Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Just Me

Parantunut mt-ongelmainen töihin psykiatriselle?

Recommended Posts

Just Me

Voiko aikaisemmin mielenterveysongelmista kärsinyt hakeutua töihin psykiatriselle? Siis jos on parantunut eikä ole lääkitystä tms.?  :- On ammatiltaan sh, mutta ei ole tehnyt vielä terveydenhuoltoalan töitä. Haluaisi tehdä tulevaisuudessa töitä psykan puolella. Mielipiteitä/kommentteja!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Työsopimusta tuskin jatketaan jos hoidattaa itseään osastolla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sistah

Mt-ongelmia on paljon erilaisia, niinkuin on psykan puolen työpaikkoja ja -tehtäviäkin.  Jos on oikeasti terve tällä hetkellä niin ei kai aiempi sairastaminen voi olla esteenä johonkin työhön hakeutumiseen.

Mutta toisaalta, mielenterveyspuolella tehdään työtä jossa sun täytyy "koskea" potilasta henkisellä puolella, ja antaa myös hänen "koskea" sua näin. Ja jossa potilaiden ongelma on juuri se, että he eivät välttämättä näe maailmaa rakentavimmalla mahdollisella tavalla....

Miksi hakeutua ehdoin tahdoin hommiin, joissa tietty hauraus ja haavoittuvuus ovat riskitekijöitä?

Miten tän nyt selittäisi.... jos vaikka olet aiemmin ollut tilanteessa jossa elämä on tuntunut tosi synkältä... jos tiedetään, että sinussa on puolia joiden mielestä itsemurha voisi olla hyvä juttu, niin miksi altistaa itseään olemalla paljon tekemisissä ihmsiten kanssa, jotka näkevät sekä itsensä että - usein! - sinut huonona, nimenomaan itsemurhan ansaitsevana?

Tai jos oma minuus on haurasta tyyppiä, jos siitä jo tiedetään, että se ei pysy koossa yhtä hyyvin kuin keskimääräisellä kansalaisella, niin miksi viedä se paikkaan, jossa sitä varmasti koetellaan?

Tämä on siis ihan omaa järkeilyäni, juttelin näistä asioista jonkinkin verran kun olin itse mt-harjoittelussa.

En tiedä, mten tähän asiaan suhtauduttaisiin ihan oikeasti eri työpaikoilla. Kun uusi työntekijä tulee, niin hänhän on velvollinen osalistumaan työterveyshuollon tulotarkastukseen, jossa selvitetään onko hän kunnokas ko. työtehtäviin. Voitaisiinko siellä ottaa huomioon myös psyykkinen puoli? Kuinka helppoa olisi työnantajan asettaa joku raja, vaikka haluaisivatkin, jos työhön tulija on kuitenkin tällä hetkellä terveen kirojissa?

Eli hyvän kysymyksen esitit, toivottavasti jollain alalla olevalla olisi tästä meile lisää kerrottavaa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Mä en ite ymmärrä miks kukaan mielenterveysongelmista kärsinyt hakeutuisi psykalle töihin. Päihdetyössä EHKÄ toimii se, että työntekijällä on vertaiskokemusta, mutta psykan puolella (no aika käsi kädessähän ne menee, mut...) pt tarvitsee mun mielestä vahvan ihmisen.

Mut tää on siis vaan mun henk.koht mielipide ja myönnän, ettei mulla riitä ymmärrys psykan puolelle ollenkaan.  ;D En siis missään määrin vois olla psykalla töissä. Mulla ei ois mitään annettavaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Veera

Noviisi vastaa suurella pätevyydellä:

Psykan puolella on ihmisiä töissä, joilla on eriasteisia psyykkisiä ongelmia, jopa oma terapia käynnissä. Ihan kuin hammaslääkärin hampaat eivät ole immuunit reikiintymiselle, ei psykiatrinen sairaanhoitaja (psykiatreista nyt puhumattakaan...  ;D) ole immuuni psyykkisille ongelmille ja häiriöille. Häiriöitä on monenasteisia, ja jotain masennusta varmaan lähes jokainen ihminen elämän mittaan kokee jonkin asteisena.

Mutta tosiaan, miksi psyykkisistä ongelmista kärsinyt ehdoin tahdoin haluaa psykan puolelle töihin? Olen ihan samaa mieltä Sistahin ja Kerden kanssa siitä, että psykiatrisessa hoitotyössä etuna on eheä (siinä määrin kuin voi olla) psyyke ja vahva mieli.

En nyt tiedä, millaisia ongelmia kysyjä tarkoittaa mielenterveysongelmilla, mutta mielestäni (todellakin ihan mielipiteenä vaan) mt-ongelmien paraneminen on vähän suhteellinen juttu, eikä se, ettei lääkitystä tarvita enää, ole kauhean luotettava mittari. Vaikka ihminen ei juuri ajanhetkellä x tuntisi itseään esim. masentuneeksi, voi se herkkyys masentua yhä olla olemassa. Puhumattakaan vakavammista psyykkisistä häiriöistä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

En nyt tiedä, millaisia ongelmia kysyjä tarkoittaa mielenterveysongelmilla, mutta mielestäni (todellakin ihan mielipiteenä vaan) mt-ongelmien paraneminen on vähän suhteellinen juttu, eikä se, ettei lääkitystä tarvita enää, ole kauhean luotettava mittari. Vaikka ihminen ei juuri ajanhetkellä x tuntisi itseään esim. masentuneeksi, voi se herkkyys masentua yhä olla olemassa. Puhumattakaan vakavammista psyykkisistä häiriöistä.

-Mjoo, harva psykiatriseen hoitoon joutuva pitää itseään sairaana. Edes hoidon jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hani

Kyllähän psykiatrista hoitotyötä/mielenterveystyötä on monenlaista. Ja mielenterveysongelmia on monenlaisia. Jos joku on käynyt pohjalla jonkun kriisin jälkeen ja siihen saanut diagnoosiksi vaikka masennuksen, niin kyllä sen jälkeen voi ihan ihmiseksi toipua ja työkuntoiseksi. Eri asia ehkä jokin pitkäaikaissairaus. Tää on vain miten itse asian ajattelen. Jos itse on kokenut rankkoja juttuja, esim. läheisen itsemurhan jne. ja on sen takia sairastunut, niin ei varmaan olisi kovin fiksua mennä töihin paikkaan jossa koko ajan joutuu käymään myös omaa traumaansa läpi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Päihdetyössä EHKÄ toimii se, että työntekijällä on vertaiskokemusta, mutta psykan puolella (no aika käsi kädessähän ne menee, mut...) pt tarvitsee mun mielestä vahvan ihmisen.

Millainen on vahva ihminen? Itse tiedän monia psykan puolen hoitajia, joilla ollut erinäisiä mutkia matkassa. Ehkä omat ongelmat oikeasti avaa hieman silmiä toisten ihmisten kokemuksille?

Jos itse tuntee olevansa riittävän terve, niin ei kai ole ongelmaa työskennellä missä vaan. Ihan samalla tavalla voi rikkinäinen yksilö purkaa itseään väärällä tavalla myös somaattisella puolella töissä ollessa. Ammatillisuus on se, minkä tulee leimata toimintaa.

Mua ei hävetä kertoa että olen itse sairastanut masennuksen. Ei tee minusta yhtään huonompaa hoitamaan myös mt-potilaita. Tänä päivänä olen terve...ainakin omasta mielestäni ;D ja koen että minulla on hoitajana annettavaa. Oma kokemus avasi silmiä ja lisäsi ymmärrystä asioita kohtaan. Mitään heijastumia en potilaissa omista asioistani koe, mutta uskon että oma asenne on parantunut. Mt-potilaat saavat minulta tänä päivänä varmasti enemmän ymmärrystä kuin aiemmin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Mielestäni tuohon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Kyseisen ihmisen pitäisi kysyä itseltään miksi hän haluaa psykiatriselle töihin. Jos vastauksen lähtökohtana on omat tarpeet tunnetasolla, niin silloin kannattaisi keskustella asiasta jonkun muun ammattilaisen kanssa.

Jos ihminen kuitenkin kokee kykenevänsä töihin, niin sitä kannattaa kokeilla. Muistaen kuitenkin olla hyvin rehellinen itselleen ja arvioida omaa jaksamistaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Olisin kyllä enemmän kuin varovainen tässä asiassa. Oman pään täytyy olla kunnossa, ja sellaisessa kunnossa, että kestää sitä toisten sairastelua, masennusta, hätää ja tuskaa, uppoamatta sinne itse, edes omissa muistoissaan. Silloin ei hoida ketään.

Ehkäpä jotain muuta hoitoalaa kumminkin...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Olisin kyllä enemmän kuin varovainen tässä asiassa. Oman pään täytyy olla kunnossa, ja sellaisessa kunnossa, että kestää sitä toisten sairastelua, masennusta, hätää ja tuskaa, uppoamatta sinne itse, edes omissa muistoissaan. Silloin ei hoida ketään.

Ehkäpä jotain muuta hoitoalaa kumminkin...

Samat asiat ovat läsnä myös somatiikan puolella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
O'Boy

Turhan moni sielä psy -puolella hoidattaa omaa päätään, tälläinen kokemus on. Toki jos kokee olevansa asian kanssa sujut ja pystyy työnsä hoitamaan niin miksipä ei. Hommiin vaan jos tuntuu että itsestä on siihen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Ei kannata verrata somatiikkaa ja psykiatriaa tässä asiassa, vaikka immeinen kokonaisvaltainen onkin. Psykan altistus on niin vahva.

Ihmisen pää on sen verran kummallinen kapistus...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Niinpä noita pimeitä on tuolla somatiikankin puolella  ;D Kenellä mitäkin ongelmia. Kirjoitin tuossa aiemmin, että pitää itse kokea olevansa riittävän terve. Jos on sairaudentunnoton, niin silloin ei varmaan ole ylipäätään työkykyinen?

Ja kyllä näitä psykan potilaita joutuu valitettavasti hoitamaan muuallakin kuin siihen tarkoitetuissa yksiköissä.

Muutenkin jokaisen hoitajan tulisi tunnistaa omat jaksamisen rajat. On sitten mt-taustaa itsellä tai ei. Se on se ITSETUNTEMUS.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
O'Boy

Muutenkin jokaisen hoitajan tulisi tunnistaa omat jaksamisen rajat. On sitten mt-taustaa itsellä tai ei. Se on se ITSETUNTEMUS.

Kyllä sitä ittensä äkkiä huomaa olevansa ihan piipussa jos ahnehtii töitä jatkuvasti pikkasen enemmän kuin jaksaa. Rajansa kaikella. Huomenna en edes ajattele töitä, just päätin ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Niin ja jatkan tähän vielä sen verran että kuinka moni oikeastaan tietää työkaverinsa taustoista? Jos ihminen itse kokee olevansa kunnossa, hoitaa hommansa asiallisesti ja jaksaa...niin mitä ne taustat muille kuuluu?

Mun työkaverit ei varmasti olisi tienneet mun asioista jos en olisi itse niistä avoimesti kertonut. En häpeä yhtään. Tänään olen onnellinen siitä että olen hengissä, ja mun asiat on hyvin. Enkä pidä itseäni mt-potilaana loppuelämäääni siksi että olen joskus saanut diagnoosin. En sano että olen parantunut, mutta koen itseni terveeksi. Olen vain yksi takkutukkainen tyttö, jolle on tapahtunut elämässä paljon. Ei vaan meinannut tytössä enää virta riittää siihen kaikkeen. Sen takia en kuitenkaan ole yhtään huonompi hoitaja...työskentelen sitten missä vaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

Ja kyllä näitä psykan potilaita joutuu valitettavasti hoitamaan muuallakin kuin siihen tarkoitetuissa yksiköissä.

-Sillä vauhdilla millä somaattisella puolella hoitavat psykiatriasia potilaita takaisin hoitolaitokseensa ei kyllä kiinnitetä huomiota psyk. ongelmiin. Eikä ole edes yksi tai kaksi kertaa kun potilas palautetaan takaisin ja väitetään ongelmien olevan psyykkisiä.

Mun kokemuksen mukaansomaattisella puolella ei haluta tai pelätään hoitaa psyk. potilaita, jollei tällä ole psyk. puolen "vierihoitaja" mukana.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

toimii myös toisinpäin.MT-pot.jolle tuli vähänkin somaattista vaivaa,esim. diabeetikolla hypoglykemia,hoidettu kohteessa.lähti aina som.päivystykseen muutamaks tunniks makaamaan.

samoin psykalla pelättiin jos pot. oli tippa.äkkiä tommoset pois.omasta mielestä tippa esim.delikka pot. on varsin käyttökelpoinen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

JESH...voidaan toki keskustella myös tästä mitä hoidetaan, missä hoidetaan ja miten hoidetaan/jätetään hoitamatta. Alkuperäiseen aiheeseen totean vain että tälläkin foorumilla on porukkaa...niin siis hoitajia...joilla ollut omaa sairastamista myös henkisellä puolella. Hyvin kuitenkin tästä aiheesta huomaa että on monelle arka paikka kirjoittaa. Täälläkin pelkää tulevansa leimatuksi, saati jos joku in real life tunnistaa. Enkä toki tarkoita sitä että kaikkien tulisi toitottaa omia asioita ja kokemuksia. Itsestä tuntuu helpolta puhua asiasta josta on edes jotain suuntaa antavaa kokemusta.

Terveisin Hullu joka tekee hoitotyötä  ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina

Sen paremmin kantaa ottamatta siihen kuka sopii minnekin töihin niin kovasti vain mietin sitä miksi haluaisin mennä töihin paikkaan joka aina muistuttaa omasta, vaikeasta ja rankasta elämänvaiheesta? Ei pidä kieltää omaa historiaansa eikä pelätä sitä mutta tuntuu että jos joka päivä töissä kävisi tavalla tai toisella läpi omaa kokemusta niin tuskin siitä hyötyy kukaan, en minä saatikka potilas...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Sen paremmin kantaa ottamatta siihen kuka sopii minnekin töihin niin kovasti vain mietin sitä miksi haluaisin mennä töihin paikkaan joka aina muistuttaa omasta, vaikeasta ja rankasta elämänvaiheesta? Ei pidä kieltää omaa historiaansa eikä pelätä sitä mutta tuntuu että jos joka päivä töissä kävisi tavalla tai toisella läpi omaa kokemusta niin tuskin siitä hyötyy kukaan, en minä saatikka potilas...

Miksi oletat että siellä töissä asiat muistuttaa omasta elämästä? Jokaisen tarina on omansa. Samoja asioita sinä kohtaat ihan arkielämässä tai somaattisella puolella. Jos on herkkyys pohtia omia asioita potilaiden kautta, niin tokihan silloin voi miettiä onko se kenenkään kannalta järkeävää. Mutta mikä on lähtökohta että näin oletetaan? Tämä on osaltaan sama asia kuin se, että lähteekö töistä asiat mukaan kotiin.

Ehkä joku on kasvanut omasta kokemuksestaan ihmisenä ja hoitajana. Ehkä joissakin tilanteissa voi olla jopa enemmän annettavaa?

Minun mielestäni tämä on keskustelu jossa ihmisiä leimaa epävarmuus asiasta, mistä he eivät juurikaan tiedä. Eivät kaikki diagnoosin saaneet ole umpihulluja. Jos meistä jokainen tietäisi omien työkavereiden asioista enemmän kuin mitä kuuluu...niin me voitaisiin monta kertaa yllättyä siitä mitä kaikkea siellä taustalla on. Mutta ne on asioita jotka eivät kuulu työyhteisölle niin kauan kuin hoitaja hoitaa työnsä ammatillisesti ja jaksaa sitä itse. On ihan turhaa käydä arvottamaan kenenkään asioita  ulkopuolelta.Sillä osoittaa vaan oman tietämättömyytensä ja kapeakatseisuutensa. Ja ettei kukaan vedä tästä nyt mitään asiasta irroitettua, niin kehoitan lukemaan myös aiemmat kommenttini.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Mun kokemuksen mukaansomaattisella puolella ei haluta tai pelätään hoitaa psyk. potilaita, jollei tällä ole psyk. puolen "vierihoitaja" mukana.

toimii myös toisinpäin.MT-pot.jolle tuli vähänkin somaattista vaivaa,esim. diabeetikolla hypoglykemia,hoidettu kohteessa.lähti aina som.päivystykseen muutamaks tunniks makaamaan.

Terveydenhuollossa on paljon raja-aitoja ja henkisesti paksuja muureja eri yksiköiden välillä - psyk/somaattinen on vain yksi esimerkki. Johtunee pääsääntöisesti tiedon ja taidon puutteesta sekä luutuneista asenteista. Eli korjattavissa olisi tämäkin asia jos oikeaa tahtoa löytyisi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina

Sen paremmin kantaa ottamatta siihen kuka sopii minnekin töihin niin kovasti vain mietin sitä miksi haluaisin mennä töihin paikkaan joka aina muistuttaa omasta, vaikeasta ja rankasta elämänvaiheesta? Ei pidä kieltää omaa historiaansa eikä pelätä sitä mutta tuntuu että jos joka päivä töissä kävisi tavalla tai toisella läpi omaa kokemusta niin tuskin siitä hyötyy kukaan, en minä saatikka potilas...

Miksi oletat että siellä töissä asiat muistuttaa omasta elämästä? Jokaisen tarina on omansa. Samoja asioita sinä kohtaat ihan arkielämässä tai somaattisella puolella. Jos on herkkyys pohtia omia asioita potilaiden kautta, niin tokihan silloin voi miettiä onko se kenenkään kannalta järkeävää. Mutta mikä on lähtökohta että näin oletetaan? Tämä on osaltaan sama asia kuin se, että lähteekö töistä asiat mukaan kotiin.

Heittona vain, ei niinkään olettamuksena... Jokaisen tarina on omansa ja jokainen tekee omat ratkaisut näissä asioissa, jokainen tuntee itensä parhaiten... Omasta puolestani voin sanoa, että syöpäpotilaiden hoitotyö on aina kiinnostanut ja harjoittelun perusteella se voisikin olla "se juttu" mutta omien aiempien henkilökohtaisten kokemusten perusteella en halua kohdata samoja tilanteita uudestaan, en edes eri roolissa... Liian suuri on se tuska ja hätä joka paistaa omaisten kasvoilta, tunteen muistaa liian hyvin. Pakosti ehkä lähtis tilanteeseen mukaan.

Loppukaneettina vielä, että nykyisessä työpaikassakin on omaisten tuska ja hätä arkipäivää, mutta eri tavalla...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Voiko aikaisemmin mielenterveysongelmista kärsinyt hakeutua töihin psykiatriselle? Siis jos on parantunut eikä ole lääkitystä tms.?  :- On ammatiltaan sh, mutta ei ole tehnyt vielä terveydenhuoltoalan töitä. Haluaisi tehdä tulevaisuudessa töitä psykan puolella. Mielipiteitä/kommentteja!

Takaisin alkuperäiseen kysymykseen.. :)

Se, mitä on omin silmin nähnyt hoitajia, jotka psyykkisen romahtamisen/masennuksen, tms. jälkeen ovat palanneet psykalle töihin, eivät siellä ole ikävä kyllä enää kauaa jaksaneet olla. Työuupumus ja pitkät sairaslomat ovat alun jälkeen tulleet täysillä takaisin, kaikenlaisita työnohjauksista huolimatta. Onhan sitä psykan kentässäkin vaihtoentoja monenlaisia, ettei tarvi siellä raskaimmassa päässä olla duunissa, tai sitten menneet toisenlaisiin hommiin. Yksilöllistähän se.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ladytakkutukka

Voiko aikaisemmin mielenterveysongelmista kärsinyt hakeutua töihin psykiatriselle? Siis jos on parantunut eikä ole lääkitystä tms.?  :- On ammatiltaan sh, mutta ei ole tehnyt vielä terveydenhuoltoalan töitä. Haluaisi tehdä tulevaisuudessa töitä psykan puolella. Mielipiteitä/kommentteja!

Takaisin alkuperäiseen kysymykseen.. :)

Se, mitä on omin silmin nähnyt hoitajia, jotka psyykkisen romahtamisen/masennuksen, tms. jälkeen ovat palanneet psykalle töihin, eivät siellä ole ikävä kyllä enää kauaa jaksaneet olla. Työuupumus ja pitkät sairaslomat ovat alun jälkeen tulleet täysillä takaisin, kaikenlaisita työnohjauksista huolimatta. Onhan sitä psykan kentässäkin vaihtoentoja monenlaisia, ettei tarvi siellä raskaimmassa päässä olla duunissa, tai sitten menneet toisenlaisiin hommiin. Yksilöllistähän se.

Rohkenen väittää että myös somatiikan puolella on näitä tarinoita. Aiemmissa kommenteissa kovin paljon painotinkin ihmisen omaa kokemusta omasta tilastaan. Mun mielestä tässä keskustelussa ei voi lähtökohtaisesti tuomita ettei voi työskennellä psykalla...vaikka olisi joskus sairastanut. Jokainen tarina on omansa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Tämä aihe on lukittu.

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.