Lähihoitajaksi jotta leipää saadaan??

[Vieras: Pilkku]

Saakohan sitä hakea mieleterveyshoitajan paikkaa vaikka onkin koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja?

Mitä sitä alkaisi tekemään kun koulutus omalta alalta on vanhentunutta eikä minnekään meinaa töihin päästä.

Meillä päin ei työvoimapulaa ole..

Koen olevani todella epäonnistunut ja tämä on johtanut jo jonkinlaiseen masennukseenkin.

Nytkin teen lähihoitajan sijaisuutta, mutta jotenkin usko siihen , että saan sairaanhoitajan paikan on mennyt./ tai edes kykenen sellaisessa toimiaan, huoks.

Olen toiminut vuosia sosiaalipuolella, joten kokemusta sairaanhoitajan työstä kertynyt olemattoman vähän.

Mietin jo oppisopimuksella lähihoitajaksi lukemista, onko tässä järkeä vai ei?

Ison lapsilauman kanssa ei rahat riitä oikeaan opiskeluun..eikä muuttaminen paikkakunnalta ole mahdollista.

Kaikki innostavat ja eteenpäin motivoivat viestit tarpeen:)

Pilkku

[OldOne]

Saakohan sitä hakea mieleterveyshoitajan paikkaa vaikka onkin koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja?

Jos todella sitä haluat, niin saa hakea ja voi tulla valituksikin. Toki työnantaja päättää kenet siihen palkkaa mutta mitään lakiestettä tms siihen ei ole. Toisinpäin ei onnistuisi. Itse en moiseen alennusmyyntiin lähtisi. En suosittele.

[Vieras: Pilkku]

Osku

jäisitkö siten kortistoon loppuiäksi?

Lähihoitajan sijaisuuksia vanhainkoteihin tekemään?

Täällä ei paikkoja heru. Vissiin se sitten on pärstässä vika, huokaus.

Ja iässä ja lasten määrässä ja ja ja, keksiihän näitä jos haluaa..

ehkä myyn kohta käytettyjä  rikkinäisiä matkapuhelimia torin kulmalla  alennus myynnillä, kiitos palautteesta kuitenkin.

terv.  eläkkeellekkö sitten?

[wabbit]

Ensiksi vedä happea sisään kunnolla, mene peilin eteeen ja sano muutaman kerran. "Olen paras, olen vastuussa itsestäni, onnistun kun yritän."

Tee vähän pidemmän linjan suunnitelma. Jos asiat eivät nyt hyvässä muistissa ole, niin keikkaile lähihoitajana eri paikoissa. Kerää kokemusta sitä kautta ja lopulta sitten hae sairaanhoitajan paikkaa. Osku on asiassa oikeilla linjoilla.

Nyt pitäisi vain kerätä omaa itsetuntoa sen verran kasaan, että uskaltaa. Kyllä sä onnistut, aikuisten oikeasti!

[-VF-]

jäisitkö siten kortistoon loppuiäksi?

Vaihda hyvä ihminen asuinpaikkaasi. Tässä maassa on vapaus valita asuinpaikkansa ihan vapaasti. Täällä pääkaupunkiseudulla on sairaanhoitajan töitä vaikka muille jakaa ja palkka on parempi kuin maakunnissa. Ja kaikki saavat töitä, se on varma.

Lähihoitajan töitä voi toki sairaanhoitaja tehdä, mutta mielestäni se on oman ammattitaidon ja koulutuksen myymistä liian halvalla.

Muitakin vaihtoehtoja on kuin tyytyä kohtaloonsa ja heittäytyä kortistoon.

[Vieras: Pilkku]

Olette kumpikin oikeassa, mutta kun aikuisten oikeasti on lama-ajan Suomessa valmistunut ja 20 vuotta alalle paluuta erinäisin uudelleen koulutuksinkin yrittänyt niin arvatkaa mitä, en enää usko itseeni.

Ehkä se itsetunto on mennyt lopullisesti ja tärkeintä on saada vain rahaa( eli leipää ei sirkushuveja) jostain, romukoppaan koko tutkintotodistus.

Se on ollut aika joutava minulle, edes hyvät numerot siinä ei merkkaa mitään, kun kokemusta puuttuu. Tuntuu vain niin pahalle kun tiedän, että minusta olisi isona tullut hyvä hoitaja..

Vuosi sitten minulle ehdotettiin mm koko tutkinnon uudelleen lukemista alusta alkaen, eli olisin ottanut uuden opintolainan ja kituuttanut 3, 5v saadakseni samat paperit,

Täytyy kait minussa olla jotain vikaa vikaa vikaa. Vai lähtisikö joku teistä saman koulutuksen lukemaan?

Antakaa anteeksi katkeruuteni, en kirjoita enempää. Koen olevani umpikujassa.

Tässä jotain faktaa lamasta ja sairaanhoitajista

http://www.satamittari.fi/linkkitiedosto.asp?taso=1&id=362

Meitä on kotona olevia 40-50 v naisia paljon, jotka emme kelpaa, joiden oppimiskykyyn ei luoteta ja joille ei edes anneta tilaisuutta..pitäisi osata valmiiksi kaikki kun töihin hakee:/ että se siitä työvoimapulastakin.

Mutta onneksi osaan ajatella niin, että rikkinäiseen ilmapalloon on turha puhaltaa ja puhaltaa, täytynee keksiä muuta.

kiitos kuitenkin :-*

ehkä puutarhuriksi aikuisten oikeesti isona:)

Ai niin jätänkö perheeni tänne pohjoiseen pakkasen keskelle kun mies ei halua muuttaa ja hänellä oma ura täällä??

[-VF-]

Olette kumpikin oikeassa, mutta kun aikuisten oikeasti on lama-ajan Suomessa valmistunut ja 20 vuotta alalle paluuta erinäisin uudelleen koulutuksinkin yrittänyt niin arvatkaa mitä, en enää usko itseeni.

Ei syytä huoleen. Täällä pääset kyllä töihin ilman ongelmia. Työpaikka perehdyttää kyllä.

Ai niin jätänkö perheeni tänne pohjoiseen pakkasen keskelle kun mies ei halua muuttaa ja hänellä oma ura täällä??

Miksei perhe ja mies lähde mukaan? Miksi miehen ura on tärkeämpi kuin omasi? Kaikki asiat ovat kyllä ratkaistavissa. Eihän elämä voi sillä tavalla mennä, että perheen yksi osapuoli on onneton ja murehtii päänsä rikki asioita, jotka ovat täysin ratkaistavissa.

Usko itseesi ja lähde ajamaan sellaista muutosta jota itse haluat. Jos koet olevasi noin umpikujassa, niin kyllähän siihen jokainen hyvin toimiva perhe haluaa saada ratkaisun - yhteistyössä, totta kai.

[Kerde]

No musta taas tuntuu, että sulla on jo vastaus valmiina pään sisällä ja mietit vain enää sitä mitä muut ajattelee.

**tut muista ja niiden mielipiteistä. :P

[Vieras: Pilkku]

kyllä,Kerde, olen ajatellut ryöstää pankin, mutta älä kerro kellekkään, :P

Ai niin en saanut enää kirjoittaa, hitsi kun mulla o sitten  lyhyt muisti.

[Vieras: Pilkku]

:P ja toi Kerdelle ihan ton iskulauseensa innoittamana, pankithan ne sen lamankin aiheuttivat:)

että jotain hauskaa ja moraalitonta..

no joo, saitte mut ees nauramaan ;D

[Lyrica]

Pilkku, jäin ihmettelemään miksi sulle suositellaan tutkinnon uudelleen käymistä, kun juuri teitä ns. vanhan tutkinnon suorittaneita varten on keksitty tuo tutkinnon päivittäminen amk tutkinnoksi. Se ei muistaakseni kestä 3.5 vuotta ja pystynee tekemään keikkojen ohessa. Siis leipä ei loppuisi edelleenkään pöydästä mutta itse saisit sekä uutta tietoa ja päivitystä tutkintoosi mutta myös näkisit, ettet ole tilanteessasi yksin ja saisit uutta näkökulmaa omaan tilanteeseesi.

Pohjoinen on laaja käsite, mutta tietääkseni jyväskylä, kuopio, joensuu ja oulu linjoilla on töitä myös alkanut olemaan enempi kuin tekijöitä, siis tarjonta lisääntynyt. Ehkä Nuorgamissa ei niin paljon mutta kompromisseja täytyy joskus tehdä, niin kuin täällä on ehdotettukin. Myös sinä kuulut perheeseesi ja jos sinä et voi hyvin, on se koko perheen ongelma. Toisin sanoen se, että muut ovat tyytyväisiä, ei riitä. Muista että sinä olet yhtä arvokas kuin puolisosi, sinun työsi on yhtä arvokasta kuin hänen työnsä. Vastakkain asettelua en tietenkään toivo, mutta en myöskään sitä että sinun yli kävellään.

Kirjoita siihen peiliin itsellesi "minä olen tärkeä, minä osaan ja pystyn" Ja muista, että näin on! Sinä olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet, älä anna niille masennuksen hiipiville ajatuksille valtaa vaan katso olosuhteiden yli. Jos tänään on vaikeaa niin ensi viikolla voi olla jo vähän helpompaa.

tsemppiä!!

[Vieras: Pilkku]

Kiitos Lyrica :nauraa:

Kyllä meillä miehen työ ja harrastukset taitavat olla tärkeämpiä.

Onhan hän nyt luvannut, että ehkä 2 vuoden kuluttua voidaan muuttoa miettiä. Minä pelkään, että olen jo raato henkisesti siihen mennessä.

Sitten se on myöhäistä.

Huonoina hetkinä olen tarjonnut eroa ja ehdotellut, että muutan yksin/ lasten kanssa  jonnekin...

Emme asu niin pohjoisessa kuin Nuorgam,mutta silti kun on useampi lapsi, minun on vaikeaa lähteä kouluttautumaan muualle.  Kukapa ne lapset hoitaa, osa kun ei ole samalle isällekään.

Vastuu mielessäni lapsistani on niin suuri, että se estää radikaalit ratkaisut, mutta maksaa oman mielenterveyteni .

On minulle toki sanottu, että mitäs teit lapsia kun ei ollut töitä etc, että tajuan toki  olevani isoksi osaksi syypää tilanteeseeni, eikä se hellitä tuskaani.

Olemme jatkuvasti tiukilla, lapsille on sanottava ei oota, kun rahaa pyytävät. Asumme aivan liian ahtaasti jne.

Masennus on jo hiipinyt ylitseni.

Ottanut jo paljon valtaa mielessäni.

Viime yönä näin unta, että miehelläni on toinen. Ja tottahan se onkin: työnsä, hänen työnsä ja uransa vie kaiken. Puhuminen ei auta.

Tämänkin sivuston hän jaksoi lukea eilen puoleen väliin, niin paljon minun tilanteeni häntä taitaa kiinnostaa.

Koulutusmahdollisuuksia täällä erittäin vähän, mutta koko ajan kyttään.

Kyttään, etsin, yritän ja kun mitään en saa aikaiseksi, niin en pysty katkeruuttani  peittämään.

Psykiatriset piirit myös pienet ja paikkoja vähän..

Minulle kelpaisi myös jokin mukin työ joka läheltä liippaisi, mutta aivan tehoille ja kiireisille keskussairaalan osastoille en kykene, olen kerran yrittänyt..

Laitoin tänne rekryyn s-postia kelpaanko oppisopimuksella ees lähihoitajaksi jollekin osastolle, mutta en koskaan saanut vastausta.

Jos joku nyt miettii olenko normaali, niin kerrottakoon, että ehkä omalatuinen ;D, mutta terapeuttini mielestä( hakeuduin itse) täysin normaali ja kykenevä tekemään oman alankin työtä, minua ei vaivaa kuin olosuhteiden aiheuttama masennus..

Kun tietäisi, voisi lakata itkemästä.

Kiitos kaikille<3

ja ps. Lyrica, niitä amk:ksi päivityksiä ei ole ollut meillä päin pitkään aikaan , siksi vissiin suositteli, että jos menisin ja lukisin uuden tutkinnon..

[psyhoi]

Vaikka valmistumisesta on on jo aikaa ja varsinaista työkokemusta ei ole, niin sairaanhoitopiirien psykiatrisista sairaaloista pitäisi töitä löytyä. Kannattaa kysellä kyseisten paikkojen työhönottajilta.

Meillä ainakin homma toimii niin että kaikki uudet työntekijät haastatellaan ja näin tehdään arvio ihmisestä. Eli, kyseisessä haastattelussa otetaan muitakin asioita huomioon kuin valmistumisajankohta ja alan työkokemus. Kannattaa pyrkiä kuitenkin sairaanhoitajaksi ja kertoa rehellisesti oma tilanne. Työnantaja sitten tekee ratkaisunsa ja yleensä he arvostavat ihmistä joka haluaa pyrkiä eteenpäin.

[Vieras: Pilkku]

no sitten mussa o pärstässä vikaa, koska olen minä useissa haastatteluissa käynyt ja töitä kysellyt.. :P

No nyt laitoin hakemuksen ihan muuhun työhön( en edes lähihoitajaksi) ja jään odottamaan vastausta.

no, aamun mesoin lähteväni etelä-suomeen ja ottavani eron jne.

ei helpottanut. :(

jospa se joskus päivä risukasaan paistaa..viimeistään hautakummulla:)