Jump to content
MAINOS

MOPO - SURO


Söppe

Recommended Posts

Ei ne laitokset autojaan ja varsuteitaan huvikseen siellä tallissa makuuta. Heillä kun on lakiin perustuva velvollisuus varautua väestönsuojeluun kriisitilanteissa. Tosin silloin kun isoon pilliin puhalletaan aletaan tekemään siviilipakettiautoista ambulansseja sillä harvassa kaupungissa on tarpeeksi sinivilkkuisia autoja mitä on VSS-suunnitelmissa.

Samalla tavalla sairaalat joutuvat pitämään yllä valmiusvarastoja. Puhumattakaan PV:n valmistautumisesta kriisitilanteisiin.

Eikä yksikään pelastuslaitos ole niitä tavaroita omalla rahalla ostanut, kyllä ne kaikki ovat tulleet kuntien maksamina. Eiväthän meillä päin edes omista paloasemia vaan nekin ovat vuokrattuna kunnilta. Aikamonella yksityisellä on sentään itse omistama asemapaikka. Kyse on vaan että kenelle se raha suunnataan.

Jos laitoksille on vaikeaa ylläpitää tuota lääkinnällisen suron valmiutta, niin otetaan se niiltä pois.

Näinhän se on suuressa maailmassa. Esim. Saksassa on Punaisella Ristillä ja parilla muulla avustusjärjestöllä lääkinnällisen SuRon kamat sinivilkkuisissa pakettiautoissa. Vapaaehtoiset päivsytävät niitä. Jos Suomessa onnistuu palokunnan pyörittäminen vapaaehtoisilla niin miksei lääkinnänkin? SPR tekee aika hyvää työtä erillaisissa päivystyksissä yms.

Portugalissa sairaalat itse vastaavat suuronnettomuuksiin varautumisesta. Eli Suomessakin voitaisiin käyttää ammattilaisia, siis lääkinnänammattilaisia, ylläpitämään SuRo valmiutta. Portugalin väki mm. käy pystyttämässä kenttäsairaalaansa MM-rallin yhteydessä. Mikäs sen parempaa kun pääsee katsomaan rallia palkallisena.

Mahdollisuuksia löytyy, niitä pitää vaan mettiä ja etsiä malleja tarvittaessa vaikka muualta.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Ymmärsinkö oikein, että tommosen vaatimattoman SURO-tilanteen pystyisi pyörittämään vapaaehtoisilla?

Eli evykurssin käynyt toimii lääkinnällisenä johtajana L4, ja sitten ensiapukurssin käyneet vastaavasti luokittelu-, hoito- ja  kuljetusjohtajina....just joo, menee varmaan vimpan päälle hyvin, tämä kun ei tahdo onnistua ammattilaisiltakaan, ainakaan rapottien mukaan

Jos varautumisesta puhutaan niin kyllä se asia taitaa olla niin, että ensihoidon osalta ne menot tämän maan taloudessa on ihan yhtä tyhjän kanssa, vertaa nyt sitten vaikka siihen PV:seen tai pakolaisbudjettiin.

Yksityiset omistavat sakuasemansa? Väittäisin, että suurin osa niistä asemista on kylläkin vuokrattu yrittäjän toimesta tai sitten tk maksaa vuokran suoraan. Suurimmassa osassa tapauksia olisi jopa järjen köyhyyttä ostaa asema omaksi, sopimukset tyypillisesti 3-5 vuotisia.

Jos maakunnat "omistavat" aluepelastuslaitokset, niin kenenkäs nimissä sen aseman sitten siinä tapauksessa tarttee olla, että voidaan sanoa pelastuslaitoksen omistavan asemansa, palopäällikönköhuh.gif Ei pelastuslaitos mikään yksityinen palveluntuottaja ole, kunnathan sen omistavat. Ja jos kunnat kerran omistavat paloaseman jossa toimii kuntien omistava pelastuslaitos niin.........

Pelastuslaitos maksaa toki vuokraa tiloista, mutta kannattaa miettiä mitä niiltä kunnilta taas peritään, mahtaako raha kiertää takaisin....Jokapaikassa ei makseta mitään, ainakaan tulevien kuntauudistusten jälkeen.

Milläs tasolla Portugalin ensihoitotoiminta on?

Link to comment
Share on other sites

Milläs tasolla Portugalin ensihoitotoiminta on?

Ajavat paljon pillit päällä(?) lääkäriyksiköitä on. Äkkivilkaisulla ambulanssiin sai sellasen kuvan että melko eurooppalaista on. Lp 12 yms nykyaikaiset hoitovälineet löytyi. Ambulansseja Portugalissa pyörittää ainakin ?-ministeriö. Lienevät kai kiirekyytejä ajavia nuo ministeriön yksiköt.

Kuvia : "202A" Portugal, Porto. Mies ja kuorma-auto otti yhteen suojatiellä. Ambulanssi + lääkäriyksikkö + poliisi kohteessa. Ja minä :o.

8143010478545149024web_0.jpg

8143010478545149015web_0.jpg

8143010478545149033web_0.jpg

Link to comment
Share on other sites

Ymmärsinkö oikein, että tommosen vaatimattoman SURO-tilanteen pystyisi pyörittämään vapaaehtoisilla?

Ei tietysti, mutta hyvin monissa ensihoitojärjestelmissä on vapaaehtoisuuteen perustuva backuppi, jolle ohjataan esim. kiireettömiä tehtäviä, tai tuovat paikalle autoja, jotka sitten vapaavuorosta miehitetään.

Esim. Lontoossa on paikallisella Punaisella Ristillä, St. Johns ambulance (johanniittoja lienevät suomeksi?) jne. pitävät hillottuna läjittäin ambulansseja, käyttävät niitä omissa ea-päivystyksissään tms., ja kun iso kongi kumahtaa autot ovat virkaorganisaation käytössä.

Link to comment
Share on other sites

Ymmärsinkö oikein, että tommosen vaatimattoman SURO-tilanteen pystyisi pyörittämään vapaaehtoisilla?

Ymmärsit. näitä hommia oppii edelleenkin vaikkapa se apina tekemään, kun kunnolla opetetaan.

Kaikki on kiinni koulutuksesta ja kyllä varmasti vapaaehtoisistakin löytyy kiinnostuneita ja motivoituneita.

Lisäksi on vaara, että tilanne hoituisi jopa paremmin kun johtaja keskittyy vain omaan tekemiseensä eikä ajattele liian pitkälle asioita.

Kuitenkin aika epätodennäköistä Suomessa on että vapaaehtoispohjalta tuollaista organisaatiota ainakaan "ykkösnyrkkinä" pyöritettäisiin.

suro/mopo tilanteen johtoa pitäisi löytyä alueellisesti jokaisen palveluntuottajan leivistä, sillä minun mielestä johtaja tulee liian kaukaa jos on vain shp alueella yksi organisaatio joka kouluttaa ja johtaa tilanteita.

Jos L3/4 ajaa kohteeseen hälytysajona yli 30 min on johtajan vaihto tuolloin tilanteessa yleensä myöhäistä.

tämä kirjoitus ei muuten ainakaan poista varallaoloa  ;D

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Jos L3/4 ajaa kohteeseen hälytysajona yli 30 min on johtajan vaihto tuolloin tilanteessa yleensä myöhäistä.

Pitääkö johtamisen alkaa vasta kohteessa?

Vapaaehtoiset johtamaan lääkinnän suuronnettomuus- ja poikkeustilanteita - just joo. Samallahan he voivat hoitaa sairaaloiden L1:n ja L2:n tehtävät, kiinnostuneita ja motivoituneita taatusti löytyy  ;D Muokkaus:Lainaukset

Link to comment
Share on other sites

Jos L3/4 ajaa kohteeseen hälytysajona yli 30 min on johtajan vaihto tuolloin tilanteessa yleensä myöhäistä.

Pitääkö johtamisen alkaa vasta kohteessa?

Vapaaehtoiset johtamaan lääkinnän suuronnettomuus- ja poikkeustilanteita - just joo. Samallahan he voivat hoitaa sairaaloiden L1:n ja L2:n tehtävät, kiinnostuneita ja motivoituneita taatusti löytyy  ;D

Ei mutta johtaminen radiolla ei korvaa sitä mitä näkee ja kaukaa tulevilla johtajilla ei välttämättä ole suorittavan porukan tuntemusta (valitettavasti). Lisäksi se ensimmäisen yksikön kokeneempi vastaa kuitenkin ensihetken toiminnasta kohteeseen saavuttuaan.

Sekin taitaa olla tutkittua tietoa, että johtajan vaihto kesken ei usein paranna mitään päinvastoin.

Kommentillani tarkoitin sitä, että kouluttamalla oppii jopa johtamaan suro tilanteenkin kukatahansa.

Siihenkään ei tietääkseni vaadita sitä, että on syntynyt nomexit jalassa ja sakutakki päällä?

On vain joskus turhauttavaa, kun esitetän asioita joissa ainoa oikea malli tulee pelastuspuolelta ja vain heidän L4 kaverit pystyvät johtamaan isompia tilanteita.

Kouluttamalla siis saadaan taatusti yhtäpäteviä johtajia myös muiden palveluntuottajien työntekijöistä.

Sekin on totta, että pelastuspuolella on useimmiten tällä hetkellä pisimmälle viedyt suunnitelmat ym. mutta  ne muut palveluntuottajat jotka ovat aiheeseen panostaneet ovat mielestäni samalla tasolla.

näitä mietteitä kirjoittelen jonkinlaisella kokemuksella ja näkemystä on kertynyt (toki vähän) kummaltakin puolelta niin hoitajana kuin johtajanakin tilanteessa. Muokkaus:Lainaukset...

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Motivaatiota varmaankin löytyy, osaaminen on eriasia.

Ei kursseilla saada niin paljon tietopohjaa.

Lisäksi kokemukseni mukaan vapaaehtoiset sujuvasti kuuntelevat luentoja, mutta eivät hetken päästä muista siitä enää kovin paljon.

Nykyyäänhän tuo johtajan saapumisen kesto on pitkien etäisyyksien maassa joka päiväistä pelastustoimessa. Ison talon päällikkö tulee esim. 20 - 40min hälyytyksestä hämmästelemään tontille.

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Link to comment
Share on other sites

Sillä missä se Lääkintäjohtaja on kun SURO pärähtää, ei ole juurikaan merkitystä. Jokatapauksessa ensimmäinen kohteen saavuttava lääkinnän yksikkö aloittaa luokittelun ja lääkintäjohdon käskystä seuraava yksikkö perustaa hoitosektorin jne. Lääkintäjohdon ei siis tarvitse suinkaan olla ensimmäisten yksiköiden joukossa jotka kohteeseen saapuvat. Itse asiassa lääkintäjohdon on helpompi työskennellä kun ei ole suorassa kontaktissa itse potilaiden ja kaistojen kanssa, vaan huolehtii kirjurin kanssa siitä, että lääkinnänresurssit ovat riittävät, ilmoitukset hoitolaitoksiin ovat menneet ja kuljetuskapasiteettia on tarpeeksi paikalla; lansseja ja miehistöautoja.

Link to comment
Share on other sites

Motivaatiota varmaankin löytyy, osaaminen on eriasia.

Ei kursseilla saada niin paljon tietopohjaa.

Lisäksi kokemukseni mukaan vapaaehtoiset sujuvasti kuuntelevat luentoja, mutta eivät hetken päästä muista siitä enää kovin paljon.

Nykyyäänhän tuo johtajan saapumisen kesto on pitkien etäisyyksien maassa joka päiväistä pelastustoimessa. Ison talon päällikkö tulee esim. 20 - 40min hälyytyksestä hämmästelemään tontille.

Mutta silti ainakin meilläpäin on koulutettu johtaja kunnes se isopäällikkö saapuu ja useimmiten johtovastuu pysyy tilannetta johtaneella. Pienimmissä tilanteissa annetaan johtovastuu radiolla yksikönjohtajalle ja isoherra ei edes saavu paikalle.

jos koulutksesta ei jää mitään mieleen onko silloin porukka kiinnostunut/ motivoitunut vai onko kouluttajissa vika?

Tietenkään kukaan ei ole mestari yhden luennon/ harjoituksen jälkeen. Mutta riittävät toistot tuo sen tiedon ja rutiinin.

Tässäkin maassa esim. pelastus puoli on suurimmilta osin hoidettu vapaaehtoisvoimin ja koulutuksella tehtävien lisäksi hankitaan se tietotaito ja varmuus millä tehtäviä hoidetaan.

Itse olen ollut mukana vpk toiminnassa noin 26 vuotta ja toiminut sen paikkakunnan ykköslähdön eli ainoan palokunnan mukana.

se mitä elämäni aikana olen muualla asunut ja työskennellyt, niin kokemuksen perusteella ne testit tehdään samalla tavalla kuin ammattilaisetkin ja keikat hoidetaan samalla tavalla. tulipalot on siis yhtä kuumia molemille.

Ammattilaiset saa uusinta tietoa nopeammin, mutta kyllä se alaspäin valuu väkisinkin. Taas on kyse koulutuksesta ja kouluttajien aktiivisuudesta tuoda ja hankkia uutta tietoa.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Sillä missä se Lääkintäjohtaja on kun SURO pärähtää, ei ole juurikaan merkitystä. Jokatapauksessa ensimmäinen kohteen saavuttava lääkinnän yksikkö aloittaa luokittelun ja lääkintäjohdon käskystä seuraava yksikkö perustaa hoitosektorin jne. Lääkintäjohdon ei siis tarvitse suinkaan olla ensimmäisten yksiköiden joukossa jotka kohteeseen saapuvat. Itse asiassa lääkintäjohdon on helpompi työskennellä kun ei ole suorassa kontaktissa itse potilaiden ja kaistojen kanssa, vaan huolehtii kirjurin kanssa siitä, että lääkinnänresurssit ovat riittävät, ilmoitukset hoitolaitoksiin ovat menneet ja kuljetuskapasiteettia on tarpeeksi paikalla; lansseja ja miehistöautoja.

Tässä taas vaikuttaa alueelliset erot. parempi olisi jos hieman sivusta perustetussa jokessa voisi tilanteita mieluiten sen radistin ja kirjurin kanssa muiden yhteistoimija tahojen kanssa.

Kuitenkin maantieteellisitä seikoista johtuen se ensimmäinen yksikkö joutuu johtamisesta huolimatta toimimaan kentällä kunnes lisää yksiköitä saapuu.  jos matka kohteeseen vie sen 20-40 min ja seuraavan yksikön saapuminen kestää vielä siihen sen 20 min.

Nuo viiveet on totta aika laajalla alueella ja jossain jopa pidempiäkin.

Kahdestaan toimiessa ei sinällään johtamista tarvita varsinkin jollain suppealla alueella toimittaessa ja matkalla on jo ehkä keritty varmistaa muiden hälytettyjen yksiköiden riittävyys ym. toiminta tulokynnyksineen ja muiden asioiden osalta.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Jos L3/4 ajaa kohteeseen hälytysajona yli 30 min on johtajan vaihto tuolloin tilanteessa yleensä myöhäistä.

Pitääkö johtamisen alkaa vasta kohteessa?

Vapaaehtoiset johtamaan lääkinnän suuronnettomuus- ja poikkeustilanteita - just joo. Samallahan he voivat hoitaa sairaaloiden L1:n ja L2:n tehtävät, kiinnostuneita ja motivoituneita taatusti löytyy  ;D

Ei mutta johtaminen radiolla ei korvaa sitä mitä näkee ja kaukaa tulevilla johtajilla ei välttämättä ole suorittavan porukan tuntemusta (valitettavasti). Lisäksi se ensimmäisen yksikön kokeneempi vastaa kuitenkin ensihetken toiminnasta kohteeseen saavuttuaan.

Sekin taitaa olla tutkittua tietoa, että johtajan vaihto kesken ei usein paranna mitään päinvastoin.

Kommentillani tarkoitin sitä, että kouluttamalla oppii jopa johtamaan suro tilanteenkin kukatahansa.

Siihenkään ei tietääkseni vaadita sitä, että on syntynyt nomexit jalassa ja sakutakki päällä?

On vain joskus turhauttavaa, kun esitetän asioita joissa ainoa oikea malli tulee pelastuspuolelta ja vain heidän L4 kaverit pystyvät johtamaan isompia tilanteita.

Kouluttamalla siis saadaan taatusti yhtäpäteviä johtajia myös muiden palveluntuottajien työntekijöistä.

Sekin on totta, että pelastuspuolella on useimmiten tällä hetkellä pisimmälle viedyt suunnitelmat ym. mutta  ne muut palveluntuottajat jotka ovat aiheeseen panostaneet ovat mielestäni samalla tasolla.

näitä mietteitä kirjoittelen jonkinlaisella kokemuksella ja näkemystä on kertynyt (toki vähän) kummaltakin puolelta niin hoitajana kuin johtajanakin tilanteessa. Muokkaus:Lainaukset...

Mitenkäs johdat ollessasi lääkintäjohtajana matkalla tilannepaikalle muutoin kuin radiolla? Onko tällä johtajalla sitten parempi tuntemus paikalle muualta tulevasta porukasta?

Sillä missä se Lääkintäjohtaja on kun SURO pärähtää, ei ole juurikaan merkitystä. Jokatapauksessa ensimmäinen kohteen saavuttava lääkinnän yksikkö aloittaa luokittelun ja lääkintäjohdon käskystä seuraava yksikkö perustaa hoitosektorin jne. Lääkintäjohdon ei siis tarvitse suinkaan olla ensimmäisten yksiköiden joukossa jotka kohteeseen saapuvat. Itse asiassa lääkintäjohdon on helpompi työskennellä kun ei ole suorassa kontaktissa itse potilaiden ja kaistojen kanssa, vaan huolehtii kirjurin kanssa siitä, että lääkinnänresurssit ovat riittävät, ilmoitukset hoitolaitoksiin ovat menneet ja kuljetuskapasiteettia on tarpeeksi paikalla; lansseja ja miehistöautoja.

Tässä taas vaikuttaa alueelliset erot. parempi olisi jos hieman sivusta perustetussa jokessa voisi tilanteita mieluiten sen radistin ja kirjurin kanssa muiden yhteistoimija tahojen kanssa.

Kuitenkin maantieteellisitä seikoista johtuen se ensimmäinen yksikkö joutuu johtamisesta huolimatta toimimaan kentällä kunnes lisää yksiköitä saapuu.  jos matka kohteeseen vie sen 20-40 min ja seuraavan yksikön saapuminen kestää vielä siihen sen 20 min.

Nuo viiveet on totta aika laajalla alueella ja jossain jopa pidempiäkin.

Kahdestaan toimiessa ei sinällään johtamista tarvita varsinkin jollain suppealla alueella toimittaessa ja matkalla on jo ehkä keritty varmistaa muiden hälytettyjen yksiköiden riittävyys ym. toiminta tulokynnyksineen ja muiden asioiden osalta.

Kahdestaan toimiessako ei johtamista tarvittaisi? Olen kanssasi eri mieltä. Johtamista tarvitaan ja se alkaa viimeistään tehtävä vastaanotettu statuksen lähetettyäsi. Johtajuuden tulee olla määrätty ja ohjeistettu ennen sitä hälytysviestiä.

Link to comment
Share on other sites

Äläs nyt. Ensimmäinen yksikkö toimii ennalta annettujen ohjeiden mukaisesti, eli luokittelee ja jos kerta seuraavan yksikön tuloon on aikaa runsaasti, myös aloittaa hoidot. Miten sen lääkintäjohtajan läsnäolo ensimmäisen yksikön mukana tähän vaikuttaisi? Kyllä yksikössä voi olla hoitaja pomona, mutta ei sen tarvitse olla lääkintäjohtajana. Toki tämä koskee alueita, joissa on tämä L4 tms. hommeli käytössä. Lääkintäjohtajana voi toimia myös saapuvan lääkäriyksikön lisensiaatti. Ihan varmasti ne muutkin yksiköt osaavat ajaa sinne kohteeseen ilman lääkintäjohdon paikalla oloa + aloittaa ne toimenpiteet JOTKA OVAT ENNALTA OHJEILLA OHJEISTETTUINA. Ja koska aivan kaikista ei tähän lääkintäjohtajuuteen valitettavasti ole, olisi hyvä että sekin olisi ennalta tietyille hemmoille ja hemmosille kohdennettu. Molempia malleja olen kokeillut ja täytyy sanoa että mielestäni tämä malli toimii paremmin. Vaikkakin sitä alkuun olin vastaan.

Link to comment
Share on other sites

Mitenkäs johdat ollessasi lääkintäjohtajana matkalla tilannepaikalle muutoin kuin radiolla? Onko tällä johtajalla sitten parempi tuntemus paikalle muualta tulevasta porukasta?

Kahdestaan toimiessako ei johtamista tarvittaisi? Olen kanssasi eri mieltä. Johtamista tarvitaan ja se alkaa viimeistään tehtävä vastaanotettu statuksen lähetettyäsi. Johtajuuden tulee olla määrätty ja ohjeistettu ennen sitä hälytysviestiä.

Johtaminen tapahtuu tietenkin radiolla. Kyse on siitä, että onko se paras tapa johtaa radiolla isoa tilannetta ja samalla ajaa vaikka se 40min hälytysajoa?

Edelleen väitän, että johtaminen on parempaa ja tehokkaampaa jos tuntee käskytettävänä olevat yksiköt ja niiden henkilökunnan vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Kahdestaan toimiessa tarvitaan tietenkin johtaja, mutta jos siinä lähietäisyydellä toimitaan tehden luokittelua ja annetaan sitä henkeäpelastavaa apua, niin ei tarvitse virvellä toista ohjeistaa ja vahtia.

Lisäksi tunnen ja luotan työpariini joten jos käskytän häntä tekemään triagea voin keskittyä tekemään omaa osuuttani kunnes muita saapuu.

Kun porukkaa on riittävästi voin ja pitää irroittautua sivummalle ja keskittyä pelkkään johtamiseen.

Kuinka moni on muuten teistä on ollut johtajana tehtävässä A796? harjoituksia ei lasketa..

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Niinkuin tuossa TexWiller mainitsi, ensimmäinen yksikkö aloittaa primääritriagen tekemisen, se lienee jopa valtakunnantasolla selvää. Lääkintäjohtajuus onkin sitten jo eri juttu.

Mielestäni olisi huomattavasti järkevämpää alueellisesti sopia niin, että L4:nä toimii ennalta sovittu yksikkö, joka oikeasti kohtaa MOPO-tilanteita useasti/useammin kuin perähikiän perustason yksikkö. L4 toimimiseen kun ei riitä pelkkä liivi sekä triage-kortit, täytyisi myös osata johtaa. Se, että onko se yksikkö Pelan vai ykstyisen lienee yhdentekevää, kunhan yksikössä on riittävästi todellista taitoa. Ja tätä helpottaa huomattavasti se jos niitä monipotilastilanteitakin olisi yksiköllä joskus.

Pelastuslaitokset hoitavat pääsääntöisesti palveluntuotantoa kaupungeissa, jossa tehtävämäärät ovat aivan toista tasoa myös monipotilastilanteiden osalta kuin myös muutenkin. Tästä syystä OMASTA mielestäni luonnollisin johtaja useasti tulee ko. paikasta, miksei muualtakin jos sitä kokemusta todella on.

Ja miksei sitä hommaa voisi se lääkärikin pyörittää? Ensin vaan tarttis opettaa sille 55-vuotiaalle sisätautien takapäivystäjälle mikä VIRVE on, voi olla alkuun hankalaa kun joutuu käyttämään jopa kahta VIRVEÄ saman aikaisesti....Onhan tässäkin toki poikkeuksia

Radioliikenteestä sanoisin, että voihan luokittelua tietenkin tehdä kaksistaan ilman Virveä. Sitten kun ne yksiköt on tulleet summamutikassa tukkimaan koko alueen niin määrää sitten sen tulokynnyksen. Johtaminen on jotain muuta kuin itse triagen tekemistä, ja mitä johtamisen paikkaan tulee, paras taitaa olla päivystävän palomestarin auto siihen hommaan

Link to comment
Share on other sites

Täytyypi kehua, että olen ollut myös 17 vuotta palokunnassa, josta 12 operatiivisessa toiminnassa. Olen myös yksi niitä kavereita, jotka miehiänsä komentelee, ennen ison päällikön tuloa. Kerinnyt nähdä monta eri systeemiä johtamisessa, aina sieltä ajoista, kun joka ainoassa kunnassa oli oma iso päällikkö. Nykyään päälliköiden reviiri vaan laajenee ja laajenee. Välillä tehdään yksinkin töitä joo. Noista isoista härdelleistä aina puhutaan, mutta kyllä se aika hässäkkä meinaa olla kun oikeasti tapahtuu. Sen ainakin oppinut, että jokaisen on keskityttävä hoitaan oma sektorinsa parhaansa mukaan, eikä mennä kaverin tontille. Niin johtajana, kuin rivimiehenä.

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Link to comment
Share on other sites

Äläs nyt. Ensimmäinen yksikkö toimii ennalta annettujen ohjeiden mukaisesti, eli luokittelee ja jos kerta seuraavan yksikön tuloon on aikaa runsaasti, myös aloittaa hoidot. Miten sen lääkintäjohtajan läsnäolo ensimmäisen yksikön mukana tähän vaikuttaisi? Kyllä yksikössä voi olla hoitaja pomona, mutta ei sen tarvitse olla lääkintäjohtajana. Toki tämä koskee alueita, joissa on tämä L4 tms. hommeli käytössä. Lääkintäjohtajana voi toimia myös saapuvan lääkäriyksikön lisensiaatti. Ihan varmasti ne muutkin yksiköt osaavat ajaa sinne kohteeseen ilman lääkintäjohdon paikalla oloa + aloittaa ne toimenpiteet JOTKA OVAT ENNALTA OHJEILLA OHJEISTETTUINA. Ja koska aivan kaikista ei tähän lääkintäjohtajuuteen valitettavasti ole, olisi hyvä että sekin olisi ennalta tietyille hemmoille ja hemmosille kohdennettu. Molempia malleja olen kokeillut ja täytyy sanoa että mielestäni tämä malli toimii paremmin. Vaikkakin sitä alkuun olin vastaan.

Lienet tarkoittanut kommenttisi minulle.

Allekirjoitan kirjoituksesi ja olen samaa mieltä kanssasi mitä kirjoitat. Olen sitä mieltä että yksikössä tulee olla aina johtaja, enkä tarkoittanut (kirjoittanut) lääkintäjohtaja. Kuten poliisissakin toinen on partionjohtaja ja näiden kaikien yksiköiden toimintaa johtaa kenttäjohtaja.

Terveydenhuollossakin tähän kenttäjohtajuuteen joudutaan muutaman vuoden sisällä luomaan organisaatio, ja hyvä niin. Joissain paikoissa tämä työ on jo tehty tai sitä ollaan  aloittamassa, mutta suurin osa ei ole tähän todellisuuteen vielä herännyt.

Link to comment
Share on other sites

Omalla alueellamme asiaan paneutuneena ja vuosien aikana muutamissa sekä lääkinnän että pelastuksen suroissa (myös johtotehtävissä lääkinnässä) sekä erilaisissa kartta- ja tilanneharjoituksissa mukana olleena voin sanoa, että asiat jotka koko palettia sekoittavat, ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. Jos kaikki tehtävään osallistuvat tekisivät vain niitä tehtäviä jotka ovat kullekkin määrättyjä, lääkintäjohtaja ja kaistojen johtajat olisivat tunnistein merkattuja ja toimisivat kirjureiden kanssa ja ylimääräiset Virve -kapulat olisivat suljettuina ja vain johtajien käytössä, olisimme jo hyvinkin pitkällä sujuvampaan suuntaan. Se perinteinen malli jossa ensimmäisen yksikön hoitaja ottaa lääkintäjohtajuuden, ei vain toimi. Kaikista ei ole siihen pestiin, valitettavasti, ja alkuhässäkän tärkeimpiin tehtäviin kuuluu sen triagen aloittaminen, primaaristi karkea arvio ja sekundaarisesti tarkennettu.  Lääkintäjohtajuus ensihoitolääkärillä ei myöskään ole kovin järkevää. Eh -lääkäriä ja hänen ammattitaitoaan tarvitaan enemmän siellä hoitosektorilla, kuin radion päässä kapasiteeteista huolehtimassa. Jos kaikki alueen tuottajat noudattavat samoja yksikkötunnus pelisääntöjä, voit myös luottaa siihen, että tietyn tunnuksen omaavista täytyy löytyä hoitotasoa ja tietyn tunnuksen omaavaista perustasoa. Ei tarvitse tietää ja tuntea porukoita henkilökohtaisesti. Se että oikea jengi istuu oikeissa pakettiautoissa, on työnantajien ja vastuulääkärien asia. Jos näin ei ole, siihen tulee puuttua jo aiemmin. Lääkintäjohtajana L4 tms. etukäteen nimetyn henkilön/työvuoro tulee tietää oman alueensa ja karkeasti naapurialueensa resurssit. Samoin riittää kun tämä hemppa tietää kuka mihinkin rooliin on määrätty jne. Lääkintäjohtaja ei pääsääntöisesti koske potilaisiin, vaan toimii sieltä johtopaikalta, jossa tulisi olla myös mm. P3 ja poliisin kenttäjohto. Näin jos suroista puhutaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että pelastuksen suro ei välttämättä ole lääkinnän suro ja päinvastoin. Kaksi eri asiaa. Ja tietty se, että lääkintää johtaa lääkinnän henkilö eikä pelastuksen henkilö. Tämä taitaa olla vieläkin useamman paikan pahin este. Myöskään sillä onko se pelan ja yksityisen johto, ei ole mitään väliä, kun speksit ovat samat. Tässä pitäisi terveydenhoitoporukan vetää yhtäköyttä.   

Link to comment
Share on other sites

Omalla alueellamme asiaan paneutuneena ja vuosien aikana muutamissa sekä lääkinnän että pelastuksen suroissa (myös johtotehtävissä lääkinnässä) sekä erilaisissa kartta- ja tilanneharjoituksissa mukana olleena voin sanoa, että asiat jotka koko palettia sekoittavat, ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. Jos kaikki tehtävään osallistuvat tekisivät vain niitä tehtäviä jotka ovat kullekkin määrättyjä, lääkintäjohtaja ja kaistojen johtajat olisivat tunnistein merkattuja ja toimisivat kirjureiden kanssa ja ylimääräiset Virve -kapulat olisivat suljettuina ja vain johtajien käytössä, olisimme jo hyvinkin pitkällä sujuvampaan suuntaan. Se perinteinen malli jossa ensimmäisen yksikön hoitaja ottaa lääkintäjohtajuuden, ei vain toimi. Kaikista ei ole siihen pestiin, valitettavasti, ja alkuhässäkän tärkeimpiin tehtäviin kuuluu sen triagen aloittaminen, primaaristi karkea arvio ja sekundaarisesti tarkennettu.  Lääkintäjohtajuus ensihoitolääkärillä ei myöskään ole kovin järkevää. Eh -lääkäriä ja hänen ammattitaitoaan tarvitaan enemmän siellä hoitosektorilla, kuin radion päässä kapasiteeteista huolehtimassa. Jos kaikki alueen tuottajat noudattavat samoja yksikkötunnus pelisääntöjä, voit myös luottaa siihen, että tietyn tunnuksen omaavista täytyy löytyä hoitotasoa ja tietyn tunnuksen omaavaista perustasoa. Ei tarvitse tietää ja tuntea porukoita henkilökohtaisesti. Se että oikea jengi istuu oikeissa pakettiautoissa, on työnantajien ja vastuulääkärien asia. Jos näin ei ole, siihen tulee puuttua jo aiemmin. Lääkintäjohtajana L4 tms. etukäteen nimetyn henkilön/työvuoro tulee tietää oman alueensa ja karkeasti naapurialueensa resurssit. Samoin riittää kun tämä hemppa tietää kuka mihinkin rooliin on määrätty jne. Lääkintäjohtaja ei pääsääntöisesti koske potilaisiin, vaan toimii sieltä johtopaikalta, jossa tulisi olla myös mm. P3 ja poliisin kenttäjohto. Näin jos suroista puhutaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että pelastuksen suro ei välttämättä ole lääkinnän suro ja päinvastoin. Kaksi eri asiaa. Ja tietty se, että lääkintää johtaa lääkinnän henkilö eikä pelastuksen henkilö. Tämä taitaa olla vieläkin useamman paikan pahin este. Myöskään sillä onko se pelan ja yksityisen johto, ei ole mitään väliä, kun speksit ovat samat. Tässä pitäisi terveydenhoitoporukan vetää yhtäköyttä. 

Amen. Erittäin hyvä teksti.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 years later...

Jyväskylän junaonnettomuudesta tuli eilen kuluneeksi 15-vuotta, jonka takia Keskisuomalainen julkaisi kuvasarjan onnettomuudesta.

 

http://www.ksml.fi/uutiset/video-kuva/kuvasarjat/jyvaskylan-junaturma-631998-kuvat-ei-herkille/1304005#1303979

Kyllä se aika menee nopeasti..  Tuon junaotteomuuden jälkeen ei Suomessa vissiin ole rautateillä kovin pahasti rysähtänytkään, ilmeisesti kulunvalvonta on toiminut.

Link to comment
Share on other sites

Rautatiellä tapahtuva onnettomuus on nykyisin suuronnettomuutena erittäin epätodennäköinen, johtuen rautateiden nykyaikaisista turvajärjestelmistä, jotka käytännössä estävät suurimman osan mahdollisista onnettomuusriskeistä. Tasoristeysonnettomuuteen liittyvä suuronnettomuuden riski on toki olemassa, kun suomessa on edelleen paljon vartioimattomia tasoristeyksiä.

 

Onnettomuuden riskiä arvioitaessa, Eurooppalaisten tilastojen valossa, junaliikenne on joukkoliikennemuodoista turvallisin, jos turvallisuutta mitataan matkustajien kuolemilla per miljoona matkustuskilometriä. Tätä seuraa lentoliikenne, joka on linja-autoliikenteen kanssa yhtä turvallista. Tilastojen perusteella, junaliikenteessä kuolee noin puolet vähemmän ihmisiä verrattuna lento- ja linja-autoliikenteeseen. Henkilöautoliikenteessä menehtyy 10 kertainen ja mopo / moottopyöräliikenteessä noin 200 kertainen määrä ihmisiä lentoliikenteeseen nähden, matkustajakilometreillä mitattuna.

 

Jos suuronnettomuuden riskiä kaikkiaan pohditaan, riski suuronnettomuuden toteutumiseen on olemassa, mutta riski on melko pieni. Toki Konginkankaan kaltainen onnettomuus voisi tapahtua edelleenkin milloin tahansa. Mutta juna- ja lentoliikenteen suuronnettomuuden riski on pieni. Jokelan ja Jyväskylän junaturmat on edelleenkin hyvin mielessä, mutta milloinkas tapahtuikaan todellinen siviililentoliikenteen suuronnettomuus, jos Wasawingsin 1988 Ilmajoen (pieni liikennekone) tai Copterlinen 2005 Tallinnan edustan (helikopteri) onnettomuutta ei lasketa.

 

Itse asiassa Suomessa ei ilmailuhistorian aikana ole tapahtunut kuin muutamia onnettomuuksia, näistäkin kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat tapahtuneet potkuriturbiinikoneille. Suihkukoneelle tapahtunut suuronnettomuus on antanut vielä odottaa itseään, kun tuo 1994 Kajaanissa tapahtunut onnettomuuskin oli lievä onnettomuus, jossa ainoastaan muutama ihminen loukkaantui lievästi.

 

Suomalaiset lentoliikenteen merkittävimmät onnettomuudet:

- 1994, Air Liberté Tunisie MD-83, Kajaani, ei menehtyneitä, 3 loukkaantui

- 1988, Wasawings Embraer 110, Ilmajoki, 6 menehtyi, 6 loukkaantui

- 1978, Ilmavoimat DC-3, Kuopio, 15 menehtyi

- 1973, Kar-Air DHC-6, Pudasjärvi, ei loukkaantuneita

- 1963, Aero Oy DC-3, Maarianhamina, 22 menehtyi, 3 loukkaantui

- 1961, Aero Oy DC-3, Koivulahti, 25 menehtyi

 

Eli SUROa odotellen ja MOPOjen kautta harjoitellen....

 

 

Link to comment
Share on other sites

Raiteilla ehkä todennäköisimmät ovat raskaan kaluston ja junan törmäys tasoristeyksessä, yllättävän ratarikon aiheuttama suistuminen - tai sitten ilkivalta ts. joku hoksaa, mitä ja miten tavaraa laitetaan kiskoille, että telin saa nousemaan kiskon ylitse. Toivotaan, ettei... Ratahallintokeskus kyllä ajaa erilaisilla mittavaunuilla rataverkostoa säännöllisesti läpi, kuvantaa määräajoin tarkemmin rakenteita jne. No, vesillä tai tieliikenteessä voi tapahtua, joukkosurma yksi vaihtoehto, mutta myös joukkomyrkytykset ovat nouseva teema.

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Link to comment
Share on other sites

Pahin skenaario olisi vaarallisten aineiden kuljetuksen yhteydessä tapahtuva onnettomuus joko rautateillä tai maantiellä esimerkiksi suistumisen vuoksi. Ja onhan kemikaalikuljetuksissa tapahtunut myös venttiileiden pettämisiä.  Monien kaupunkien läpi sekä rautateitä pitkin että pyörien päällä kuljetetaan edelleen vaarallisia aineita. Vain osassa kaupunkeja vaarallisten aineiden kuljetuksia on siirretty pois keskustoista.  Siinä jos säiliövaunu kaatuu ja repeää esimerkiksi keskellä yötä kaupungin keskustan vireisellä ohikulkutiellä tai rautatiellä ei huonojen sääolojen vallitessa keretä "kissaa sanoa" kun kemikaalipilvi on jo kaupungin keskustassa. Keskustassa on esimerkiksi viikonloppuyönä on tuhansia ihmisiä liikkeellä ravintoloissa, terasseilla ja taksijonoissa. Rautateillä  tavaraliikenne taitaa tapahtua usein iltaisin ja öisin.  Tai voihan tämä tapahtua päivälläkin, jolloin kadut, kaupat, koulut, päiväkodit ja toimistot ovat täynnä ihmisiä.  Ja terveydenhuollon päivystyspisteet sijaitsevat keskustoissa tai lähellä niitä. Ensimmäiset potilaat tulisivat poliklinikalle nopeasti joko omin kyydein tai ambulanssilla.

 

Eikä pelastuslaitosten kyky dekontaminoida altistuneita potilaita ole paras mahdollinen. Joillakin laitoksilla on ihmisten puhdistuslinjastot hommattuina, mutta monesta kaupungista niitä ei vielä löydy ja tuskin hankitaankaan.  PV:lta linjastoja löytyy, mutta niiden käyttökuntoon saannissa menee oma aikansa ennen kuin kalusto ja henkilöstö saadaan paikalle. Myös joissakin sairaaloissa on dekontaminointivalmiuksia parannettu potilaiden puhdistamista varten vielä ennen sairaalahoitoa.

 

Ensihoidon, terveyskeskuspäivystysten ja sairaaloiden toimintakyky joutuisi suurelle koetukselle jos niihin hakeutuisi nopeasti kymmeniä tai jopa satoja hengitysvaikeuksista ja iho-oireista kärsiviä myrkytyspotilaita kaupungin keskustasta. Rajalliset tehohoitoresurssit joutuisivat suurelle koetukselle vakavammin sairastuneiden hoidossa. Laitteista, lääkkeistä ja osaavasta henkilökunnasta voisi tulla nopeasti pula. Pian potilaita varmasti siirrettäisiin eri puolille Suomea jatkohoitoon.

 

Kotimaassa ja maailmalla tapahtuneita kemikaalionnettomuuksia:

Saksassa 1 400 evakuoitu kemikaalionnettomuuden takia

Arla Ingmanin tuotantolaitoksella uhkaava kemikaalionnettomuus

Korjaajat altistuivat klooridioksidille Kaukopäässä

 

 

Kop, kop - koputtaa puuta ja toivoo, ettei tämä kauhuskenaario koskaan toteudu.

Link to comment
Share on other sites

Rautatiellä tapahtuva onnettomuus on nykyisin suuronnettomuutena erittäin epätodennäköinen, johtuen rautateiden nykyaikaisista turvajärjestelmistä

 

Lähivuosien aikana juna on paukauttanut kaksi kertaa Helsingin päärautatieasemalle. Toisen kerran hotellin seinään ja toisen kerran lippuhalliin. Ihan kauheasti en lähtisi rautateiden turvajärjestelmiä kehumaan. :)

Failure is always an option

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...