Jump to content
MAINOS

Ambulanssissa saa tylyä kohtelua


yökkönen

Recommended Posts

Ja taas joku "ihmettelee" "laatulehdessä".

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808158111571_uu.shtml

Silminnäkijä ihmettelee avun viipymistä

15.8.2008 19:13

Viranomaisapua Taipalsaaren lentoturmapaikalle saatiin odottaa tuntitolkulla.

Tapahtumapaikka keskellä ei mitään ja silminnäkijän havainto oli että "uhrin auttamiseksi ei ollut mitään tehtävissä."

Eli kiirettä ei pelastustoimilla ollut, celsius-luokan tehtävä.

Link to comment
Share on other sites

MAINOS
  • Replies 152
  • Created
  • Last Reply

Itsevarmuus ja se että tietää mitä tekee tulkitaan todellakin usein ylimielisyydeksi. Tässä ammatissa vaan sitä itsevarmuutta täytyy löytyä, koska itse tehdään pitkältí ratkaisut ja aloitetaan hoidot, itsevarmuus on myös toki sitä että konsultoidaan kun ei osata.

Ylimieliseksi voidaan toki luulla myös sen takia, että ambulanssissa ei todellakaan aina ole mahdollisuus kommunikoida kohteliaasti. Töistä ei tule mitään jos työparille/potilaalle hätätilanteessa jutellaan kohteliaasti ja tällä tarkoitan "Voisitko, ole hyvä..", "Olisiko mitenkään mahdollista.." jne. Se on sanottava asiat suoraan niin että menee kerralla perille. Ehkä sitten jotkut tulkitsee asian töykeydeksi, mutta voivat tulla kokeilemaan toimiiko ns. "lässytys" tosi paikan tullen!

Voiko todellakaan puhua pelkästään sairaankuljettajien ylimielisyydestä, jos ylimielisesti lähtee yleistämään että olemme tylyjä?

Tuosta sinun kirjoituksesta sai kuvan, että meuhkaamalla hyvä tulee. Oli tilanne kuinka paha/kriittinen tahansa jo pelkällä rauhallisella, ystävällisellä, mutta varmalla käytöksellä voi parantaa tilannetta huomattavasti. Ja jokainen alalla pidempään ollut varmasti tietää, että kaikella turhalla mesoamisella menetetään vain aikaa saamatta mitään aikaiseksi. ja itsevarmuudesta kertoo parhaiten se miten rauhallisena pystyt itsesi pitämään olosuhteista riippumatta. Itse toimin hoitotasolla Keski- Suomen alueella enkä ole koko urani aikana saanut pyyhkeitä huonosta tai tylystä käyttäytymisestä vaikka tilanteita on ollut vauvan elvytyksistä lento-onnettomuuteen yms.. jos siis säilytän malttini ja puhun rauhallisesti, sekä kunnioittavasti, niin kuulunko mainitsemaasi "lässyttäjien kerhoon"huh.gif Juopot ja nistit ovat toki asia erikseen, vaikkakin niille ei tahdo mennä käskyt jakeluun vaikka kuinka ääntä korottaa, joten miksi edes vaivautua. Omaa turvallisuutta uhkaavat potilaat ovat sitten omassa kategoriassaan. Meinaan miten niiden kanssa on viisasta toimia.

synnyt...elät...kuolet.

Miksi siis tuhlata aikaa turhuuksiin, kuten vapaamuotoinen varallaolo:)

Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin työ! Viitaus(kuva)

Link to comment
Share on other sites

Tylyys ja terve kyynisyys on myös kaksi eri asiaa, vaikkakin jotkut saattavat käsittää sen kyynisyyden (jonka tehtävä on jollain asteella suojella työntekijän minää) tylyydeksi.

Sitä paitsi itseäni potilaana varmasti enemmän pelottaisi, jos sairaankuljettajat tulis paikalle hymy korvissa ja kyselis mummoni vointia yms. Psyk- ja päihdepotilaat taas tarvii pientä persuksille potkimista (siis ei nyt fyysisesti...) ja shokkipotilas ei kuuntele maanitteluja vaan käskyjä. Eikä sitä voida pitää tylyytenä, ainoastaan hoitoon liittyvänä kommunikointikeinona.

Potilas joka oli maannut useita päiviä (sakujen mukaan 2vkoa) paskoissaan sängyn ja seinän välissä sanoi itse pesutilanteessa "mä oon tällainen paskakasa". Äijä ei ollut lähtenyt kovin suosiolla edes lanssin kyytiin ja sairaankuljettajat olivat myöskin yltä päältä potilaan jätöksissä... Vastasin "näin on".  8) Tosi tylyä. Oisko pitäny sanoa "Etkä oo, sä oot ihana mussukka, onneks ne älys tuoda sut meille..." (Se ois jo vittuilua mun mielestä tollaisissa tilanteissa...  ;D )

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Link to comment
Share on other sites

Oiskohan pieni vittuilu ollut paikallaan kyseiselle kuraperseelle 8)

Äijä kaiken puunauksen jälkeen kusi potilaspaikkansa verhot, lakanat ja kaikki kiitokseksi kaikesta hoidosta ja huolenpidosta. Tässä kohtaa vasta tultiin vittuilupisteeseen.  ;D

Kiittämättömyys on maailman palkka :P

Vähän vastaavanlainen tapaus muistuu mieleen, kun tällainen isänmaan toivo oli laitettu vimosenpäälle. Kuukauden paskat ja kuset pesty, sekä puhasta vaatetta päälle. Satuin kävelemään tarkkailun ohi jossa "potilas" lepäili, niin kas kas mikäs se siinä keskellä tarkkailun lattiaa.. Kaunis paskaläjä. Kävin kysäseen, että et kehannu ottaa kahta lisä askelta ja mennä vessaan, niin herrasmies totesi, että:" kai täällä nyt sen verran huumoria ymmärretään? Ota se pois lattialta jos häirittee!" Siinä vaiheessa menimme kiltisti niskaperse otteella sairaala-apulaisen luo hakemaan siivous välineitä. Kai nyt vähemmästäkin palaa kiinni!!!!

synnyt...elät...kuolet.

Miksi siis tuhlata aikaa turhuuksiin, kuten vapaamuotoinen varallaolo:)

Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin työ! Viitaus(kuva)

Link to comment
Share on other sites

Vaikka kuinka ollaan "hoitajia" ei meidänkään tarvitse aivan kaikkea niellä. Normaalikohtelu puolin ja toisin Aikuiselta voi odottaa aikuismaista käyttäytymistä ja sen olen hyvinkin useasti näille muailman mateille ja merveille sanonut.

Link to comment
Share on other sites

Itsevarmuus ja se että tietää mitä tekee tulkitaan todellakin usein ylimielisyydeksi. Tässä ammatissa vaan sitä itsevarmuutta täytyy löytyä, koska itse tehdään pitkältí ratkaisut ja aloitetaan hoidot, itsevarmuus on myös toki sitä että konsultoidaan kun ei osata.

Ylimieliseksi voidaan toki luulla myös sen takia, että ambulanssissa ei todellakaan aina ole mahdollisuus kommunikoida kohteliaasti. Töistä ei tule mitään jos työparille/potilaalle hätätilanteessa jutellaan kohteliaasti ja tällä tarkoitan "Voisitko, ole hyvä..", "Olisiko mitenkään mahdollista.." jne. Se on sanottava asiat suoraan niin että menee kerralla perille. Ehkä sitten jotkut tulkitsee asian töykeydeksi, mutta voivat tulla kokeilemaan toimiiko ns. "lässytys" tosi paikan tullen!

Voiko todellakaan puhua pelkästään sairaankuljettajien ylimielisyydestä, jos ylimielisesti lähtee yleistämään että olemme tylyjä?

Tuosta sinun kirjoituksesta sai kuvan, että meuhkaamalla hyvä tulee. Oli tilanne kuinka paha/kriittinen tahansa jo pelkällä rauhallisella, ystävällisellä, mutta varmalla käytöksellä voi parantaa tilannetta huomattavasti. Ja jokainen alalla pidempään ollut varmasti tietää, että kaikella turhalla mesoamisella menetetään vain aikaa saamatta mitään aikaiseksi. ja itsevarmuudesta kertoo parhaiten se miten rauhallisena pystyt itsesi pitämään olosuhteista riippumatta. Itse toimin hoitotasolla Keski- Suomen alueella enkä ole koko urani aikana saanut pyyhkeitä huonosta tai tylystä käyttäytymisestä vaikka tilanteita on ollut vauvan elvytyksistä lento-onnettomuuteen yms.. jos siis säilytän malttini ja puhun rauhallisesti, sekä kunnioittavasti, niin kuulunko mainitsemaasi "lässyttäjien kerhoon"? Juopot ja nistit ovat toki asia erikseen, vaikkakin niille ei tahdo mennä käskyt jakeluun vaikka kuinka ääntä korottaa, joten miksi edes vaivautua. Omaa turvallisuutta uhkaavat potilaat ovat sitten omassa kategoriassaan. Meinaan miten niiden kanssa on viisasta toimia.

Kun kerran olet noinkin kokenut kaveri, niin varmaan ymmärsit ihan hyvin Ginnyn pointin. Minusta siinä ei puhuttu meuhkaamisesta mitään, vaan selkeästä "käskyttämisestä" ja ohjeiden antamisesta. Jos mä olen kantamassa pappaa paareilla alas rappusia ja se hairaa kiinni kaiteisiin, en todellakaan voi alkaa muotoilemaan asiaa, että pappa rakas, älähän nyt jookosta ota kiinni niistä kaiteista ettei mennä kaikki ihan mukkelis makkelis, ole kiltti jookos. Ihan tasan taatusti tokaisen että ei saa ottaa mistään kiinni, muuten kaadutaan!

Lasten ja koirien, kuten myös potilaiden kanssa pätee samat säännöt: mene puhumaan samalle tasolle matalalla ja määrätietoisella äänellä.

Tylyys ja terve kyynisyys on myös kaksi eri asiaa, vaikkakin jotkut saattavat käsittää sen kyynisyyden (jonka tehtävä on jollain asteella suojella työntekijän minää) tylyydeksi.

Sitä paitsi itseäni potilaana varmasti enemmän pelottaisi, jos sairaankuljettajat tulis paikalle hymy korvissa ja kyselis mummoni vointia yms. Psyk- ja päihdepotilaat taas tarvii pientä persuksille potkimista (siis ei nyt fyysisesti...) ja shokkipotilas ei kuuntele maanitteluja vaan käskyjä. Eikä sitä voida pitää tylyytenä, ainoastaan hoitoon liittyvänä kommunikointikeinona.

Potilas joka oli maannut useita päiviä (sakujen mukaan 2vkoa) paskoissaan sängyn ja seinän välissä sanoi itse pesutilanteessa "mä oon tällainen paskakasa". Äijä ei ollut lähtenyt kovin suosiolla edes lanssin kyytiin ja sairaankuljettajat olivat myöskin yltä päältä potilaan jätöksissä... Vastasin "näin on". Tosi tylyä. Oisko pitäny sanoa "Etkä oo, sä oot ihana mussukka, onneks ne älys tuoda sut meille..." (Se ois jo vittuilua mun mielestä tollaisissa tilanteissa...)

Oiskohan pieni vittuilu ollut paikallaan kyseiselle kuraperseelle :)

Sekö siis olisi ollut sitä asiallista ja ystävällistä asiakkaan kohtelua? Mene itseesi.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Itsevarmuus ja se että tietää mitä tekee tulkitaan todellakin usein ylimielisyydeksi. Tässä ammatissa vaan sitä itsevarmuutta täytyy löytyä, koska itse tehdään pitkältí ratkaisut ja aloitetaan hoidot, itsevarmuus on myös toki sitä että konsultoidaan kun ei osata.

Ylimieliseksi voidaan toki luulla myös sen takia, että ambulanssissa ei todellakaan aina ole mahdollisuus kommunikoida kohteliaasti. Töistä ei tule mitään jos työparille/potilaalle hätätilanteessa jutellaan kohteliaasti ja tällä tarkoitan "Voisitko, ole hyvä..", "Olisiko mitenkään mahdollista.." jne. Se on sanottava asiat suoraan niin että menee kerralla perille. Ehkä sitten jotkut tulkitsee asian töykeydeksi, mutta voivat tulla kokeilemaan toimiiko ns. "lässytys" tosi paikan tullen!

Voiko todellakaan puhua pelkästään sairaankuljettajien ylimielisyydestä, jos ylimielisesti lähtee yleistämään että olemme tylyjä?

Tuosta sinun kirjoituksesta sai kuvan, että meuhkaamalla hyvä tulee. Oli tilanne kuinka paha/kriittinen tahansa jo pelkällä rauhallisella, ystävällisellä, mutta varmalla käytöksellä voi parantaa tilannetta huomattavasti. Ja jokainen alalla pidempään ollut varmasti tietää, että kaikella turhalla mesoamisella menetetään vain aikaa saamatta mitään aikaiseksi. ja itsevarmuudesta kertoo parhaiten se miten rauhallisena pystyt itsesi pitämään olosuhteista riippumatta. Itse toimin hoitotasolla Keski- Suomen alueella enkä ole koko urani aikana saanut pyyhkeitä huonosta tai tylystä käyttäytymisestä vaikka tilanteita on ollut vauvan elvytyksistä lento-onnettomuuteen yms.. jos siis säilytän malttini ja puhun rauhallisesti, sekä kunnioittavasti, niin kuulunko mainitsemaasi "lässyttäjien kerhoon"? Juopot ja nistit ovat toki asia erikseen, vaikkakin niille ei tahdo mennä käskyt jakeluun vaikka kuinka ääntä korottaa, joten miksi edes vaivautua. Omaa turvallisuutta uhkaavat potilaat ovat sitten omassa kategoriassaan. Meinaan miten niiden kanssa on viisasta toimia.

Kun kerran olet noinkin kokenut kaveri, niin varmaan ymmärsit ihan hyvin Ginnyn pointin. Minusta siinä ei puhuttu meuhkaamisesta mitään, vaan selkeästä "käskyttämisestä" ja ohjeiden antamisesta. Jos mä olen kantamassa pappaa paareilla alas rappusia ja se hairaa kiinni kaiteisiin, en todellakaan voi alkaa muotoilemaan asiaa, että pappa rakas, älähän nyt jookosta ota kiinni niistä kaiteista ettei mennä kaikki ihan mukkelis makkelis, ole kiltti jookos. Ihan tasan taatusti tokaisen että ei saa ottaa mistään kiinni, muuten kaadutaan!

Lasten ja koirien, kuten myös potilaiden kanssa pätee samat säännöt: mene puhumaan samalle tasolle matalalla ja määrätietoisella äänellä.

Taas näköjään minun kirjotuksia tulkitaan väärin. Täytyy opetella näköjään tätä kirjallista ilmaisua 8) noh, kun luet tarkasti niin kyse oli hätätilanteista. Ei minun ole ainakaan tarvinnut hätätilapotilaan hoidossa koskaan nostaa ylimääräistä meteliä ja työparieni kanssa ollaan pystytty keskustelemaan aivan rauhallisesti ja miettiä esim.hoitolinjaa. Tuo papan kantaminen on asia aivan erikseen. Tottakai joutuu käskyjä erittäin tiukasti antamaan.

Anna vähän aikaa opetella tätä ymmärrettävää kirjoittamista uusi kun olen ;D

Muokkaus:lainaukset

synnyt...elät...kuolet.

Miksi siis tuhlata aikaa turhuuksiin, kuten vapaamuotoinen varallaolo:)

Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin työ! Viitaus(kuva)

Link to comment
Share on other sites

Joo, ei kai sitä nyt kukaan työparin kanssa tappelemaan rupeakaan... tai itseasiassa olen kuullut että  kesken kyydin on pysähdytty bussipysäkille lyömään, mutta siitä taitaa olla jokunen vuosi aikaa...  8)

Tilanteen johtaminen vaatii selkeää, tehokasta käskytystä. Samoin esim. omaisia haastatellessa saattaa selostus lipua kaukaisille sivupoluille alkaen elvytettävän viime vuosisataisista peräpukamista, jolloin on pakko ystävällisesti mutta tiukasti keskeyttää selostus ja selkeyttää kysymystä.

Ei mukaan ole kyllä moitittu epäkohteliaasta tai tylystä käytöksestä.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Varmasti erilaiset tilanteet saavat meistä hoitajista erilaisia puolia esiin. Erilaissa tilanteissa myös tarvitaan eri ominaisuuksia. Joskus ystävällisyys ja empaattisuus on poikaa. Joskus tarvitaan raudanlujaa johtamistaitoja. Käskyttämistä. Joskus joutuu äänensävyä tiukentamaan. Kai sellainen hoitaja on ammattitaitoinen, joka pystyy löytämään itsestään erilaisia ominaisuuksia ja hyödyntämään niitä työssään?

Totuus ei pala tulessakaan.

Link to comment
Share on other sites

Siviilielämässäkin tarvitaan ns. sosiaalista älyä. Töissä sitä tarvitaan paljon enemmän ja koko ajan. Ajan myötä sitä oppii nopeaan haistelemaan, että mikä tässä nyt on homman nimi. Peukalosääntö kuitenkin on "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Ei tartte odottaa multa mitään sympatiahyrinää jos soitetaan keskellä yötä kännissä ambulanssi ja sen tullessa paikalle aletaan huutamaan vittusaatanaa ja uhoamaan että en lähde mihinkään.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Link to comment
Share on other sites

Siviilielämässäkin tarvitaan ns. sosiaalista älyä. Töissä sitä tarvitaan paljon enemmän ja koko ajan. Ajan myötä sitä oppii nopeaan haistelemaan, että mikä tässä nyt on homman nimi. Peukalosääntö kuitenkin on "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Ei tartte odottaa multa mitään sympatiahyrinää jos soitetaan keskellä yötä kännissä ambulanssi ja sen tullessa paikalle aletaan huutamaan vittusaatanaa ja uhoamaan että en lähde mihinkään.

Ja nuita sitte riittää! Ja aina samat kuviot tuntuu toistuvan:) Kyllähän se vituttaa keskelä yötä lähtee näitä onnettomia kattomaan. Varsinkin, kun sv kuponginki voi jo täytellä matkalla valmiiksi. Lopputulos, kun tuppaa aina olemaan täysin sama.

synnyt...elät...kuolet.

Miksi siis tuhlata aikaa turhuuksiin, kuten vapaamuotoinen varallaolo:)

Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin työ! Viitaus(kuva)

Link to comment
Share on other sites

Tarkoitin todellakin aikaisemmassa tekstissäni selkeitä, jämptejä ohjeita enkä suinkaan meuhkaamista. Ja asioiden suoraan sanomisella juurikin sitä että on annettava selkeät ohjeet niin potilaalle, omaisille kuin työparillekin. En ole työparilleni tietääkseni koskaan meuhkannut vaan nimenomaan se että jutellaan asiasta keskenään, ja "lässytyksellä"  tarkoitan (joka on varmaankin hivenen väärä sana tähän kohtaan) sitä että turhat kohteliaat sanamuodot jäävät pois. "Olisitkohan sinä sitä mieltä että..." "olisitko niin kiltti että millään viitsisit..". Mielestäni selkeät ohjeet ja käskyt ei sulje pois mahdollisuutta olla kunnioittava ja kohteliaskin. Jos potilaalla ja omaisella on suuri hätä on mahdollisimman suora kommunikointi paras keino saada yhteys, ettei tosiaankaan käy niinkuin Maailman vahvin tyttö sanoi, että elvytyksessä omaiset kertoo 80-luvun peräpukamista.. Ehkä kirjoituksestani ei tullut esille se mitä oikein tarkoitin, mutta onneksi on mahdollisuus itseään myöhemmin tarkentaa, eikös vaan?:P

ja saas nähdä sainko nytkään sitä kirjoitukseen mitä pääni sisällä liikkuu..yritys on kova!

"..En usko, että saa yleistä hyväksyntää/ käsitykseni kieroon kasvaneet./ Voidaanko määritellä rajaa sellaista/ kun hassusta tulee pelottava? Ei saisi ajatella näin/mutta se ei oo ainoo, mitä teen väärin./

Minussa on ongelma/ jokin virhe ohjelmoinnissa/ puutteita koodissa/ korvaa arvaamattomuudella/ Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa/  Ravistettava ennen käyttöä.."

Link to comment
Share on other sites

Tarkoitin todellakin aikaisemmassa tekstissäni selkeitä, jämptejä ohjeita enkä suinkaan meuhkaamista. Ja asioiden suoraan sanomisella juurikin sitä että on annettava selkeät ohjeet niin potilaalle, omaisille kuin työparillekin. En ole työparilleni tietääkseni koskaan meuhkannut vaan nimenomaan se että jutellaan asiasta keskenään, ja "lässytyksellä"  tarkoitan (joka on varmaankin hivenen väärä sana tähän kohtaan) sitä että turhat kohteliaat sanamuodot jäävät pois. "Olisitkohan sinä sitä mieltä että..." "olisitko niin kiltti että millään viitsisit..". Mielestäni selkeät ohjeet ja käskyt ei sulje pois mahdollisuutta olla kunnioittava ja kohteliaskin. Jos potilaalla ja omaisella on suuri hätä on mahdollisimman suora kommunikointi paras keino saada yhteys, ettei tosiaankaan käy niinkuin Maailman vahvin tyttö sanoi, että elvytyksessä omaiset kertoo 80-luvun peräpukamista.. Ehkä kirjoituksestani ei tullut esille se mitä oikein tarkoitin, mutta onneksi on mahdollisuus itseään myöhemmin tarkentaa, eikös vaan?:P

ja saas nähdä sainko nytkään sitä kirjoitukseen mitä pääni sisällä liikkuu..yritys on kova!

Ei tuo minun sisälukutaitonikaan häävi ole:) Yhdyn täysin tuohon kommenttiin kun sen nyt ymmärsin. Samaa asiaa minäki yritin heikolla menestyksellä selittää. Minulta näköjään vaatii semmoset parikymmentä lukukertaa, ennenkö kallohon mittään uppoaa :-

Minun väärin ymmärrys. Sori..

synnyt...elät...kuolet.

Miksi siis tuhlata aikaa turhuuksiin, kuten vapaamuotoinen varallaolo:)

Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita, kuin työ! Viitaus(kuva)

Link to comment
Share on other sites

Joskus se meuhkaaminen meinaa kasvaa aivan liian suureen potenssiin.

Meitä on niin moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin..

Ymmärrän hyvin että aamuyöllä useamman kyytivuorokauden jälkeen saattaa ääliöitten ja vielä kännisten sellaisten kanssa hieman ruveta pinna kiristymään. Mutta nämäkin saattavat muistaa epäasiallisuudet ja muut ihmeelliset asiat. Palveluammatissa kuitenkin ollaan, pitäisi pysyä asialinjalla.

"Hurmuri on aina imagonsa vanki, ei en oo, vaikka väitetäänkin en ole pelkkä kanki.." (Herra Ylppö&Ihmiset "Sata vuotta").

Link to comment
Share on other sites

Olen ehkä joidenkin mielestä karsea työkaveri (näin ajattelevia tiedän kyllä löytyvän), mutta silloin, jos keikalla on oikeasti kiire, on mielestäni paras käyttää ns. sotilaallisen yksiselitteisiä käskyjä kaikille. Tämä tarkoittaa myös työparia - en nyt tarkoita, että meuhkaisin ja huutaisin, mutta käytän suoria käskyjä kuten: "Rupea letkuttamaan tonnin nakkelia, mä etsin suonen." Jos se jostakusta kuulostaa tylyltä, se on yleensä potilaan omainen. Totuus vain on, että kun kakka osuu ropeliin, liialliset korulauseet hidastavat ja sotkevat tilannetta liikaa.

Muistan itse (näin lievästi off-topic:ina), kun olin opiskelijana ja käytiin palvelutalosta hakemassa mummoa, jolla oli sokerit koholla. Ohjaajani tokaisi minulle vähän kyrsiintyneenä (koska käytiin jo toista kertaa parin tunnin sisään katsomassa mammaa, vaikkei mammalla ollut oikeasti mitään hätää) että laita sille tippa, mutta älä tuhraa siinä aikaa - saat jos saat. Oli kyseisen palvelutalon hoitaja soitellut sitten firman pomolle perään siitä, että se toinen sairaankuljettaja oli hirveän tyly opiskelijalle - itseäni lähinnä huvitti, kun tiesin oikein hyvin, mitä kyseinen ohjaajani asialla todellisuudessa tarkoitti.

God save the king - cause no-one else will!

- Black Adder

Link to comment
Share on other sites

Nyt on tullut luettua monta juttua siitä miten huonoja asiakkaat on, miten huonoja työkaverit on, miten rankkaa työ on, ja muutenkin tuntuu että hoitotyö ei ihan kaikilla ole se mikä tuo iloa elämään.

Nyt kerron jotain mitä kukaan ei usko: Mä tykkään työstäni! Niin perustason yksikössä kuin hoitotason yksikössä, joissa molemmissa toimin kuten työkaverinikin. Välillä on kiirettä, välillä tappavan rauhallista. Molemmat käy. Olen paikassa töissä, jossa mulla on hyvä olla. Menen sinne joka kerta yhtä tyytyväisenä siitä mitä olen menossa tekemään ja minne. Työvuoro on mukava ihan kuin kaikki muutkin vuorot. Meilä on hyvä porukka, palomiehet, perustason kansa ja hoitotason kansa tulee erittäin hyvin toimeen keskenään. MEILLÄ ON HAUSKAA TÖISSÄ. Oikeasti on hauskaa. Jo vuosia akuuttihoidossa töissä olleena en ole kertaakaan polttanut ns. hihojani. Juuri viime vuorossa kaverin kanssa asiasta puhuimme hyvin syvällisesti. Puhuimme ja purimme tuntojamme. Upeat kollegat ovat yksi syy siihen miksi olen niin hiton tyytyväinen nykyiseen asemaani työyhteisössä jossa minua ja työpanostani arvostetaan.

Noin, sainpahan purkaa tuntojani. Katsotaan mitä kansa siihen sanoo. Jotkut suuttuvat, jotkut ovat sitä mieltä että yleistän tai jotain. Mutta näin se homma etenee.

Niin ja aiheeseen liittyen, silloin kun mulla menee hyvin niin mun autossa saa hyvää kohtelua. Ihan kaikki ihmiset.

Pelastuslaitos iltaa, älkää rouva hätäilkö, me parannamme teidät tuota pikaa...

Link to comment
Share on other sites

MEILLÄ ON HAUSKAA TÖISSÄ. Oikeasti on hauskaa

Ei saakeli, lopeta heti. Kuten entinen osastonhoitajani sanoi, ei töihin ole tultu viihtymään   :)
Link to comment
Share on other sites

Nyt kerron jotain mitä kukaan ei usko: Mä tykkään työstäni!

Olen kyllä rehellisesti sanottuna todella iloinen sun puolesta. Muistan vielä itsekkin (tosin hyvin hämärästi) miltä tuntui tykätä työstään. Se oli mahtavaa aikaa ja olisi kiva vielä joskus kokea se uudelleen. Sekin on hienoa, että löytyy vielä hyviä työporukoita.  Työssä viihtyminen vaikuttaa kuitenkin aika paljon hoidon laatuun.

Link to comment
Share on other sites

MEILLÄ ON HAUSKAA TÖISSÄ. Oikeasti on hauskaa. Jo vuosia akuuttihoidossa töissä olleena en ole kertaakaan polttanut ns. hihojani. Juuri viime vuorossa kaverin kanssa asiasta puhuimme hyvin syvällisesti. Puhuimme ja purimme tuntojamme. Upeat kollegat ovat yksi syy siihen miksi olen niin hiton tyytyväinen nykyiseen asemaani työyhteisössä jossa minua ja työpanostani arvostetaan.

Sulla on ilmeisen hyvä asenne työhön, potilaisiin ja ilmeisesti vielä käynyt tuuri työkavereidenkin kanssa. Onneks olkoon, helpottaa omaa elämää kummasti!

Mutta... Älä unohda että liian tyytyväinen ihminen voi toisinaan olla myös työpaikan kehityksen jarru - työpaikan epäkohtia (niitä on jokaisella työpaikalla) pitää aktiivisesti yrittää korjata vaikka siinä rapa roiskuu ja ilmapiirikin saattaa kiristyä. Mutta kuran lentämisen jälkeen on taas pikkaisen mukavampi olla töissä.. yleensä..

Äläkä käsitä väärin, en nyt yhtään yrittänyt vihjata että sinä tällainen jarru olisit, niihin on vaan matkan varrella joskus törmännyt..

Link to comment
Share on other sites

*avautuminen alkaa*No mäkin kyllä rakastan työtäni! Potilaille oon aina onnistunu olee kohtelias ja asiallinen, jopa tänään, vaikka poka oli mitä oli ja mä olin vetäny palkokasvin nenääni lähettäväs laitokses... siihen sit viel 4kk unihäiriöitä niin illan saldo on ollu aika hyvä... Ehkä sitä taas huomenna jaksaa ilman että vaikuttaa tylyltä... tosin jo nyt pyydän anteeks mahdollisilta kollegoilta joille saatan olla einiinystävällinen kaiken tän jälkeen... Mut POTILAAT ei saa kärsiä musta koskaan!

Onneks mulla on ihmisiä joille puhua... jaksaa taas paremmin. Mutta toi käskyttäminen on vaan joskus tarpeen potilaiden kohdalla. Siinä ei paljoo lepertelyt auta kun toinen on viiden promillen kännissä eikä tajua mistään mitään mutta pitäs päästä lähtemään... *avautuminen loppuu*

Mitä nopeammin, sitä nopeammin

Hiki säästää verta

Link to comment
Share on other sites

Juur tätä hainkin eli rakentavaa keskustelua ja ihmiset katsoisivat peiliin onko itsessä jotain vikaa vai ainoastaan systeemissä ja potilaissa. Kiitos ensimmäisille keskustelunjatkajille että ymmärsitte asiani pointin!!! :) :) :)

Luojan kiitos omatuntoni on puhdas kehityksenjarrutusasioista eli päinvastoin. Itse olen saanut vanhojen jäärien keskuudessa mulkun maineen mutta ainoastaan sairaalassa töissä ollessani. Kentällä hyvin harvoin. Ja ilmaa pitää aina silloin tällöin puhdistaa. Mutta ei koskaan asiakkaiden nähden vaan kontrolloidusti.

Toki on asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, ja silloin on mentävä niillä pelimerkeillä mitkä on jaettu. Kuitenkin liika stressaus ja asioiden surkuttelu syö ihmisen sisältä. Sellaisia ihmisiä olen tavannut fyysisesti ja näin bittiviidakonkin kautta jotka ovat muuttunet niin katkeriksi ja vihaisiksi että se näkyy kaikessa mihin koskevat tai tekevät...

Niin ja käskyttäminen ei ole tylyä kohtelua vaan joskus tarvittavaa toimintaa että päämäärä saavutetaan. Turvallisesti, laadukkaasti ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Pelastuslaitos iltaa, älkää rouva hätäilkö, me parannamme teidät tuota pikaa...

Link to comment
Share on other sites

Toki on asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, ja silloin on mentävä niillä pelimerkeillä mitkä on jaettu. Kuitenkin liika stressaus ja asioiden surkuttelu syö ihmisen sisältä.

Tämä on asia johon itsekin on tullut otettua kantaa, ei kannata tuhlata energiaa asiohin jotka on kiveen hakattu. Keskitytään muutettavissa oleviin asioihin eikä niihinkään hampaita kirskutellen; rennon asiallisella otteella kun saa myös muutosta aikaiseksi ja itsellä + muilla on mukavampi olla.
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Ja kuinka ne asiakkaat/potilaat suuttuukaan kun eivät pääse suoraan sairaalaan vaan kerrotaan että mennäänkin TK:hon  :) en tiedä et menikö vähän asian ohi, mut monta kertaa olen saanut kuulla murinaa ja muminaa vaikka kuinka koittaa selittää ettei rouvan/herran tila vaadi nyt sairaalahoitoa... kyllä te nämä tiedätte  :)

Itse käytin kerran 45min koko kotikäyntiin jossa suurin osa ajasta 80% meni potilaan rauhoitteluun ja tarkasti selostamiseen mikä hänen tilansa on ja miksi se ei tarvitse nyt sairaalassa käyntiä. Vanhus ja kun nämä yksin kotonaan tarpeeksi pitkään ovat lääkkeidensä kanssa niin sekoohan se nuppi joillakin tai voi ollakkin sairaus siihen liittyen. Kuten tällä potilaalla oli eräässä toisessa maassa tytär joka oli siellä ylilekurina ja hän aikoo siltä kysyy tätä asiaa myös, toivotaan että asia sitten jo valkenee pikku hiljaa.. Parempi olisi monilla loppujenlopuksi asua laitoksessa muiden kaltaisten kanssa niin vosii olla elämä hieman enemmän elämisen arvoista ja antoisampaa. Vaikka ei mihinkään osallistuisi niin silti, pääsee näkemään muitakin kuin vain ambulanssin porukkaa :) "EI minä en mihinkään laitokseen lähde" Kuulee melkein aina kun asiaa ehdottaa. Kyllä minulle sopisi elämän ehtoopuolella laitoshoitopaikka jossa asumispalveluyksikössä, onhan se elämä paljon helpompaakin silloin.

Link to comment
Share on other sites

Ja kuinka ne asiakkaat/potilaat suuttuukaan kun eivät pääse suoraan sairaalaan vaan kerrotaan että mennäänkin TK:hon  :) en tiedä et menikö vähän asian ohi, mut monta kertaa olen saanut kuulla murinaa ja muminaa vaikka kuinka koittaa selittää ettei rouvan/herran tila vaadi nyt sairaalahoitoa... kyllä te nämä tiedätte  :)

Itse käytin kerran 45min koko kotikäyntiin jossa suurin osa ajasta 80% meni potilaan rauhoitteluun ja tarkasti selostamiseen mikä hänen tilansa on ja miksi se ei tarvitse nyt sairaalassa käyntiä.

Auttoiko tämä rauhoittelu ja luennon pitäminen? Menikö asia perille potilaalle? Oma kokemus on että jos ei minuutissa saa itseään ymmärretyksi on turha enempää käyttää voimavaroja asioiden selventämiseen. Eli reippaiden päätösten ja tekojen kannalla olen, pitkistä jaaritteluista ei tahdo olla vastaavaa hyötyä.
Link to comment
Share on other sites

Parempi olisi monilla loppujenlopuksi asua laitoksessa muiden kaltaisten kanssa niin vosii olla elämä hieman enemmän elämisen arvoista ja antoisampaa.

Kaltaistensa? Joo, laitetaan kaikki eläkeiän ylittäneet laitokseen, pannaan samalla romanit, tummaihoiset, kehitysvammaiset, silmälasilliset, ontuvat ja änkyttävät omiinsa. Onhan se mukavampaa ajella pirssillä pitkin kylän raittia kun jäljellä on terveitä, pellavapäisiä ja sinisilmäisiä terveitä valioyksilöitä. Suurin osa ei kuitenkaan halua kotonaan asua elämänsä tappiin asti.

- vain yksi yksityskohta voi jäädä mieleen / jäädä mieleen koko elämästä / jokin valkea hehku päivän jo mentyä / jokin katse kumppanin -

Link to comment
Share on other sites

MAINOS

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...