Super: Lähihoitajien osaamista ei hyödynnetä täysillä

[Keep the faith]

Tällä hetkellä ja näillä valmiuksilla, mitä itselläni on, koskien koko lääkehoitoa:

en halaja pyörittämään pillereitä lääkehuoneeseen. En pätkääkään.

Silti, kun joku kotiutuu ja farmaseutti on kiireinen, kuka tahansa jakaa kotilääkkeet seuraavalle esim.kolmelle päivälle.

Aiemmin lh tai sh(=omahoitaja) teki lääkemuutokset koneelle ja mihin ikinä ne tulevatkaan. Nyt sitten 11.04. alkaen ne on ohjeiden mukaan sh:n heiniä.

Silti käy ilmi, että talon lukuisista osastoista vain meidän osastolla tuota noudatetaan, muut jatkavat entisellä mallilla, koska se on kaikkien mielestä paras juttu, ns. työtä helpottava.

Terke aloitti jo ens. s.c. teoriakoulutukset, jolloin sali oli täynnä.

Kuuntelemalla n.1½h teorian Klexanesta/Fragminista ja inskoista sai lapun, johon merkitään työpaikkakohtaisesti näyttö, jonka ottaa vastaan "joku", jonka voimassaoloaika on "jotain" ja johon mm. itse osallistuin. Sillä vaikkakin annoin näytön ed.viikolla, sisältäen useamman kerran ns.napapiikin ja inskat, se ei riittänyt tai itseasiassa siitä ei ollut oikein varmuutta.

Luonnollisesti samassa koulutuksessa ei käsitelty i.m. eikä muita asioita, se on oma koulutuksensa ja tulee eteen jossain vaiheessa?

Että jos jotain toivoo, niin sitä, että kaikki yhtenäistyisi.

Semmonen sekametelisoppa tuolla kenttäolosuhteissa, että riippuen sen seitsemästä eri tavasta työskennellä niin joko et hoida yhtenä päivänä mitään lääkkeisiin liittyen tai sulla on käytössä vai hoidettavana koko arsenaali pistoksista kotilääkkeiden jakoon, lääkemuutokset ja balansseihin liittyen kirkkaat pudotettavana.

Oma linjavetoni taitaa jatkossa olla se, että napapiikin pistän, muut hoitakoot muut?

Vai miten itse tekisitte??

Ihan oikeasti haluaisi hoitaa työnsä, olla avarakatseinen ja tehdä tiimityötä, jotta jokaisella olisi kahvihetkensä.

Mutta uutena ja juuri vasta opiskelijan viitan alasheittäneenä ei ole kovin helppoa haistella joka työvuoron aluksi parin tapaa työskennellä tai jättää yhtälailla jotain hoitamatta, olettaen että "kyllä sh-pari sen hoitaa".

Enkä tasan tarkkaan syytä ketään sh:jaa tästä sekametelisopasta.

Mutta piru vie että kyrsii tää vääntö ja syytteet lh:n "kunnianhimosta" lääkkeisiin.

Kuka helevettiläinen saa kiksejä pyöriessään lääkehuoneessa, pillereitä pyörittämässä Tai piikittämässä ihmisiä? Tai laskemassa balanssia ja pohtimalla, miten pt juo loppupäivän vai eikö se juo ja mitä sille menee tarvittavissa ja iltavuoro tärähtää, jos ei ole nesteytetty ja.......

Aah, kun joku tekis tuon kaiken puolestani.

Mä voin huoletta tehdä pyykkitilausta sen aikaa.

Ed.main. teksti on kirjoitettu juuri noin sekavasti, koska noin sekavaa se on. Paikoittain.

Oikeasti pidän haasteista ja yritän parhaani. Tunnustan tietämättömyyteni monessa, mutta omaan tervettä ammattiylpeyttä ja mielelläni pitäisin jotain näppituntumaa koko osastolla tapahtuvaan hoitokulttuuriin.

Titteleistä huolimatta.

Tai juuri niiden takia.

Parashan on vasta edessä eli kesäaika. Homma menee kohti tehtäväkohtaisuutta, enemmän pt:laita/hoitaja ja ties mitä kivaa tulossa.

Pakko sanoa, että en ihmeemmin ihmettele, miksi porukkaa lähtee kälppimään ja etsiytyy muualle.

Itse sitä on vielä niin naiivi, että nauttii hyvästä työilmapiiristä ja hitonmoisista tyypeistä, joilla on rautainen ammattitaito kauttaaltaan ja huumoria,välillä kyllä ihan sairastakin sellaista, riittää.

Ja johdolta toivoisi selkeyttä(Terke pyrkinee juuri tällä aloitetulla teoriakoulutuspläjäyksellä siihen?) vaikkakin sekin on mielenkiintoista, että mikään tuosta edellä kerrotusta ei ole samoin, kun astut seuravaan kaupunginsairaalaan?

Tai KOHO:on?

On tää vaikeeta, kyllä.

[Sini]

Tässä kiteytyy koko terveydenhuollon ongelmakohdat. Kenenkään ammattitaitoa ei hyödynnetä täysillä. Lääkärit kirjoittavat nykyään paljon itse, sihteeriltä se sujuisi paljon nopeammin ja lääkäri voisi käyttää työaikaansa siihen mihin hänet on koulutettu. Sairaanhoitajat lajittelevat pyykkiä ja viikkaavat pahvilaatikoita, sen sijaan että tekisivät sitä mihin heidät on koulutettu. Lähihoitajat huolehtivat monissa paikoissa siivouksesta, sen sijaan että tekisivät sitä mihin heidät on koulutettu.

Hmm. Eli lisää sihteereitä ja laitosapulaisia, niin jokainen voisi keskittyä siihen, mihin on saanut koulutuksen.

[Vieras: Pirpana 49]

Aika turhauttavaa touhua. Herää vaan kysymys, miksi tämä muuttuukaan kun tulee todellinen työvoimapula suurien ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Olen lähihoitajana tehnyt lähinnä syöttämistä, kuivittamista ja lakanoitten vaihtoa. Sitä tein ennen koulutustakin laitosapulaisena. Tämä siis terken yksikössä mutta nyt kotihoidossa asiat ovat toisin.

[Mörk-ö]

Esimerkkinä: Perifeerisen laskimokanyylin laitto, johon itse Lh:na totuin sairaankuljettajana ollessani ei kuulukaan Sh:n töihin pitkäaikaissairaalassa. Tapauksesta riippumatta kutsutaan päivystävä lääkäri tekemään tämä toimenpide. Monesti olen käytäntöä ihmetellyt, mutta vuosia pitkäaikaissairaalassa toimineen Sh:n taidot esim. nesteytyksen aloittamisessa ovat ilmeisen huonot.

Akuuttisairaaloissahan lienee vielä se (hyvä ja oikea) käytäntö että Sh kokeilee 3 kertaa ja sit toinen Sh/lääkäri sen 3 kertaa. Jos ei vieläkään saatu suoniyhteyttä mietitään hoitolinjaa uusiksi tai kutsutaan anestesiologi paikalle.

[Adal_miina]

Varmasti riippuu todella paljon työpaikasta ja -työyksiköstä, mitä lähihoitaja saa tehdä lääkehoidon saralla.

Omalla tk:n osastollani ph/lh:n työnkuvaan kuuluu myös lääkehoito. Ph/lh jakaa lääkkeitä, pistää injektioita s.c. ja i.m. Lääkehoidon toteuttamisesta suurempi vastuu on kuitenkin sairaanhoitajalla, ihan koulutuksensakin puolesta ja niin myös pääosan lääkehoidosta suorittaa sh. Jos työryhmän sh ei ehdi lääkkeitä jakamaan muiden töidensä vuoksi, niin sitten ph/lh tekee sen. Sh vastaa kokonaan kanyloinnista ja  i.v:sti annettavista lääkeistä, mutta ph/lh vaihtavat tarvittaessa infuusioneste pussin potilaalle.

Nyt sh-opintojen aikana ja opiskelukavereiden kanssa keskusteltua sekä eri harjoittelupaikoissa käytyäni, olen huomannut, että tavat ovat monen kirjavia. Sairaanhoitopiirissä lh:lla ei ole asiaa lääkekaapille lainkaan, insuliinia saavat sentään pistää. Tosin erikoissairaanhoidossa on niin paljon enemmän sairaanhoitajia, että lääkehoito onnistuu hyvin ilman, että lh osallistuisi siihen. Omassa tk:ssa taas molempia ammattiryhmiä on samanverran eli siinäkin on varmasti yksi syy.

"Turvallinen lääkehoito: Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa" on hyvä iltalukeminen itse kullekin. Jos sitä ei saa muuten käsiinsä, sen kyllä löytää netistä pdf-versiona, kunhan googlettaa. Oppaan tarkoituksena on selkiyttää erilaisia kirjavia käytäntöjä lääkehoidon toteuttamisessa ja sen mukaisesti jokaisella työpaikalla pitäisi olla oma "Lääkehoitosuunnitelma". Lääkehoitosuunnitelmassa pitää olla kirjattuna mm. henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako. Eli oman työpaikan Lääkehoitosuunnitelmaan kannattaa myös tutustua. Se selvittää, mikä kenellekin kuuluu.

Pitkän työuran aikana olen huomannut, että valmistuvilla lähihoitajilla on yhä edelleen keskenään hyvin erilaiset tiedot ja taidot lääkehoidon toteuttamiseen vaikka suuntautumisvaihtoehtona olisikin sairaanhoito ja huolenpito. Tämä johtuu lähinnä oppilaitoksista eikä sinällään ole opiskelijan/valmistuvan vika millään lailla. Mikäli oppilaitoksessa ei vaadita lääkehoidon osaamista, ei opiskelija myöskään painota siihen, sehän on selvä juttu. Paljon on edelleen eroa oppilaitoksissa senkin suhteen, että minkälainen historia oppilaitoksella on. Jos koulu on entinen terveydenhuoltoalan oppilaitos, lääkehoito ja anatomia ovat tärkeällä sijalla. Entisessä sosiaalialan oppilaitoksessa sen sijaan panostetaan edelleenkin ruoanlaittoon ja siivoamiseen. Aivan kokonaan eri tasolla ovat sitten kaikki aikuiskoulutuskeskukset yms. Niissä koulutus on monen kirjavaa. Vaikka muka kaikki toteuttavat lähihoitajaopintoja saman opetussuunnitelman mukaisesti.... ;)

Koulutuksen kirjavuuden vuoksi on oikein hyvä asia, että työpaikalla pitää vielä suorittaa näyttö osaamisestaan. Yhtälaillahan myös sairaanhoitajat joutuvat suorittamaan niitä näyttöjä omasta osaamisestaan. Eiväthän kaikki sairaanhoitajatkaan aivan ruudinkeksijöitä ole valmistuessaan  ;)