Psyk sh:n työn henkisestä vaativuudesta

[Vieras: gina79]

Kertokaa rakkaat psyk sairaanhoitajat kokemuksianne psykiatrisesta hoitotyöstä! Opiskelen sairaanhoitajaksi ja mielenterveystyö kiinnostaa eniten. Onko työ henkisesti niin vaativaa kuin annetaan ymmärtää, esiintyykö hoitajilla itsellään enemmän mielenterveyshäiriöitä kuin muilla aloilla (kuten olen kuullut)?

-G-

[nursio]

Nooh... Tämä vastaus siis kokonaan IMHO, erilaisiakin mielipiteitä varmasti esiintyy. Kaikki ihmisten parissa tehtävä työ on kuormittavaa, olitpa töissä minkälaisessa paikassa tahansa. Henkilökohtaisesti koen esimerkiksi vanhusten tai lasten hoitamisen itselleni psyykkisesti (fyysisestä puhumattakaan) kuormittavammaksi kuin psykiatrian saralla työskentelemisen.

Oleellista on varmasti se, miten työn mahdollinen kuormittavuus on työpaikalla otettu huomioon ja kuinka sitä ehkäistään. Työasiat on osattava jättää työpaikalle ja vapaa-aikaan täytyy kuulua oikeasti rentouttavaa tekemistä työn vastapainoksi. Työnohjaus ja työryhmän tuki ovat omasta mielestäni oikein hyödynnettyinä parhaita keinoja estää työn psyykkistä kuormittavuutta.

Siihen, ovatko psykiatriaan suuntautuvat hoitajat keskimäärin itse psyykkisesti häiriintyneempiä, en osaa vastata. On selvästi nähtävissä, että alalle hakeutuu paljon sellaisiakin opiskelijoita, jotka pyrkivät hoitamaan omia ongelmiaan - tietoisesti tai tiedostamattaan - tiedon lisäämisen ja muiden hoitamisen kautta. Välttämättä kaikki heistä eivät jaksa suorittaa opintojaan loppuun asti tai eivät kykene toimimaan ammatissaan kovin montaa vuotta. Psykiatrisen hoitotyön opiskeleminen sisältää myös itsereflektointia, jolloin ehkä tällaisista vaikuttimista pyritään tulemaan tietoisemmiksi. Voihan olla, että omista ongelmista myös uskalletaan tällöin puhua avoimemmin.

Väittäisin kuitenkin, että ongelmaisia ihmisiä on kaikissa ammattiryhmissä. Loppujen lopuksi on keinotekoista jakaa ihmisiä psyykkisesti absoluuttisen terveisiin ja sairaisiin. Jokaisella tulee varmasti jossain elämänsä vaiheessa pienempiä tai suurempia ongelmia, jotka voidaan tarvittaessa luokitella myös ICD-luokituksen mukaan sairaudeksi.

 

[Jio]

Nursio tuossa vastasi ihan mainiosti.

Omasta mielestäni se että osaa ja uskaltaa olla oma itsensä  on A ja O psykan puolella. Työntekijöiden puolella on tullut nähtyä monenmoista viheltäjää, monia heistä voi pitää hyvinkin persoonallisina (työtaitoihin se ei välttämättä vaikuta mitenkään). Yleensä heillä on hyvin vahva itsetunto. Psyykkisesti häiriintyneet ovat kyllä lentäneet pihalle aika äkkiä ja harvoin heitä on vastaan tullut. Kyseessä on enempikin urbaani legenda tyyliin "siellä on hoitajat ja potilaat mömmöissä".

Töissä saa välillä kuunnella raskasta v*ttuilua, uhkailua ja psykoottisen, pelokkaan potilaan taholta voi tulla mitä hyvänsä tuolista ja nyrkistä lähtien. Potilaiden asioiden/ongelmien/ja psykoottisen maailman käsittely saattaa olla myös ahdistava kokemus.

-Jos uskot jaksavasi raskaiden, ikävien ja traumaattisten asioiden käsittelyä niin tertvetuloa joukkoon. On siellä paljon positiivistakin (mutta sitä ei kysytty).

[Looney]

-Jos uskot jaksavasi raskaiden, ikävien ja traumaattisten asioiden käsittelyä niin tertvetuloa joukkoon. On siellä paljon positiivistakin (mutta sitä ei kysytty).

Mua kiinnostaisi enemmän ne positiiviset puolet? Voisiko niitä luetella? Ja miten tuota psykiatrisen puolen työtä jaksaa? Itse olen hakeutumassa alalle, joten kiinnostaa miten muut selviävät rankasta työstä.

[nursio]

Mua kiinnostaisi enemmän ne positiiviset puolet? Voisiko niitä luetella? Ja miten tuota psykiatrisen puolen työtä jaksaa? Itse olen hakeutumassa alalle, joten kiinnostaa miten muut selviävät rankasta työstä.

Positiivisina puolina ainakin omasta mielestäni työn tarjoamat älylliset haasteet ja mahdollisuus valita oma työskentelytapa itsenäisesti, suuri hajonta erilaisten yksiköiden, potilasryhmien ja työskentelytapojen välillä, mikä tarjoaa mahdollisuuden vaihteluun. Plussaa on myös fyysisen elementin puuttuminen ainakin enimmäkseen työstä (siis tarkoittaen nosteluita ym) sekä se että juuri koskaan ei tarvitse pelailla elimistön eri eritteiden, haavojen jne juttujen kanssa. Psykiatrian työyksiköt ovat kokemukseni mukaan vähemmän hierarkkisia, huumori kukkii ja henki on yleensä hyvä.

Työssä jaksamiseen vastasin osittain jo tuossa aiemmassa viestissäni, mutta mainittakoon vielä että ko. keinothan ovat yksilöllisiä...

[Jio]

Lisätään vielä että päivät ovat monasti hyvinkin vaihtelevia; välilla meinaa naurattaa mistä palkkaa saa ja toisinaan miettii että olisi mielummin kaivamssa syvää ojaa lapiolla kuin olisi os:lla.

Lyhyesti; henki on yleensä hyvä, huumori kukkii ja kaikki saavat tehdä töitä omana itsenään. Itseänsäkkin saa yleensä kehittää jos haluaa.

Jaksamiseen auttaa kun oppii nollaamaan nuppinsa kun laittaa osaston oven kiinni. Jos miettii työasioita kotona on ongelma.

[Vieras: Trio Niskalaukaus]

Niin kyllä sitä työssä kuin työssä tarvitaan henkistä vaativuutta. En ainakaan itse allekirjoita sitä että psyk. puolen hoitajilla olisi ongelmia enemmän tai sitten vähemmän. Näppituntumalla voisi sanoa että nk. ongelmaisia ihmisiä löytyypi kaikista ammattiryhmistä. Jos luulee hoidattavansa itseään työssä/työn ohessa niin omasta työskentelystä voi tulla rankkaa jopa mahdotonta. Tätä siis ei suositella  Hyvinä puolina pidän itse pershoidon vähyyttä tai jopa sen puuttumista. Tämä tietysti vaihtelee osastottain vrt. vanhuspsykiatria.

Hyvät puolet riippuu siitä mistä tykkää, nuoriso-ostot erilaisia kuin aikuisosastot. Kokemuksen kautta oppii tietämään mistä tykkää ja mistä ei. Kaikki päivät eivät ole yhtä juhlaa, mutta itse olen tykännyt työstä jossa voi käyttää omaa persoonaa ja työpäivät ovat harvoin sellaisia että niihin ei voisi vaikuttaa.  Lisäksi viljellään (välillä) rankkaa huumoria, hauskaa on ja työyhteisö on harvemmin akkamainen ja kyräilevä.  ::) (saa varmaan tukkapöllyä ko huomautuksesta...)

Tossa jotain! Tervetuloa alalle jos kiinnostaa...

[Vieras: gina79]

Kiitos Trio.

Tunnen että psyk. ala olisi sopiva minulle, ja aikaisemmissa harjoittelupaikoissa sitä on jopa suositeltu minulle vuorovaikutustaitojeni ja hyvän ihmistuntemukseni vuoksi. Olisi siis kiva kuulla alasta enemmän. Minkälaisissa paikoissa olette töissä, mitä työn kuvaan kuuluu ym kaikkea mahdollista. Jos osaisitte vaikka suositella hyviä kirjoja alaan liittyen niin voisin kesän ratoksi niihin tutustua. Tänne tai sähköpostiin.

Liikainnokasko?!!! Täytyy vähän koittaa rauhoittua ::)

Kiitos teille

-G-