Jump to content
MAINOS

Korona-ahdistus


Josephine

Recommended Posts

Miten hoidatte, arvon kollegat omaa ahdistusta nyt korona-aikana. siis te, kenelle tämä aiheuttaa ahdistusta. Potilaita saa lohdutella ja tyynnytellä, mutta omalla kohdalla välillä ainaki meinaa pelko ja ahdistus kuristaa kurkkua. Lähinnä kai pelkään, että jos vien kotiin koronan ja tartutan lapsiin. Työskentelen siis terveyskeskuksessa, että epäilyjen kanssa hyvinkin tekemisissä.

  • Tykkää 2
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Sepä se! Välillä on niin ahdistunut olo ja kaikkensa antanut. Tuntuu että oma tuki on olematonta ja varsinkin kun itse elätän itseni keikkatyöllä.

Pyrin ulkoilemaan meren rannalla.Siellä yritän heittää aatokset tuulen vietäväksi. Kotona mua odottaa rakas kissani.

  • Tykkää 2
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ahdistaa myös... Kuinka hyvin teillä työpaikoilla puhutaan asiasta henkilökunnan kesken? Voiko siellä purkaa omaa ahdistustaan? Entä työterveys? Nyt jos koskaan vertaistuki olisi äärettömän tärkeää sekä myös työnantajan puolesta täysi tuki myös henkiseen jaksamiseen. Toivoisin myös että tällä sivustolla tuettaisiin nyt toinen toisiamme, ja ajatuksiaan voisi täällä purkaa matalalla kynnyksellä. 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itseäni ei asia sillä tavalla kosketa, kun en juuri nyt ole työelämässä, mutta jotenkin ei kauhean yllätyksenä tule, jos tästäkään asiasta ei puhuta hoitoalalla. Mikähän kumma se on, että asioista ei joissain paikoissa voi puhua? Varsinkin, jos asiat on sellaisia negatiivisiksi miellettyjä, kuten työssä jaksaminen, kiire, työn aiheuttama stressi, tai vaikka sitten tämä koronatilanne.

  • Tykkää 1
  • Hämmentynyt 1
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mua on vasta viime viikkoina alkanut ahdistaa hieman omalla kohdalla että jos tartunta ja vakavamuotoinen sairaudenkuva osuisikin itselle. Ei kuitenkaan paljon eikähän se tilastojen valossa todennäköistä olekaan. Enemään ahdistaa se, jos kannan tai kantaisin oreetonta tartuntaa ja/tai muuten kuljettaisin virusta eteenpäin jollekulle toiselle, ihmiselle ketä hoidan tai läheiselle. Tosin läheisiä en tietty ole tässä tilanteessa nähnyt enkä aio vähään aikaan nähdäkään, ja onneksi asun yksin. Oireita olen tarkkaillut, ja niitä ei ole ollut. Töissä ei ole tarpeeksi resursseja tehdä sekä töitä kunnolla että hoitaa koronaturvallisuutta, aseptiikkaa ja hygieniaa kunnolla, joten oma työote ei enää ole niin rento. Työkavereiden kesken on kyllä hyvää yhteishenkeä ja huumoria. 

Työkaverit ovat arvokkaita tällä hetkellä :) niin kuin aina kyllä.

Ahdistaa yleinen tilanne ja kuinka pitkään se tulee jatkumaan ja miten se vaikuttaa omiin läheissuhteisiin. Esimerkiksi siskoni saa lapsen alkukesästä. Mietin, milloin on jos on turvallista minulle nähdä vauvaa. Tai vanhempiani, jotka riskiryhmässä ovat. Ei siinä mitään että muutama kuukausi pitää vältellä mutta jos tilanne jatkuu, ja jos se jatkuu niin että muut voivat nähdä toisiaan mutta minua ei koska olen hoitaja. En tiedä. Minulla oli myös ennen koronaa orastava seurustelusuhde, mutta nyt on kaikki tapaamisen olleet jäissä niin kun tässä tilanteessa pitääkin. 

Jos ne vasta-ainetestit kehittyvät toivoisin että työnantaja testaisi meidät (taitaa olla turha toivo) jos ei, niin harkitsen omalla kustannuksella testiin menemistä jossain vaiheessa. 

  • Tykkää 2
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Pyysin kollegaa perustamaan varaventtiili 2020 ryhmän Facebookiin jossa sais purkaa ahdistusta, mutta tuntuu ettei monikaan uskalla suutaan avata.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse rajoitan uutisvirtaa, jota aiheesta seuraan. Tein näin alusta asti. En mene nettiin selailemaan mm. iltapäivälehtien tarinoita ja klikki-otsikoita. Kuuntelen radiosta uutiset, joitain hallituksen tiedotustilaisuuksia olen katsonut. Toimin työnantajan ohjeiden mukaan ja seuraan liiton, sairaanhoitopiirin sivuja ja THL-sivuja. En osallistu some-keskusteluihin aiheesta, muualla kuin tällä foorumilla. Sitten pyrin hoitamaan työni mahdollisimman hyvin ja niillä resursseilla, mitä on käytössä. Täydellisesti ei pysty noudattamaan esim. suojain ohjeita (kun terve asiakas ja hoitaja), koska tavaraa ei ole. Annan oman tukeni työnantajalle. Tämä ei ole helppoa aikaa, kun tietoa ja ristiriitaista tietoa tulee joka tuutista. Viime kädessä noudatan työpaikan ohjeita ja suojaan itseni, tuon huoleni esiin työpaikalla. Työnantaja vastaa sitten itse mahdollisista rikkomuksista. 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

On 3/31/2020 at 5:12 PM, Lähäri20 said:

Ahdistaa myös... Kuinka hyvin teillä työpaikoilla puhutaan asiasta henkilökunnan kesken? Voiko siellä purkaa omaa ahdistustaan? Entä työterveys? Nyt jos koskaan vertaistuki olisi äärettömän tärkeää sekä myös työnantajan puolesta täysi tuki myös henkiseen jaksamiseen. Toivoisin myös että tällä sivustolla tuettaisiin nyt toinen toisiamme, ja ajatuksiaan voisi täällä purkaa matalalla kynnyksellä. 

Työkavereiden kesken toki puhutaan. Riippuu työkaverista, osa ei halua puhua asiasta tai ei vaikuta olevan ahdistunut, osa taas on hyvinkin ahdistunut. Työterveyteen en ole ollut ainakaan minä yhteydessä asian tiimoilta. Lähiesimiehet lähinnä vähättelee tilannetta. Hoetaan sitä mantraa, tästä kyllä selvitään, yhdessä. No niin varmaan selvitään, mutta kyllä kai sitä pitäs nyt kriisin keskellä kysellä vähän sitä työntekijöidenkin jaksamista.

  • Tykkää 2
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 6 kuukautta myöhemmin...

Työpaikalla ollut havaittavissa ahdistusta. En koe kuitenkaan, että työkaverit olisivat minulle hirveän läheisiä. Olen saanut apua työterveyshuollosta psykologilta sekä hoitajalta. Lisäksi puhun paljon ystävilleni. 

Muutoin yritän tehdä vapaa-ajallani niitä asioita, joita pystyy ja joista saan mielihyvää. Kotona suljen tietoisesti työasiat mielestäni. Elän päivä kerrallaan, en suunnittele tai mieti hirveän pitkälle asioita. Se on vähentänyt ahdistusta huomattavasti.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse jouduin iäkkään omaiseni hoitajaksi keväällä. Muutin hänen luokseen. Määrä- aikainen työni loppui ja olen ollut eristyksissä siitä lähtien. Huomaan tämän eristäytymisen vaikuttaneen psyykkeeseeni. Välillä tuntuu, että en jaksa enää tätä eristäytymistä. Olen alkanut inhota omaistani, hänen avuntarpeensa vuoksi. Käyn kaupassa, teen ruokaa, siivoan, hoidan puutarhan. Hän vain möllöttää, ja valittaa huonosta ruoasta. Haluaisin töihin, mutta mihin tämän ilkeän ihmisen voi laittaa, kun hän ei osaa tehdä mitään itse? 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Keväällä ja kesällä otti aika tavalla kupoliin kaikki varotoimet mutta jotenkin kun pääsi sinuiksi sen kanssa ettei tämä koronatilanne tule ainakaan poistumaan mihinkään ihan äkkiä niin jotenkin helpotti.

  • Tykkää 1
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Oon vasta aloittanut uudella työpaikalla, mutta työntekijöille en ainakaan avaudu juurikaan paitsi ehkä samassa elämäntilanteissa oleville. Enemmän keskustelen perheen tai ystävien kanssa. Ahdistus on aaltoilevaa. Lähinnä se liittyy siihen, että ei voi nähdä läheisiä niin usein kuin haluaisi ja sitä kautta vaikuttaa työntekoon. 

Jaksamista tuen sillä, että elän tällä hetkellä päivä kerrallaan. Pidän yhteyttä läheisiini puhelimitse sekä teen itselle mieluisia asioita: luen, katson sarjoja, ulkoilen. Huolehdin riittävästä unesta sekä ihan vaan levosta. Koitan luottaa siihen, että vielä tulee se koronavapaakin päivä joskus tulevaisuudessa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Luo tunnus tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Vain jäsenet voivat kommentoida

Luo tunnus

Rekisteröi tunnus yhteisöömme. Se on helppoa!

Rekisteröi uusi tunnus

Kirjaudu sisään

Onko sinulla jo tunnus?

Kirjaudu sisään
×
×
  • Luo uusi...