Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Koivu

Holding-terapia

Recommended Posts

Vieras: Koivu

Luin hiljattain lastenpsykiatrista hoitoa esitteleviä nettisivuja. Niillä esiteltiin myös "holding therapya", jota mainostettiin mm. turvallisuutta tuovana terapiamuotona - lapsi oppii, että kaikkia tunteita voi osoittaa ja että hoitajat kestävät ne jne. Kyse ei siis ole vain rajoittamisesta. Terapiamuotoa on myös kritisoitu.

Käytetäänkö Suomessa holding-terapiaa, ja jos käytetään, millaisissa tilanteissa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Ihan tavallinen hoitomuoto. Käytössä päivittäin, joskus monestikin. Kunnon raivarin, tms. kohtauksen tullessa parhaita ja turvallisimpia keinoja rauhoittaa lapsi ja ajan kanssa viedä hoitoa eteenpäin.

Tätä hoitomuotoa käytettäessä kritisoijat eivät yleensä kestä siinä omaa oloaan tai ovat jo liian pitkälle kouluttautuneita käytännön työstä.

Muokkaus:muoks luettavuutta. Op

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Lienee kuitenkin marginaalinen ryhmä lapsia ja aikuisia, joille se holding ei sovi?

Aistiyliherkkyydet ajavat yli turvallisuuden, jolloin lapsen/aikuisen psyyke ei mahduta kahta asiaa samaan aikaan.

Olo on tukala ja rauhaa ei saavuteta?

Mitään koulutusta minulla ei luonnollisesti ole asiasta, vain omat huomiot ja konsultaatiot neuvolapsykologilta ja luetut jutut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Holdingia käytetään paitsi lastenpsykistrisilla osastoilla myös sairaalakouluissa. Lapsen huoltajalta pyydetään allekirjoitettu suostumus lapsen fyysiseen rajoittamiseen ainakin Auroran koulussa Helsingissä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Lienee kuitenkin marginaalinen ryhmä lapsia ja aikuisia, joille se holding ei sovi?

Aistiyliherkkyydet ajavat yli turvallisuuden, jolloin lapsen/aikuisen psyyke ei mahduta kahta asiaa samaan aikaan.

Olo on tukala ja rauhaa ei saavuteta?

Mitään koulutusta minulla ei luonnollisesti ole asiasta, vain omat huomiot ja konsultaatiot neuvolapsykologilta ja luetut jutut.

Kuten sanoit, marginaaleissa liikutaan aistiyliherkkyyslasten kanssa. Joskus on kyllä joutunut sellaisiakin kiinni pitelemään, jos tilanne ollut itsetuhoisella lapsella niin vaarallinen, ettei mikään muu konsti tule edes kyseeseen, esim, yrittää puhkoa silmiään tai muuta rankkaa vahinkoa saamaan aikaan.

Näin yleisesti, aihe on erinäisten keskustelupalstojen perusteella kovin tunteita herättävä, joka on toki ihan luonnollinen reaktio, kun lasten hoitamisesta on kyse. Useimmille jää tosin täysin pimentoon, kuinka uskomattoman kipeitä, häiriöisiä ja sekavia lapsia on erikoissairaanhoidossa lastenpsykan osastoilla. Hoitotulokset onneksi hyviä, mikäli muut verkostot/perheet/huoltajat toimivat kotiutuksen jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Koivu
Useimmille jää tosin täysin pimentoon, kuinka uskomattoman kipeitä, häiriöisiä ja sekavia lapsia on erikoissairaanhoidossa lastenpsykan osastoilla. Hoitotulokset onneksi hyviä, mikäli muut verkostot/perheet/huoltajat toimivat kotiutuksen jälkeen.

Tavallisesti lapset eivät oireile kovin rankasti, ja mt-maailman todellisuus saattaa jäädä salaisuudeksi.

Millaista verkostoa ja muuta tukea tarvitaan vaikeiden hoitojen jälkeen? Mtt ei taida auttaa... Pahoittelen taas ympäripyöreää kysymystä. Aihealue on itselleni tuntematon.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
benzo

Minä olen kyllä käyttänyt tätä holdingia mun lapselleni kun se oli pieni. Se oli ainoa tapa saada se rauhoittumaan kun se kävi ylikierroksilla tai sai kunnon raivareita. Onneksi nämä raivarit tai ylikierrokset jäivät pois kun lapsi kasvoi, saattais muuten tässä vaiheessa olla vaikeeta rajoittaa sitä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Millaista verkostoa ja muuta tukea tarvitaan vaikeiden hoitojen jälkeen? Mtt ei taida auttaa...

Kyllä mtt:kin voi auttaa, tosin vanhempia. Lapsen jatkohoidot ovat yleensä mm. lastenpsykan poliklinikka, jossa kontrollikäynnit jo lääkityksenkin takia. Lisäksi voi olla psykiatrin, psykologin tai perheterapeutin tapaamiset.

Kotikunnassa voi olla jokin terapiamahdollisuus, vaihtelee aivan älyttömästi kunnittain. Yksityispuolen terapiat, Kelan avittamana, ei tosin aina.

Sosiaalipuoli usein tiiviisti mukana (no, tiivis ja tiivis, eihän niillä riitä nykyään työntekijöitä, ikävä kyllä)

Yhteistyötä hoitotahon, kodin ja koulun kanssa tavallista tiuhempaan.

Jokainen lapsi ja perhe on yksilö, joten tarpeen ja mahdollisuuden mukaan jatkoja suunnitellaan. Perhe jo käsitteenä on niin iso, että hommat sitten sen mukaan, millainen se perhe on; eroperheet, yhteishuoltajuudet, huostaanotot, sijaiskodit, ammatilliset perhekodit, muut verkostot, jne... Kunhan lapsi pysyy koko homman päätähtenä. Meinaa näet joskus kadota tuonne verkostojen ihmeelliseen maailmaan, heh?!

Myös intervallijaksoja osastolla, tarpeen, tilan ja jonon sen salliessa.

Ennen pystyttiin kotiutuksen jälkeen paremmin tukemaan ja seuraamaan lapsen elämää erikoissairaanhoidon suunnalta. Nyt ei riitä resurssit siihen, kaikki voimat menee ihan osastohoitoon. Toisaalta, oireiden ja ongelmien tunnistaminen on parantunut huomattavasti, mutta silti pitkäjänteisyyttä ja aikaa tarvittaisiin enemmän per lapsi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
ouska

Oletteko kuulleet mitää " turvaistamisen" viitekehyksestä?

= lapsen turvattomuus nostaa diggressiotasoa ja lapsi pyrkii itsevaraisesti hoitamaan hankalat tilanteet, jolloin aikuisen tehtävä on huolehtia vastuun kantamisesta. Tarvittaessa pysäyttää lapsi vauhdikkaassa tilanteessa jo ennen raivaria, (fysinenpysäytys) ja ottaa lapsi kainaloon rauhoittumaan...

Turvaistamis " holding" toimii kuten holding, mutta ajatuksena että lapsi on mieluiten aikuisen sylissä ja toinen auttaa tarvittaessa esim jaloista, mahdollisimman paljon kosketuspinta-alaa. Kosketuksen ja oksitosiinin rauhoittava vaikutus on ajatuksena lapsen rauhoittumiseen... eli lapsi rauhoittuu aikuisen kehon kautta.. Sanoja ei tarvita.. Toki tällöin aikuisen tulee olla itse rauhallinen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Oletteko kuulleet mitää " turvaistamisen" viitekehyksestä?

= lapsen turvattomuus nostaa diggressiotasoa ja lapsi pyrkii itsevaraisesti hoitamaan hankalat tilanteet, jolloin aikuisen tehtävä on huolehtia vastuun kantamisesta. Tarvittaessa pysäyttää lapsi vauhdikkaassa tilanteessa jo ennen raivaria, (fysinenpysäytys) ja ottaa lapsi kainaloon rauhoittumaan...

En ole koskaan kuullut.

Käytännön elämässä olen vain oppinut huomioimaan omani perustarpeet, koska sillä pääsee jo erittäin pitkälle.

Se on alkuun raskasta, koska oletat lapsen itse osaavan ilmaista perustarpeita, näin ei kuitenkaan ole.

Rajoittaminen sinällään esim. rajuissa leikeissä on arkipäivää...omansa tuntee, tietää, että kivan ja vauhdikkaan sekä holtittoman ja ylimenon väli on hiuksenhieno.

Jälleen on raskasta olla ilmapuntarina siinä välissä, ennakoiden ja samaistuen.

Antamassa ja ottamassa ja selittämäss muille vanhemmille, miksi Matti ei saa riehua itseään siihen pisteeseen, jolloin paluuta ei ole.

Onneksi aika tekee tehtävänsä, kertaus auttaa ja ikä tuo kaiken sen, mikä on laahannut perässä.

100% ei ole koskaan, mutta hyvin pärjää jo 80%:llä ;D.

Sorry, jos OT.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×