Haaveammatissa?

[Esteri]

Vastasin en.

Alan vaihto pyörii mielessä jatkuvasti. Melko tuore tapaus olen ja nyt jo tältä tuntuu. Hoitotyö ei kyllä sinänsä tunnu ikävältä. Olen kai vain ollut väärissä paikoissa töissä. Toisaalta vaikka kuinka mietin, en keksi minne haluaisin töihin. Opiskelukaan ei tule kyseeseen asuntovelallisena.

[Lyrica]

Periaatteessa kyllä, mutta pientä säätöä tämä vielä vaatisi. Haluaisin opettajaksi amk:hon hoitopuolelle. Se ehkä olisi lähempänä sitä "unelma-ammattia". Lääkiskin olis kiva, muttei jaksa lukea  ;D

[Vieras]

Periaatteessa kyllä.

[Jiippari]

Pienenä tyttönä mä halusin ammattitanssijaksi ;D

Muttamutta. Kyllä mä sanoisin olevani jonkinasteisessa haaveammatissani. Se, että mitä mä haluan isona tehdä on vielä hakusessa, jotain hoitoalalla kuitenkin. Vuoden sisään pitäisi päättää mihin haluan sh-opinnoissa suunnata, toistaiseksi olen vielä ihan ulalla. Luulen, että päätös tulee tapahtumaan sis. kir. syöpä-, perioperatiivisen ja lasten suuntaavien välillä.

Haave on tulevaisuus jossain päin akuuttihoitotyön kenttää, ambulanssihommat on kuitenkin mun "ensirakkauteni", vaikka viime syksynä tulikin hetkeksi mitta täyteen.

[Tiituska]

Jo pikkulikkana haaveilin hoitajan ammatista. Kouluttauduin lähihoitajaksi ja nyt olen aloittanut sairaanhoitaja-opinnot.

[MaleNurse]

Haaveet karisseet siitä kun -97 valmistuin... Ei enää mailmapelastuu fiiliksiä... Monet kerran todellisuus tullut vastaan... Mailman raadollisuus, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan...  Ja nyt viime aikoina vielä suurempana vaikuttajana RAHA... Raha ratkaisee hoidon ei potilaan vointi/tila... maksaja määrää...

Vastasin mietin alan vaihtoa

[Satu]

Tällä hetkellä tuntuu että jos tämmöstä työtä saisin lähihoitajana tehdä jatkossakin niin mulle riittäis nää lähihoitajan opinnotkin. Työtehtävät haastavia ja vaihtelevia, potilaat vaihtuvat sopivalla vauhdilla ja työyhteisö todella mukava, tervein työyhteisö mitä tähän mennessä oon nähnyt, millään alalla missä on tullut tolskattua. Kyllä tuntuu että tää vois olla se ns. 'haaveammatti'. Palkkapäivänä ehkä vähän vituttaa :D

- Satu

[infermiera]

Halusin vuosia poliisiksi, kunnes huomasin, että en kasva enää pituutta ja unelmani muserrettiin siinä. Syytin äitiä ja isää. Nyt olen hoitaja, joka ihan jees :)

[Jizis]

Vastasin en enää... Kyynisyys iski. No, työpaikan ja asuinpaikkakunnan vaihto on edessä alle kuukauden päässä, ja vaihtelu virkistää.. Saattaa olla, että jostain löytyy uutta motivaatiota.

[Oinaspässi]

Ei tämä todellakaan haaveammatti ole, mutta aiempaa ammattikoulutusta kun en voi terveydellisistä syistä tehdä. Sh-kouluun pääsi helposti ja ei se mitenkään vaikea ollut, niin tulipa sitten käytyä ja näihin hommiin jäätyä. Tän työn nyt osaa ja on joskus kivaakin? Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt ehkä sittenkin kokeilla jotain muuta? Nyt ei taas jaksa/ole varaa/intoa lähteä muuta pänttäämään, ja alan sisäiset koulutukset, esim. terapeutiksi opiskelu, vaatii niin hemmetisti aikaa ja palkassa sen hyöty on kovin pieni. Kestää kauan kuolettaa opiskeluun uponneet kulut. Persaukinen opiskelijaelämä, nej tack enää...

Mutta potilaat ovat kuin lammaskarja, niitä tulee ja menee, vähän tökätään terveempään suuntaan ja hoidellaan kipeitä juttuja. Säännöllinen tili on hyvä, vaikkakin pienehkö.

[Hele]

Vastasin "En enää". Olen ihan kypsää kauraa tän ammatin suhteen. Etulinjassa iskee aika nopeasti kyynisyys. Miten se kollega juuri viime viikolla minulle suunnilleen totesi: " Susta näkee että olet päivystyksen hoitaja, et usko 90%:sesti mitään mitä potilas sanoo, etkä usko näkemästäsikään kuin 20 %"  ;D  Vaihtaisin varmaan alaa, kun vaan ensin keksisi mitä isona tekisi. Eihän tätä ole tahkottu kuin vasta toistakymmentä vuotta. ;)

[Vieras: Miss Piggy]

Kyllä voin sanoa olevani haaveammatissani. Sairaanhoitajan ammatti oli tavallaan sellainen salainen haave, sillä olin pienestä asti ihaillut hoitajia, ja halusin nähdä onko minusta siihen. Toki muitakin opiskeluvaihtoehtoja olisi ollut. Mutta jotenkin sitä vain ajautui...Ja toistaiseksi olen ollut tyytyväinen.

[i48]

Olen ollut apaattia rallaa 4w, kun olen ensimmäisen kerran sanonut, että minusta tulee sairaanhoitaja..

Elän toteutunutta unelmaa  :o

[Astra]

Ei enää, mutta ehkä tulevaisuudessa taas?

Tällä hetkellä totaalinen väsymys koko alaan.

[Paukku]

Oli pakko vastata että Kyllä olen. Vielä kyllä opiskelijan roolissa mutta kyllä niitä töitäkin tehty... Voi kyllä olla että ammatin vaihto tulee kyseeseen kun iho ei kestä välttämättä mutta nyt ei ole sen miettimisen aika vaan pitää ottaa tiukka loppukiri valmistumisen  :nauraa:

[bAnnigs]

En ole haaveammatissani, mutta opintojen kulkiessa eteenpäin tiedän, että tämä on se mitä haluan tehdä. Vaikka onkin raskaita päiviä ja joskus tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, ne hyvät päivät painavat vaakakupissa enemmän. Hakeuduin siis alalle kun en tiennyt mitä muutakaan haluaisin tehdä.

[Floora]

Olen! Olen opiskellut myös toisen ammatin lähialalta, johon tarvitsin yliopistokoulutuksen, mutta palasin sairaanhoitajaksi. Tää on kivaa, mutta paikkoja on monenlaisia...

[dino]

On vaan aika rajatut vaihtoehdot mitä voi hakea joten..... :-/

Meinaatko ettei ole tarjolla hommia vai et kelpuuta itse kaikkia duuneja? Jälkikasvun töidenhakua kun oon seurannut niin oon huomannut että kyllähän sitä töitä on tarjolla. Kaikki työ ei tietenkään ole kevyttä ja hyvinpalkattua sisätyötä, mutta jos aktiivisuutta ja työhaluja on niin kyllähän alalta pois pääsee...;)

[pekkri]

Oikeastaan lapsena halusin lastenhoitajaksi ja olenkin sitä työtä joskus tehnyt. Nyt olen lähihoitaja ja töissä vanhainkodissa.

Pidän työstäni tosi paljon, vaikka se raskasta onkin. Jos joutuisin syystä tai toisesta vaihtamaan alaa, ehkä se olisi joku

sisustussuunnittelija tms.

[Piika08]

Valmistuttani sairaanhoitajaksi 2007 ja oltuani muutaman kuukauden töissä kiitin Luojaani siitä että minusta ei tullut opettajaa niin kuin haaveilin :) Ensimmäisen vuoden jälkeen tunsin olevani "omalla alallani", mutta sitten opiskelin vielä työn ohessa terveydehoitajaksi ja vaihdoin muutaman kerran työpaikkaa ja nyt alkaa tuntua siltä että hoitotyö riittää... olen väsynyt ja töihin meneminen on ahdistavaa (kiireen ja muiden konkreettisempien työolosuhteiden sekä työilmapiirin takia) ja mielessä pyörii kysymys "tätäkö minä tosiaan aion tehdä lopun ikääni??". Koska tiedän että toisaalta tykkään tehdä sairaanhoitajan töitä enkä edes mielestäni ole mikään huono tässä hommassa ;) niin voisin vielä koittaa löytää sen itselleni sopivamman työpaikan tältä alalta... mutta toisaalta kun niin monessa paikassa olen jo ollut, niin meinaa kyynisyys iskeä: ne hyvät työpaikat on harvassa, niin monessa paikassa työtahti on tappava ja resurssit on vedetty liian tiukalle, esimiehet ovat vieraantuneet kenttätyöstä eivätkä pidä alaistensa puolia, hoitajien selkänahasta otetaan irti kaikki mitä saadaan ja toisinaan potilaat saavat niin ala-arvoista hoitoa että hävettää... (ei haluais olla sellaisessa osallisena). Kylläpäs mulla on positiivinen kuva Suomen terveydehuollon nykytilasta...... *huokaus*

[Touho]

Nuorempana ei edes käynyt hoitoala mielessä. Kaikki kokista rekkakuskiin ja luontokuvaajaan kävin penskana läpi (puhuin, että "isona musta tulee..."). Intissä lähdin sitten lääkintähommiin, ne kiinnostivat kaiken viestikoulutuksen seassa eniten. Ihastuin varuskuntasairaalaan ja muuhun helppoon hoitotyöhön, ja lähin sitten opiskelemaan armeijan jälkeen :) Ja nyt tuntuu, että on se hienoa kun haluaa jotakin tiettyä tehdä! Monet nuoret löytävät "oman juttunsa" todella myöhään.

[Readytogo]

Kyllä ja ei. Pidän työstäni mutta alituinen kiire ja kasvava työtaakka on alkanut sapettaa. Tämän lisäksi jokapäiväinen tunne siitä, että vaikka itsensä kloonaisi, ei riittäisi kun töitä on niin paljon

Kehno palkkaus. Jos on töissä melkein kaikki kuukauden viikonloput ja iltaa/aamua/iltaa jne niin kyllä se pitäisi jonkin verran palkkapussissa näkyä. Kun työ on näinkin haastavaa ja stressaavaa pitäisi elämänlaatu olla korkeampi, ettei joudu miettimään miten palkan saa riittämään.

Tämä on yksi syy, miksi hakeudun ulkomaille töihin. Haluan että arvostus vaativasta ja arvokkaasta työstä näkyy myös palkassa!

[koati]

Kylla. Vakituinen yotyo sopii taydellisesti taman hetkiseen elamantilanteeseeni. Mukavat tyokaverit, mielenkiintoiset potilaat, sopiva tyomatka, kelvollinen palkka ja taipumus nukkua paivalla parempaa unta kuin yolla ikina saavat tyon tuntumaan juuri oikealta. Elamassa tapahtuu kaikenlaista, moni muukin kuin tama nimenomainen tyo kiinnostaa, mutta juuri nyt voisin sanoa, etten voisi toivoa parempaa :)

[Guldan]

kyllä, varsinkin suomesta muuton jälkeen. 2v nyt angioissa pyörinyt yksityisklinikalla ja ei vois paremmin mennä :)

[pikkukata]

Vastasin en. Lähihoitajan työ ei ole koskaan ollut haaveammattini, vaan sattumusten kautta opiskelin alalle. Ensimmäinen tutkintoni on kotitalousyrittäjä ja opiskeluihin kuului jonkin verran hoitotyötä (lähinnä asiakkaan avustamista jne.), päätin sitten jatkaa ihan "oikeisiin" hoitoalanopintoihin, tällä alalla kun töitä on.

Mutta vaikka tämä ei olekaan unelma-ammattini, niin silti teen ilolla tätä työtä. Pidän työpaikastani.

Oikea unelma-ammattini olisi tieten jokin eläimiin liittyvä, esim. löytöeläinkodin pitäjä tms, myös hevostenhoitajana olisi ihana olla :)