Miten koronavirus on vaikuttanut suhtautumiseesi hoitotyöhön?

[Ativan5mg]

Mutta mitä sitä alkais tekemään..sitä itse pohdin. Olen keski-ikää lähestyvä ja mikään tietty ala ei kiinnosta... alkaisiko kausityöntekijäksi, osan vuodesta tekisin jotain ihan muuta vaikka tehdastyötä.... pitäisi vaan uskaltaa... voin aistia jo sen helpotuksen tunteen kun sen ratkaisun uskaltaisin tehdä..

[arsewiper]

Pidin vielä ehkä puoli vuotta sitten hoitoalaa "minun juttuna" ja koin siihen aitoa paloa. Olen helkkarin hyvä työssäni. Sitten työnantaja sanoi alkuvuodesta että käytännössä työmäärä lisääntyy, hoidettavat vaihtuu entistä nopeammassa tahdissa mutta työvoimaa ei tule lisää. Pyyntö palkan tarkastamisesta ohitettiin olan kohautuksella. Sitten tuli tämä korona ja nyt mietin ihan tosissani tekniikan alaa uudeksi uraksi. Työkaverit kannustaa opiskelemaan lisää sote-alaa kun sille olisi kuulemma luontaisia lahjoja, mutta ei kiitos. Haluan alalle, jossa osaamistani arvostetaan ja jossa palkasta voi neuvotella sen osaamisen mukaan. Eli, haen opiskelemaan tekniikan puolelle amk:uun. Pitäkää peukkuja! Minulle viimeinen niitti oli tämä maskipelleily ("no taitelkaa hiusmyssystä suoja" t. työnantaja). Palkkakin on sama eri osastoilla vaikka toisella vaaditaan ihan eri osaamista eikä tästä voi näköjään edes neuvotella työnantajan kanssa. Jos ei uusi ura ota tuulta alleen, niin hoitoalalla riittänee töitä. Siihen luotan.

Terveisin tulevaisuuden insinööri.

 

 

Muokattu huhtikuun 24, 2020 - arsewiper
Typot, lisäys

[Sininen]

Olen perheellinen tradenomi ja aloin vasta opiskelemaan alaa vuoden alussa. Ikävä kyllä korona on pyyhkinyt kaiken motivaation opiskelusta. Viimeistään nyt ymmärrän kuinka haasteellinen ala on kyseessä, on toki ollut ennen kriisiäkin. Hoitajien uudelleensijoitus, lomien peruminen, maskikohu, jne. Kaikki nämä ovat osoittaneet kuinka huonosti on valmistauduttu. Eikä kukaan oikein tiedä milloin tämä helpottaa ja tämä on vaikuttanut harjoitteluihin, osalla ne on peruttu. Hain siirtoa sosionomiksi koulun sisällä, mutta en tiedä onnistuuko se. Kaikki hoitaja-tuttuni kehoittivat minua harkitsemaan hoitoalaa uudelleen, olisi vaan pitänyt kuunnella silloin ennen kuin aloitin koulun. 

[Veli Vitivalkoinen]

Käänny ympäri ja pakene. Ja unohda sosionomikoulutuskin, ihan samaa paskaa vielä huonommalla palkalla.

[Hoitsutar76]

25.4.2020 klo 12.27, Veli Vitivalkoinen kirjoitti:

Käänny ympäri ja pakene. Ja unohda sosionomikoulutuskin, ihan samaa paskaa vielä huonommalla palkalla.

sosionomikoulutus on virhe. Ei mitään lisiä. Palkka on vuodesta toiseen se 2400-2800 brutto.

Puuduttavaa paskaa hommaa. Ainiin, ja ole onnellinen jos löydät vakituisia töitä sosionomina.

Muokattu toukokuun 2, 2020 - Hoitsutar76

[Vieras: Hoitsuboy-65]

Minä opiskelen siis diakonisen hoitotyön koulutusohjelmassa ja ei ole poissuljettu vaihtoehto valmistumisen jälkeen valita tuo vähemmän maallinen vaihtoehto jos tässä Corona hässäkässä oikein sattuu pottuuntumaan hoitajien kohteluun julkisella ja yksityisellä sektorilla. Ketkä minut oikeasti tuntevat tietävät kyllä kykyni puhua kahvikutsuilla aiheesta kuin aiheesta ja vähän vielä vierestäkin.

[Minnamaaria]

Alanvaihto ja jatkokouluttautuminen edessä heti kun covid helpottaa. Olen ihan kyllästynyt nykyiseen tilanteeseen ja miten huonosti terveydenhuollon työntekijöitä kohdellaan. Huono työnohjaus, arvostuksen puute ja heikentyvät työsopimusehdot motivoivat kouluttautua asemaan missä toivon mukaan osaamista arvostetaan. Työturvallisuusrikkomukset nyt koronan aikaan eivät myöskään suoranaisesti motivoi pysymään alalla jos vaihtoehtoja löytyy. Kyllä suomalaista hoitajaa arvostetaan - Suomen ulkopuolella. Jos elämäntilanne sallisi, muuttaisin ulkomaille. Nyt on tyytyminen uudelleenkouluttautumiseen.

*Muokattu 04.05 hieman vähemmissä tunnekuohuissa asiallisemmaksi.

Muokattu toukokuun 4, 2020 - Minnamaaria
Vähemmän tunnetta, enemmän asiaa

[aurinkomyrsky]

Minulle hoitoala on aina ollut sellainen selkeä, mitä kohti tähtään. En ikinä ole vakavasti pohtinut muita alavaihtoehtoja (vaikka toki on ajatuksen tasolla niitä pyöritellytkin). Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä useampaan vuoteen, minulle tuli olo, että onko tämä sittenkään työtä mitä haluan tehdä. Minut siirrettiin eri työtehtäviin määräyksestä. Työtehtävä vaikeutti kulkemistani, sillä en omistanut autoa ja julkiset eivät kulkeneet sinne. Minulle tuli jonkinlainen shokkireaktio uudelleen sijoittelusta. Jälkikäteen koin työtehtävän vaihdoksen hyvänä ja omaksuin sen nopeasti. 

Korona-aikana olen kokenut kuormittavaksi sen, että muu elämä on jäänyt taka-alalle. En ole päässyt käymään kotiseudullani sekä rajannut muitakin kontakteja. Työ on ollut kuormittavampaa ja ihmiset ovat olleet väsyneitä. Normaalit elämän kuviot ovat viety pois, eikä ystäviä voi nähdä entiseen tapaan. Tuntui, että siitä muodostui ikään kuin kehä. Työssä oli raskasta, olisi kaivannut mukavaa vapaa-ajan vietettä.Vapaa-ajalla ei tehnyt mitään, joten tuntui entistä raskaammalta tehdä töitä. 

Olen miettinyt minkätyylistä työtä haluaisin tehdä, enkä ole varma. Toivon, että se minulle kirkastuu. Koronakevään myötä entinen varma on muuttunut epävarmaksi.

 

[Sininen]

En saanut siirtoa sosionomiksi ja olen lopettanut sairaanhoitajan opinnot. Kouluttaudun toiselle alalle (ei sote), koska en saanut töitä omalta alalta (taloushallinto). Kannattaa miettiä myös onko alanvaihdon jälkeen töitä. Uskon että hoitajille ainakin töitä on, minusta ei vain ollut siihen. Tsemppiä kaikille, päätit sitten jäädä hoitoalalle tai päädyt vaihtamaan toiselle alalle. Oma terveys ja onnellisuus on tärkeämpää kuin mikään työ. 

[Sevım]

Ei voi elää pelkästään ,mutta on pakko käydä töissä ja trenataJoihinvoin mennä ilman ahdistukseen taakkaa.

[kukkis.]

22.10.2020 klo 15.51, aurinkomyrsky kirjoitti:

....sillä en omistanut autoa ja julkiset eivät kulkeneet .... Jälkikäteen koin työtehtävän vaihdoksen hyvänä ja omaksuin sen nopeasti. 

 

 

Mielenkiinnosta kyselen  ..... Miten ratkaisit liikkumisen?