämä tulivat minulle mieleen!  ;D

[Ketorin]

Koitan laittaa ajatuksiani esittämääsi asiaan...olisin voinut kopioida edellisestä viestistä, mutta... no, kuitenkin kysyit, olisiko vinkkejä, kuinka saada omaiset ymmärtämään...niin se on vaikeaa... keskusteleminen on ainoa ja oikea tapa toimia. Mielipiteiden vaihtoa, ja perusteluita, miksi esim. hoitohenkilökunnan mielestä olisi parempi juuri tälle vanhukselle olla kotona (onko perusteluita?!)

On perusteluja mm. silloin kun potilas ei tarvitse sairaalahoitoa. Itse olen töissä yksityisessä sairaalassa, ja omaiset hyvinkin mielellään jättäisivät vanhuksensa meille, siis ihan "hamaanloppuunsaakka". (kun meillä on niiiiin hyvä hoito ;D ) Siis täysin omatoimisen ihmisen jolla aika-ajoin saattaa olla esim. tulehduksiin liittyvää muistamattomuutta/sekavuutta, silloin perusteet on hyvät kotiuttaa (kun tulehdukset hoidetaan ja kotiasiat kartoitetaan) , tai ainakin ohjata omaiset hakemaan paikkaa palvelutalosta yms. Ja kun palvelutalojen jonot on pitkät, pärjää vanhuskin kotona hyvin kotihoidon ja yöpartion/turvarannekkeen turvin.

Kaikistellen olen sitä mieltä, että vanhukset laitostuvat nopeasti ja omaiset vielä nopeammin - eli kotiutusasiat pitää hoitaa kuntoon heti "kättelyssä".

[Ninis]

Ihmettelenpä vaan, että kuinka mikään osasto edes pitää noinki hyväkuntoista...?  ;D Kun paikkoja on hankala saada edes niille jotka niitä todella tarvitsee...Eihän omainen (mun mielestä) voi päättää osastolle jäämisestä...siihenhän tarvitaan pitkäaikaishoitopäätös, jonka tekee tohtorisetä...ja kuka kumma tohtori tekisi sellaista hyväkuntoisille...?? 

[Ketorin]

Taitaapas Ninis olla vähän eri systeemit yksityisellä kuin kunnallisella puolella  ;D

Ja tokikaan hyvä kuntoisia potilaita ei oteta sisään pitkäaikaispäätöksellä, vaan pyritään kotiuttamaan, mutta ei se aina helppoa ole. Kyllä omaisten mielipiteet joudutaan kuuntelemaan ja ottamaan huomioon, jos esim. joku omaisista on potilaan omaishoitaja tms.

Kun ei tämä elämä nyt kuitenkaan ole ihan mustavalkoista.

[Ninis]

Kumpaakin olen kokeillut...yksityisellä töissä tällä hetkellä...Joten jotakin tiedän kummastakin puolesta, vaikkakin olen aina ollut vain palvelutaloissa töissä....  ;D

[Omppu85]

Mitäs mieltä tälläisistä tapauksista?

Tapaus 1:

Vähän vajaa 90 v. mummu, jolla on mm. nivelreuma. Kodinhoitaja käy 4xpv, ksh joka toinen viikko (jakamassa lääkkeet, ottaa verikokeet yms.), Mummulla on ns. omahoitaja (joku ystävä) joka käy 3xvk hoitaa kauppa, pankki yms. asiat.

Kodinhoitaja auttaa (lue:nostaa) mummun aamulla sängystä, vaihtaa vaipan, pukee päivä vaatteet, laittaa aamupalan. Jonka jälkeen mummu istuu olohouneen nahkaiseen nojatuoliin, josta ei liiku ennen kuin kh tulee päivä käynnille.

Mummu ei liiku siis koko päivänä nojatuolistaan mihinkään (ei edes vessaan). Jalat turvoksissa jatkuvasti. Kaikki tulee alle, kun ei mummu mene itse vessaan, vaikka pääsisi kyllä.

Illalla kun kh laittaa mummun taas sänkyyn nukkumaan, niin mummu makaa koko yön ( klo. 21-07) samassa asennossa, ei vaihda asentoa, vaikka pääsisi kääntymään. Mummulla on apinapuu ja nousutuki.

Olemme sen verran edistyneet, että mummu nukkuu sängyssä yöt. Ennen mummu nukkui ko. nojatuolissa yötkin.

Omahoitajan mielestä mummu pärjää mainioisti kotona, mutta me olemme vähän eri mieltä. Onko tuo edes ihmisarvoista elämää? Vaikka käymme 4xpv, mummu ei suostu lähtemään meidän kanssa edes pienelle kävelylle, eikä suostu edes kotonaan liikkumaan enempää kuin on pakko eli nojatuolista vessaan, vessata keittiöön ja takaisin nojatuoliin.

Tapaus 2:

95 v. mummu. Asuu 15 km päässä keskustasta, omassa talossaan (joka on noin 20 v nuorempi kuin mummu). Talossa toki jonkinlaiset nykyajan mukavuudet (sisällä pesu mahdollisuudet).

Ateriapalvelu tuo ruoan, kodinhoitaja käy 1xpv (mummu ei huoli enempää käyntejä). Mummu ei ota lääkkeitään, jos kh pakottaa tai sanoo vähän tiukempaan sävyyn, että otettava on, niin mummu ei seuraavana aamuna päästä kh:ta edes sisälle. Mummulla menee mm. furesista, digoksiinia ja vielä joku muu lääke, muistaakseni joku verenkierto lääke.

Mummu käy 2x kk päivätoiminnassa pesulla, kotona mummu ei peseydy, kh ei saa kylvettää. Eli yksinkertaisesti kh ei saa tehdä yhtään mitään.

Mummulla on virtsankarkailua, vaippoja mummulla on, mutta luoja yksin tietää koska vaippaa on vaihdettu tai onko koko vaippa edes siellä housuissa. Koska mummu ei anna kh:n vaippaa vaihtaa.

Syöminen on vähän niin ja näin, vaikka ateriapalvelu sen hoitaa 3xvk. Kh saa tuoda kaupasta vain maitoa ja maksalaatikkoa, siihenkin mummu antaa tarkan rahan, ettei vain tuoda mitään muuta. 

Mummu ei halua kotoaan lähteä mihinkään, vuorohoito paikkaa on tarjonnut niin omaiset, kh kuin lääkärikin, mutta ei niin ei.

Mummu on hyvin itsenäinen ja tarkka asioistaan. Kiukkuinenkin, kun kh käy. Kh ei kuulemma mitään tee ja kh jäljet joutuu aina siivoamaan... Kh kyllä teki vaikka ja mitä, jos vain mummu antaisi.

Mitä siis näissä tapauksissa on tehtävissä? Mielestäni molemmat kuuluu laitokseen. Olen molempia mummuja hoitanut aika paljon ja tunnen heidän aika hyvin. Meiltä on keinot loppu ja ajattelin täältä foorumilta kysyä vähän muiden mielipiteitä.

[Vieras: Student Midwife]

Jos molemmat mummot ovat vielä oikeustoimikelpoisia, niin heidän tahtoaan tulee vain kunnioittaa, vaikka ei itse samaa mieltä olisikaan.

Elämänlaatu on vaikeasti määriteltävissä oleva asia ja meidän silmiimme huonolta näyttävä elämä voi olla sen eläjälle hyvinkin hyvää. Täysjärkisen vanhuksen tahtoa on kunnioitettava, varsinkaan jos ei ole näyttöä, että esim. kakkosvaihtoehdon vanhus elää eritteissään. Kaipa kh huomaisi taloon tullessaan, jos siellä olisi hygienia niin huonolla tolalla, että se olisi terveydelle vaaraksi.

Koska kertomissasi esimerkeissä kyse näyttää niin voimakkaasti olevan vanhusten omasta valinnasta ja tahdosta, niin jos heidän terveytensä ei ole välittömässä vaarassa, niin mitään pakkosyytä heidän siirtämiseksi laitokseen ei ole. Minun mielestäni.

korjattu typo

[syxid]

Jos molemmat mummot ovat vielä oikeustoimikelpoisia, niin heidän tahtoaan tulee vain kunnioittaa, vaikka ei itse samaa mieltä olisikaan.

Elämänlaatu on vaikeasti määriteltävissä oleva asia ja meidän silmiimme huonolta näyttävä elämä voi olla sen eläjälle olla hyvinkin hyvää. Täysjärkisen vanhuksen tahtoa on kunnioitettava, varsinkaan jos ei ole näyttöä, että esim. kakkosvaihtoehdon vanhus elää eritteissään. Kaipa kh huomaisi taloon tullessaan, jos siellä olisi hygienia niin huonolla tolalla, että se olisi terveydelle vaaraksi.

Koska kertomissasi esimerkeissä kyse näyttää niin voimakkaasti olevan vanhusten omasta valinnasta ja tahdosta, niin jos heidän terveytensä ei ole välittömässä vaarassa, niin mitään pakkosyytä heidän siirtämiseksi laitokseen ei ole. Minun mielestäni.

Samaa mieltä olen minäkin. Ihmisellä on oikeus päättää omasta hoidostaan vanhanakin, jos häntä ei ole haettu holhouksen alaiseksi. Ymmärrän kyllä kuinka turhauttavalta tuntuu, kun asiakas vastustaa kaikkia auttamisyrityksiä.

[trikki]

Puhutaan elämänlaadusta. Laatuasiat ovat eri ihmisille erilaisia.

Nuo mummut  haluavat asua kotonaan. He haluavat olla oman elämänsä määrääjiä, kuten me nuoremmatkin olemme.

Heidän elämänsä laatu kärsisi jos heidät vastoin tahtoaan siirrettäisiin terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa heidän kuntoaan arvioitaisiin ja laitettaisiin mahdollisesti sitten jonoon vanhainkotiin tms paikkaan.

Heidät pakotettaisiin oleman isossa huoneessa, aina vaihtuvat hoitajat vaihtaisivat vaikka pienellä pakolla vaipat ja pesisivät heidät , vaikka he vastustaisivatkin. Heille määrättäisiin rauhoittavaa lääkettä ja sen myötä sidottaisiin tuoliin kaatumisvaaran vuoksi.

He eivät enää saisi nukkua omassa vuoteessa, vaan joutuisivat kuuntelemaan naapurien yöllistä mekastusta ja ehkä pelkäämään jonkun dementin potilaan lähestymistä.

Kotona he ovat omasta mielestään turvassa ja siellä heidän on hyvä olla.

Kotihoito on tiukoilla, tiedän sen. Kotiutan sairaalasta yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Tiedän, että vaikka vanhus saisi kaikki yhteiskunnan tarjoamat avut kotiin ja omaisten apu vielä päälle, niin kotona pärjääminen on aika huonoa liian usein. Vanhuksen omaa tahtoa kuitenkin pitäisi kuunnella ja toimia sen mukaisesti.

[Vieras: Sinde]

Ei se nyt välttämättä laitoksen paikka ole, jos vika on (suurimmaksi osaksi) ainoastaan korvien välissä. Tässä multa pieni esimerkki:

Eräs mummi kotipalvelussa pelkää kaatumista niin paljon, että koko hänen elämänsä pyörii vain ja ainoastaan sen asian ympärillä. Se on tosi surullista. Tästä syystä hän ei myöskään liiku päivän aikan muuta kuin vessaan, syömään ja kh:n kanssa asunnosta ulos käytävälle kävelemään x2/pv. Muun ajan mummi makaa selällään sängyssä ja kuuntelee radiota. Ja samainen ihminen on myös aika pahasti "kaavoihinsa kangistunut", eli kaikki päivän toimet pitää tehdä tasan tarkkaan samalla tavalla joka ikinen päivä. Hänelle toki suon sen, että saa asua siellä kämpässään, missä tällä hetkellä asuukin, koska WC-käynnit ja ruokailu sujuvat ilman mitään ongelmaa (itse ei ruokaa laita, mutta jaksaa sitä kyllä jääkaapista ottaa). Hänen toimintakyvystään voidaan olla montaa mieltä, mutta oma näkemykseni on se, että hän esittää avuttomampaa kuin onkaan. Pukemisessa joutuu avustamaan tosi paljon, koska mummi kuvittelee, ettei itse pysty. Samoin kylvetyksen saa kh tehdä täysin kokonaan, vaikka asiakkaalla selvästi pysyisi pesusieni kädessä ja voisi pestä ainakin etupuolen itse. Mutta kun ei niin ei.

Mitä sitten tällaisten vanhusten kanssa pitäisi tehdä? Vielä opiskeluaikana ei itselläni ollut todellakaan pokkaa mennä pakottamaan asiakasta tekemään jotain asioita itse, koska en halua vanhuksen vihoja niskaani. Ja kuitenkin pitäis kovasti tukea omatoimisuutta ja toteuttaa kuntouttavaa työotetta. Pian mummeli päättää olla ottamatta kotipalvelua, koska ei saa mielestään tarvitsemaansa apua. Tietysti sehän on vaan helpotusta kotipalvelulle, niillä varmaan asiakkaita riittää ihan tarpeeks muutenkin. :o

[th05]

Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, että vanhuksen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa. Meillä hoitohenkilökunnalla ei ole muuta keinoa kuin yrittää keskustella vanhuksen kanssa hänen omasta tilanteesta ja selittää hoitavan tahon käsitys vanhusasiakkaan toimintakyvystä sekä selviytymisen mahdollisuuksista kotona. Näissä tapauksissa useimmin vanhus pitää ns. oman päänsä ja onkin siihen oikeutettu, joten kotihoidon on parhaansa mukaan tuettava kotona selviytymistä, sillä siitähän asiakas maksaa.

Itse kohtaan samanlaisiin tapauksiin omassa työssäni ja ymmärrän täysin sen problematiikan mutta nykyään kotona hoidetaan entistä huonompikuntoisia ihmisiä. Hoitopaikkoja ei helposti irtoa niillekkään, jotka sinne ehdottomasti kuuluisivat ja vielä itse/omaiset haluaisivatkin.  :- 

[Avataanpas televisio!]

"Mummu on hyvin itsenäinen ja tarkka asioistaan. Kiukkuinenkin, kun kh käy. Kh ei kuulemma mitään tee ja kh jäljet joutuu aina siivoamaan... Kh kyllä teki vaikka ja mitä, jos vain mummu antaisi."

Kyseessä on ns. vittumainen persoonallisuus. Koska aletaan ymmärtää että ikä ei tee mulkvisti-ihmisestä ihanaa, ja vittumaisuus ei ole sairautta vain sen perusteella että ikää on.

Todennäköisesti on aina ollut tuollainen, ja sen ehdoilla mennään.

[Kirsihi]

Vielä vanhuksen kotikuntoisuudesta ja kotiuttamisesta. Joskus tuntuu, että sairaalasta kotiutetaan liian huonokuntoinen ihminen... Esim.  viikonloppuna kotiuttaminen on koholle aika haaste. Onko ylipäätään mitään kriteeriä sille, milloin/mihin aikaan ihmisen saa kotiuttaa? Myös myöhään illalla tosi hankalaa koholle - silloin vois jo miettiä, jokso huonokuntoinen potilas jäisi vielä osastolle... 

[gartsu]

Mä olen yökkönä monesti joutunut yöllä vastaanottamaan asukkaan. Sanoisinko että aika veemäistä. Ei kai siinä mitään määräyksiä ole mihin vuorokauden aikaan niitä kotiin pusketaan. Ja aina vaan huonompi kuntoisina.

[Kirsihi]

Jotenkin vain ihmetyttää, että miksi pitää laittaa ihminen kotiin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, kun kotihoidolla resurssit varsinaisen virka-ajan ulkopuolella aika olemattomat. Kotiuttaminen vaatis kunnolla aikaa... Ja hyvässä lykyssä sama potilas on kohta taas jollakin osastolla kaaduttuaan tms..

[dino]

Jotenkin vain ihmetyttää, että miksi pitää laittaa ihminen kotiin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, kun kotihoidolla resurssit varsinaisen virka-ajan ulkopuolella aika olemattomat. Kotiuttaminen vaatis kunnolla aikaa... Ja hyvässä lykyssä sama potilas on kohta taas jollakin osastolla kaaduttuaan tms..

Kotiuttamiseen on poleilla ja osastoilla kovat paineet kun tulijoita paikoille on vaikka muille jakaa. eli jos lääkäri ei kotiuta kohtuukuntoisia niin joku toinen kärsii. Ja niillä potilailla joilla on kotihoito tms. ottamassa vastaan on asiat todennäköisesti melko hyvin, yleensä kun potilaat saavat luvan pärjätä kotona ilman sen suurempia tukiverkkojen palveluita.

[gartsu]

Itse olen turvapäivystys aikoina laittanut saman mamman kolme kertaa saman vuorokauden aikana lanssilla menemään etiäppäin. Vasta sillä kolmannella kerralla jäi sairaalaan.

[Kirsihi]

Joo, ymmärrän toki paineen osastoilla. Suurin ongelma tosiaan varmasti on (kuten todettu), et kodin ja sairaalan välimuotopaikkoja on julkisella puolella niin vähän. Jatkohoitopaikkana koti on joissakin tilanteissa aika huono, erityisesti niille joilla ei ole kykeneviä omaisia.

[Vieras: meho]

Vielä vanhuksen kotikuntoisuudesta ja kotiuttamisesta. Joskus tuntuu, että sairaalasta kotiutetaan liian huonokuntoinen ihminen... Esim.  viikonloppuna kotiuttaminen on koholle aika haaste. Onko ylipäätään mitään kriteeriä sille, milloin/mihin aikaan ihmisen saa kotiuttaa? Myös myöhään illalla tosi hankalaa koholle - silloin vois jo miettiä, jokso huonokuntoinen potilas jäisi vielä osastolle... 

Potilaan kotiuttamisesta sovitaan aina kotihoidon ja omaisten kanssa yhteisesti. Ketään ei ainakaan meiltä kotiuteta suunnitellusti keskellä yötä. Täällä Helsingissä on ongelmana kotiutusten yhteydessä usein kuljetusten saatavuus. Usein potilaalle ei saada kuljetusta järjestymään parhaaseen mahdolliseen aikaan omaisten ja kotihoidon kannalta. Kaikkia kun ei voida laittaa tavalliseen taksiin vaan usein tarvitaaan ambulanssi.

[Kirsihi]

Tarkennan vielä, että yökotiuttamisesta en ole tietoinen (kohotyökin onneksi rajoittuu klo 22:een:)), mutta myöhään illalla on asiakkaita tullut joskus kotiin johtuen varmasti osittaín juuri kuljetuksen tilaamisesta. Ideaalitilanteessa koho saa tiedon kotiuttamisajankohdasta, myös illalla. Joskus vain tuntuu, että saumoja on kuitenkin edelleen, ja just noi myöhäiset kotiuttamiset takkuaa, varsinkin jos asiakas tosiaan huonokuntoinen.  Näistähän on nyt Palko-hankkeessa....

[Vieras: meho]

Mulla on vähän erilainen näkemys kotiuttamisista. Työskentelen sairaalassa, josta osa potilaista lähtee kotiin. Kotiutuksesta sovitaan aina etukäteen kotihoidon kanssa ja juuri kotihoito on se joka päättää mihin kellonaikaan potilas voi kotiin tulla. Usein ainakin vanhusten kohdalla on niin, ettei heitä voi kotiuttaa ilman, että kh on vastassa. Tietysti ymmärrän kotihoidon erilaiset resurssit/aikataulun sairaalaan nähden, mutta olen sitä mieltä, että kotiutukset (ainakin meillä) tapahtuvat nimenomaan kotihoidon ehdoilla. Meillä on monesti uusia potilaita käytävillä odottamassa vapautuvaa potilaspaikkaa, kun edellisen ottaa kotihoito vastaan vasta tiettynä kellonaikana.

Olen itsekin työskennellyt kotihoidossa ja tiedän, että yllättävä kotiutus laittaa työpäivän käynnit sekaisin, mutta silloin kyse on varmastikin siitä, ettei kotiuttaja ole osannut toimia ammattitaitoisesti toisia hoitolinkkejä huomioiden. Kotiutus sinänsä on eräs työtehtävistämme, jonka onnistuminen vaatii ammattitaitoa. Meitä koulutetaan jatkuvasti kotiutuksia varten ja uusista yhteisistä toimintatavoista on sovittu johtotasolla, joka sitten ohjaa meitä hoitajia toimimaan sääntöjen mukaan. Potilasta kun ei suinkaan laiteta ovesta ulos noin vain, vaan me lähettäjänä vastaamme turvallisesta kotiin menosta kaikkine osioineen ja huomioimme, että potilailla on lääkkeet ja asianmukaiset hoito-ohjeet mukana lähtiessä.

Mikäli vastaanottajan mielestä kotiutus on hoidettu huonosti, tulee hänen ottaa yhteyttä lähettävään laitokseen ja antaa palautetta sinne. Meillä ainakin otamme aina käsittelyyn kaikki palautteet ja pyrimme parantamaan yhteistyötä. Valitettavan usein kotiutuksen epäonnistumisen syyksi on selvinnyt, ettei tiedonkulku kotihoidon omassa tiimissä ole ollut parasta mahdollista.

Meitä on ohjeistettu ottamaan yhteyttä toisiin sairaaloihin, mikäli potilas siirtyy meille vasta illalla klo 19 jälkeen ja selvittämään miksi vasta niin myöhään. Kaikissa noissa tapauksissa kyse on ollut siitä, ettei potilaalle ole voitu järjestää kyytiä ennen sitä, vaikka hän olisi odottanut kyytiä aamusta asti.

[Kirsihi]

Pääosin kotiutukset sujuvat kokemukseni mukaan hyvin, osastoilta ilmoitetaan kotiutumisesta ja kotiutumisaika voidaan sopia niin, että se kaikille osapuolille on paras mahdollinen. Näköjään voi kuitenkin olla myös tilanteita, joissa kotiuttaminen jää iltavuorolle. Jokaisen kotiuttajan, myös iltahoidon, luonnollisesti tulee huolehtia perusasioista eli siitä, että lukee  osastolta annetut hoito-ohjeet, tarkistaa lääkkeet ja asiakkaan voinnin. Palautteen antaminen lähettävään paikkaan saattaa kuitenkin olla perusteltua (kuten totesit), esim. jos lopullisesta kotiuttamisesta ei ilmoiteta - keskustella varmasti voi ja pitääkin. ::)