Hoitoalalle kaivataan tervettä itsekkyyttä

[pile]

Hoitajat kaipaavat parempia työoloja. Vuosi sitten terveydenhoitoalan toinen iso ammattiliitto TEHY sai aikaan hyvän työehtosopimuksen, ja palkka parani vuodessa kymmenisen prosenttia. Mutta hoitotyö on edelleen kuluttavaa, ja siksi hoitajia kannustetaan pitämään itsestään huolta - eli olemaan terveesti itsekkäitä.

Nyt tehyläisiä askarruttaa se, että hoitotyön vaatimukset kasvavat ja hoitajien kiireet lisääntyvät koko ajan, mutta se ei näy aina palkkauksessa. Lisäksi on pulaa on joistakin erikoisosaajista ja sijaisista. Myöskään koulutusta ei ole tarjolla riittävästi.

Lisää Yle

[tiituska35]

Hohhoijaa...Eipä se terve itsekkyys pitkälle vie jos kaikki muut kollegat ovat työn sankareita. Eli hohhoijaa edelleen. :) diipadaapadaa...

Ja jos olet itsekäs=olet huono hoitaja. Näin se vaan menee. Senpä vuoksi olen freelancer ja olen terveesti itsekäs. Teen mitä huvittaa ja päätän itse missä. Kunta-alalla terve itsekkyys tarkoittaa työsopimuksen loppumista.Näin se vain menee.

Jos solidaarisuutta ei pian ala löytymään, kaikki kynnelle kykenevät siirtyvät yksityiselle sektorille ja mitä kunnat tekee, kun työntekijät maksavat yhä enemmän..EVVK, peli on jo menetetty-sanovat kuntapäättäjät mitä lystäävät :-

[Ansa]

Minua ahistaa ja kummastuttaa joidenkin lähiesimiesten tuloksentekointo. Vaikka se tarkoittaa huonoa työilmapiiriä, vaikeutta saada uusia työntekijöitä, sairastelua, inhimillistä kärsimystä sekä hoitajille että potilaille. 

Minusta se säästäminen ei ole järkevää toimintaa. Se ei tuota loppupeleissä säästöä.

Puhumattakaan siitä että miksi pitää niin antaumuksella kumartaa markkinatalouden epäjumalia. Jokaisella on vapaus ajatella omilla aivoillaan.

Tämä oli nyt esimiesnaisten  syyttelyä. Toinen seikka on meidän hoitajien oma suostuminen kaikkeen älyttömyyteen. On juuri näitä hoitotyön "sankareita". ja sitten lauma hampaitaan kiristeleviä hiljaisia lampaita.   

[OldOne]

Hohhoijaa...Eipä se terve itsekkyys pitkälle vie jos kaikki muut kollegat ovat työn sankareita.

Jos jokainen hoitas edes oman osuuden, niin siitä se lähtis. Itse en ole esim viimeseen vuoteen vaihtanut työvuoroa työnantajan pyynnöstä jos en itse ole siitä hyötynyt, ylitöiden määrän voi laskea minuuteissa. Itselleni on aivan sama pitääkö joku minua huonona hoitajana sen takia. Yritän tehdä työni hyvin sinä aikana kun se on listaan suunniteltu, muu aika on varattu muulle elämälle. Jos se ei riitä työnantajalle, en todellakaan menetä yöuniani sen takia.

T: nim terveesti itsekäs.

[pseudonimo]

Ansan ja myös Oskun kirjoitelmat on ansiokkaita.

Nyt loppuu nöyristely ja nyhjääminen.

Suostutaanko enää säästämiseen ja säätämiseen?

Ammattilaisiahan tässä ollaan... Ja helekutin hyviä semmosia!!!

[Aestas]

Hieno hommahan se on, jos pystyy/uskaltaa toimia kuten Osku, hatunnosto hänelle.

Opiskelijalle, joka tekee kesätöitä tai vastavalmistuneelle, tuollainen terveestä itsekkyydestä kiinni pitäminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Tai ainakin tuntua vaikeammalta kuin vanhemmaalle, kokeneemmalle (ja ehkä jopa vakituiselle) hoitajalle....

[tittelituure]

Kun voiskin vain lähteä töistä, kun työaika loppuu ja jättää homman seuraavalle. Ei vaan satu olemaan kelle hommat jättää. Työvuorolistat pitää olla lain mukaan seinällä tai tulee anti-florencet luottamusmiehen kera selkään koputtelemaan ja seuraavaan vuoroon hommattuna sairaslomalaiselle sijainen jostain korpikuusen kannon alta ja jos ei sieltäkään löydy niin pahimmassa tapauksessa jäädä itse pitkään päivään tai tulla vapaalta töihin jne. Florence en ole, mutta kaikille anti-florenceille välillä lähtee varsin kylmiä ajatuksia varsinkin, jos ollaan olan takana kohta ruikuttamassa vuoronvaihtotoiveita tai miljoonia listatoiveita. Ja sori vaan, mutta nimenomaan pahimmat anti-florencet nimenomaan tuntuvat niitä ruikuttavan tai oikeammin vaativan. Ei sitä kenenkään florence pidä olla, mutta jonkinlaista kollegiaalisuutta välillä pyydän. Ihan oikeasti HALOO se ei ole oh:n vika, että vakansseja ei ole enempää tai että sijaisia ei saa ja joutuu kinumaan pitkään päivään tai vuoronvaihtoa (tai no joo, on se välillä, mutta ei aina eikä edes useinmiten). Kyllä se on korkeammasta tahosta kiinni. Mutta oh se on joka kaiken p:n saa niskaan. Huono päivä tänään joo, mutta melkein soisin jokaiselle kokeilla hetken silläkin pallilla oloa. Vois olla hieman enemmän ymmärrystä ja vaikka joskus kykyä tulla vastaan.

[OldOne]

Kaikki tietää että se ei ole oh:n vika, mutta niin kauan kuin suoritusporras venyy ja paukkuu, työnantaja (se ylin johto) käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. Mun mielestä se ei ole kollegiaalisuutta että uhraa omaa elämäänsä ja jaksamistaan sen takia että työnantaja ei anna resursseja kentälle. Se on omiin saappaisiin kusemista. Tiedän monia työnantajia jotka mielummin esim sulkee osastoja kuin maksaa kunnon palkkaa ihmisille, miksi ihmeessä mun pitäs venyä ja paukkua sen takia oma jaksamisen uhalla?

[tiituska35]

Ja niin kauan kuin potilaat hoidetaan venyen ja paukkuen oman terveyden uhalla ylimmällä johdolla ei ole mitään syytä miettiä resurssien lisäämistä. Osastonhoitajat eli lähiesimiehet ovat tärkeässä osassa venymisen lopettamisessa. Heidän pitäisi ajaa myös alaistensa asiaa ja olla ajan hermolla siitä, mitä kentällä tapahtuu. Näin ei valitettavasti usein ole, vaan lähiesimiehet ovat puun ja kuoren välissä ja harva heitä kadehtii. Työajasta kuluu suuri osa sijaisten hankkimisessa ja oman väen metsästämisessä tekemään pitkiä päiviä..

Tämä asia näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikea toisten ymmärtää. Kollegiaalisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että pyritään yhdessä kaikkia koskevaan hyvään. Eli oikeanlaisen kollegialisuuden kautta ainostaan saadaan terveydenhuoltoalan työolot kuntoon.Tämä tarkoittaa sitä, että joustamisen lopettamisella ja ylityöstä kieltäytymisellä saadaan päättäjät vasta huomaamaan, miten paljon alalla tehdään piiloylityötä.

Ikävä tosiasia on vain se, että tätä kollegiaalisuutta ei koskaan löydy tarpeeksi. Aina löytyy kaikista ikäluokista näitä orjatyöhön tyytyviä työn sankareita, jotka toiminnallaan kaivaavat kuoppaa kaikille. Tämä ongelma tulee aiheuttamaan sen, että kaikki kynnelle kykenevät siirtyvät yksityissektorille työhön kun mitta tulee täyteen. Tulevaisuudessa kunnat joutuvat sitten ostamaan nämä hoitajat esim. rekryfirmoilta ja palvelut yksityisiltä palveluntarjoajilta- ja kustannukset nousevat. Tämä on koko Suomen terveydenhuollon kynnyskysymys- jos venyminen ei lopu, pyörä pyörii vain nopeammin eteenpäin...

[OldOne]

tiituska35 kiteytti hienosti koko ongelman ytimen. Juuri näin! :P

[Pöllö]

Kun voiskin vain lähteä töistä, kun työaika loppuu ja jättää homman seuraavalle. Ei vaan satu olemaan kelle hommat jättää.

Oikeuttaako se ihan oikeasti pakottamaan jäljellejääviä tekemään tuplavuoroja, ylitöitä ja ylittämään oman jaksamisensa? Kollegiaalisuus osastonhoitajaa kohtaan?

Vertaus anti-florenceen on aika kyseenalainen. Kerro vain, missä olet oh:na, niin yritän pysyä yhtenä anti-florencena poissa - yritän itse löytää välillä jotain muutakin elämää välillä kuin työn.

[tiituska35]

Kun voiskin vain lähteä töistä, kun työaika loppuu ja jättää homman seuraavalle. Ei vaan satu olemaan kelle hommat jättää. Työvuorolistat pitää olla lain mukaan seinällä tai tulee anti-florencet luottamusmiehen kera selkään koputtelemaan ja seuraavaan vuoroon hommattuna sairaslomalaiselle sijainen jostain korpikuusen kannon alta ja jos ei sieltäkään löydy niin pahimmassa tapauksessa jäädä itse pitkään päivään tai tulla vapaalta töihin jne. Florence en ole, mutta kaikille anti-florenceille välillä lähtee varsin kylmiä ajatuksia varsinkin, jos ollaan olan takana kohta ruikuttamassa vuoronvaihtotoiveita tai miljoonia listatoiveita. Ja sori vaan, mutta nimenomaan pahimmat anti-florencet nimenomaan tuntuvat niitä ruikuttavan tai oikeammin vaativan. Ei sitä kenenkään florence pidä olla, mutta jonkinlaista kollegiaalisuutta välillä pyydän. Ihan oikeasti HALOO se ei ole oh:n vika, että vakansseja ei ole enempää tai että sijaisia ei saa ja joutuu kinumaan pitkään päivään tai vuoronvaihtoa (tai no joo, on se välillä, mutta ei aina eikä edes useinmiten). Kyllä se on korkeammasta tahosta kiinni. Mutta oh se on joka kaiken p:n saa niskaan. Huono päivä tänään joo, mutta melkein soisin jokaiselle kokeilla hetken silläkin pallilla oloa. Vois olla hieman enemmän ymmärrystä ja vaikka joskus kykyä tulla vastaan.

Tässä kiteytyy juuri usean oh:n ajattelu asioista. Ja se ei mielestäni ole hyvää johtamista.

Olen tehnyt keikkaa usealla eri osastolla ja EN KERTAAKAAN ole ollut todistamassa, että oh olisi jäänyt tekemään pitkää päivää tai tullut vapailta töihin, vaikka tilanne osastolla olisi kuinka kriittinen...Sitten on vain painettu vajaalla ja toivottu, ettei mitään kamalaa tapahdu. Hyvällä onnella on monesta täpärästä tilanteesta selvitty..Tämähän on juuri sitä oh:n kollegiaalisuutta alaisiaan kohtaan??

Ja tuo anti-florenceksi nimittely on provosoivaa. Se ei tee kenestäkään yhtään huonompaa hoitajaa jos toivoo työnantajaltaan joustoa esim. työvuoroissa!

Olin kuuntelemassa ensimmäisiä luentoja hallinnon perusopinnoissa Tampereen yliopistossa. Luennoitsijana oli johtamisen laitoksen professori, joka totesi, että terveydenhuoltoalalla johtajaksi kelpaa vaikka talonmies- täytyy vain huokaista ja todeta, että hän oli niiiiiin oikeassa.

[tittelituure]

Jotenkin arvasin, että palkokasvit nenässä useammalla. Ehkä itseilmaisuni huonon päivän jälkeen ei ollut parhaimmillaan ja mietinkin koko viestin poistamista. Jätin nyt kuitenkin, kun kerran kirjoitin.

Ensinnäkään en ole oh:n asemassa, kun moista ei valitettavasti ole. Mutta se lähin esimies kuitenkin ja kyllä se vain olen ollut ihan itse, joka on tehnyt pitkää päivää ja tullut vapailta töihin. Kun ei vain voi jättää osastoa pulaan. Ja joo esh-puolella sulut kehiin. Mutta pistä nyt ihmiset kodeistaan pellolle? Ja se mitä minä yksityisajalla joskus ajattelen on eri asia mitä olen töissä. (Kukaanhan ei koskaan ajattele esim. potilaasta mielessään manaten että istuupas kellon päällä ja kuitenkin jaksaa mennä vastaamaan kutsuun ammattitaidolla.) Onneksi itse tiedän ja tunnen itseni varsin analyyttisena ihmisenä sekä olen niin lähellä työtovereitani - joo 75% työajasta olen kentällä painamassa ihan samaa duunia kuin muutkin, jotta se siitä konttorissa istuvasta papereita pyörittävästä koppavasta oh:sta - että tiedän myös heidän kantansa minusta.

Koppavaa minusta ei saa tekemälläkään ja tiedän paljon huonoja esimiehiä - nimenomaan niitä, jotka itse eivät kyllä hihoja kääri ja työhön rupea. Mutta se, että oletetaan kaikkien olevan sellaisia.  Viihdyin aluksi hyvin täällä foorumilla, mutta viime aikoina on alkanut tuntua hetkittäin aika lynkkausmeiningiltä joissakin ketjuissa meno. Sen vuoksi ehkä ensimmäinen viestikin tuli tuohon raapustettua.

[tittelituure]

Ja tuo anti-florenceksi nimittely on provosoivaa. Se ei tee kenestäkään yhtään huonompaa hoitajaa jos toivoo työnantajaltaan joustoa esim. työvuoroissa!

Pakko kuitenkin vielä tähän kommentoida. Eli kuten edellä mainitsinkin niin provosointi ehkä mahdollisesti oli perimmäinen tarkoitukseni. Mutta toiseen lauseeseen nimenomaan pointtini oli se, että itseäni ottaa ajoittain päähän se, että ne jotka nimenomaan eivät ikinä_koskaan_jousta työnantajaan päin (koska eivät halua uhrata omaa elämäänsä kokonaan työlle - niinkuin kukaan haluaisi  :P ) niin itse odottavat kuitenkin jatkuvaa joustoa työnantajalta. Tottakai joustetaan, mutta mielestäni olisi helpompi joustaa, jos myös toinen osapuoli joskus joustaa. Ja kun jokainen joustaa joskus (en tarkoita jokatoinen päivä) niin muutamien joustavien ei tarvitsisi joustaa koko ajan - olla niitä halveksimianne florenceja. Ei ole itsestäkään mukavaa turvautua koko ajan juuri heihin, joiden tietää joustavan. Ei nämä florencet elä työtä varten eikä saa siitä isompaa tyydytystä (ainakaan kyseiset tuntemani yksilöt, jotka joustavat). He vain tietävät, että homma ei muuten pelitä eivätkä halua jättää työtoveriaan eivätkä asiakkaitaan (joita varten/ joiden ansiosta kuitenkin olemme siellä töissä/ meillä on sitä työtä) pulaan. Ja nimenomaan kyse on siitä, etten haluaisi käyttää jatkuvasti "hyväksi" (mitenhän tämänkin ilmaisisi niin ettei taas saa jonkun nenäkarvoja väpättämään ja takertumaan yhteen lauseeseen  :) ) heidän kollegiaalisuuttaan työtovereitaan kohtaan. Ei siis minua vaan toista työkaveria joka todennäköisesti on juuri se, joka itse ei tulisi töihin ja auttaisi.

[dino]

Ensinnäkään en ole oh:n asemassa, kun moista ei valitettavasti ole. Mutta se lähin esimies kuitenkin ja kyllä se vain olen ollut ihan itse, joka on tehnyt pitkää päivää ja tullut vapailta töihin. Kun ei vain voi jättää osastoa pulaan.

--

- joo 75% työajasta olen kentällä painamassa ihan samaa duunia kuin muutkin

itseäni ottaa ajoittain päähän se, että ne jotka nimenomaan eivät ikinä_koskaan_jousta työnantajaan päin (koska eivät halua uhrata omaa elämäänsä kokonaan työlle - niinkuin kukaan haluaisi  :P ) niin itse odottavat kuitenkin jatkuvaa joustoa työnantajalta. Tottakai joustetaan, mutta mielestäni olisi helpompi joustaa, jos myös toinen osapuoli joskus joustaa.

Kun luen kirjoituksiasi minulle muodostuu mielikuva että vaikka vähättelet rooliasi uskot itse aidosti olevasi työnantajan leirissä ja työnantajan puolella, mutta yrität kuitenkin samalla luoda alaisillesi mielikuvan tasavertaisesta työkaverista joka yrittää kenttätyöskentelyllä yms.  "ostaa" arvostusta, kunnioitusta tms. hoitajilta.

Vaikka tämä on aivan normaali oh-syndrooma hoitoalalla niin usko pois, helpommalla pääset jos teet selvän pesäeron jompaan kumpaan ryhmään. Joko asetut selkeästi pikkupomoksi ja keräät arvostusta hyvällä johtajuudella ja sillä että otat hieman etäisyyttä hoitajiin tai toinen vaihtoehto (harvinaisempi) on se että pikkupomona otat selkeän roolin olla työntekijöiden edustaja ylöspäin ja ajat hoitajien asiaa kaikilla käytettävissäsi olevilla keinoilla. (esim. soittamalla vaihteeksi ylemmän esimiehen kentälle töihin hoitajan puuttuessa..)

Tee niin kuin teet mutta älä yritä olla molempien osapuolten puolella, siinä et tee muuta kuin kiusaa itsellesi..

[Naina]

^tuota komppaan kovin, tuntuu, jotta jossain kohti hajotat itsesi jos vielä jatkat samalla linjalla.

[tiituska35]

Ja tuo anti-florenceksi nimittely on provosoivaa. Se ei tee kenestäkään yhtään huonompaa hoitajaa jos toivoo työnantajaltaan joustoa esim. työvuoroissa!

Pakko kuitenkin vielä tähän kommentoida. Eli kuten edellä mainitsinkin niin provosointi ehkä mahdollisesti oli perimmäinen tarkoitukseni. Mutta toiseen lauseeseen nimenomaan pointtini oli se, että itseäni ottaa ajoittain päähän se, että ne jotka nimenomaan eivät ikinä_koskaan_jousta työnantajaan päin (koska eivät halua uhrata omaa elämäänsä kokonaan työlle - niinkuin kukaan haluaisi  ;D ) niin itse odottavat kuitenkin jatkuvaa joustoa työnantajalta. Tottakai joustetaan, mutta mielestäni olisi helpompi joustaa, jos myös toinen osapuoli joskus joustaa. Ja kun jokainen joustaa joskus (en tarkoita jokatoinen päivä) niin muutamien joustavien ei tarvitsisi joustaa koko ajan - olla niitä halveksimianne florenceja. Ei ole itsestäkään mukavaa turvautua koko ajan juuri heihin, joiden tietää joustavan. Ei nämä florencet elä työtä varten eikä saa siitä isompaa tyydytystä (ainakaan kyseiset tuntemani yksilöt, jotka joustavat). He vain tietävät, että homma ei muuten pelitä eivätkä halua jättää työtoveriaan eivätkä asiakkaitaan (joita varten/ joiden ansiosta kuitenkin olemme siellä töissä/ meillä on sitä työtä) pulaan. Ja nimenomaan kyse on siitä, etten haluaisi käyttää jatkuvasti "hyväksi" (mitenhän tämänkin ilmaisisi niin ettei taas saa jonkun nenäkarvoja väpättämään ja takertumaan yhteen lauseeseen  ;) ) heidän kollegiaalisuuttaan työtovereitaan kohtaan. Ei siis minua vaan toista työkaveria joka todennäköisesti on juuri se, joka itse ei tulisi töihin ja auttaisi.

Kuten mainitsit aloitustekstisi oli hyvin provosoiva ja varmaan arvasit sen herättävän keskustelua-sitähän varten tämä foorumi on..Kasvimaata ainakaan minä en ole kiskonut nenääni ja myöskään nenäkarvani(ps. minulla ei ole sellaisia) eivät ole lepattaneet. Pakon sanelemana löysin itseni näpyttelemästä vastausta provosoivaan viestiisi. En voi kritisoida sinun tapaasi työskennellä, koska en sinua tunne muuta kuin kirjoittamasi tekstin perusteella tein johtopäätöksiä ajattelumaailmastasi.

Tämä joustamisen lopettaminen on minusta hyvin tärkeä kysymys terveydenhuoltoalalla ja saa pulssini kyllä nousemaan välittömästi, sitä en kiellä. Tämän vuoksi itse en koskaan voisi hakeutua kunta-alalle johtotehtäviin, koska siihen puun ja kuoren väliin en lähtisi itseäni hajoittamaan. Ilmaisin oman mielipiteeni asiasta siitä näkökulmasta ja työkokemuksesta joka minulla on- asioita ei voi tietenkään yleistää.

Minun pointtini on se, että vain sillä joustamisen lopettamisella voidaan saada myös lähiesimiesten työolot paremmiksi. Jos jokainen hoitaja tässä maassa kieltäytyisi pitkistä päivistä tai vapailta tulosta töihin, koko järjestelmä kaatuisi muutamassa päivässä. Ja turhaa on vedota siihen, että potilaat kärsivät jos kieltäydymme joustamisesta. Koska vain tällä tavalla myös potilaat saisivat parempaa hoitoa lisäresurssien avulla. Sinun tekstistäsi luen yhä edelleen, että et ymmärrä tätä pointtia?

[tittelituure]

Mistähän aloittaisi? Useampia lainauksia en osaa tehdä, valitan.

Jostain syystä nimenomaan itse olen provosoitunut (ja todennäköisesti perimmäinen syy omaan provoon) tavasta tehdä nopeita johtopäätöksiä ja analyyseja ihmisestä muutaman lauseen perusteella. Hyväksi esimerkiksi Dinon kommentti "Kun luen kirjoituksiasi minulle muodostuu mielikuva..." Nopea johtopäätös siitä millainen olen ihmisenä ja työntekijänä. Jokainen lukija muodostaa oman mielikuvansa tekstin sisällöstä, sehän on selvä. Mutta onko se sitten se oikea ja koko todellisuus? No psykologi en ole enkä edes halua pyrkiä tekemään kokonaista ihmiskuvaa parista lauseesta. Joo kyllä minä provosoidun näistä sekä ehdottomasti myös stereotypioista, nimenomaan aiheesta florencet.

Ja kyllä todennäköisesti poltan pian itseni loppuun. Mutta en siksi, että pyllistelen molempiin suuntiin. Vaan siksi, että muiden joustamattomuus nimenomaan kostautuu muutamille. Ei todellakaan ole mukavaa tehdä melkein 2 viikkoa putkeen töitä ilman vapaapäiviä. Kotona odottaa perhe, jonka luona mieluummin olisi. Joten kyllä tuo venyminen itsestäkin alkaa olla jo varsin riittävää. Ja siihen olisi tultava loppu. Sen verran realisti kuitenkin olen, etten usko sen ihan noin tulevan onnistumaan:

Minun pointtini on se, että vain sillä joustamisen lopettamisella voidaan saada myös lähiesimiesten työolot paremmiksi. Jos jokainen hoitaja tässä maassa kieltäytyisi pitkistä päivistä tai vapailta tulosta töihin, koko järjestelmä kaatuisi muutamassa päivässä. Ja turhaa on vedota siihen, että potilaat kärsivät jos kieltäydymme joustamisesta. Koska vain tällä tavalla myös potilaat saisivat parempaa hoitoa lisäresurssien avulla. Sinun tekstistäsi luen yhä edelleen, että et ymmärrä tätä pointtia?

Mitä tapahtuu noiden parin päivän aikana? Säädetään pikapikaa lakeja pakkotyöstä? Näimmehän jo mitä tapahtui lakkouhan aikaan. Ja mitä tapahtuisi noiden parin päivän aikana niille potilaille? Pitkäaikaishoidossa tuskin kauheasti mitään, mutta esh-puolella ja akuuteimmissa paikoissa kyllä. Olisivatkohan nauttimassa noista lisävakansseista? Ja parissa päivässäkö ne lisävakanssit yhtäkkiä tulevat?

Valitettavasti olen sen verran realisti, että niin kauan kuin työntekijöiden vaje ei maksa kunnille, kaupungeille, sairaanhoitopiireille ekstraa - eli työt tehdään vajaalla - niin ei näitä työnantajia asia hetkauta, työntekijät vain kärsivät. Nehän ne ovat ne tahot, joilla on oikeuksia päättää, ei oh:t tai yh:t. Sitä en ymmärrä, ettei sitä ymmärretä. Ei yh:lla eikä edes ylilääkärillä ole yksin mitään valtaa iskeä lisävakansseja pöytään. Asiat pitää näytä lukuina ja euroina hallituksille ja lautakunnille. Itsellä periaate, että vajaalla ei tehdä (niinkuin ennen omassa työpaikassani) - se on nimittäin juuri sitä pahinta joustoa, joka ei näy missään. Ennemmin tehdään ylitöitä - sillä saadaan aikaan näkyvää. Ja kuten todellisuus on näyttänyt - pian myös lisävakansseja. Mutta ei niitä yhdessä yössä tule eikä tehdä eikä kivuitta.

Ja keskusteluahan ei synny ilman eriäviä mielipiteitä.

[tiituska35]

Mistähän aloittaisi? Useampia lainauksia en osaa tehdä, valitan.

Jostain syystä nimenomaan itse olen provosoitunut (ja todennäköisesti perimmäinen syy omaan provoon) tavasta tehdä nopeita johtopäätöksiä ja analyyseja ihmisestä muutaman lauseen perusteella. Hyväksi esimerkiksi Dinon kommentti "Kun luen kirjoituksiasi minulle muodostuu mielikuva..." Nopea johtopäätös siitä millainen olen ihmisenä ja työntekijänä. Jokainen lukija muodostaa oman mielikuvansa tekstin sisällöstä, sehän on selvä. Mutta onko se sitten se oikea ja koko todellisuus? No psykologi en ole enkä edes halua pyrkiä tekemään kokonaista ihmiskuvaa parista lauseesta. Joo kyllä minä provosoidun näistä sekä ehdottomasti myös stereotypioista, nimenomaan aiheesta florencet.

Ja kyllä todennäköisesti poltan pian itseni loppuun. Mutta en siksi, että pyllistelen molempiin suuntiin. Vaan siksi, että muiden joustamattomuus nimenomaan kostautuu muutamille. Ei todellakaan ole mukavaa tehdä melkein 2 viikkoa putkeen töitä ilman vapaapäiviä. Kotona odottaa perhe, jonka luona mieluummin olisi. Joten kyllä tuo venyminen itsestäkin alkaa olla jo varsin riittävää. Ja siihen olisi tultava loppu. Sen verran realisti kuitenkin olen, etten usko sen ihan noin tulevan onnistumaan:

Minun pointtini on se, että vain sillä joustamisen lopettamisella voidaan saada myös lähiesimiesten työolot paremmiksi. Jos jokainen hoitaja tässä maassa kieltäytyisi pitkistä päivistä tai vapailta tulosta töihin, koko järjestelmä kaatuisi muutamassa päivässä. Ja turhaa on vedota siihen, että potilaat kärsivät jos kieltäydymme joustamisesta. Koska vain tällä tavalla myös potilaat saisivat parempaa hoitoa lisäresurssien avulla. Sinun tekstistäsi luen yhä edelleen, että et ymmärrä tätä pointtia?

Mitä tapahtuu noiden parin päivän aikana? Säädetään pikapikaa lakeja pakkotyöstä? Näimmehän jo mitä tapahtui lakkouhan aikaan. Ja mitä tapahtuisi noiden parin päivän aikana niille potilaille? Pitkäaikaishoidossa tuskin kauheasti mitään, mutta esh-puolella ja akuuteimmissa paikoissa kyllä. Olisivatkohan nauttimassa noista lisävakansseista? Ja parissa päivässäkö ne lisävakanssit yhtäkkiä tulevat?

Valitettavasti olen sen verran realisti, että niin kauan kuin työntekijöiden vaje ei maksa kunnille, kaupungeille, sairaanhoitopiireille ekstraa - eli työt tehdään vajaalla - niin ei näitä työnantajia asia hetkauta, työntekijät vain kärsivät. Nehän ne ovat ne tahot, joilla on oikeuksia päättää, ei oh:t tai yh:t. Sitä en ymmärrä, ettei sitä ymmärretä. Ei yh:lla eikä edes ylilääkärillä ole yksin mitään valtaa iskeä lisävakansseja pöytään. Asiat pitää näytä lukuina ja euroina hallituksille ja lautakunnille. Itsellä periaate, että vajaalla ei tehdä (niinkuin ennen omassa työpaikassani) - se on nimittäin juuri sitä pahinta joustoa, joka ei näy missään. Ennemmin tehdään ylitöitä - sillä saadaan aikaan näkyvää. Ja kuten todellisuus on näyttänyt - pian myös lisävakansseja. Mutta ei niitä yhdessä yössä tule eikä tehdä eikä kivuitta.

Ja keskusteluahan ei synny ilman eriäviä mielipiteitä.

Tarkoitin vain esimerkkinä sitä, että näin tulisi käymään jos kaikki ottaisivat terveen itsekkyyden käyttöön. Se kertoo siitä, kuinka heikoissa kantimissa terveydenhuoltojärjestelmämme pyörii..

Jotenkin, varsinkin viime syksyisten irtisanoutumisten ja suurten pettymysten jälkeen tuntuu, että useat hoitajat ovat tyytyneet kohtaloonsa.. Mikään ei kumminkaan muutu. Ja moni eläkeikää lähestyvä kollega on kertonut, että laskee vain päiviä eläkkeelle pääsyyn. On sekin rikasta elämää ja entä sitten jos niitä eläkepäiviä ei näekään kun kupsahtaa sorvin ääreen? Opiskelijoita ja juurivalmistuneita käytetään surutta hyväksi. Perehdytystä ei saa ja usein mennään potilasturvallisuuden vaarantamisen puolelle.

Itse valitsin sen, että jätän uppoavan laivan ja tätä esimerkkiä on moni seuraamassa, kun saavat vain rohkeuden. Ja voin kertoa, että päivääkään en ole katunut, vaikka välillä kuoppia on ollut tiessä. Teen työni missä haluan ja silloin kun minulle sopii. Näin myös perhe voi paremmin ja jaksan olla myös äiti lapsilleni. Näitä asioita toivoisin useamman pohtivan, koska työvoimapulaa ei pysäytä enää mikään.

Olen paljon pohtinut sitä, että kuinka paljon maamme lasten ja nuorten psyykkisestä oireilusta johtuu siitä, että vanhemmat joustavat työelämässä perheen kustannuksella?

[dino]

Jostain syystä nimenomaan itse olen provosoitunut (ja todennäköisesti perimmäinen syy omaan provoon) tavasta tehdä nopeita johtopäätöksiä ja analyyseja ihmisestä muutaman lauseen perusteella. Hyväksi esimerkiksi Dinon kommentti "Kun luen kirjoituksiasi minulle muodostuu mielikuva..." Nopea johtopäätös siitä millainen olen ihmisenä ja työntekijänä. Jokainen lukija muodostaa oman mielikuvansa tekstin sisällöstä, sehän on selvä. Mutta onko se sitten se oikea ja koko todellisuus?

Mielikuvat syntyvät sanoista ja niistä kertomuksista miten suhtautuu erilaisiin asioihin ja miten toimii eri tilanteissa. Se että onko se totta vai ei tietää ainoastaan alkuperäinen kirjoittaja, se että on onnistunut luomaan vahvan mielikuvan on jo minun mielestä positiivinen asia.

Ei todellakaan ole mukavaa tehdä melkein 2 viikkoa putkeen töitä ilman vapaapäiviä. Kotona odottaa perhe, jonka luona mieluummin olisi. Joten kyllä tuo venyminen itsestäkin alkaa olla jo varsin riittävää. Ja siihen olisi tultava loppu.

Tähän tautiin löytyy yksinkertainen lääke, lueskeleppa vaikka tiituska35:n tekstejä..

Mitä tapahtuu noiden parin päivän aikana? Säädetään pikapikaa lakeja pakkotyöstä? Näimmehän jo mitä tapahtui lakkouhan aikaan. Ja mitä tapahtuisi noiden parin päivän aikana niille potilaille? Pitkäaikaishoidossa tuskin kauheasti mitään, mutta esh-puolella ja akuuteimmissa paikoissa kyllä. Olisivatkohan nauttimassa noista lisävakansseista? Ja parissa päivässäkö ne lisävakanssit yhtäkkiä tulevat?

Jopa parissa tunnissa tulee lisäresursseja jos on pakko..

Ja jos työyksikkö erottuu positiivisesti muista alueen yksiköistä, niin koskaan ei ole rekrytoinnissa ongelmia. Eli jos työpaikan johtajuus, sijaisten kohtelu, työpaikan yhteishenki, työsuhde-edut ja palkkataso on pykälää korkeammalla tasolla kuin naapurilla niin eipä tarvitse työvoimapulasta kärsiä. Ja lähiesimies on avainasemassa kun näitä parannusideoita ylöspäin markkinoidaan..

Muokkaus:tarkennettu yhden lauseen rakennetta

[tittelituure]

Ei todellakaan ole mukavaa tehdä melkein 2 viikkoa putkeen töitä ilman vapaapäiviä. Kotona odottaa perhe, jonka luona mieluummin olisi. Joten kyllä tuo venyminen itsestäkin alkaa olla jo varsin riittävää. Ja siihen olisi tultava loppu.

Tähän tautiin löytyy yksinkertainen lääke, lueskeleppa vaikka tiituska35:n tekstejä..

Jokaisella on omat ratkaisunsa. Ymmärrän hyvin tiituska35:n ratkaisun ja olen itsekin aihetta pohtinut. Jostain syystä en saa vain itsestäni irti moiseen. En halua vain hypätä pois junasta ja jättää sitä raiteilleen kulkemaan. Haluan aikaan muutosta enkä aio enää vain mutkuttaa omaan partaani vaan tehdä jotain asian eteen...

Jopa parissa tunnissa tulee lisäresursseja jos on pakko..

Ja jos työyksikkö erottuu positiivisesti muista alueen yksiköistä, niin koskaan ei ole rekrytoinnissa ongelmia. Eli jos työpaikan johtajuus, sijaisten kohtelu, työpaikan yhteishenki, työsuhde-edut ja palkkataso on pykälää korkeammalla tasolla kuin naapurilla niin eipä tarvitse työvoimapulasta kärsiä. Ja lähiesimies on avainasemassa kun näitä parannusideoita ylöspäin markkinoidaan..

...Nimenomaan näissä asioissa. Ihan hetkessä tosiaan muutosta ei tapahdu tai en ole ainakaan tähän mennessä vielä moisia houdineita nähnyt, jotka olisivat saaneet hetkessä ja yhtä aikaa aikaan palkankorotuksen, lisävakanssit, työsuhde-edut jne. Ja lisäresursseja kyllä saadaan hetkessä tarvittaessa, mutta ei lisävakansseja. Ne lisäresurssit revitään jostain muualta hätäratkaisuna, ei ne ole pitkän tähtäimen ratkaisuja. Ja pitkän tähtäimen ratkaisuja tämä ala tarvitsee. Ja sen verran on vielä tokaistava, että yksin oh tai yh tai mikä tahansa esimies ei saa ihmeitä aikaan. Tarvitaan määrätietoa, innostusta ja kykyä saada henkilöstöä mukaan. Ja tervettä realismia. Utopistit ovat pehmustetussa huoneessa hetkessä. Yksi askel on jo edemmäs, kun lisävakansseja on tulossa. Sitten voi keskittyä seuraavaan, mutta ei painostaakaan voi koko ajan ja jatkuvasti. Hetken pitää "olla tyytyväinenkin" ettei tule vain rutisijan maine. Pelkkänä rutisijana ei saa mitään aikaiseksi.

[dino]

Jokaisella on omat ratkaisunsa. Ymmärrän hyvin tiituska35:n ratkaisun ja olen itsekin aihetta pohtinut. Jostain syystä en saa vain itsestäni irti moiseen. En halua vain hypätä pois junasta ja jättää sitä raiteilleen kulkemaan. Haluan aikaan muutosta enkä aio enää vain mutkuttaa omaan partaani vaan tehdä jotain asian eteen...

Jos uppoavan laivan jättäminen ei ole sinulle ja alaisillesi vaihtoehto niin Tiituska35 kertoi myös toisen keinon miten saisitte esimiehen, työntekijoiden ja potilaiden asemaan merkittävän parannuksen omilla toimillanne..:

Minun pointtini on se, että vain sillä joustamisen lopettamisella voidaan saada myös lähiesimiesten työolot paremmiksi. Jos jokainen hoitaja tässä maassa kieltäytyisi pitkistä päivistä tai vapailta tulosta töihin, koko järjestelmä kaatuisi muutamassa päivässä. Ja turhaa on vedota siihen, että potilaat kärsivät jos kieltäydymme joustamisesta. Koska vain tällä tavalla myös potilaat saisivat parempaa hoitoa lisäresurssien avulla.

[Oinaspässi]

Olen paljon pohtinut sitä, että kuinka paljon maamme lasten ja nuorten psyykkisestä oireilusta johtuu siitä, että vanhemmat joustavat työelämässä perheen kustannuksella?

Tähän on helppo vastaus: Aivan helvetisti!!

Aiheeseen: Koko tästä edellämainitusta tarinasta tulee mieleen, että loppua ei ole näkyvissä. Liikaa huolta ja mietintää, joustamista ja kieltämistä.

Onko pokkaa antaa homman kriisiytyä, kuten joskus erinäisissä hoidoissa tehdään. kaikki junnaa paikallaan, mitään ei tapahdu, väsymys ja kiukku kasvaa, väkeä ei riitä...ei nyt pelkästään tässä tarinassa, vaan monissa muissakin.

Kertarysäksestä voi tulla sitten jotain hyvääkin!

[tiituska35]

Ja jälleen kerran saamme ympyrän sulkeutumaan-mistä löytyisi se yhteinen tahto työolojen parantamiseen?

Kahvihuoneessa ja yövuoroissa uhotaan ja marmatetaan asioista, mutta osastotunnilla esimiesten edessä menee kaikilla luu kurkkuun. Se on sitten ollut mukavaa huomata eräitä kertoja jääneensä yksinään puolustamaan koko työyhteisön asioita esimiesten edessä. Toiset vain pyörittelevät silmiään, että mitä se nyt tuollaisia puhuu.. Meillähän on kaikki hyvin.....Onko toi kollega nyt ihan seonnut päästään, kun tuollaisia juttelee... :o

Eli yksinään kukaan ei saa tätä touhua loppumaan, vaan tarvittaisiin suurempi kansanliike aikaiseksi. Kukaan ei jaksa yksinään tuulimyllyjä vastaan taistella-siinä hajoittaa vaan itsensä ja saa hankalan hoitajan maineen, vaikka oikeita asioita ajaisikin. Tämän olen kokenut liian monta kertaa omakohtaisesti.

Useilla työpaikoilla on tehyn joustamista vastustavia julisteita, joista ei ole mitään taivaallista hyötyä kun osastonhoitaja jahtaa aamuvuorolaisia pitkin osastoa jäämään iltavuoroon.. Minua keikkalaisena on turhaa pyytää, en suostu. Ja olen ylpeä siitä, että kannan korteni yhteiseen kekoon. Vielä kun muut tekisivät samoin!

[OldOne]

Kahvihuoneessa ja yövuoroissa uhotaan ja marmatetaan asioista, mutta osastotunnilla esimiesten edessä menee kaikilla luu kurkkuun. Se on sitten ollut mukavaa huomata eräitä kertoja jääneensä yksinään puolustamaan koko työyhteisön asioita esimiesten edessä. Toiset vain pyörittelevät silmiään, että mitä se nyt tuollaisia puhuu.. Meillähän on kaikki hyvin.....Onko toi kollega nyt ihan seonnut päästään, kun tuollaisia juttelee... :o

Toi on valitettavan yleistä :(