Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Sara

Sectio ja synnytyspelko

Recommended Posts

Vieras: Sara

Minua kiinnostaisi kuulla miten synnytyspelkoisiin suhtaudutaan oikeasti alan ihmisten keskuudessa?

Niin paljon kuulee sellaista äideiltä, että väheksytään ja joudutaan "taistelemaan" sektio pelon vuoksi.

Leikkurissa hoitavana osapuolena suunniteltun sektioon tulleesta potilaasta ohjaajani kommentoi minulle "joo tääkin on tällainen pelkodiagnoosilla.." Jotenkin vähän ikävään sävyyn.

Oon jäänyt miettimään tätä asiaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

No, meitä on moneen junaan. Varmasti löytyy terveydenhuollon ammattilaisiakin, jotka suhtautuvat alentuvasti synnytyspelkoihin - ehkä siksi että ovat itse urheasti ponnistelleet 29 tuntia.

Onneksi asenteet ovat vuosien saatossa muuttuneet ja synnytyspelko on alettu ottamaan vakavasti, tai ainakin vakavammin. Mutta ei siellä synnytyspelkopolilla pystytä lyömään saman tien leimaa että "pelkää, p.k. sectio caesarea", vaan asioista pitää puhua. Joskushan pelko voi johtua jostain väärinkäsityksestä tai harhauskomuksesta. Pelkän synnytyspelon vuoksi tehtävät sektiot ovat nykyään harvinaisia. Sektio on kuitenkin leikkaus, ja vaatii anestesian. Ne ovat molemmat riskejä niin äidille kuin lapsellekin. Pitää laittaa tarkasti vaakakuppiin kumpi on pahempi, sektio vaiko se että pelkäävä äiti pistetään synnyttämään ns. perinteisesti, peloissaan.

Karkasi ajatus mutta mitä yritin sanoa oli että ei pidä antaa muutaman mädän omenan antaa kuvaa siitä kaikki ammattilaiset jotenkin dissaisivat pelkotiloja. Ja yhtään kyynistelemättä, joskus pelokkaan äidin korvissa kaikki normaalit raporttikommentitkin kuulostavat halveksunnalta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
ST72

Eikä välttämättä saa sektiota vaikka olisi hyvä syykin olemassa. Kuullut näitäkin.

Jos meikäläinen joskus kolmannen perillisen saa niin mä haluan kyllä sektion. *päättänyt*

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Eikä välttämättä saa sektiota vaikka olisi hyvä syykin olemassa. Kuullut näitäkin.

Kuullut-schmuullut. Kerro nyt ihmeessä mikä se hyvä syy oli, tai muuten tää nälvintäsi on ihan turhaa. Ei se syy ole voinut olla hyvä, koska hyvän syyn takia sektio tehdään aina. Siinä on kuitenkin kahden tai useamman ihmisen henki kyseessä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sara

Kiitos näistä näkemyksistä.

Ehkä ne negatiiviset kokemukset todellakin kerrotaan herkemmin, vaikka moni saisikin ns asiallista kohtelua.

ja ilman muuta olen samaa mieltä että pelkoa tulee käsitellä, eikä vain siirtää: "leikataan"

Noista riskeistä puhuminen..mulla itsellä on sektioon päätynyt alatiesynnytys jossa oli hätä lähellä -> siihen sitten sektion riskit päälle samalla kertaa.  Mutta siitä ei ole tarkoitus käydä purkua täällä  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith
Minua kiinnostaisi kuulla miten synnytyspelkoisiin suhtaudutaan oikeasti alan ihmisten keskuudessa?

Jäin miettimään, koskeeko kyssärisi kätilöitä, siis synnytyspelkoisia kohtaavia?

Vai koko hoitajakuntaa?

Ystäväni sai enemmän kuin yhden section  ens. synnytyksen jälkeenkin, kun se eka päätyi hätäsectioon.

Minun silmissäni hän on ennen kaikkea eritt. hyvä äiti kaikille lapselleen, en ole koskaan ymmärtänyt määritellä häntä synnytystapojensa mukaan huh.gif

Yleisellä tasolla ajattalen asiasta niin, että pelkopolit on eritt. hyvä asia.

Netistä löydetystä tiedosta päätellen moni saa apua pelkoonsa.

http://www.vauvakuume.com/Synnyttaminen/Synnytyspelko_ja_ryhmaterapia/body_synnytyspelko_ja_ryhmaterapia.html

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Minua kiinnostaisi kuulla miten synnytyspelkoisiin suhtaudutaan oikeasti alan ihmisten keskuudessa?

Jäin miettimään, koskeeko kyssärisi kätilöitä, siis synnytyspelkoisia kohtaavia?

Vai koko hoitajakuntaa?

Sektioissa on mukana paljon muutakin hoitohenkilökuntaa kuin se yksi kätilö per lapsi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sara

Minua kiinnostaisi kuulla miten synnytyspelkoisiin suhtaudutaan oikeasti alan ihmisten keskuudessa?

Jäin miettimään, koskeeko kyssärisi kätilöitä, siis synnytyspelkoisia kohtaavia?

Vai koko hoitajakuntaa?

No mikseipä vaikka kaikkia joita asia koskettaa työn puolesta. En niinkään ajatellut aiemmin asiaa niiden kannalta jotka eivät kohtaa aihetta.

Kyllä tietysti kiinnostaa myös yleisempi keskustelu aiheesta!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Minua kiinnostaisi kuulla miten synnytyspelkoisiin suhtaudutaan oikeasti alan ihmisten keskuudessa?

Jäin miettimään, koskeeko kyssärisi kätilöitä, siis synnytyspelkoisia kohtaavia?

Vai koko hoitajakuntaa?

Sektioissa on mukana paljon muutakin hoitohenkilökuntaa kuin se yksi kätilö per lapsi.

Totta.

Jumituin kuitenkin siihen ajatukseen, että hakeeko kysyjä koko tämän foorumin mielipidettä vai ns. pelkosynnyttäjiä alusta alkaen hoitavan ja kohtaavan ryhmän eli th/klö, mahd. lääkärikin äpkl:lla.

Ane-ja muu puoli toki osallistuu sectioon, teknillisenä ja moniammatillisena ryhmänä.

Mutta prosessi alkaa jo aiemmin ja hain tätä.

Pahoittelen huonoa ilmaisua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Ehkä anestesiapuolen pitäisi osallistua jo aiemminkin, voisi selventää jotain toimenpiteeseen liittyviä pelkoja. Sektiohan saattaa monesti olla ensimmäinen leikkaus mihin potilas joutuu/pääsee. Tapahtuuhan sitäkin, että synnytyspelon vuoksi sektiopotilas nukutetaan, vaikka nimenomaan sektion ollessa kyseessä riskit puudutukseen verrattuna ovat moninkertaiset. Eli tietoa pitäisi varmasti jakaa enempi. Ainahan ei vain siihen ole mahdollisuus, joskus saattaa tulla oikeasti kiire.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maaria

Ystäväni sai enemmän kuin yhden section  ens. synnytyksen jälkeenkin, kun se eka päätyi hätäsectioon.

Minun silmissäni hän on ennen kaikkea eritt. hyvä äiti kaikille lapselleen, en ole koskaan ymmärtänyt määritellä häntä synnytystapojensa mukaan huh.gif

Mä en näe näillä asioilla kertakaikkiaan mitään yhteyttä. Keinolla tahi toisella ne on aina ulos autettu, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvä äiti on syntyvälle lapselleen.

Asia pitäisi ottaa esille paljon nykyistä aiemmin jo äitiysneuvolassa. Kaikki pelkopotilaat eivät välttämättä saa suutaan auki huolistaan, jolloin asia pitäisi "kaivaa" kauttarantain ulos keskustelujen avulla. Jos äitiysneuvolassa kysytään vasta viikolla 36 että "Jokos synnytys mietityttää?" niin ei siinä vaiheessa enää ole paljon tehtävissä.

Yksi merkittävä tekijä on tämä nykyään niin helposti saatava "vertaistuki" verkossa. Keskustelupalstat on pullollaan kauhutarinoita synnyttämisestä, synnytyspelkoiset lietsovat toistensa pelkoa kertomalla mitä kukakin on kuullut ja kukaan ei kerro ihania ja helppoja kokemuksia synnytyksistä, eihän niissä ole mitään "raflaavaa"...

Se kipu vaan pelottaa niin hirveän paljon 

Ja olenhan minä "muutamia" (kaikki mitä netistä löytyy googlettamalla) synnytysvideoitakin nähnyt ja aina se riipaisee sydänpohjaa kun näen niitä naisraukkoja miten ne roikkuu miehen sepaluksessa kiinni kiljuen ja itkien, eikä vielä olla lähelläkään ponnistusvaihetta. Kun sinne asti jossain vaiheessa sitten on päästy, eikä nainen ole enää edes oikein tajuissaankaan, se huutaa silti suoraa huutoa, ihan kuin eläin  kun se vauva saadaan sieltä ulos, ja itkeä ulvoo vielä senkin jälkeen kun sattui niin kamalan paljon...

http://www.helistin.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=307955#307955

Mistä nämä käsitykset ihmisille syntyvät?? Ei ihme jos pelottaa jos ainoa olemassa oleva mielikuva synnyttämisestä on tuollainen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Guldan

ihmiset kyllä kaivaa verta nenästään.. juuri tollaisilla puheilla kylväävät omaa pelkoa kyseiseen tapahtumaan. puhutaan ja spekuloidaan asioista joita ei tiedetä ja netistä etsitään epämääräisiä videoita.

kyllä nykyään on sen verran hyvät lääkkeet että kipu saadaan hoidettua erittäin hyvin. itse olen sectioissa ollut monesti mukana (10kk nkl leikkurissa töissä) instrumenteissa ja kertaakaan ei ole synnyttävä nainen huutanut kivusta kun veitsi on käynyt iholla.

resurreja tarvittaisin erittäin paljon jotta kaikki tarvittava fakta voitaisi välittää jokaiselle raskaana olevalle naiselle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rhinaldo

No kyllähän se alakautta kipeää tekee...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

ihmiset kyllä kaivaa verta nenästään.. juuri tollaisilla puheilla kylväävät omaa pelkoa kyseiseen tapahtumaan. puhutaan ja spekuloidaan asioista joita ei tiedetä ja netistä etsitään epämääräisiä videoita.

Eli kiitoksia vaan suomi24.fi ja sitten ne kaikki mamma- ja vauvapalstat. Näinhän se on ylipäätään KAIKESTA terveydenhuollon toiminnasta että jos joku on joskus saanut liian kylmää teetä tai joku ei ole juuri oikealla tapaa hymyillyt, niin sehän paisuu kuin pullataikina nettiin.

Mutta kun hommat rullaa niin kiitosta harvemmin kuulee... Kukaan OIKEA ammattilainen ei dissaa synnytyspelkoa (O99.8 horror partus), ne leikkaussalissa kuullut kommentit saattavat olla enemminkin osoitettu terveydenhuoltojärjestelmällemme. Eli että miksi tähän asiaan ei puututtu jo ennen sitä mainittua viikkoa 36...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Ystäväni sai enemmän kuin yhden section  ens. synnytyksen jälkeenkin, kun se eka päätyi hätäsectioon.

Minun silmissäni hän on ennen kaikkea eritt. hyvä äiti kaikille lapselleen, en ole koskaan ymmärtänyt määritellä häntä synnytystapojensa mukaan huh.gif

Mä en näe näillä asioilla kertakaikkiaan mitään yhteyttä. Keinolla tahi toisella ne on aina ulos autettu, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvä äiti on syntyvälle lapselleen.

Edelleen ulosannissani on jokin vika, jos ymmärrät tekstini vastakkainasetteluna synnytystapa vs. hyvä äitiys.

Tarkoitin siis, että esim. tätä ystävääni, joka on siis todella saanut ne sectiot pelon takia(varmaa tietoa, ei mitään mutua tai luettua, asiasta on keskusteltu paljonkin keskenämme) en ole koskaan ymmärtänyt dissata tai kyseenalaistaa, vaikka olen omani synnyttänyt kaikki alakautta.

Toki olin silloin ns. maallikko ja valmis hoitoalan ihminen en ole vieläkään.

Mutta nämä pelkosectiot eivät saa minua suuntaan jos toiseenkaan, ei äityiden eikä muunkaan ihmisen määritteiden määrittelyyn.

Eli alkuperäiselle kysyjälle myös selvennös:

minä en henk.koht. luokittele kenenkään äitiyttä synnytystavan mukaan.

En edes siksi, miksi päätyi mihinkin ratkaisuun.

Jos jotain voisi toivoa, niin se, että ihmisen ei tarvitsisi kantaa loppuelämäänsä traumaattista kokemusta tai että se vaikuttaa päätöksiin saada lapsia tms.

Eli lisää vain tietoa ja vaikka se ane + muut mukaan, ei ole taatusti minulta pois pätkääkään.

Se olisi hyvä asia!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

No kyllähän se alakautta kipeää tekee...

Kiitos tästä perustellusta ja pitkällistä pohdintaa sisältävästä asiantuntijakommentista. Kuuluisi lähinnä suomi24:lle nämä onelinerit. Synnytyskivunhoito on kehittynyt sotien jälkeen ja muotoja kivun lievittämiseen on monia. Mutta juuri tällaiset "kyllä se sattuu" kommentit ovat omiaan lietsomaan sitä pelkoa. Kiitos.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Guldan puhui sectio-kivuista, Maaria taas viittasi ehkä kuitenkin synnytyskipuihin ja uskoisin Rhinaldon juuri tätä asiaa kommentoineen.

Itse olen nähnyt hoitajana ikävän usein epäonnistuneita alakauttasynnytyksiä. Perjantaina kun tuossa 55 minuuttia elvytettiin gynen anen kanssa niin taas mietin sitä äippää jolle hänen piti käydä puudutusta laittamassa... No ehkä se ane meni sieltä teholta sitten yli tunti pyynnön jälkeen. Ja kyllä, hän oli gynen ainut ane.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rhinaldo

Viittaus oli Maarian lainaukseen, joka oman mielikuvani mukaan oli kuvaus alatiesynnytyksestä eikä sectiosta. Omakohtaista kokemusta kahden alakautta syntyneen lapsen verran. Esikoista saateltiin maailmaan 18h, lääkkeet ennätti saada ajallaan, mukavat muistot. Kakkonen tuli nopeasti 3h, ilokaasu ainut mitä ehdittiin antaa avuksi, muistot ei kivat. Oli helppo päättää lapsiluvun olevan nyt täynnä ja paljolti juuri kivuliaan synnytyksen vuoksi.

Muoks. Lääkärihoitaja ennättikin ensin  :nauraa: Tarkoitukseni ei ole pelotella, ei kyllä kaunistellakaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Mitä tulee palstoihin: on palstoja ja on palstoja.

Eli hyviä vinkkejä ja kokemuksia saa, jos sellaisen järkiperäisen paikan löytää.

Kokonaan eri asia on se, että löytääkö raflaavimmat jutut kaikesta maan ja taivaan väliltä, vai löytääkö omilla nimillään puhuvia(tai vaikka nimimerkeillä, jos moderointi pelaa ja taso säilyy) palstalaisia ja palstoja.

Ikuisuuskysymys, on vain itse oltava aktiivinen ja käännyttävä ainakin noissa pelkoasioissa oman alueensa pelkopoleille ja muihin mahd.ryhmiin.

Mielummin, kuin lukea Suomi24:jää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Osku

Naiskollega kommentoi kerran ensisynnyttäjien synnytyspelkoa; "miten voi pelätä jotain sellaista mitä ei ole edes kokenut"? Itse en tosin mitään asiantuntijaa lähde tässä leikkimään, en ole kokenut ainuttakaan synnytystä enkä tule koskaan kokemaankaan, mutta ihan hyvä pointti kollegalta. Onko se ensisynnyttäjän pelko kumminkin jotain muuta kuin kivun pelkoa?

Niin ja kyllä se alatiesynnytys tosiaan sattuu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maaria

Viittaus oli Maarian lainaukseen, joka oman mielikuvani mukaan oli kuvaus alatiesynnytyksestä eikä sectiosta.

Lainausten käyttämistä voi harjoitella täällä. Helpottaa keskustelun seuraamista jos vähän viittaa viestiin johon vastaa.

Ja itse aiheeseen sen verran, että alunperin taisi aiheessa olla kyse synnytyspelosta, joka liittyy kai useimmiten alatiesynnytykseen, josta seurauksena se että halutaan ennemmin suunniteltu sectio. Ja kysymys kuului että miten suhtaudutaan siihen sectiotoiveeseen synnytyspelon takia? Toki on varmasti niitäkin jotka pelkäävät sectiota, mutta harvemmin olen kuullut heistä puhuttavan "synnytyspelkoisina". Saatan olla väärässä?

Lisäys;

Naiskollega kommentoi kerran ensisynnyttäjien synnytyspelkoa; "miten voi pelätä jotain sellaista mitä ei ole edes kokenut"?

Ei taida olla noi pelot aina niin järkiperäisiä että voisi vaan lakata pelkäämästä kun niin päättää.  :nauraa: Pelkäähän ihmiset kuolemaakin vaikka eivät ole koskaan itse kokeneet aiemmin.

Niin ja kyllä se alatiesynnytys tosiaan sattuu.

Ja siihen on olemassa hyvät puudutteet jos niitä haluaa käyttää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith
Onko se ensisynnyttäjän pelko kumminkin jotain muuta kuin kivun pelkoa?

Pikaisella Googlauksella mm. Terhi Saisto esiintyy monessa näissä synnytyspelkoa käsittelevässä tutkimuksessa.

Ja mainittuina ovat mm. kipu, kontrollin menetys, tuleva vanhemmuus, ja joukko tutkittuja ovat sekä että, ens. synnyttäjiä sekä uudelleensynnyttäjiä.

Tuskin mitään uutta sinulle/teille :nauraa:, mutta pitää ainakin keskustelua yllä.

lisätty väitös

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/saisto/

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rhinaldo

Naiskollega kommentoi kerran ensisynnyttäjien synnytyspelkoa; "miten voi pelätä jotain sellaista mitä ei ole edes kokenut"?

Minusta on aika luonnollista pelätä jotain ennalta tuntematonta, ratkaisevaa on selvittää mitä siinä sitten pelätään ja miksi. Voisi luulla monien pelkäävän juuri sitä kipua. Lainaus olisi ollut paikallaan lyhyessä ja ytimekkäässä viestissäni  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Osku

Ja siihen on olemassa hyvät puudutteet jos niitä haluaa käyttää.

On, mutta nekään ei aina toimi/onnistu eikä niillä kivuttomaks ketään saada. Mutta tosiaan sitä vaan tarkoitin että kyllä sen voi mun mielestä reilusti sanoa että se alatiesynnytys sattuu, vähättely tai 'piilottelu' tuskin kenekään pelkoja helpottaa :nauraa:

Olen ollut mukana kolmessa synnytyksessä, yhdessä kolmesta puudutteet ja kivunhoito onnistui. Ekassa oli epiduraali, tehosi ihan mukavasti. Toisessa potilas sai spinaalin, puudute meni jonnekkin mihin sen ei pitänyt mennä ja se ei sitten tehonnut. Kolmannessa yritettiin paracervikaalipuudutusta tjsp, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. Kaikki kolme tuli maailmaan sellaisella vauhdilla että hirvitti, ponnistusvaiheet kesti muutaman minuutin. Ensimmäisen kahden synnytyksen jälkeen potilas halusi vielä synnyttää, viimeisimmän jälkeen sanottu 'ei enää ikinä' pätee vielä nyt kun synnytyksestä on kulunut lähes vuosi.

Toki toisille synnytykset on helppoja, kuulemma joku on kuvaillut omaa synnytystään 'kuin olisi ison paskan käynyt vääntämässä', mutta kyllä se toisille voi olla ihan helvetin kivuliasta vaikka olis mitkä puudutukset pelissä. Sama koskee synnytyksen kestoa. Skaala on todella laaja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Osku puhuu ku mun exä: Se kirjoitti synnytyksen aikana mun päiväkirjaani (kaikkea sitä pitikin olla mukana...  :nauraa:) että "potilas antoi ylen"  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×