En haluakaan tehdä sairaanhoitajan työtä, mitä opiskelisin?

[Vieras: Laalaa]

Olen ensi keväänä valmistumassa sairaanhoitajaksi, mutta olen nyt melko varma siitä, että en halua tehdä sairaanhoitaja perustöitä. Juu tiedän, paikkoja on monia ja hommia erilaisia, mutta kuitenkin. Kaikista vähiten kiinnostaa sellainen hyvin yleinen, esimerkiksi geriatrisen vuodeosaston arki, missä työ on hyvin paljon ihan perustoimissa avustamista. Melkein sama juttu, oli vuodeosasto mikä tahansa, kirurginen tai muu. Ne hommat tuntuu yleisesti vaan liian haasteettomilta ja yksinkertaisilta, liian tylsiltä.

Minua kuitenkin kiinnostaa psykiatrinen hoitotyö. Nyt mietin, mitä sitten valmistumisen jälkeen. Millaisia jatkomahdollisuuksia sairaanhoitajilla on? Toki tiedostan myös muut koulutusvaihtoehdot. Onko kellään kokemuksia?

[Vieras: ???]

Anyone?

[Gila]

Itse olen töissä esh somaattisella vuodeosastolla ja en kyllä missään tapauksessa kutsuisi työtäni haasteettomaksi tai yksinkertaiseksi, päinvastoin. Toki jos ei kiinnosta, ei vain kiinnosta. Perinteiset jatkokoulutusmahdollisuudet yliopistopuolella ovat olleet hoitotyön johtaminen (vaikka osastonhoitajaksi), opettajapuoli (hoitotyön opettajaksi) ja hoitotiede (tutkijaksi). Yamk puolella löytyy vähän vastaavaa. Sitten tietysti on erikoistumisopintoja, mutta sinne voi olla vaikea mennä, jos ei ole jo työkokemusta kyseiseltä alueelta. Psykin puolella pystyy toki opiskelemaan sitten esim. psykoterapeutiksi, mutta vaatii yleensä työkekemusta ja on todella kallista, jos ei työnantaja maksa. Suosittelen tutustumaan tähän Sairaanhoitajaliiton julkaisuun, joka käsittelee hoitotyön asiantuntijarooleja: Sairaanhoitajien uudet työnkuvat

 

[Vieras: Siru]

Erikossairaanhoidon perushoidonkin lomassa, käytetään paljon psykologiaa ja ammattitaitoa. Tilannetajua, herkkyyttä tunnistaa potilaan tarpeita, motivoida, kannustaa, vetää oikeasta narusta. Mörököllinkin takaa löytyy ihana ihminen, kun osaa oikein katsoa ja käyttää sanojaan viisaasti. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä, niin hyvinä kuin huonoina, heikkoina hetkinä. Lisäksi pitää tunnistaa poikkeamat potilaan voinnissa. Tässä vain murto-osa hoitotyön haasteista. Koko tunneskaala tulee vastaan ja väkisinkin, joutuu siinä sivussa oppimaan ja kasvamaan ihmisenä ja hoitajana.

Hoitotyö on ollut ihana matka, itseensäkin ja arvomaailmaan. 

Älä anna vielä periksi, kokeile. Se vaatii tietynlaisen nöyrtymisen ja realistisen näkymän , jotta saat kaiken irti hoitotyöstä. Sitten se palkitsee. Olet kokonaisvaltaisen hoitotyön ammattilainen, sitten aikanaan.

Vielä kun työnantajani arvostaisi ja näkisi hienot hoitotyöntekijät. Sen mikä ei ole mitattiavissa. Arvomaailman ja eettisyyden. Yksillösyyden, niin potilaan kuin hoitajan.

[Vieras: Psykhoitaja]

Psykalle on aivan mahdollista päästä ilman mitään aiempaa psykan kokemusta esim. Ensiksi kesätöihin ja siitä sitten sijaiseksi. Suosittelen kuitenkin mikäli harkkoja on vielä jälellä niin hakemaan johkin tälläiseen paikkaan. Saa paljon helpommin sijaisuuksia tätä kautta, kuin aivan ulkopuolisena tulisi. Jos tämä psykiatria nyt kiinnostaa. 

[Vieras: 🤔🤔🤔]

Mitäs sit, jos on jo kokeillut kaikkea ja todennut nykypäivän hoitotyön muuttuneet niin vastenmieliseksi?

 

Oisko kirvesmies hyvä vaihtoehto? Ois ainakin palkka parempi.

[Vieras: hoitsukirves]

1 tunti sitten, Vieras: kirjoitti:

Mitäs sit, jos on jo kokeillut kaikkea ja todennut nykypäivän hoitotyön muuttuneet niin vastenmieliseksi?

 

Oisko kirvesmies hyvä vaihtoehto? Ois ainakin palkka parempi.

Tässä huushollissa on sekä hoitaja että kirvesmies. Kirvesmies ansaitsee huomattavasti enemmän.

[Vieras: Yksikönjohtaja]

Onhan sitten yksi mahdollisuus siirtyä sosiaalipuolelle esimerkiksi lastensuojelulaitoksiin. Jokaisessa laitoksessa pitää kuitenkin työskennellä vähintään yksi sairaanhoitaja... palkka tosin yhtä hyvä/ huono...

[Vieras: Leikkaussaliin]

Entäs sitten anestesia- tai leikkaushoitajan ura? Molemmat poikkeavat huomattavasti perushoitotyöstä, ovat haasteellisia ja uuden oppimista on jatkuvasti.