Lääkehoidosta

[taiska]

Olen piakkoin sairaanhoitajaksi valmistuva, aiemmalta koulutukseltani oleva perushoitaja. Tunnen valtavaa "pelkoa" ja epävarmuutta lääkehoidossa. Tiedän kyllä, että työ tekijäänsä opettaa, mutta kuitenkin. Pian olen valmis (tosin emmehän me hoitajat ole ammatissamme koskaan valmiita) ja silloin pitäisi itsenäisesti osata vastata potilaiden lääkehoidosta ja se hirvittääääää  :-[ Olen perushoitajana olessani työskennellyt yksikössä, jossa lääkehoito oli yksinomaan sairaanhoitajan tehtävä, perushoitajilla ei ollut lääkekaapille asiaa, mikä on huono juttu, koska taidot ja opitut asiat pääsivät näin ruostumaan ja sitten ollaan tässä tilanteessa. Kuinka saisin vähennettyä epävarmuuden tunnetta ja varrmuutta lääkehoidon toteuttamiseen?

[Vieras: Takku]

Kyllä sitä varmuutta ajan kanssa tulee, mutta liikaa sitä ei saa tulla, koska silloin kun on "liian varma" ja rutinoitunut niin sattuu helposti virheitä.

Ei se kovin monimutkaista ole. Kun jaat lääkkeitä niin katsot kortista nimen, annoksen, antoajan ja jaat oikean väriseen kuppiin. Olet tarkka onko kyseessä depot tms. esim. Madopar depot, Madopar quick jne. Ja aina ennen kuin lähdet liikkeelle lääketarjottimen kanssa tarkistat jokaisen potilaan lääkeannoksen. Itse avaan jopa lääkepakkaukset ja katson miltä tabletin pitäisi näyttää ellen varmasti tiedä. tämä vie hieman aikaa, mutta eipähän tule virheitä.

i.v lääkkeissä voi lukea pakkauksen sisällä olevasta ohjeesta esim. laimennus ohjeet tai luet sitten pharmacasta. itse vielä varmistan kolleegalta, et mihinkän tämä nyt laimennettiinkaan ja miten nopaesti tiputetaan...ja muistathan aina tarkistaa pakkauksesta että lääke soveltuu i.v:sti tai i.m:sti annettavaksi.

lääkärin kierrolla lääkäri määrää lääkkeet ja jos jokin epäilyttää niin voi annostusta varmistaa vielä kokeneemmilta hoitajilta tai pharmacasta. sitten vaan kieroksen jälkeen muutokset kuumekurvaan ja lääkekorttiin. meillä toteutetaan muutokset heti eli jos on joku uusi lääke esim. verenpainelääke ja sitä ei aikaisemmin ole ollut niiin viedään eka annos heti eikä vasta huomenna.

aika yksinkertaisesti asian selitin, mutta toivottavasti oli apua. Itse olin kanssa paniikissa ennen kuin valmistuin samasta asiasta ja viimeisessä harjoittelussakin panikoin ohjaajalleni sitä ja oisin halunnut olla enemmän ns. lääkevuoroissa. Ohjaajani sanoi että kyllä ne tiputukset ja kuppiin jaot oppii nopeasti, ja parempi onkin harjoitella sitä lääkärin kanssa kiertämistä ja kiertomääräysten toteuttamista. Ja oikeassa hän olikin. Meillä ainakin pääsee paljon helpommalla kun on ns lääkevuorossa eikä kierrolla.

[taiska]

Kiitos Takku neuvoistasi  :)

[Vieras: Takku]

ja ei maksa mittään!!!

oliko edes apua...

[Jio]

Eikä ole mikään häpeä pyytää toista hoitajaa tarkistamaan omia lääkkeen jakamisia tarjottimelle ennen kuin niitä tarjoilee potilaille. Valiuettavasti kaikki "huonot"/lukihäiriöiset/epävarmat eivät tätä tee. Mutta virheitä tulee siltikin. Mitään syytä tuudittautua omaan virheettömyyteen ei ole!

[Vieras: yökyöpeli]

Kuinka saisin vähennettyä epävarmuuden tunnetta ja varrmuutta lääkehoidon toteuttamiseen?

1. Tutustu aina lääkevalmisteisiin, jotka ovat sinulle uusia

2. Jos tunnet itsesi epävarmaksi, jonkun lääkeen annoksen tai antotavan suhteen kysy rohkeasti neuvoa ja apua työtovereiltasi. Sillä 

    tyhmä ei ole se joka kysyy vaan se joka jättää kysymättä..!

3. Harjoittele mahdollisimman paljon lääkkeidenjakoa, sillä kokemus tuo varmuutta

4. Jos sinulla on mahdollisuus, käy luennoilla ja tilaisuuksissa, joissa uusia lääkkeitä esitellään

Kyllä se siitä...!  :)

[taiska]

Kiitos paljon teille kaikille vastanneille rohkaisusta :) Vastauksistanne oli paljon apua ja ennen kaikkea tukea sille seikalle, ettei tarvitse tuntea itsensä "tyhmäksi" kysyessään. Olen monesti törmännyt harjoittelussa ja kesätöissä siihen asenteeseen, että koska olen perushoitaja, niin kyllähän minun pitäisi tietää...jne.jne. Vaan eipä ole paljon koulutuksesta iloa, jos ei sitten työssään pääse oppimiaan taitoja harjaannuttamaan. Kyllä ne pian unohtuu.

Samoin kuin lääkehoidossa, niin olen törmännyt samaan asenteeseen muissakin potilaan hoitoon liittyvissä asioissa. Mutta miten ihmeessä voin osata esim. tietyn erikoisalan potilaiden hoidoista ellen ole koskaan aiemmin vastaavalla työskennelyt. Tottakai teoriatietoa täytyy olla ja sitä lukea, mutta kun se ei yksin riitä, vaan kyllähän se niin on kuten jo on tullut todettuakin; työ tekijäänsä opettaa. Harjoittelussa kaikki luettu vasta avautuu kun voi soveltaa lukemaansa käytäntöön ja sitä kautta rakentuu ammattitaito.

Toivoisin kokeineimmille hoitajille vain jaksamista meidän "noviisen" kanssa ja sen seikan muistamista, että jokainen heistäkin on aikanaan joutunut nämä asiat oppimaan ja opettelemaan, poikkeuksena ne, jotka (ainakin omasta mielestään) tuntuvat syntyneensä "valmiina hoitajina". Heitä on hoitajissa kuitenkin vähemmistö, onneksi.

[talla]

Mutta miten ihmeessä voin osata esim. tietyn erikoisalan potilaiden hoidoista ellen ole koskaan aiemmin vastaavalla työskennelyt. Tottakai teoriatietoa täytyy olla ja sitä lukea, mutta kun se ei yksin riitä, vaan kyllähän se niin on kuten jo on tullut todettuakin; työ tekijäänsä opettaa. Harjoittelussa kaikki luettu vasta avautuu kun voi soveltaa lukemaansa käytäntöön ja sitä kautta rakentuu ammattitaito.

Toivoisin kokeineimmille hoitajille vain jaksamista meidän "noviisen" kanssa ja sen seikan muistamista, että jokainen heistäkin on aikanaan joutunut nämä asiat oppimaan ja opettelemaan, poikkeuksena ne, jotka (ainakin omasta mielestään) tuntuvat syntyneensä "valmiina hoitajina". Heitä on hoitajissa kuitenkin vähemmistö, onneksi.

[dino]

Tuntuu, että näitä "valmiita" hoitajia on just ne nuorimmat. Eli peittävät tietämättömyytensä toimimalla suinpäin ja kyselemättä keneltäkään! pelottavaa!

[Vieras: yökyöpeli]

heh, totta..!  :)

[taiska]

[Tuntuu, että näitä "valmiita" hoitajia on just ne nuorimmat. Eli peittävät tietämättömyytensä toimimalla suinpäin ja kyselemättä keneltäkään! pelottavaa! toisaalta meillä, joilla on tämän alan peruskoulutus ja työkokemusta ennen sh.papereita on ehkä jo liikaa tietoa, joka lisää tuskaa. eli vaadimme itseltämme paljon, koska meidän pitää näyttää hallitsevamme hommat vähintäänkin yhtä hyvin kuin vastaava sh, joka nuori ja kokematon ja tiedämme mitä kaikkea pitäisi tietää/osata ja osaamme pelätä mitä kaikkea voi sattua...

Mielenkiintoinen näkökulma. Tuossa voipi olla jotakin perää.

[Pernasoppa]

Terveysportissa (www.terveysportti.fi) on muuten mahtava ominaisuus eli lääkkeiden interaktiot. Sieltä on tullut muutaman kerran bongattua aika jänniä yhteensopimattomia lääkkeitä. Eihän lääkärikään voi aina kaikkea muistaa, joten on niitä joskus hyvä tarkistella. Viimeksi viime viikolla joku lääkäri määräsi Imovanea mg-potilaalle ja toinen Litalginia parkkipotilaalle.

Jännä homma oli kun kotisairaanhoidossa tein keikkaa, että ksh jakoi lääkkeet dosetteihin ja kopa antoi ne potilaalle. Mutta eikö se suurempi vastuu ole sillä joka ne lääkkeet antaa suuhun?

[Vieras: Pulu]

Jännä homma oli kun kotisairaanhoidossa tein keikkaa, että ksh jakoi lääkkeet dosetteihin ja kopa antoi ne potilaalle. Mutta eikö se suurempi vastuu ole sillä joka ne lääkkeet antaa suuhun?

Jaa-a, tämä lienee ikuisuuskysymys. Kuitenkaan, minun mielestäni, lääkehoitoa ei saa toteuttaa (=antaa edes valmiiksi jaettuja lääkkeitä suuhun) sellainen, joka ei ole edes työpaikkakoulutusta siihen saanut (vrt. hoitotyöhön osallistuvat laitoshuoltajat, kouluttamattomat kodinhoitajat/kotiavustajat, työmarkkinatuella palkatut hoitoapulaiset) eli pitää osata katsoa että nappuloiden määrä ja mahdollisesti laatukin vastaa lääkekorttia ja lääkekortti identifioituu kyseisen potilaan lääkekortiksi, pitää osata annostella mikstuurat ja ymmärtää lääkkeiden vaikutukset ja niistä johtuvat antorajoitukset (esim. unilääkettä ei kannata antaa vielä klo 19 ennen iltapisuja ja pesuja - ainakaan jos aikoo käyttää mummun vielä veskissä noin tunnin-parin päästä!)..

Silloin kun vastuu on jaettu useamman toimijan kesken, niin on epäselvää kuka on lopulta sen virheen tehnyt eikä välttämättä ketään saadakaan vastuuseen. Kuitenkin loogisesti ajatellen se henkiö on lopullisessa vastuussa, joka lääkkeen potilaan sisuskaluihin saattaa (tavalla tai toisella), joten hänellä olisi oltava myös valmius kantaa se vastuu. Jos kotipalvelussa työskentelee riittävän koulutuspohjan saaneet ihmiset, niin asiassa ei ole ongelmaa. Valitettavasti kaikkialla heitä vain ei riitä joka vuoroon ja työpariin..