Miten koronavirus on vaikuttanut suhtautumiseesi hoitotyöhön?

[anniamandab]

Onko se muuttanut aikaisempaa suhtautumistasi? Jos, niin mihin suuntaan? Oletko kenties ilmoittautunut ensimmäisten joukossa työhön sinne, missä työvoimaa tarvitaan? Vai osallistuitko ehkäpä yhteishakuun ja aiot vaihtaa alaa heti, kun mahdollista? Ehkä jotain siltä väliltä?

[Sebucom60]

Onhan tässä ollut jännitystä vähän liikaakin kun työni koostuu keikkatyöstä.Olen laatinut mielessäni listan paikoista joihin voin mennä ilman ahdistuksen taakkaa.Missä kokonaisuus on hallussa.Toiminta yleisiä linjoja tukevaa.

[kukkis.]

19 tuntia sitten, Sebucom60 kirjoitti:

Onhan tässä ollut jännitystä vähän liikaakin kun työni koostuu keikkatyöstä.Olen laatinut mielessäni listan paikoista joihin voin mennä ilman ahdistuksen taakkaa.Missä kokonaisuus on hallussa.Toiminta yleisiä linjoja tukevaa.

Olisipa kiva kuulla mitä nämä tälläiset paikat ovat? Kun asiat eivät ole olleet kohdallaan työpaikalla ennen koronaa niin ei tämä tilanne kyllä yhtään asiaa aura. Kyllä todellakin rukoilen päivittäin x 100 että jostakin löytyisi paikka tai ammatti mihin voisin vaihtaa.  Vanhana vaan on niin paljon vaikeampaa. Ei voi elää pelkästään itselleen, ottaa lainaa ja lähteä opiskeleen. Pakko on käydä töussä ha tienata. Siinä sivussa voi opuskella jos vaan mahdollista.

[tiaineve]

Minä menetin hoitajan kutsumukseni ja aloin miettimään alan vaihtoa. Pois hoitajan hommista. Olen lähihoitaja ja opiskelen työn ohessa sairaanhoitajaksi. Nyt en halua enää jatkaa alan opiskeluja. 

[Mekkis]

10 vuotta hoitotyötä vanhustyössä eri paikoissa, kutsumustyö oli, vaan ei enää. Jo ennen tätä koronaa mielessä pyöri useasti ajatus, voisiko palkkansa saada paljon helpommallakin. Viimeinen vuosi alalla ollut sitkuttelua. Väsynyt kasvavaan työtaakkaan, riittämättömyyden tunteeseen, ylitöihin, arvostuksen puutteeseen, näkemään eturintamassa vanhusten huono asema yhteiskunnassa ja surkea palvelujärjestelmä, jonka edessä olen avuton. Vanhustenhoito nähdään vain välttämättömänä pahana ja kulueränä, josta pyritään säästämään jatkuvasti. Kuka haluaa elää enää niin vanhaksi kun tietää elämän viimeisten vuosien olevan sellaista selviytymistä ja epäinhimillistä olemista? Työn pitäisi antaa enemmän kuin se ottaa, nyt se vie kaiken minusta. En tällaista elämää jja työuraa jaksa enkä halua. Työsopimusneuvottelut vain vahvistaneet tätä, ala on epäkiitollinen eikä parannuksia ole näkyvissä, suunta on huono. En aio upota tämän uppoavan laivan kanssa. Aion vaihtaa alaa. 

[Mökkis]

Olen koko tämän viikon tuskaillut kotona, että alanvaihto on edessä. Vallitseva tilanne vielä korosti jo tätä aikaisempaa ajatustani. Valmistuin - 17 sairaanhoitajaksi, ja jo nyt olen väsynyt tähän alaan. Jatkuvaa selviytymistä, kukaan ei arvosta mitä teet, ja palkkaus sen mukainen. Kyllä nyt riittää, uppoavasta laivasta lähden minäkin ennenkuin uppoan sen mukana. 

[Arcade]

Oletettavasti kriisin selätettyämme ei tarvitse mistään palkankorotuksista puhua seuraavaan kymmeneen vuoteen kunta- ja valtiontalouden mentyä ns. kuralle. Pikemminkin palkanalennusta lienee luvassa kikytuntien muodossa, jotta talous saadaan taas uomilleen. Vienee pitkän ajan. Tuntimäärä on kaikille varmasti arvoitus, mutta lähtisin liikkeelle luokasta 20 h / kk.

Ikää itselläni on jo sen verran, etten enää näe taloudellisesti järkeväksi kouluttautua toiselle alalle. Nyt olen jo ennen kriisiä saanut itselleni järjestettyä 80 %;n työajan. Vielä antaisi talous myöten pudottaa parikymmentä pinnaa pois suht helposti. Tämä osaltani auttaa jaksamaan tässä "kutsumisammatissa".

[Pikkulohari]

Palkkaus, työmäärä ja negatiiviset kokemukset olivat ajamassa minun kutsumustani tuuliajoille jo hyvän aikaa... Nyt tämän covid-jupakan keskellä alkaa käydä jo selkeäksi se, että myös työturvallisuudessa tulee olemaan puutteita jos/kun suojavarusteet loppuvat. 

Sairastuin ikävästi flunssaan pari päivää ennen kun epidemia lähti käsistä ja tuli hirveä olo kun moni työkaveri sairastui samoihin aikoihin melko varmasti minun takiani (olin oireeton ennen kun kuume nousi äkisti kesken työpäivän). Testeihin en päässyt, vaikka miten intin että olen sairaalassa töissä ja siellä on paljon vanhuksia. Työkavereissakin on paljon riskiryhmiin kuuluvia.

Olin kaksi viikkoa ihan täysin seis kotona ja vältin ulkona liikkumista.  Pari muuta työkaveria sitten onneksi testattiin negatiivisiksi, mutta itse olin jo ahdistunut ja käynyt kaikki paskimmat skenaariot läpi mielessäni useaan kertaan. Flunssasta on kulunut jo aikaa, mutta olen edelleen väsynyt ja tuntuu, etten jaksa samaa mitä ennen.

Sanoin jo puolisolle, että nukun sitten autossa jos minut siirretään töihin teholle yms. töihin hoitamaan covid-potilaita. Ihan sama jos itse sairastun, mutta haluan säästää perheeni tältä. Jos selviän hengissä niin vaihdan alaa, mutta nyt en ole mitään pakenemassa.

Anteeksi kauhean synkkä ja itsekäs vuodatus.

[anniamandab]

Niin tosiaan, ne omat kokemukset. Jotenkin tämä case koronavirus on saanut kyseenalaistamaan entistä enemmän alalle kouluttautumisen kannattavuutta. Olihan toki jo aiemmin tiedossa palkkataso, työajat monissa paikoissa jne., mutta jotenkin tämä silti jaksoi vieläkin yllättää esimerkiksi työntekijän oikeuksien, poikkeuslain sekä työolojen suhteen.

[Joneliini]

Alan vaihto, kun tää hässäkkä on ohi. Aivan kypsä tähän tilanteeseen.

[Voldemort]

Täydellistä ihmisten hyväkskäyttöä. Kuin olisi vankileirillä. Vastentahtoisesti lain nojalla töihin kutsuttuna aion käyttäytyä huonosti. 

[Aikuisopiskelija]

Ei ole suuremmin vaikuttanut. Ei ole aiemminkaan ollut valittamista, eikä ole edelleenkään. Toki auttaa kun hankkiutuu viihtyisiin yksiköikin töihin ja kiertää ikävämmät kaukaa. Eihän missään toki täydellistä ole, mutta tarpeeksi hyvää löytyy. Työajat edelleen ok, palkkaus ok, jaksaminen ok - kaikki kunnossa.

[Murse.fi]

Pomot, viestintä ja resurssit nousee esiin uutisissa. Kriisit kärjistää. Siellä missä homma ei ole toiminut ennenkään, kaikki toimii huonommin. Siellä missä on onnistuttu aikaisemmin, selvitään nytkin paremmin. Näin on yleensä aina muutos- ja kriisitilanteissa.

[hoitulinen]

Minä vaihdan alaa. Hermot eivät kestä enää.  Lopetin määrä-aikaisuuteni, sain karenssin. Menen tuttavani maatilalle töihin kesäksi. 

[Taneve]

Itsellä aikomuksena lähteä syksyllä lukemaan lähiesimiestyön ammattitutkinto ja sitä kautta saada muulta alalta töitä. Lähihoitajaksi valmistuin keväällä -12 ja nyt viimeiset puolitoistavuotta ollut alanvaihto enemmän tai vähemmän mielessä. Tsemppiä kaikille tämän kaiken keskelle. Nyt vielä jännitetään, että mitkä on neuvottelujen lopputulos. Veikkaan, että kato käy alalta ja liitoista sen jälkeen, jos ei mitään hyvää meille luvata. 

[Immo]

Työ, johon olin aikaisemmin "vain" kyllästynyt muuttui pandemian myötä vastenmieliseksi. Itse virus tai sairastuminen ei pelota tai huolestuta, mutta työnkuva meni täysin uusiksi ilman kunnollista koulutusta/perehdytystä. Työvuorot muuttuivat silmänräpäyksessä kesken listan työntekijöiltä siitä kysymättä, ylitöihin pakotetaan, lomia ja vapaita perutaan, ja vakituisena paiskataan neljän kuukauden irtisanomisajalla päin näköä. Kiitän onneani, että olen määräaikaisella työsopimuksella töissä. Ilmapiiri työyhteisössä ei ennen tätäkään mikään hyvä ollut, mutta nyt se on muuttunut tämän pakkotyö -mentaliteetin myötä täysin ahdistavaksi. Lähden menemään, kun nykyinen sopimukseni päättyy.

[hoitulinen]

Irtisanouduin. Karenssia 3kk. Ei väliä. Lähden poimimaan mansikoita maaseudulle mieluummin, kuin tapan itseni ja iäkkään isäni koronaan, ilman suojavälineitä kotihoidossa. Huivi suun edessä ei suojaa minua, riskiryhmään kuuluvaa hoitajaa, joka joutuu myös hoitamaan iäkästä isääni. 

 

[Hoitsutar76]

minua ei korona vituta. lähinnä laiskat ja saikkuilevat työkaverit vit**aa eniten

[Ativan5mg]

Näitä kyllä löytyi heti jotka ottivat sen 10 päivää "Korona saikkua" kun siihen ohjeistus tuli. Ihan huvitti kuinka ennalta arvattavat ottivatkin sairaslomaa... vaikea käsittää joidenkin työmoraalia ja itsekyyttä. 

[onnih]

Ei korona ole vaikuttanut suhtautumiseen työhön/alaan vaikka se vaikuttaakin nyt muuten, töissä ja yksityiselämässä. Toivoisin vain paikoin alalle parempia olosuhteita ja parempaa johtamista, varsinkin näinä aikoina! Olen kuitenkin edelleen tyytyväinen ammattiini ja tykkään työstäni. En keksi mitä muutakaan tekisin mielummin, siis jos prinsessan ammatti etc. ei mahdollista.  Varsinkin nyt korona-aikaan en haluaisi kyllä olla muullakaan alalla, tämä vaikuttaa kaikkiin aloihin ja moni kaveri muulla alalla on nyt menettänyt työnsä ja itse koen olevani onnekas kun ei tarvitse stressata että työt loppuisi. On myös etuoikeus MINUN MIELESTÄNI (koska tästä nyt varmaan joku voi ärsyyntyä jos ei itse koe samalla tavalla, mutta kai minullakin on oikeus tunteisiini) että saan käydä töissä ja antaa työpanokseni tässä tilanteessa.  Ei tarvitse kotona yksin mitään etäillä ti murehtia.

Työ on yhä päivittäin todella palkitsevaa vaikka väsyneitä/pottuuntuneita hetkiäkin tulee tottakai niin kuin on aina tullut ja tulee, kaikissa töissä. 

Saa nähdä tuleeko alalla mikä muuttumaan koronan jälkeen. Pelkään myös, että tuleva talouslama aiheuttaa sen ettei hoitoalan resurssit ainakaan parane. 

 

[Julma]

23 minutes ago, onnih said:

On myös etuoikeus MINUN MIELESTÄNI (koska tästä nyt varmaan joku voi ärsyyntyä jos ei itse koe samalla tavalla, mutta kai minullakin on oikeus tunteisiini) että saan käydä töissä ja antaa työpanokseni tässä tilanteessa. 

Itse en yleensä koe olevani mikään varsinainen työn sankari, mutta kieltämättä tässä on tällä hetkellä jotain kunniallista. Saatan olla ehkä jopa hiukan ylpeä työstäni. 

Lisäksi on mielenkiintoista seurata tapahtumien keskipisteestä miten yhteiskunta pystyy toimimaan seuraavat kuukaudet ja erityisesti miten terveydenhuolto pystyy vastaamaan tähän kriisiin. 

[kukkis.]

2.4.2020 klo 23.48, Hoitsutar76 kirjoitti:

minua ei korona vituta. lähinnä laiskat ja saikkuilevat työkaverit vit**aa eniten

Pitääkö hoitajan olla sairaana töissä?

[Torlohka]

5.4.2020 klo 11.13, kukkis. kirjoitti:

Pitääkö hoitajan olla sairaana töissä?

Pitääkö hoitajan olla terveenä saikulla?

Itsellä työnkuva muuttui ja paikkaan josta en niin välittäisi. Ja syksyyn asti luvattu pesti tuntuu epävarmalta kun jatkoja ei ole vielä allekirjoitettu. Kohta on parasta ennen päivämääräkin on ummessa.

[FFP3]

Kyllä tämä oli nyt tässä. Päätin jo monta viikkoa sitten. Olen kertonut päätöksestäni perheelleni. Kun tämä kriisi saadaan pahimman taiteen yli, niin sitten tämä hoitsu lopettaa. 

Ei vaan pää kestä enää. Samaan aikaan ahistaa, ketuttaa, surettaa ja pelottaa. Meidät hoitajat, etenkin yksityisen puolen perusduunarit on hylätty täysin! Heitteillejätetty, ihan oman onnemme nojaan. 

Toki tilanne on myös johtoportaalle tosi vaikea ja yllättävä, mutta se miten piittaamattomasti suojavarustukseen ja / tai sen puutteeseen suhtaudutaan edelleen. Samoin ohjeistuksen kanssa. 

Mitä mä teen jos jollain asukkaalla nousee kuume tänä yönä ja oireet viittaa covid19? Minne mä soitan? Ei meillä ole mitään varahenkilöä 24/7 päivystämässä. Menenkö altistamaan itseni puutteellisten suojaimien vuoksi tautiin, joka voi olla työikäisellekin kohtalokas? 20-30 päivää kovaa sairastelua ja tämän jälkeen keuhkovauriot. Ei todennäköistä, mutta mahdollista. Moni taudin sairastanut on kertonut, että tämä oli pahin tauti ikinä! 

Altistanko itseni ja leikin jotain sankaria, vai jätänkö hoitamatta? Näitä asioita kun pyörittelee päässään viikkokausia yötä päivää, bentsoja napsien, niin semmonen traumatisoi, jo tässä vaiheessa.

Ei tämmöstä tarvisii kokea kenenkään? Eettis-moraalisia valintoja. Epävarmuutta. 

Ministerit ja THL ovat valehdeet päin naamaa. Kaikille riittää vehkeitä ja kaikki saa hoitoa. Riittikö? Ei ole näkynyt. 

Oletteko katsoneet THLn sivuilta mimmoisilla vehkeillä meidän pitäisi hoitaa covid19 potilaita? Ohjeistuksessa sanotaan KIRURGINEN SUOJAMASKI ja visiiri. 

Kirurginen suojaa potilasta, ei hoitajaa! Kirurginen ei juurikaan suojaa pisaratartunnoilta ja mikäs se oli koronan pääasiallinen tartuntatapa?! Tuo kirurginmaski on THLn virallinen ohjeistus, josta sairaanhoitopiirit kopsaa ohjeet ja ohjeistaa hoivakoteja. 

Tilanne on ihan älytön. Aivan sairas. Koen tulleeni petetyksi ja hylätyksi niin rumasti, etten yksinkertaisesti enää niele paskaa yhtään enempää. 

Tarkoitus on jäädä pitkälle sairauslomalle ja siitä sitten kokonaan ulos koko alalta. Sairausloma ei ole mitenkään aiheeton. Pelkään, että kuula pettää ihan oikeasti, sitten kun pahin on nähty ja koettu. Lähellä se on jo nyt. Olenko juuri nyt työkykyinen? Siinä ja siinä. 

Sinnitellään vielä mukana. Ei työnantajan vuoksi, vaan asukkaiden ja oman lompakon vuoksi. 

T: Petetty ja hylätty. 

[LSJ]

Aikas loppu olin tähän paskaan jo vuodenvaihteessa. Nyt pariviikkoa takana korona-osastolla, jonne ei paljon halukkuutta kyselty. Ihan käsittämätöntä paskaa, ketään ei kiinnosta potilaiden eikä hoitajien turvallisuus, jaksaminen tai selviäminen. Kyl tää oli tässä tää ala.