Jump to content
MAINOS

kuinka pidätte pään "ehjänä"


enho

Recommended Posts

Minua kiinnostaisi tietää kuinka teidän työyhteisössänne on otettu huomioon henkilökunnan jaksaminen ja kuinka selvittelette jonkun tiukan keikan??

Meillä on ainakin huumori todella isossa osassa työyhteisössämme :( ja yhteistä pikku projektia...ja tapausten purku mahdollisimman nopeasti ettei jää mitään kaivamaan ja tule sellaista että jos olisin sittenkin tehnyt näin ja mitä jos... huh.gif

"Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie, sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie..."Juice Leskinen-Ei elämästä selviä hengissä

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Keikan purku työkavereiden kanssa. Ja ei jää miettimään liikoja sitä keikkaa. Ja kai sitä viinaa vedetään sitte kunnolla vapailla ja nollaannutaan.

Link to comment
Share on other sites

Puhumalla ja noi nollausretket työporukan kanssa on oiva keino muun rentoutumisen ohella.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Avoin ilmapiiri; jos joku jää painamaan mieltä, siitä voi puhua.

Huumori, sysimusta sellainen. Loistava porukkahenki.

Luottamus kollegoihin, oman jaksamisen rajojen tunnistaminen ja kaverista huolehtiminen.

Tarvittaessa ihan debriefing sit. Harvemmin niitä kyllä on.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Eiköhän se ole nopea keikan läpikäynti parin kanssa, ja ammattilinen ajattelutapa kaikki tehtiin mitä voitiin ja enempään ei ollais voitu tehdä...

Jos kaikki keikat ottaa sydämelle, ei kauan kyllä jaksa tehdä töitä henkistenpaineiden alla siksi olisikin tärkeää ettei jäis mitkään keikat kovasti mieltä painamaan..vaan koitas purkaa ne jollakin tavalla esim keskustemalla, ja sit nollata.

Etulinjan mies

Kanyloi varjoaan nopeammin.

Link to comment
Share on other sites

En tiedä että olenko kylmäsydäminen ihminen, mutta ei ole kovin moni keikka pahemmin painanut. Jonkun kerran on säälittänyt omaisten puolesta. Omaisten surun kohtaaminen on ehkä kaikkein vaikeinpia asioita. Aika velikultia on tiimimme ja viinaakin otetaan välillä raskaasti....

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Link to comment
Share on other sites

Avoin ilmapiiri; jos joku jää painamaan mieltä, siitä voi puhua.

Huumori, sysimusta sellainen. Loistava porukkahenki.

Luottamus kollegoihin, oman jaksamisen rajojen tunnistaminen ja kaverista huolehtiminen.

Tarvittaessa ihan debriefing sit. Harvemmin niitä kyllä on.

Tuohon voisi vielä lisätä työn ulkopuolisen elämän hakkiminen/ylläpito.

Link to comment
Share on other sites

Raskaat työt vaatii raskaat huvit.

Ei vais, eiköhän se viina ole osalla mainittu osittain vitsinä...

Aikaisemmin mainittu perhe ja läheiset ovat terveellinen juttu jaksamiseen.

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Link to comment
Share on other sites

Ehkä se alkoholi ei ole sinäänsä paras tapa "nollata" mutta kukin tyylillään. Tosin ainakin omaan alkoholin käyttöön liittyy pitkälti sosiaaliset jutut. Kavereiden kanssa saunomaan ja juoruamaan, siinä sivussa ehkä pari olutta. 

Pään kunnossa pitämiseen kuuluu ainakin itselläni ketjussa jo mainittujen kanssa rauhottuminen vaikkapa kalareissulla.

Link to comment
Share on other sites

Tuo työn ja vapaa-ajan erottaminen on tärkeä pointti. Elämässä on (paljon) muutakin kuin kyytin ajaminen. Ja vaikka siitä kuinka tykkäisi, niin ei sähkömiehetkään jauha kytkentöjä eikä parturit värjäyksiä vapaa-ajalla. Herkästi tulee kotona sanomista jos kovin jauhaa pelkkää sakua. Puhumattakaan kun kotona on KAKSI saman alan ihmistä. Tietoinen päätös on tehty että kaikkia kyytejä ei tartte ajaa toiseen kertaan kotona, tosin jos joku asia vaivaa niin toki siitä voidaan puhua, ei se asia mikään tabu ole.

Työ- ja kotiasioitten erottamista voi vaikeuttaa sekin, jos työkaverit on myös kavereita ihan henk.koht. Toisaalta aika monessa kyytipuolen työpaikassa taitaa ollakin työkavereilla tavallista tiiviimmät suhteet. Johtuuko sitten työn sisällöstä vai siitä että ihmiset on muuten samanhenkisiä, en tiedä.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Hyviä kommentteja tullut tuohon kyytien nollaamiseen (aika samanlaista kuin meilläpäin) :) ja tuo työ ja vapaa-ajan erottaminen on tietyllä tavalla tuohon jaksamiseen, mutta onko teidän työpaikoillanne mitään mikä auttaisi työssäjaksamista esim. työnantajan puolelta??? Eli heitteleekö työnantaja mitään "porkknoita" kuten sauna-iltaa tms.  ;D

"Kas elämä se kaikkein vaikeinta lie, sen kun hyvin teet se kaiken aikasi vie..."Juice Leskinen-Ei elämästä selviä hengissä

Link to comment
Share on other sites

On saunailtoja, tai ite järkätään mut firma sponssaa kun ujutetaan vähän jotain työasiaa mukaan. Nyt on alkamassa kuntoilu/laihdutusprojekti johon firman puolelta luvattu myös tukea. Itestä se on kiinni mitä yhteistä puuhaa keksii, ja kun asian esittää fiksusti niin eiköhän siihen pomonkin saa innostumaan.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

työnanatajan puolelta on pari- kolme saunailtaa vuodessa ja työntekijät järkkää itse toisen pari kolme vuodessa. Niihin saadaan kyllä firmalta sponsoritukea, mutta kekkerit on ilman johtoporrasta.

Aika vähän noissa kekkereissä on kyytiä yleensä ajettu.

Poikamies voi olla idiootti tietämättään, ukkomies ei ikinä.

Link to comment
Share on other sites

Hyvä työpari, jolle keikan jälkeen purkaa tuntojaan + huumori (rankka sellainen) + työporukan kesken vitt*ilu toinen toiselle (huumoripitoinen ja pilke silmäkulmassa -meiningillä) + palomiessähly = ei paljoa tarvii stressata mistään työvuorokauden jälkeen!  ;) Siinäpä mun reseptit tilanteiden nollaamiseen.

Ja vapaa-ajalla tonninen -08 Gixxeri haarojen väliin ja baanalle niin karisee viimeisetkin rippeet stressistä!  ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

sillä että elämää on myös työn ulkopuolella. jos pää ei kestä,onko oikeella alalla= ei millään pahalla mut miettikää nyt oikeesti tota asiaa.............. :)

Link to comment
Share on other sites

Vinkkejä opiskelijalle otetaan vastaan. Mulla on lähihoitajaopintojen viimeinen harjoittelu (erikoistumisopinnot, sairaanhoito ja huolenpito) tulossa ens kuussa ja menen 8 viikoksi palliatiiviselle osastolle. Itse valitsin tämän osaston, vaikka tiedän että se on varmasti henkisesti rankka tikki. Antakaas vinkkejä miten rupeamasta selviää mahdollisimman "kevyesti"?

- Satu

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Vinkkejä opiskelijalle otetaan vastaan. Mulla on lähihoitajaopintojen viimeinen harjoittelu (erikoistumisopinnot, sairaanhoito ja huolenpito) tulossa ens kuussa ja menen 8 viikoksi palliatiiviselle osastolle. Itse valitsin tämän osaston, vaikka tiedän että se on varmasti henkisesti rankka tikki. Antakaas vinkkejä miten rupeamasta selviää mahdollisimman "kevyesti"?

- Satu

Nyt setä neuvoo:

Älä yritä olla liian ammattilainen jota ei hetkauta.

Yksi kriisityön kouluttaja sanoi että kunhan et itke enempää ku autettava ja pystyt hoitamaan työsi.

Be a ninja, feel no pain

Link to comment
Share on other sites

Nyt setä neuvoo:

Älä yritä olla liian ammattilainen jota ei hetkauta.

Yksi kriisityön kouluttaja sanoi että kunhan et itke enempää ku autettava ja pystyt hoitamaan työsi.

Yksi syy miksi nimenomaan tuonne palliatiiviselle halusin, oli se että nyt on opiskelujen aikana viimenen mahdollisuus kohdata kuolema "ei-ammattilaisena" ja voi tutkailla omia reaktioita asian suhteen. Myöskin tukiverkosto (opettaja, ohjaaja, koulukaverit) ovat vielä vahvasti läsnä niin että tuntoja on mahdollisuus puida ammattilaisen kanssa jos tuntuu siltä, että asiasta pitää enemmän puhua.  Meidän ryhmästä yksi opiskelija oli aikaisemmalla harjottelujaksolla tuolla osastolla ja kehui ohjaajia ja sitä, kuinka hyvin opiskelijaa kuunnellaan, keskustellaan ja ollaan tukena, jos rupeaa tuntumaan pahalta.

Mutta ammattilaiset, sanokaapa te, saako hoitaja itkeä? Luulen että harjoittelussa tirahtaa kyynel useammin kuin kerran, ja varsinkin omaisia kohdatessa. Pitääkö sitä mennä vessaan tirauttelemaan ja salata se, lähinnä siis omaisilta? Uskon että hoitajien keskuudessa tuntojen näyttäminen on sallittua?

- Satu

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Link to comment
Share on other sites

Minusta hoitaja voi tunteitaan näyttää ja pitääkin potilasta/omaisia tukiessa ja lohduttaessa. Siitä välittyy silloin aitous. Kyllä minulla kyynelkin on silmään tullut, ei tientenkään saa mennä taas niin paljon mukaan, että suhde kääntyy päinvastaiseksi eikä tuen antamisesta tulekaan mitään. Omia pahanolon ja riittämättömyyden tunteita olen käynyt läpi kollegoiden kanssa.

Link to comment
Share on other sites

Mutta ammattilaiset, sanokaapa te, saako hoitaja itkeä? Luulen että harjoittelussa tirahtaa kyynel useammin kuin kerran, ja varsinkin omaisia kohdatessa. Pitääkö sitä mennä vessaan tirauttelemaan ja salata se, lähinnä siis omaisilta? Uskon että hoitajien keskuudessa tuntojen näyttäminen on sallittua?

- Satu

Saa itkeä. Uskon että omaisillekin on tavallaan hyväksi nähdä että tilanne liikuttaa hoitajaakin. Toki pitää pystyä säilyttämään toimintakykynsä eikä tilanne tosiaan saa kääntyä siihen, että hoitaja on lohdutettava.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...