Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

janina

veturinkuljettajat ja itsemurhakandidaatit

Recommended Posts

janina

Kuka katsoi tässä yksi ilta sitä dokumenttiä veturinkuljettajista ? Oli hyvä. Kertoivat miltä tuntuu kun ihminen tulee alle ja miten monen kuljettajan kohdalle se sattuu. tuntu hurjalta se et joutuvat menee katsomaan miten kävi.... sanoivat et niiden pitää ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon tapauksen jälkeen ja junan saa jättää siihen paikkaan. JÄin miettimään et miten hyvin VR:llä on huomioitu tää kuskien psyykkinen hoito ... :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-teme-

Minä sen ainakin satuin katsomaan , oli hyvä pätkä! Se oli mielestänii jännä pointti siinä et työntekijä voi  halutessaan käydä työterveyshoitajan juttusilla... Jäin miettimään , että tuollainen äijä ammatti niin , kuinka moni sinne menee? Voisi olla ikäänkuin pakollinen se käynti? Ei varmasti ole kaunista katseltavaa tuollainen junan alle jäänyt ihminen, on varmaan ihan hyvä muuallakin kun saunailloissa puhua niistä... Vähättelelemättä yhtään vertais tukea.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Teemu

JÄin miettimään et miten hyvin VR:llä on huomioitu tää kuskien psyykkinen hoito ... :D

Ainakin stadissa HKL:n metrokuskit saa 2 viikkoa sairista ja sen jälkeen lisää jos siltä tuntuu.

Ai niin, oli minustakin hyvä ohjelma.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Se oli mielestänii jännä pointti siinä et työntekijä voi  halutessaan käydä työterveyshoitajan juttusilla... Jäin miettimään , että tuollainen äijä ammatti niin , kuinka moni sinne menee? Voisi olla ikäänkuin pakollinen se käynti?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lauha

Sen verran voin kertoilla tähän et isäni on junakuski ja hän ajoi erään ihmisen päälle noin vuosi sitten. Kyseessä oli itsemurha. Heti välittömästi pois junan puikoista ja korvaava kuski ajoi junan perille. Kaksi viikkoa saikkua ja sillä ajalla oli tapauksen purkaminen. Työterkkarilla käyntejä ja psykologin jutusteluja. Käsittääkseni nämä olivat pakollisia.

Hän koki nämä tapaamiset ja jutustelut hyvinä ja tarpeellisina, vaikka onkin sellainen ihminen ettei ota kovin vähästä "itseensä". Mutta nämä ovatkin yksilöllisiä...

Mutta kuitenkin mielestäni tollanen pakollinen loma on paikallaan tollasen tapauksen jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Mutta kuitenkin mielestäni tollanen pakollinen loma on paikallaan tollasen tapauksen jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

"No, onneksi työn raskaus näkyy tilinauhassa "

ja maksa-arvoissa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Sen verran voin kertoilla tähän et isäni on junakuski ja hän ajoi erään ihmisen päälle noin vuosi sitten. Kyseessä oli itsemurha. Heti välittömästi pois junan puikoista ja korvaava kuski ajoi junan perille. Kaksi viikkoa saikkua ja sillä ajalla oli tapauksen purkaminen. Työterkkarilla käyntejä ja psykologin jutusteluja. Käsittääkseni nämä olivat pakollisia.

Hän koki nämä tapaamiset ja jutustelut hyvinä ja tarpeellisina, vaikka onkin sellainen ihminen ettei ota kovin vähästä "itseensä". Mutta nämä ovatkin yksilöllisiä...

Mutta kuitenkin mielestäni tollanen pakollinen loma on paikallaan tollasen tapauksen jälkeen.

Niin ihmismielihän mielellään unohtaa ja työntää taakseen tällaiset kokemukset. Työssä törmään usein niihin sit ku vuosien jälkeen esim juuri tällaiset tapahtumat alkaa noustaa takas muistiin painajaisina ahdistuksena ym. Ne pitäisi ehdottomasti käsitellä heti. Ainakin yksi tapaaminen pitäisi mun mielestä olla pakkollinen halusi kuljettaja sitä tai ei. Kyseessä voi olla kuitenkin kuskin loppuelämän työkyky. Meinaan vaan ku yksi tossa sano että jokaisen oma asia hakeeko apua vai ei. Mun mielestä ei ole. Sit jos on malli et meillä toimitaan näin itsemurha kolarin jälkeen niin ei kukaan sitä edes kyseenalaista vaan on itsestään selvyys että se puretaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Meinaan vaan ku yksi tossa sano että jokaisen oma asia hakeeko apua vai ei. Mun mielestä ei ole.

Noin pari vuotta sitten lehdissä juttua kriisiapua saaneiden ihmisten tutkimuksesta. Tutkimuksen lopputulos oli se että on olemassa ihmistyyppejä joille pakollisesta kriisiavusta oli enemmän haittaa kuin hyötyä ja artikkelissa painotettiin ettei ketään pitäisi pakottaa vastoin tahtoaan kriisi-istuntoihin.

Tuon jälkeen en enää ole kantanut huonoa omaatuntoa vältellessäni näitä tilanteita...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Psykologisesta jälkipuinnista on kirjoitettu paljon ja monenlaisissa aviiseissa. V 2003 julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa oli käyty läpi 292 tutkimusta, joista vain 10 oli tehty tieteellisesti validilla tavalla. Totta on, että useimmissa korostetaan sitä, ettei ketään voi pakottaa näihin tilanteisiin. Silti uudemmissa tutkimuksissa on usein päädytty siihen, että nimenomaa ammattiauttajat hyötyvät tilanteen purusta ja vain hyvin harvoin katuvat osallistumistaan jälkeenpäin.

Amerikkalainen Mitchell lanseerasi alunperin työmuodon palolaitosten toiminnan avuksi ( nyk psykologian prof., aiemmin palomies), ja jenkeissä työn pääpaino on ammattiväen tukemisessa..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Silti uudemmissa tutkimuksissa on usein päädytty siihen, että nimenomaa ammattiauttajat hyötyvät tilanteen purusta ja vain hyvin harvoin katuvat osallistumistaan jälkeenpäin.

Aamun Keskisuomalaisessa on juttua kansainvälisestä mielenterveyssymposiumista otsikolla "Kriisien psykologinen jälkipuinti on osin turhaa"

Seuraavassa pari lainausta tekstistä:

"Kriisien jälkipuinti ei välttämättä auta uhreja, vaan osa voi jopa huonommin palattuaan vaikeisiin muistoihin ja tunteisiin ryhmäkeskusteluissa."

"Alkoholistien pitkät, analyyttiset terapiat kuuluvat puolestaan palveluihin, joista voisi luopua huonojen tai jopa negatiivisten hoitotulosten takia. Alkoholiriippuvaisten on tutkittu ahdistuvan sitä enemmän, mitä enemmän heidät laitetaan keskustelemaan ahdistavista kokemuksistaan.

Samantyyppisiä ovat havainnot perusteellisista onnettomuuksien ja muiden traumojen jälkipuinneista. Paluu tuskallisiin muistoihin jopa heikentää toipumista siihen verrattuna, ettei mitään jälkipuintia tarjota.

Professori Richard H. Rahe totesi, että Yhdysvalloissa on alettu suositella yhteisistuntojen sijaan yksilökohtaista jälkikäsittelyä.

€â€œ Edelleenkään ei tiedetä, missä kriiseissä jälkipuintia tarvitaan ja missä ei, ja miten se olisi viisainta hoitaa."

Maalaisjärjellä ajateltuna luulisi että olisi kaikille parasta jos kriisiavun kohde saisi itse päättää osallistumisestaan tai avun laistamisesta ilman painostusta.

Ammattiauttajien pitäisi tajuta että avun tarvitsijat eivät ole samasta muotista; se mikä jollekin on hyväksi, voi toiselle vain pahentaa traumaa.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan liitetiedostona ohessa.

teksti.txt

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

No terapioita on yhtä montaa lajia kuin on ihmisiäkin enkä minäkään lähtisi esim veturinkuljettajia laittamaan yhteisistuntoihin. Jokainen yksilöllisesti. MUtta totuus on se mitä työssäni usein olen havainnut että ihmisielii pyrkii unohtamaan mahdollisimman nopeasti. Se työntää pois mielestä. Jos et missään vaiheessa käy läpi tapahtumaan liittyviä tunteita saat oll varma että kuljetat niitä mukanasi loppu elämän. Ne ahdistavat tunteet sitoo paljon energiaa kun niitä yrittää pitää pois mielestä. Mitä nopeammin trauman käy läpi sen helpompaa on jatkaa eteen päin.

Toki ihminen voi jatkaa ja jättää käsittelemättä, mutta nää traumat tulee esille myöhemmmin masentuneisuutena, paniikkihäiriöinä, yleisenä ahdistuneisuutena, uni ongelmina ym ym tässäkin jokainen omalla tyylillään. Totuus on kuitenkin se että m inkä taakseen jättää sen edestään löytää niin kuin monen muunkin asian tässä maailmassa...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Jos et missään vaiheessa käy läpi tapahtumaan liittyviä tunteita saat oll varma että kuljetat niitä mukanasi loppu elämän. Ne ahdistavat tunteet sitoo paljon energiaa kun niitä yrittää pitää pois mielestä. Mitä nopeammin trauman käy läpi sen helpompaa on jatkaa eteen päin.

Totta, traumaattiset tilanteet pitää käydä läpi, mutta läpikäymiseen ei välttämättä tarvita avuksi ammattikuuntelijaa. Toiset vaan pähkäilee asiat omassa päässään valmiiksi ja juttelee enintään lähimpien ystävien kanssa ko. tapahtumasta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile
Totta, traumaattiset tilanteet pitää käydä läpi, mutta läpikäymiseen ei välttämättä tarvita avuksi ammattikuuntelijaa. Toiset vaan pähkäilee asiat omassa päässään valmiiksi ja juttelee enintään lähimpien ystävien kanssa ko. tapahtumasta.
Näin ollaan tehty rauhanturvapalveluksessa kautta aikain. Sauna toimii briiffing paikkana, jossa kavereiden kanssa saa puhua asiat valmiiksi. Toki ammattiapuakin on aina tarjolla.

Norjassa asia on taas toisin. Ammattiihmiset tulee paikan päälle, vaikka ei tarvisikaan. Esim. 2 viikkoa sitten, kun norjalainen sotilas kuoli Afganistanissa, niin Oslosta lähti porukat seuraavana päivänä Kabuliin tukemaan sotilaita.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Näin ollaan tehty rauhanturvapalveluksessa kautta aikain. Sauna toimii briiffing paikkana, jossa kavereiden kanssa saa puhua asiat valmiiksi.

Myös meidän miesvaltaisessa työyhteisössä tämä "saunailtametodi" on osoittautunut vuosien aikana toimivuutensa jos joitain isoja keissejä on pitänyt pääkopasta purkaa. Onkohan tämä tyyli parempi/soveliaampi nimenomaan juuri miessukupuolelle? Johtuvatkohan ristiriitaiset näkökannat siitä että naisauttajat yrittävät tarjota miehille sellaista apua jota itse kuvittelevat tarvitsevansa vastaavassa tilanteessa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile

Hieman off topicia, mutta tarina tosielämästä: Olin Norjan PV:n koulutuksessa muutama viikko sitten. Norjan PV psykologi piti meille luentoa debriifingistä ja stressinhallinnasta. Hän oli soittanut Suomen PV:n psykologille ja kysynyt kuinka me suomalaiset hoidamma asiat. Vastaus oli ollut " ettei mitään tuollaisia tarvita, meillä on sauna ja vodka". Arvatkaa kuin shokissa Norjan psykologi oli saamastaan vastauksesta suomalaiselta kolleegalta. Hän vielä kysyi meiltä, että olikohan se Helsingin kaveri ihan tosissaan. Piti vain todeta, että näinhän se on mennyt ja kyllä hän varmaan tosissaan oli.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Niin, debriefingin gurut ovat mainitsemani Jeffrey Mitchell, ent. palomies ja norjalainen Atle  Dyregrov, miehiä. Suomessa hyvin käytetetty kouluttaja on psykologi Lasse Nurmi, poliisien yliopettaja. Kaikki taatusti ovat katsellet asiaa hyvin miehisestä näkökulmasta ja tottuneet hoitamaan asioita miesporukoissa.

Ehkä enempi näkyy se, että menetelmää soveltaneet Suomessa ovat koulutukseltaan psykologeja, kritiikkiä tule lääkäriprofession taholta.Molempien perustelut ovat vakuuttavia: www.stakes.fi/finohta/impakti/  sisältää joskus 90-luvun lopussa käytyä keskustelua.

"Tieteessä vallitseva käsitys on subjektiivinen" on tosi lohduttava lause ( Sven Hernberg  epidemiologian kirjassaan)

Muuten voisiko tämä suomalainen mentaliteetti asioiden hoidossa olla jotenkin kytköksissä korkeiden itsemurhalukujen kanssa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Muuten voisiko tämä suomalainen mentaliteetti asioiden hoidossa olla jotenkin kytköksissä korkeiden itsemurhalukujen kanssa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Koivu

JÄin miettimään et miten hyvin VR:llä on huomioitu tää kuskien psyykkinen hoito ... ;D

Ainakin stadissa HKL:n metrokuskit saa 2 viikkoa sairista ja sen jälkeen lisää jos siltä tuntuu.

Ai niin, oli minustakin hyvä ohjelma.

Tämä on vanha ketju, mutta vastaan kuitenkin, koska olin aikoinani HKL:n raitioliikenneyksikössä töissä. Siis raitiovaununkuljettajana. ;D Kertailen silloisia toimintaperiaatteita. Jos raitiovaununkuljettaja ajoi kuolonkolarin tms. rankan mällin, hänellä oli mahdollisuus debriefingiin psykologin kanssa. Sairauslomaa sai, jos halusi. Käytännössä tarjottiin ainakin debriefingiä, vaikka sitä ei olisi pyytänytkään. Muuten olisi ollut ajokammo uhkana.

Metropuolella säännöt olivat tiukempia, koska siellä ajetaan suuremmilla nopeuksilla ja massoilla. [br][br]Ylläoleva osuus viestistä on kirjoitettu: 19.02.08 - klo:16:26


Lisäyksenä vielä edelliseen metro-asiaan sellainen tieto, että eräs työterveyshuollon th oli jopa valmis menemään metron hyttiin työhön palaavan kuljettajan tueksi. Ensimmäiset kierrokset yliajon jälkeen olisivat saattaneet olla muutoin liian raskaita. Hyvää käytännön työtä th:lta. :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: meho

Mä olin itse elvyttelemässä kun auto ajoi ratikan alle muutama vuosi sitten. Olin silloin töissä kotihoidossa ja satuin kävelemään just ohi, kun rysähti ja kaikki oli muusina. Koska onnettomuus tapahtui työaikana, sain kriisiapua Helsingin kaupungin työterveyshuollon psykologilta. Kävin juttelemassa pari kertaa. Psykologi lähinnä kertoi kuinka auttaa ratikkakuskeja tuon tyyppisten onnettomuuksien jälkeen. Näkemässäni tapauksessa kävi autoilevalle pariskunnalle tosi huonosti ja ratikkakuski oli sokissa. Istui vaan ohjaamossa kalpeana, ei pystynyt liikkumaan tai puhumaan, vaikka fyysisesti hänelle ei mitään sattunut. Minä olin yltä päältä limassa ja veressä ja aloin oksentamaan heti kun ensihoitajat saapuivat paikalle. Tuli joku reaktio. Oli ihan hyvä kun pääsin heti sille psykologille. Ratikkakuski tais päästä samalle vastaanotolle, mutta sairaalan kautta. Häntä olen ajatellut monesti jälkeenpäin. Vaarallinen kone tuo ratikka jos niikseen tulee.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×