Kollegat jättää oman onnensa nojaan väkivaltatilanteissa

[Shairaanhoitaja]

Anonyymiyden johdosta en tarkemmin halua kommentoida, missä työskentelen, mutta yksityisen palveluntarjoajan hoitokodissa, jossa väkivalta on arkipäivää ja ikävä kyllä nykyään väkivalta on päivittäin vakavaa; kovia lyöntejä, teräaseita ja niin edelleen. Seurauksena tästä, viisaat ovat jo vaihtaneet työpaikkaa.

Mielestäni on sanomattakin selvää, että uhkaavissa tilanteissa kaikkien työntekijöiden on toimittava. Toimi hyvin sairaalan puolella (psykiatria; suljettu osasto), ja työurani aikana muistan vain yksittäisiä työntekijöitä, jotka eivät ole tulleet avuksi esimerkiksi kiinnipitoihin. En koskaan voinut kuvitella, että nykyinen työpaikkani voisi muodostua niin useasta kollegasta, jotka eivät selkeästi tule apuun saatika puutu asiakasryhmän sisäisiin yhteenottoihin (jotka ovat tässä tapauksessa sellaisia, että toinen asiakas käy päälle, ja toinen ei puolustaudu lainkaan).

Luulin, että empatia on hyvä ominaisuus. Mutta nyt on oma jaksaminen ja voimavarat kulutettu loppuun. Voin pahoin, kun katson/kuulen, kuinka asiakkaat pelkäävät. Voin pahoin kun päivä toisensa jälkeen jollain kollegalla on naama turvonnut tai saanut pahasti nyrkistä jne. Olen lakannut valittamassa ääneen, mitä kaikkea itse olen saanut kestää.

Ei tule uutisena, että yksityinen palveluntarjoaja ei välitä työntekijöiden työturvallisuudesta. Väkivallan uhka/yleisyys on tiedossa työsuojelussa, työnantajalla ja työterveyshuollossa, mutta sama jatkuu. Uutena ja vaikeimpana asiana on sisäistää uusiksi muodostunut työryhmä, jossa kerta toisensa jälkeen sote -alan amattilaiset jättävät toimimatta kun kaksi/yksi kollegaa on pulassa, sillä pelkäävät tai eivät kai koe asiakseen. Itselläni ja luulin, että suurimmalla osalla, ei olisi otsaa näin tehdä kerta toisensa jälkeen. Esimies vähättelee tilannetta.

Olen ollut ns. pahemmissa paikoissa töissä ennen ja nähnyt pahempaa, mutta en koskaan sitä, että kollegoista suurin osa koostuu henkilöistä, jotka eivät tule apuun, kun joku niistä harvoista, joka puuttuu tilanteisiin, saa taas pahasti "osumaa". 

En haluaisi vaihtaa työpaikkaa, mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja. Nykyään voi jo etukäteen sanoa varmuudella, että ei selviä ilman tuntuvia iskuja työvuorosta. Lisäksi kokeneena työntekijänä myös valtaosa vastuusta kasaantuu vain harvalle, mutta samaa palkkaa vedetään siitä huolimatta.

Minusta on väärin, että tällaisia henkilöitä on töissä hoitoalalla, sillä vaarantavat sekä asiakkaiden turvallisuuden kuin myös työntekijöiden. Esimies/palveluntarjoaja ei puutu myöskään. 

Voin lähteä, mutta silti jäisi huono omatunto siitä, jos antaisin asioiden jatkua samalla tavalla. Työnantajasta on selvä, kuinka ilmiantaa, mutta entä työntekijät? (Koostuen sosionomi, FT, sh, lähihoitajan jne..) Onko muualla kukaan kokenut samaa?

[Vieras: Mää vaan]

En ole kokenut samanlaista.

[Vieras: Nähnyt]

20 tuntia sitten, Vieras: Mää vaan kirjoitti:

En ole kokenut samanlaista.

Itse taas olen. Itselläkin tausta psykiatrian suljetulta, jossa homma toimi pääosin hyvin ja tehokkaasti. Piilottelua väkivaltatilanteessa pidettiin nolona ja työkaverin pulaan jättämistä häpeällisenä. Tällaisten työsuhteet eivät yleensä jatkuneet kovin pitkään. 

Sitten siirryin yksityiseen asumisyksikköön, jonka työkulttuuri oli aivan uskomaton. Osalla työntekijöistä ei ollut mitään kokemusta väkivaltatilanteista, joten eskaloituvat tilanteet saattoivat muodostua nopeasti hallitsemattomiksi. Ennakointia ei osattu, asukkaita pelättiin ja mieluusti tilanteista syyllistettiin väkivallan kohteeksi joutunutta ja jätettiin tämä yksin. Pomo oli täysin pihalla eikä puuttunut asiaan tai osoittanut johtajuutta. Työkavereihin ei voinut luottaa ollenkaan pahassa paikassa. 

Siispä menin sairaalan takaisin. 

[Vieras: Kokenut]

Sama täällä. Aivan kuin minun tämän hetkisestä työpaikasta lukisi. En voi ymmärtää näitä työntekijöitä jotka jättävät työkaverin pulaan. Esimies aivan pihalla kaikesta eikä hallitse työtänsä. Siksi paluu mielessä takaisin psyk.osastolle töihin.

 

[Vieras: BLEKSIN TAKANA]

Vain psyk.puolella sairaaloissa on hyvää osaamista.Maailma muuttuu. Koteihinkaan en tekisi työtä ilman työparia vaikka olenkin iso könsikäs. Minulle on tarjottu monessa paikassa ns. Järkkärin roolia.Kiitos ei. Yhdessä tomitaan ja vankalla ammattitaidolla.Koulutusta saa.Tietty jos persoona ei sovi niin eteenpäin.Kiitos

[Vieras: Täälläkin]

20.8.2019 klo 20.54, Vieras: Nähnyt kirjoitti:

Itse taas olen. Itselläkin tausta psykiatrian suljetulta, jossa homma toimi pääosin hyvin ja tehokkaasti. Piilottelua väkivaltatilanteessa pidettiin nolona ja työkaverin pulaan jättämistä häpeällisenä. Tällaisten työsuhteet eivät yleensä jatkuneet kovin pitkään. 

Sitten siirryin yksityiseen asumisyksikköön, jonka työkulttuuri oli aivan uskomaton. Osalla työntekijöistä ei ollut mitään kokemusta väkivaltatilanteista, joten eskaloituvat tilanteet saattoivat muodostua nopeasti hallitsemattomiksi. Ennakointia ei osattu, asukkaita pelättiin ja mieluusti tilanteista syyllistettiin väkivallan kohteeksi joutunutta ja jätettiin tämä yksin. Pomo oli täysin pihalla eikä puuttunut asiaan tai osoittanut johtajuutta. Työkavereihin ei voinut luottaa ollenkaan pahassa paikassa. 

Siispä menin sairaalan takaisin. 

Täällä sama juttu...olin monta vuotta psykan suljetulla töissä missä homma toimi, sitten halusin vaihtelua ja nähdä hieman terveempiä, ei akuutissa sairaudentilassa olevia hoidettavia ja menin yksityiseen hoitokotiin...olen todella ihmeissäni miten tuntuu yksityisellä lähes tulkoon kaikki hoitajat olevan ammattitaidottomia joilla ei tunnu olevan kokemusta oikeastaan mistään eikä tietoa ja provosoivat asiakkaita eivätkä ymmärrä esim. psykoosin ennakko-oireita saatika miten kohdata aggressiivinen asiakas...lisäävät vain vettä myllyyn, provosoivat asiakkaan ja jättävät iltavuoron kontolle joka on yksin vuorossa.... ja jos koitan neuvoa asiallisesti ja antaa työkokemukseni pohjalta vinkkejä, minut koetaan uhkana.... joo ei tällaista kauan jaksa. Ennen ajattelin että yksityisiä hoitokoteja kritisoidaan suotta mutta nyt olen huomannut että pääosin puheet pitävät paikkansa... suojatyö paikka monelle... ja kuinka moni suostuu aivan idioottimaisiin asioihin....eikä osaa lukea edes tilinauhaa... 

[Vieras: juu]

Odottakaapas 10-15v eteenpäin kun hoitopaikoissa asuu nämä 50-60 luvuilla syntyneet, jotka eivät omia lapsiaankaan osanneet kasvattaa.

Nykyiset 20-40 luvuilla syntyneet on kevyttä kauraa, heillä ei ole päihdetaustaa tms.

 

[Vieras: tarkennus]

1.9.2019 klo 11.13, Vieras: juu kirjoitti:

Odottakaapas 10-15v eteenpäin kun hoitopaikoissa asuu nämä 50-60 luvuilla syntyneet, jotka eivät omia lapsiaankaan osanneet kasvattaa.

Nykyiset 20-40 luvuilla syntyneet on kevyttä kauraa, heillä ei ole päihdetaustaa tms.

 

Tässä ei nyt taidettu puhua mitenkään erityisesti vanhuspuolesta, vaan nimenomaan mt-yksiköistä. 

[Vieras: HUOMATTU JO ON]

9 tuntia sitten, Vieras: tarkennus kirjoitti:

Tässä ei nyt taidettu puhua mitenkään erityisesti vanhuspuolesta, vaan nimenomaan mt-yksiköistä. 

Kyllä työn  kentällä on jo muuttuneet. Päihteet lisääntyneet esim ikäihmisten arjessa sekä saman olen huomannut vammaistyössäkin.

Haasteellisuus työssä lisääntyy.Se kannatta huomioida.

[Vieras: Arvonsa tunteva]

Sen sijaan, että keskittyy kollegojensa arvosteluun, tulee tehdä haipro ja rikosilmoitus jokaisesta väkivaltatilanteesta tai sen uhasta. Vaikka joka päivä. Uhrimarttyyrihoitajat ampuvat "ymmärryksellään" meitä muitakon jalkaan ja normalisoivat väkivallan. 

[Vieras: Vanhuspuolella arkipäivää]

Vanhuspuolella väkivaltatilanteita ( asukas puree, raapii, repii, sylkee, lyö jne) mitätöidään ja vähätellään joten meillä asukas on hoitovastainen. Siksi ei ole tarviskaan tulla toisen auttamaan, itse asiassa kukaan ei sitä odotakaan. Harva siitä edes kirjaakaan mitä oikeasti on tapahtunut, kun muuten kanslian pöydälle ilmestyy luettavaa esimiehiltä : Asiakkaan kohtaaminen jne....Pitäisikö luettavaa toimittaa myös toiseen suuntaan: Lääkitys kuntoon ajoissa, Haastavan asiakkaan ohjaus oikealle hoitopolulle jne.

[Vieras: Salilekasalilvika]

Voi kyllä jättää yksin tuollaisissa tilanteissa, täytyy löytyä ruista ranteesta sen verran ettei mt -potilaan käsien nostelut pelota. 

[Vieras: Hoitsu]

Meillä kyllä puollustetaan työkaveria ja pidetään yhtä. Väkivaltaa ei suvaita jos yritetään auttaa ja hoitaa, ei työkaveria kohtaan eikä ketään muutakaan. Että sitten on kyllä hoidettava altavastaajana. 

Vaikka muu onkin sitten retuperällä. Toiset saa kuukausi palkkaa ja tekee paljon vähemmän, kun toiset ketä määräaikaistetaan kokoajan ja tuntipalkalla juoksutetaan.

HOITAJIA TARVITTAISIIN MUTTA EI HALUTA MAKSAA PALKKAA.

[Vieras: jooo]

Vanhuspuolella kaikki väkivaltaisuudet sivuutetaan. Okei, hoitajat varoittelee toisilleen että toi voi tehdä sitä ja tätä. Todellisuudessa vanhuspuolella on paljon ihmisiä, joiden todellinen asuinpaikka olisi ihan joku muu kuin vanhainkoti tai palvelutalo.

Ongelma on se, että mielenterveyspuolella ei ole resursseja. Väkivaltaisille ja ongelmaisille asukkaille ei riitä paikkoja mt-palvelun piiristä. Ei ole sellasia rahoja, eikä valtioa kiinnosta "tuhlata" resursseja/rahaa elämänsä loppupäässä olevaan "tuottamattomalle" ihmiseen.