Jump to content
MAINOS

Sairaankuljettajan suhtautuminen potilaaseen


hoitsuPIR

Recommended Posts

Ainakin itse muistan ettei kovin kattavaa raporttia yleensä ehtinyt antamaan, eikä aina oikein tullut edes ajatelleeksi että sellaista tarvittaisiin. Aika usein oli myös niin, ettei lanssihenkilökunta sellaista edes pyytänyt. Tietysti ainakin itse vastasin heidän kysymyksiin parhaani mukaan. Monesti vain oli niitä tilanteita, että samalla aikaa, kun yhtä potilasta haettiin polilta, niin samaan aikaan oli kymmenen muutakin potilasta huolehdittavana ja valvottavana.

Potilaasta hoitovastuussa olevilla on oikeus saada kattavat tiedot potilaasta, tavalla tai toisella. Se että perehdytään hoidettavana olevaan potilaaseen, on merkki ammatillisuudesta, ja kertoo vastuullisesta asenteesta.

Samaa mieltä.

Eikä oo koskaan tullu mieleen, että laittaisin suljettuun kirjekuoreen potilaan papereita.  huh.gif Onhan se toisinkin päin, kun potilas tuodaan meille, niin siitä saadaan yleensä kattava suullinen raportti, mutta silti mä tihrustan sen käsinkirjoitetun kaavakkeen, kun lanssi on lähtenyt. (Vaikka siinä on yleensä vähemmän tietoa kuin suullisessa raportissa.) JA mun kokemuksen mukaan sairaankuljettajien raportti on AINA kattavampi kuin oma tai työkavereiden... Nehän on keskittynyt vain yhteen potilaaseen, kun taas itsellä pyörii monta muutakin potilasta mielessä.

Pistäkääs jatkossa ne käsinkirjoitetut kaavakkeenne suljettuun kuoreen ja viette ne suoraan lääkärille.  :) Ei vahingoitu kolleegoiden silmät liiallisesta informaatiosta. :) (Okei, saivartelua väsyneessä päässä...)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 77
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

Joskus lähettävä yksikkö on sanonut että huonokuntoisesta potilaasta tehty DNR-päätös. No ei ollu. Onneksi se potilas kesti just vastaanottavaan paikkaan asti.

Vastapallona voin heittää sellasen että kun sairaankuljettajana olen luovuttamassa potilasta ja annan suullista raporttia niin vastaanottajan on aina luettava sitä kaavaketta samalla kun puhun. Eikö luoteta siihen että muistan mitä juuri kirjoitin? Saatan joskus sanoa jotain mitä ei kaavakkeessa lue ja toivoisin että minua kuunnellaan kun puhun.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vastapallona voin heittää sellasen että kun sairaankuljettajana olen luovuttamassa potilasta ja annan suullista raporttia niin vastaanottajan on aina luettava sitä kaavaketta samalla kun puhun. Eikö luoteta siihen että muistan mitä juuri kirjoitin? Saatan joskus sanoa jotain mitä ei kaavakkeessa lue ja toivoisin että minua kuunnellaan kun puhun.

Se on enemmänkin huono tapa, uskoisin... Tai rutiinitoiminta. Myönnän tuijottelevani sitä, mut jotenkin helpompi saada ajatuksesta kiinni, kun samalla tuijottaa niitä lukuja. *selityksiä, selityksiä*  :)

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vastapallona voin heittää sellasen että kun sairaankuljettajana olen luovuttamassa potilasta ja annan suullista raporttia niin vastaanottajan on aina luettava sitä kaavaketta samalla kun puhun. Eikö luoteta siihen että muistan mitä juuri kirjoitin? Saatan joskus sanoa jotain mitä ei kaavakkeessa lue ja toivoisin että minua kuunnellaan kun puhun.

Se on enemmänkin huono tapa, uskoisin... Tai rutiinitoiminta. Myönnän tuijottelevani sitä, mut jotenkin helpompi saada ajatuksesta kiinni, kun samalla tuijottaa niitä lukuja. *selityksiä, selityksiä*  :)

Sitä se varmaan monella on. Teen huomenna testin ja annan lapun vasta suullisen raportin jälkeen. Tuijotan samalla vastaanottajaa tiukasti silmiin kun puhun. Jännä nähdä mihin ne vastaanottajat katselee ei ole sitä lappua tiskissä. Nyt voitais lyödä vetoja. Katseet kattoon, lattiaan vaiko seinille..? :)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vastuussa siirrosta??? Joo onhan se, mutta eiköhän sitä ambulanssityttöä tai poikaa kuitenkin sormella osoitella, jos jotain sattuu......

No tottakai ambulanssipojalta tai -tytöltä odotetaan hänen omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaista toimintaa, ja monasti se sakutyyppi voi olla paljon paremmin selvillä akuuttipotilaan hoidosta, kuin lähettävä, mahdollisesti kokematon tai toisen erikoisalan lääkäri. Mutta jos potilas esim. odottamattomasti nitkahtaa tavan davesiirron aikana, niin varmasti selvitystä vaaditaan myös lähettäneeltä lääkäriltä.

Muutama lainaus Ensihoito-oppaasta (2004, toim. Castren, Kurola, Lund, Silfvast):

"Potilasasiakirjatietojen antaminen

- Tietoja voidaan luovuttaa mm. seuraavasti:

*yleinen lähtökohta yksilöä koskevassa tietojen luovutuksessa on tietoinen suostumus henkilöltä, jota salassa pidettävä asia koskee."

Jos asiassa on epäselvyyttä, ainahan sairaankuljettaja voi kysyä potilaalta, sopiiko hälle että sairaankuljettaja lukee hänen paperinsa. Mitä luultavimmin sopii.

*Potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi toiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai terveydenhuollon ammattihenkilölle.

Eli jos HoitsuPIR on sitä mieltä että minulle ei kuulu potilasta koskevat tiedot, yhtälailla minä voin lakiin perustuen vaatia noita tietoja.

Lisää samasta kirjasta:

Hoitolaitossiirto

Lähettävä yksikkö vastuussa

- Lähettävä lääkäri on vastuussa potilaasta.

Aika selkeästi ilmaistu mun mielestä...

-Kuljettavan yksikön on saatava seuraavat tiedot:

*Mikä potilasta vaivaa ja miksi siirto tehdään?

* Mitkä ovat riskin kuljetuksen aikana?

* Miten ongelmat hoidetaan?

* Miten potilasta valvotaan?

Aika mielenkiintoista muuten, että aloittaja otsikoi tämän ketju "sairaankuljettajien suhtautuminen potilaaseen"... oikeampi kun olisi ollut hoitajan suhtautuminen sairaankuljettajaan.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hah, taidanpa seuraavan kerran teholta potilasta vuodeosastolle luovuttaessani pakata paperit hienoon ison talon kirjekuoreen ja sulkea sen varmasti sekä liimalla että teipillä. Suullinen raportti potilaasta vuodeosaston hoitajalle ja avot...kirjeen saa avata vasta osastolla ettei eksy matkalla ylimääräisille silmille.  :)

Kylläpä näitä omaan nurkkaan kusijoita löytyy. Rakenna siinä sitten yhteistyötä. Prkl!

Too much emergency medicine interferes with natural selection.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

"Potilastiedot suojattu aikaviivelukolla."

Kyllä nyt voi mennä hyvillä mielin nukkumaan. Ihan jänskättää että onnistunko huomenna tonkimaan papereista tiedon monikoviivainen kakka Einarilta on tällä viikolla tullut vai onko peräti ummella.

"Olkaapa hetki paikallanne, kun otetaan sydänfilmiä."

"Jaa KUHANSILMIÄ?!"

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Aika mielenkiintoista muuten, että aloittaja otsikoi tämän ketju "sairaankuljettajien suhtautuminen potilaaseen"... oikeampi kun olisi ollut hoitajan suhtautuminen sairaankuljettajaan.

Erinomainen pointti.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Minustakin tuo otsikko vähän strittii aiheeseen nähden. Eikös sairaankuljettaja nimenomaan suhtaudu potilaaseen arvostavasti ja tämän parasta ajatellen perehtyessään papereihin suullisen raportin lisäksi???

Mitä nopeammin, sitä nopeammin

Hiki säästää verta

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Aluksi, olen työskennellyt vuosia ambulanssissa ja jopa siellä talon sisällä, ensiavusta osastolle ja toisinpäin, joten kokemusta on raportoinnista ja sen kuuntelusta molemmin puolin.

Yleensä paperit on saanut ihan käteen ja vielä hoitajan kanssa niitä yhdessä selattu. Mutta kerran esim. sain suljetun salkun jossa M1-lähete. En suostunut ottamaan vastaan, koska raportti oli siirtyy nyt tuonne toiseen taloon, kun meillä ei ole paikkoja. Vaikka rapotti olisi ollut parempikin niin haluan nähdä sen tekstin ja siihen minulla potilasta hoitavana on lain mukaan oikeus.

Toisaalta vaikka useinkin saa hyvän raportin potilaasta on se hyvin hoidollinen. Käytiin äsken veskissä, söi aamupalan jne. DNR on merkitty paperiin, mutta kukaan ei muista sanoa siitä. Viimeisin kipulääke jää monesti mainitsematta ja lääkeluvatkin löytyy monesti vain epikriisistä. Eli luen kyllä ne paperit ihan suurennuslasin kanssa oli matkaa 300 m tai 300km. Oma ja potilaan oikeusturva ei muuten täyty.

Tk eikä yo-sairaalan ensiapukaan anna enää mukaan juuri papereita. Tällöin en lähde suullisen raportin kanssa matkaan vaan kirjoitan siinä mitä on puhuttu ja kirjaan ylös, että ei olla saatu papereita matkaan. Yleensä aina vastaanottava hoitolaitos nostaa metelin, kun niitä papereita ei ole heille käteen antaa. Kiireen keskellä vajanainen raportti ja tietokoneelta etsittävät tekstit. Ei mitään järkeä. Ja jos matkalla sattuu jotain niin sitten tavoitellaan lähettävää laitosta ja jospa ne paperit jostain löytyisi niin voisi tarkistaa esim. että vieläkö sitä elvytetään.

Potilasta luovuttaessa tuosta eh-kaavakkeen tuijottelusta. Itse en yleensä edes näytä kaavaketta hoitajalle, kun annan suullisen raportin. Sen jälkeen vasta annan kaavakkeen, aikaa lukaista sen ja kysyä tarvittaessa, ennen kuin kuittaa. Jos hoitaja ei kuuntele lopetan kertomuksen ja totean, että nyt kannattaisi kuunnella mitä meinaan sanoa vaikka se on tossa paperissakin niin nyt on mahdollista kysyä.

Opettaja jumalan armosta...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sairaankuljetuksessa ollessani töissä törmäsin poikkeuksetta aina siihen, että potilaasta ei raporttia saanut. En tosin törmännyt siihen että kirjekuoret olisi sinetöity kiinni. Toisaalta raportoimattomuuteen turtui niin ettei niitä enää edes jaksanut vaatia, vaan epikriisejä ja hoitosuunnitelmia lukiessa pyrin hahmottamaan potilaan kokonaistilanteen. Nyt kun polilla työskentelen, yritän sanoa potilaasta perussairaudet, tulosyy, dg ja saama hoito, mikä kunto ja raflaavat asiat - nämä siis tosi referoiden saku:lle. Joskus raportoin, joskus en. Osa saku:sta kuuntelee suullisen raportin, toiset taas ei vaan keskeyttää kesken lauseen ja sanoo että luetaan papereista sitten. Kumpikin tapa on mulle ok, pääasia että potilaan tilanne hahmottuu, tavalla tai toisella.

Tätä kirjekuoren sulkemisen harrastelua on ollut paljon aikaisemminkin. Kuulopuheina olen kuullut ea:mme aiemman aoh:n olleen erittäin ahkera liimaamaan siirtokuljetusta odottaneiden potilaiden tekstikopioita sisältäviä kirjekuoria kiinni sillä perusteella, että saku kuljettaa potilaan paikasta a paikkaan b, sillä välillä se ei potilasta hoida. Kuitenkin aiheen aloittaneelle tiedoksi, että esim. ea:sta lähtevät potilaat ovat edelleen päivystyspotilaita. Saku osallistuu omana hoitoketjunaan potilaan hoitoon, jolloin heillä on oikeus potilaan asiakirjoihin.

Toisaalta edes jonkinlaisen yhteistyön säilymisen vuoksi ei kannata kummankaan osapuolen alkamaan sotia tällaisista asioista. Asioista voi keskustella, mutta kyllä mua ainakin alkaisi naurattamaan jos niin dramaattiseksi mennään, että hullun raivolla sitä suljettua kirjekuorta aletaan kaikkien silmin avaamaan.

It`s nice to be important but it`s more important to be nice.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sairaankuljetuksessa ollessani töissä törmäsin poikkeuksetta aina siihen, että potilaasta ei raporttia saanut. En tosin törmännyt siihen että kirjekuoret olisi sinetöity kiinni. Toisaalta raportoimattomuuteen turtui niin ettei niitä enää edes jaksanut vaatia, vaan epikriisejä ja hoitosuunnitelmia lukiessa pyrin hahmottamaan potilaan kokonaistilanteen. Nyt kun polilla työskentelen, yritän sanoa potilaasta perussairaudet, tulosyy, dg ja saama hoito, mikä kunto ja raflaavat asiat - nämä siis tosi referoiden saku:lle. Joskus raportoin, joskus en. Osa saku:sta kuuntelee suullisen raportin, toiset taas ei vaan keskeyttää kesken lauseen ja sanoo että luetaan papereista sitten. Kumpikin tapa on mulle ok, pääasia että potilaan tilanne hahmottuu, tavalla tai toisella.

Tätä kirjekuoren sulkemisen harrastelua on ollut paljon aikaisemminkin. Kuulopuheina olen kuullut ea:mme aiemman aoh:n olleen erittäin ahkera liimaamaan siirtokuljetusta odottaneiden potilaiden tekstikopioita sisältäviä kirjekuoria kiinni sillä perusteella, että saku kuljettaa potilaan paikasta a paikkaan b, sillä välillä se ei potilasta hoida. Kuitenkin aiheen aloittaneelle tiedoksi, että esim. ea:sta lähtevät potilaat ovat edelleen päivystyspotilaita. Saku osallistuu omana hoitoketjunaan potilaan hoitoon, jolloin heillä on oikeus potilaan asiakirjoihin.

Toisaalta edes jonkinlaisen yhteistyön säilymisen vuoksi ei kannata kummankaan osapuolen alkamaan sotia tällaisista asioista. Asioista voi keskustella, mutta kyllä mua ainakin alkaisi naurattamaan jos niin dramaattiseksi mennään, että hullun raivolla sitä suljettua kirjekuorta aletaan kaikkien silmin avaamaan.

Entäs tilanne kun siirrytään osastolta jatkohoitopaikkaan? Muuta terveydellistä haittaa siirrossa ei ole kuin se että jalat ei ehkä kanna ja kotona ei pärjätä? Mielestäni silloin ei tarvitsisi papereita käydä lukemaan.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Entäs tilanne kun siirrytään osastolta jatkohoitopaikkaan? Muuta terveydellistä haittaa siirrossa ei ole kuin se että jalat ei ehkä kanna ja kotona ei pärjätä? Mielestäni silloin ei tarvitsisi papereita käydä lukemaan.

Eihän se sakun hoitolenkki siitä minnekään katoa. Yhtä lailla pitkäaikais-tk potilas voi siirron aikana tarvita akuuttia hoitoa kuin päivystyspotilaskin. Silloin kun saku:ssa olin töissä, niin erilaisiin tutkimuksiin keskusssairaalaan kun kärrättiin pappoja ja mummuja, joita alkoi silloin tällöin ahdistamaan, tuli rintakipua jne. Kyllä silloin täytyy potilaiden taustoista tietää. Lisäksi Tk-vos:lta lähtee pitkäaikaispotilaita päivystyspotilaiksi ppkl:lle. Ajatteletko, että on järkevämpää että niissä tilanteissa saku:n ei tarvitse potilaan asioista tietää? Riittäisikö sinulle pelkästään tieto siitä hoitaessasi potilasta, että jalat ei kanna? Ei terkkarissakaan jalkojen kantamattomuutta hoideta, vaan syytä, miksi jalat ei kanna.

It`s nice to be important but it`s more important to be nice.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Entäs tilanne kun siirrytään osastolta jatkohoitopaikkaan? Muuta terveydellistä haittaa siirrossa ei ole kuin se että jalat ei ehkä kanna ja kotona ei pärjätä? Mielestäni silloin ei tarvitsisi papereita käydä lukemaan.

Sinä et selvästi haluakaan ymmärtää sairaankuljettajien näkökulmaa, vaan tuo sinun asenteesi yllyttää sairaankuljettajia antamaan huonoa ja välinpitämätöntä hoitoa kuljetuksen aikana. Se myös osoittaa ettet ymmärrä millä keinoilla sairaankuljettaja pystyy antamaan vastaanottavaan laitokseen laadukkaan mutta lyhyen raportin potilaan sen hetkisestä kunnosta sekä hoitolinjauksista, eli tuolla asenteella myös hankaloitat vastaanottavan laitoksen sairaanhoitajan työskentelyä. Onneksi palaute sieltä päästä on täysin vastakkaista, muuten sitä voisikin asennoitua uudelleen ja ottaa nämä siirtokyydit paljon rennommin.

Usko pois, emme me uteliaisuuttamme niitä kirjekuoria availe, kyllä siihen syynä on vastaanottavan pään hoitajien työn helpottaminen sekä se että potilaan hoito jatkuisi jouhevasti uudessa laitoksessa.

Onneksi itse en ole tuollaiseen törmännyt näin suorasanaisesti yli kymmeneen vuoteen, jos joku hoitaja erehtyisi näin ammattikuntaamme nollamaan livenä, niin voisihan sitä vanhankin kuoret repeillä auki jo ennen mummon paareille siirtoa.. >:D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Student Midwife

Avauksen aloittajalla on nyt pelottavan väärä käsitys tietosuojalaista. Ja valitettavasti avauksesta paistaa myös alentuva asenne, joka pitää siirtokuljetuksia vain taksitoimintana, ei osana terveydenhuoltojärjestelmää. Jos ei näe lanssikuskeja osana potilaan hoitokejua ja potilaan hyvinvoinnista vastuussaolevina, niin voi itku.

Onkohan avauksen tekijällä sellainen käsitys, että ambulanssissa ei potilaan vointi voi muuttua kesken kaiken?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Entäs tilanne kun siirrytään osastolta jatkohoitopaikkaan? Muuta terveydellistä haittaa siirrossa ei ole kuin se että jalat ei ehkä kanna ja kotona ei pärjätä? Mielestäni silloin ei tarvitsisi papereita käydä lukemaan.

Jännästi otsikko on "sairaankuljettajien suhtautuminen potilaaseen". Sairaankuljettajathan suhtautuvat potilaan turvallisuuteen hyvin, jos hoitolaitosten välissä olevana terveydenhuollon yksikkönä pyrkivät lyhyelläkin perussiirrolla varmistamaan potilaan turvallisuuden ja mukavuuden.

Eihän mikään siirto ole sellainen, etteikö jotain voisi matkalla tapahtua.

Ja suoraan sanottuna tällä viikolla on itse tullut pistettyä liikenteeseen joku potsku ihan vain tutkimukseen toiseen taloon ambulanssille. Hävettävän huonosti pystyin kertomaan aktiivisille kuljettajille. Heitä kiinnosti tietää potilaan perussairaudet, huomioitavat asiat, missä kunnossa mennään ja kaikenlaista muuta. Jos jotain sattuu, jos havaitsee vaikka jotain merkityksetöntäkin, niin on jotain, mitä verrata. Eiköhän sen pitäisi olla lähettävässä yksikössä tiedossa, jos potilaan tietoja ei saa kertoa mihinkään.

Toisekseen sen verta itse myös luotan lanssareiden ammattitaitoon ja ammattietiikkaan, että en yritäkään uskoa, että pystyisin selittämään kaikkea sitä, mitä he saattavat matkalla ehkä tarvita - tai mitä he voivat joutua itse vielä viestittämään eteenpäin. Paras tulos syntyy siten, että itse kuvaa mielestään olennaisen, ja toinen voi täydentää kuvaa kirjallisen viestin pohjalta, tehdä omia havaintojaan, johtopäätöksiään ja hyödyntää vielä omaa osaamistaan, koulutustaan ja kokemustaan. Tietosuojasäädökset eivät lähtökohtaisesti ole este tälle.

Kerroinkin esimerkkiä eräästä täysin tästä maailmasta muualla olleesta pikkupomosta, jolla oli kova tarve osoittaa omaa erinomaisuuttaan ja tietämystä myös muiden hommista. Kirjoittelin tosiaan terveydenhuollon yksikössä lausuntoja, ja hänen mukaansa minulle ei olisi saanut näyttää aiheeseen liittyviä pyyntöjä ja tutkimusaineistoa. Samoissa paperikasoissa kulkevia sairaskertomuksia ei olisi saanut tuoda työhuoneeseeni. Sitten kun siellä korvien välin yksinkertaisessa ja mustavalkoisessa maailmassa välähti, että hän olisi näillä säännöillään joutunut siirtämään kaiken työni jollekulle muulle, niin sen jälkeen olivat pyynnöt, aineistot ja sairaskertomukset kaikki pöydälläni. Harmi vain jouduin sitten ihan oikeasti tekemään töitäkin, olisi muuten välttynyt lausunnoilta, jotka olivat ainoa työni sillä hetkellä... Aika monta virhettä tuli löydettyä ja parin ihmisen nahka pelastettua, myös esimiehen, kun ihan tietosuojasäädösten mukaisesti tuli vertailtua esim. pyyntöjen sisältöä ja tehtyjä tutkimuksia, ylipäätään vilkaistua henkilötietoja ja välillä ihan sitä, sattuuko edes lähtemään jonkin potilaan mukana hänen omat paperinsa, vai onko siellä sekamelskassa kaikkien potilaiden materiaalit, kuten joku lääkäri itsellään olleet matskut eteenpäin aina toimitti...

Edelleenkään en työskentele sairaankuljetuksessa, vaan seuraan keskustelua vierestä. Odotan kyllä aloittajalta niitä pykäliä, joilla pelisäännöt määritellään... N kertaa olen antanut sairaankuljettajille papereita ja N kertaa suullisten höpinöitteni lisäksi paperit on edessäni luettu, ja sieltä on kysytty jotain oleellista potilaan tilasta ja riskeistä, jota en hoksannut/muistanut sanoa. Tai en edes osannut ajatellakaan.

Niin, sen otsikonhan pitäisi olla "joidenkin hoitajien suhtautuminen sairaankuljettajiin". Näyttäis olevan vielä siellä paljon kehittämistä. Harmi vain aloituksessa leimattiin koko joukko sairaankuljettajia, turhaan. Samalla aloitteleva kirjoittaja sai varmaan pitkäaikaisen leiman omaan otsaansa. Ehkä turhaan. Noo, näin sitä monella, kun aloittelee nettikirjoituksia eikä muiden osaaminen, kokemus ja mielipiteet ihan heti sovikaan omiin, yhden ihmisen rajallisiin kokemuksiin. Itsehän en moiseen aikoinani sortunut.

Jeespoks. Joskushan se on hyvä tietää ne riu'ullakäynnit ja syömisetkin. Joskus voi tulla tarpeita, joku olla hypoglykeeminen, ja... Toimivissa työyhteisöissä ja viestiketjuissa ei rajoiteta pikkusieluisuudella ja omilla tulkinnoilla välitettävän tiedon laatua ja määrää täysin minimiin. Todella monelta virheeltä pelastaa se, että näennäisesti epäolennainen tieto sanotaan ääneen, jolloin joku toinen voi täydentää tai korjata muutoin tapahtuvan virheen. Itse arvostan työyhteisöjä, joissa "ajatellaan ääneen" - tietysti pelisääntöjen ja tietosuojan mukaan - eli hoitoketjun jäsenet saavat mieluummin hieman liikaa tietoa kuin liian vähän tietoa. Tänään itse avasin suuni sopivassa kohdassa, kun olin mokannut - toinen ihminen korjasi väärän tietoni sen ihmeemmittä. Jossain toisessa kohdassa eräs toinen henkilö pelasti, itse taas eilen pelastin työkaverini jossain muussa jutussa.

Hassua. Ajattelumaailma on muutenkin muuttunut vuosien varrella asenteesta "minä tiedän, minä määritän" hitu asenteen "määritä sinä minulle, mitä oikeasti tarvitsisit" suuntaan. Eikä vielä varmaankaan riittävästi.

*Pöllö jättää keskustelun ammattilaisille*

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

kerran sain tämmösen raportin hoitajalta :" joo syöny on nyt aamupalan ja lääkkeet otti. viette sen sinne dialyysiin"

Potilas meni matkalla tajuttomaksi, paineet romahti ja kouristeli. Oli kiva sit soitella A:sta Ö:hön et mitä perussairauksia potilaalla on jnejne. Siitä opin että aina otan mielellään esim. Efficasta tiivistelmälehden mukaan jos ei muuta matskua löydy.

P.S potilas kuoli samana iltana

P.P.S joissain sairaaloissa ku vie potilasta ei raporttia oteta vastaan vaan meille käännetään selkä, puhu sit seinille enkä kyl yleensä edes kerro mitään, vaan sanon et laita nimi tohon ni lähen pois.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Potilas meni matkalla tajuttomaksi, paineet romahti ja kouristeli. Oli kiva sit soitella A:sta Ö:hön et mitä perussairauksia potilaalla on jnejne. Siitä opin että aina otan mielellään esim. Efficasta tiivistelmälehden mukaan jos ei muuta matskua löydy.

Vielä kätevämpää kun lääkäritkin oppis käyttämään sitä tiivistelmälehteä.  :nauraa:

Anna muutokselle aikaa. Eihän mikään voi kasvaa pellossa, jota jatkuvasti kynnetään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä edelleenkin jaksan ihmetellä tätä vastakkainasettelua. Sairaankuljetusporukka ja laitosten hoitohenkilöstö kuuluvat "samaan tiimiin", eli yhteistyön pitää sujua. Itselläni ei juuri ole pahaa sanottavaa sairaankuljettajista/ensihoidosta tms. Kaikki ei aina mene ihan putkeen, mutta kelläpä menisi.

Kyllä sille sairaankuljettajalle kuuluu ne potilaan tiedot. Ja ihan samanlainen vaitiolovelvollisuus sairaankuljettajilla on kuin meillä laitoksissa työskentelevillä.

Ikävä sanoa, mutta aloittajan asenteesta voin vain ihmetellä, miten se yhteistyö sujuu. Pahaa pelkään...

Argh...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen nyt padonnut itseäni tästä topicin alusta lähtien ja ainoat asiat, mitä mieleen tulee, on seuraavat:

-miten kellään on aikaa kritisoida tai pohtia sairaankuljetuksen tapaa työskennellä?

(sana sairaankuljetus on vain sana, ei moite tai ivallinen, pelkkä sana määrittelemässä tässä topicissa)

-miten se on keltään pois, jos sairaankuljetus tutustuu papereihin?

Ei mulla muuta.

Tähän varmasti liittyy taas jälleen jotain, mitä märkäkorvahoitaja ei ymmärrä tai opi koulussa.

Anteeksi :nauraa:.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

aivan varmasti luen siirroilla potilaan paperit, pitäähän mun sieltä sotu saaha.. joo ei!

paperit kun lukee niin on sit oikeesti helpompi se potilas siellä vastaanottavassa laitoksessa luovutella raoprtin kera. niistä papereista on kuitenkin itellekkin hyötyy jos ne lukasee.. voi hieman miettii millä oireilla on tullut, millä tutkimuksilla on diagnoosiin päässy jne jne.. samaa porukkaahan tässä ollaan, mut edelleen meitä sairaankuljettajia nimenomaan kuljettajina pidetään eikä hoitajina varsinkin osastoilla. Onneks toi meidän ensiapu meitä kovasti arvostaa ja kiittelee niin  jaksaa pakertaa

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

mut edelleen meitä sairaankuljettajia nimenomaan kuljettajina pidetään eikä hoitajina varsinkin osastoilla

Edelleen korostan, että oma sanavalintani ei ole ehkä hyvä tai tahdikas, mutta siihen ei liity mitään alentavaa.

Kun en ymmärrä teidän hierarkisesta järjestelmästä sen enempää, mitä olen foorumilta lukenut, niin valitsin sanan kuljetus.

En tarkoituksella halua mollata ketään, edelleenkään :nauraa:.

*korjaa varmuudeksi ed.viestiin sanan sairaankuljetus*

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Onneks toi meidän ensiapu meitä kovasti arvostaa ja kiittelee niin  jaksaa pakertaa

totta, kiva kuulla joskus kiitostakin siitä kuinka on potilaan hoito alkanut jo kohteessa hyvin/ siirtokuljetuksessa porukka hereillä :nauraa:

Muokkaus: Lainaukset

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mä edelleenkin jaksan ihmetellä tätä vastakkainasettelua. Sairaankuljetusporukka ja laitosten hoitohenkilöstö kuuluvat "samaan tiimiin", eli yhteistyön pitää sujua. Itselläni ei juuri ole pahaa sanottavaa sairaankuljettajista/ensihoidosta tms.

Juuri näin!

Minulle ei ole tullut mieleenkään sulkea tietoja johonkin kuoreen, jos meille ambulanssi tulee. Tosin meiltähän asiakas ei välttämättä lähde lanssin matkaan. Meillä on sairaalat kymmenien kilometrien päässä, samoiten lääkärit. Eikä ole mitään välineistöäkään (no pullohappi..).

Selvissä tapauksissa soitamme suoraan ambulanssin, epäselvissä ensin lääkärille joka arvioi tilanteen ja antaa ohjeen. Useimmiten pyytää laittamaan ambulanssilla päivystykseen. Meille ambulanssi on tärkeä yhteistyökumppani. He tulevat mittareineen paikalle ja tutkittuaan ovat yhteyksissä suoraan lääkäriin. Siinä on monesti kaikki paperit mukana. Aina ei sitten tarvitsekaan siirtää, kun todetaan ettei akuuttia hätää olekaan. Päätöksenhän tekee lääkäri, ei sairaankuljettajat. Yleensä me ollaan kyllä sairaankuljettajien kanssa samoilla linjoilla, he näkevät ympäristön missä on ja ymmärtävät, että jos ihminen tarvitsee tehostettua valvontaa ei yksi yökkö sitä voi antaa alkerran perimmäiseen nurkkaan... No, tämä on sitten taas ihan oma juttunsa, eikä kuulu tähän ketjuun  :nauraa:.

On ne niin erilaiset raulit, toinen on herkkä ja ujo, toinen taas suuna päänä

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Entäs tilanne kun siirrytään osastolta jatkohoitopaikkaan? Muuta terveydellistä haittaa siirrossa ei ole kuin se että jalat ei ehkä kanna ja kotona ei pärjätä? Mielestäni silloin ei tarvitsisi papereita käydä lukemaan.

Niin, no oisko sitten paaritaksi parempi vaihtoehto? Ei kukaan utelias sairaankuljettaja ainakaan pääsisi lukemaan että miksi ne Väinön jalat ei kanna...

En nyt oikein ymmärrä mitä haittaa siitä on jos/kun sairaankuljettaja niitä papereita katsoo? Ja kuka niitä sitten saa katsoa?

Minä synnyin tällaiseksi, mikä on sinun puolustuksesi?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...