Jump to content
MAINOS

Haaveammatissa?


*BB*

Oletko haaveammatissasi?  

213 members have voted

  1. 1. Oletko haaveammatissasi?

    • Kyllä
      78
    • En
      55
    • En enää
      22
    • Jotain muuta?
      26
    • Alan vaihtoa mietit?
      38


Recommended Posts

Siis ihan yksin kertainen kysymys? Onko työsi se haave mistä pikku likkana/jätkänä haaveilit? Itse vastaan 3. En enää (kädet ei kestänyt) Vai oletko joutunut miettimään uusiksi mikä minä haluan olla? Vastailkaa ja kertokaa mitä muuta haluaisit olla? Jos et enää voisi olla hoitsu?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 64
  • Created
  • Last Reply

Tykkään todella työstäni! (Hullu!?) Tosin eihän tätä ole vasta väännetty kuin muutama vuosi. Voisin ehkä kuvitella itseni jonain palomestarina tai yrittäjänä. Jostain syystä myös rekkakuskin homma on myös aina kiinnostanut, tosin en sitä varmaan työnä jaksaisi kauaa kun se ei ole kovin sosiaalista hommaa.

Link to comment
Share on other sites

Pakko oli vastata "en", koska en koskaan lapsena haaveillut hoitajuudesta. Tämä oli joku myöhempi päähänpisto, joka kyllä on tuntunut hyvältä. (Jos nyt unohdetaan palkkaus, pakkotyölait ja yksityisyyttä loukkaavat rekisterit...)

Link to comment
Share on other sites

Yhdyn edelliseen. Tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa voisin sanoa olevani haaveammatissani, mutta eihän sitä koskaan tiedä, joskos joskus haaveet muuttuis toiseen suuntaan.. ;D Pysyviä haaveita ja pitkän tähtäimen suunnitelmia en ole koskaan oikein osannu tehdä, ennemmänkin tämmöinen hetkessä eläjä...

Link to comment
Share on other sites

En vielä muutama vuosi sitten ylioppilaskirjoituksien jälkeen uskonut että tälle alalle päädytään. Kummasti ihmisen elämä tekee temppuja ja sellaisetkin vaihtoehdot mitkä eivät näyttäneet aiemmin mitenkään houkuttelevilta, alkavat kiinnostamaan.

Haaveammatti tämä ei kyllä aiemmin ollut, mutta tykkään opiskella ja tehdä alan keikkatyötä. Tiedä mitä nyt sitten sanoa, mitään muuta työtä en täll hetkellä haluaisi tehdä kuin tätä työtä. Kiitos ei konttorirottailulle tai myyntityölle!

Autoinsinöörin työt voisivat olla varteenotettava vaihtoehto, ehkä sitten kun tämä ala on nähty ja koettu. Toisaalta TtM-tutkinto ja AMK-opettajan pesti kiinnostaa myös.

Link to comment
Share on other sites

Pikkutyttönä halusin joko prinsessaksi tai sairaanhoitajaksi, ja sairaanhoitajan vakansseja oli enemmän. Tykkään työstäni, mutten työolosuhteista. Siksi suunnittelen alanvaihtoa. Jos jostakin löytyisi prinsessan hommia...

Link to comment
Share on other sites

Äänestin että en ole haaveammatissani, koska en ole haaveillut pahemmin sairaanhoitajan ammatista. Mutta sillee kuitenki oon haaveammatissa et en tiiä mitä muutakaa sitte tekisin...

EKG NERD

Link to comment
Share on other sites

Ei kyllä ollut laboratorionoutajan ammatti penskana haaveissa. Eläinlääkäriksiolisin halunnut, mutta lukuintoa ei sitten niin paljon ollut kuitenkaan. Bioanalytiikka oli mielenkiintoinen vaihtoehto, enkä ole katunut  ;D

Link to comment
Share on other sites

Kersana tuli haaveiltua tästä alasta ja täällä ollaan. Lisääkin hullu vielä opiskelen.. tokihan se alan vaihtokin käy melkein päivittäin mielessä.. mutta kun ei pöllö keksi ees mitä muuta sitä vois tehdä jos ei tätä alaa harrasta!!?

Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis.

Link to comment
Share on other sites

Vastasinpa väärin, piti vastata en enää. Ihan pennusta asti halusin sh:ksi Britteihin, mutta nyt vois jo tehdä muuta.

Eteenpäin menoa sekin on kun nenälleen kaatuu.

Link to comment
Share on other sites

Ei ole ollut ikinä varsinaisesti haaveammatti. Elämä on kuljettanut ja työstäni olen pitänyt, kovastikin. Työskentelyolosuhteet alkaneet vaan ottamaan viime vuosina kovasti päähän ja jo alan vaihtoakin miettinyt. Ei vain oikein tiedä, että mitä muuta sitä tekisi. Joten jatko-opiskeluihin lähden nyt syksyllä.

pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän

Link to comment
Share on other sites

vastasin jotain muuta.

kymmenvuotiaana sanoin että minusta tulee lääkäri tai rekkakuski.

eka ammattini oli ravitsemistyöntekijä, sitten elämä kuljetti autojen pariin ja ajelin 7 vuotta kuorma-autoa. melkein siis rekkakuski ::)

lapsen saaminen pisti ajattelemaan elämää uudella tavalla. joten lähdin opiskelemaan terkkariksi. et nyt ollaan hoitoalalla mut ei minusta lääkäriä tule koskaan.

Link to comment
Share on other sites

Täytyy vastata että en ole haaveammatissani..ihan sattuman kautta ajauduin tälle alalle, kyllästyin työttömyyteen ja tällä alallahan töitä riittää. Oon kyllä tykänny hoitsun hommista, mutta en ole vielä löytänyt sitä "omaa paikkaa" tältä alalta, monessa paikassa olen kyllä keikkaillut, että ehkä se mielesin homma jostain löytyy.. :nauraa: Aina oon halunnu poliisiks, eikä sitä tiedä vaikka hakisinkin poliisikouluun vielä joskus.. :o

Link to comment
Share on other sites

Täytyy vastata että en ole haaveammatissani..ihan sattuman kautta ajauduin tälle alalle, kyllästyin työttömyyteen ja tällä alallahan töitä riittää. Oon kyllä tykänny hoitsun hommista, mutta en ole vielä löytänyt sitä "omaa paikkaa" tältä alalta, monessa paikassa olen kyllä keikkaillut, että ehkä se mielesin homma jostain löytyy.. :P Aina oon halunnu poliisiks, eikä sitä tiedä vaikka hakisinkin poliisikouluun vielä joskus.. ;D

Nyt poliisikouluun on aika vähän hakijoita. Tosin poliisiksi työllistyminen saattaa olla hankalampaa näinä aikoina. Ainoa vapaa työpaikka saattaa olla toisella puolella maata. Iskee se työvoimapula poliisiinkin tulevina vuosina, varsinkin kun eivät ole saaneet viime kursseja täyteen työvoimatilanteen takia. Hätäkeskukseen voi tietysti nyt työllistyä poliisinakin.

Link to comment
Share on other sites

Rehellisesti sanoen EN ole..halusin aina ratsastuksenopettajaksi tai eläinlääkäriksi. Hieman sattumalta kesätyöpaikalla saivat aivopestyä ja hain tämän alan koulutukseen. Siitä on jo yli 16 vuotta!  ;D Eläinlääkäriksi haluaisin vieläkin mutta ei innosta ne vuodet yliopistossa opiskelijabudjetilla. Harkitsin jopa ns eläinsairaanhoitajaksi opiskelua mutta niillähän on aivan surkeat palkat! Ja raha valitettavasti on aika tarpeellista että saa laskut maksettua. Joten tässä sitä ollaan.. :P

Link to comment
Share on other sites

Vastauksseni ei välttämättä ole " kelvollinen", koska vasta opiskelen sairaanhoitajaksi, mutta silti: Olen ehdottomasti haaveammatissani. Pikkutytöstä asti olen tätä tahtonyt, kenties verenperimää ;(. Äitini siis on perushoitaja.

Link to comment
Share on other sites

Poikasena jo ihailin ambulansseja ja niissä työskenteleviä ihmisiä, joten kai tässä sitten eletään unelmaa? En osaa kuvitella itseäni muihin töihin, pelkkä ajatus tavallisesta 8-16 työajasta alkaa ahdistaa. Oikeastaan ainoa ammatti johon voisin haluta vaihtaa on hätäkeskuspäivystäjä.

Kipinä lh kouluun hakuun tuli hierojalla ollessa hierojan kahdesta lauseesta: "Meinaatko todella kerätä koko ikäsi Keskolla vihanneksia?" ja "Luuletko saatana että ne tulee hakemaan sut sinne kouluun?"

Link to comment
Share on other sites

Ei ole kyllä kyseessä kersaiän haaveammatti. Enpä kyllä muista mikä se silloin oli.. lieko ritäriässä tai muu vastaava  :nauraa:

Onko sitten tämän hetken haaveammatti? Jaa-a työstäni tykkään jne. mutta kyllä niitäkin asioita / puolia on jotka tosiaankin kyrp*sevät siinä määrin välillä että alan vaihto kiehtoisi...

Mutta alalla kuitenkin olen pysynyt  ;D

Ei se vakavaa ole, se on vaan syöpää

Link to comment
Share on other sites

En todellakaan haaveillu lapsena koskaan rupevani sairaanhoitajaksi. Piti tulla eläinlääkäri, autonasentaja, raksaduunari ja mitä kaikkee.. Päädyin kuitenkin konttorirotaksi ja 15 vuotta niitä hommia riitti. Nyt sitten lukemassa sh:si.

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut vaan sillä, että olet aina noussut ylös.- Joseph Campbell-

Link to comment
Share on other sites

Ei kyllä oo haaveammatti ollu... On ollu professoria (matematiikan  ;) ja kielten), kuuluisuutta, jotenkin toteutuskelvottomia ideoita...

4v jaksoin alalla, peräti 2 työpaikkkaa kävin, nyt sen verran pahoin palanu, että ala vaihtoon ja tulevaisuus saattaa olla jossain toimistotyöntyyppisessä  ;)  Pidin kyllä työstä, mutta olosuhteet eivät istu kohdalle  :-

- Your Lordy Mistress, Painfully Yours  <3

Link to comment
Share on other sites

mä halusin psykiatriselle puolelle, todella paljon.. en näköjään ole päässyt, yhä vaippaa vaihdan:/ halusin lukea terapeutiksi.

mietin uudellen kouluttautumista, koska en jaksa tuota perushoitohommakaan, enkä oikeastaan 3-vuorotyötäkään. Sairastin pahan masennuksen näiden työkuvioiden takia ja olen aika  pihalla ja ahdistunut tilanteesta..eli kyllä, halusin hirvittävästi olla isona tod hyvä psyk.sh,mutta minusta ei näköjään sitä tullut, vaikka sellaset paperit ja hyvät vielä minulla on.

keksisi vaan mitä muuta enää haluaisi vai jäädäkö kotiäidiksi ja unohtaa haaveet.

20v yritystä pistää jomielen matalski ja itsetunto on poljettu ihan nollille.

en tiedä onko minusta edes enää mihinkään, en tod teidä.

nytkin koen olevani töissä liia nhidasja oppivani liian hitaasti ja vertaan itseäni vuosia hommia tehneisiin ja ahistun hirveästi..

elämä on rankkaa, sori vuodatus, oli taas rankka iltavuoro ja itku herkässä.

pilkku

Link to comment
Share on other sites

Täytyy sanoa että kyllä olen!  Vähän aikaa meni tajuta minne sitä kouluttautuisi, mutta kun sitä on aina saanut kiksit kun ambulanssi menee ohi, niin pitihän se arvata että tänne päätyy. Tähän tähtäsin koko opiskelu aikani ja aina tuntuu  kivalta mennä töihin.. Olen tosin todella untuvikko tapaus..mutta oishan se kamalaa jos nyt tajuaisi että ei tykkää tästä hommasta yhtään!

"..En usko, että saa yleistä hyväksyntää/ käsitykseni kieroon kasvaneet./ Voidaanko määritellä rajaa sellaista/ kun hassusta tulee pelottava? Ei saisi ajatella näin/mutta se ei oo ainoo, mitä teen väärin./

Minussa on ongelma/ jokin virhe ohjelmoinnissa/ puutteita koodissa/ korvaa arvaamattomuudella/ Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa/  Ravistettava ennen käyttöä.."

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Kyllä mä olen. Ihan pienenä mä olin ilmoittanut, että musta tulee prinsessa. Isäni kertoi, kun olin lähäriksi valmistunut mielenterveys ja päihde suuntaumisena, että olin ilmoittanut alle kouluikäisenä tulevani isona hullujen hoitajaksi.  Jostain olin moisen päähän pinttymän saanut kersana. Hetken aikaa tein psyk. osastoilla hommia, kunnes totesin että ei kiitos, ei mun juttu kuitenkaan. Kuitenkin voin sanoa olevani haaveammatissa kun olen hoitaja.

"mutsis teki valituksen, kun sut sai"

Link to comment
Share on other sites

Haaveammatti? Siitä en tiedä mut sen verran tykkään et tarkoitus olisi ensi syksynä lähteä jatkojalostumaan alalla  ::)

- Ei tarinoita vuodet vaihda, ne vaihtaa vain kertojat -

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...