Sh-opintojen työharjoittelut ovat vieneet halun työskennellä alalla

[Vieras: Myway]

Olen vasta opiskelija, mutta jo tähän mennessä koetut työharjoittelut ovat saaneet kyseenalaistamaan koko alan työelämän mielekkyyden. Enkä ole yksin. Monella kaverillakin on samanlaisia ajatuksia ja suunnitelmia muille aloille hakeutumisesta. Osa on jo jättänyt sh-opiskelut ja vaihtanut alaa.

Mikä siis hoitotyössä on vikana? Itse nostaisin suurimmaksi ongelmaksi huonon työilmapiirin. Ei ehkä aivan joka paikassa, mutta hyvin monessa. Itse tosin kuulun niihin onnekkaisiin, keillä on hyviäkin harjoittelukokemuksia. Opiskelijat kokevat harjoitteluissa vähättelyä, nolaamista ja aliarviointia, kiusaamista, huutamista, ulkopuolelle jättämistä ja sättimistä. Muutamia mainitakseni. Eivätkä nämä syyt todellakaan ole opiskelijasta johtuvia. Useiden osastojen tai muiden paikkojen työilmapiiri on jo valmiiksi todella huono vakkarihenkilökunnan kesken. Opiskelija vain joutuu usein tämän ilmapiirin välikappaleeksi ja sijaiskärsijäksi. Tietenkään kaikki hoitajat eivät kyseistä ilmiötä tue, mutta usein työyhteisön muutama mätämuna riittää pilaamaan koko työilmapiirin.

Olen joskus miettinyt, ymmärtävätkö nämä ihmiset itse, millaisen kuvan antavat työstä opiskelijalle?

[Vieras: Cätzä]

Eihän se ilmapiiri pelkästään itse työstä kerro, vaan niistä tekijöistä. Hoitotyö itsessään on aika samanlaista, oli töissä sitten missä tahansa, mutta sen työn tekemiseen vaikuttaa kollegat. 

Itse olen ollut TODELLA ikävissä työpaikoissa missä työilmapiiri on ollut kamala, se taas on vaikuttanut muuten kivan työn tekemiseen ja sitä myöten työpaikan vaihtamiseen. Sama pätee harkkoihin, on ollut niin huonoja kuin hyviäkin kokemuksia. Harkoissa on se hyvä puoli, että aina voi ajatella että se kestää vain sen tietyn ajan. Ja pahimmassa tapauksessa voi hakea toista paikkaa. 

Nykyisessä työpaikassani on aivan mahtava työporukka ja juuri se on syy miksi jaksan työtäni. Töitä on liikaa resursseihin nähden ja aina on kiire, mutta hyvät kollegat auttavat jaksamaan. 

Joten tsemppiä, kaikkialla asiat eivät ole yhtä huonosti. 

[Mjy]

Mä taas olen törmännyt pelkästään hyviin paikkoihin. On niissäkin ollut sellaisia hoitajia joita en ohjaajakseni haluaisi, mutta silti olen päässyt työporukkaan mukaan jokaisessa paikassa. Olen nyt viimeisen vuoden opiskelija. 

Viime kesän olin kesätöissä sairaalassa, ja muistan moneenkin kertaan ajatelleeni kuinka huono ohjaaja kiireisinä päivinä olisin. Mikään perusominaisuus tämä ei minussa ole, sillä nautin ohjaamisesta ja opettamisesta. Olenkin ollut niin tuutoropiskelijana kuin vastaavissakin tehtävissä useaan otteeseen. Olen sitä mieltä että kiire yhdistettynä vastuuseen ja huoleen omista potilaista on se syy huonoon ohjaamiseen. Ohjaaminen kuitenkin vie aikaa, osa potilaista jää varmasti vähemmälle huomiolle ja hoidolle jos jo lähtökohtaisesti aikataulu on minuuttitasoa. Lisäksi harjoittelupaikoissa on aivan liikaa opiskelijoita ympäri vuoden, jolloin työyhteisö ei koskaan pääse "levähtämään" ja nauttimaan siitä, että voi ainoastaan keskittyä omaan työhönsä. 

Tiedän kuitenkin että suoraan sanottuna huonojakin ohjaajia on, ja tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Mikäli kyseessä on yliopistollinen sairaala, tulisi jokaisen työntekijän sitoutua ohjaamiseen ja jos se ei onnistu, on työnantajalla vastuu kouluttaa ohjaaja. Toisena vaihtoehtona on irtisanoutuminen ja työpaikan vaihtaminen, niistä ei pulaa ole. 

[Murse.fi]

Työpaikkoja ja -porukoita on varmasti monenlaisia. Näin on kaikessa työelämässä. Yleensä paljon riippuu esimiestason tahdosta rakentaa tiimiä. Hoitoalalla toki tulee paljon lisähaastetta resurssipulasta ja jatkuvista säästötavoitteista. Monessa paikkaa ilmapiiri saattaisi parantua paljon, jos jokaisessa vuorossa olisi edes yksi hoitaja enemmän. Ja mitä se vaikuttaisi hoidonkin laatuun jos olisi vähän enemmän aikaa? Rahan päällä istujat ovat laittaneet tässä päänsä pensaaseen ja yrittävät kuristaa säästöjä. Kuristamalla vain ei hyvinvointi kasva. Siellä missä ilmapiiristä ja työntekijöiden jaksamisesta pystytään pitämään huolta, jää varmasti harjoittelijoitakin kohtaan enemmän ymmärrystä. 

Ei pidä masentua. Huonoja paikkoja tyyppejä ei aina voi välttää. Mutta opiskelijalla on pitkä muisti! Ei tarvitse odottaa huonosti kohdeltuja entisiä harjoittelijoita sitten töihinkään. Eikä niitä, jotka ovat asioista kuulleet.