Kiinnostaako alanvaihto käytännössä?

[Vieras: hmmm]

19.7.2019 klo 19.27, byebyehoitoala kirjoitti:

Myyntityöhön rakennusalalle. Myynnin- ja markkinoinnin ala ollut pitkään mielessä ja löysin reitin, miten alalle pääsee ilman koulutusta taikka työkokemusta - onneksi! 

Toivottavasti ilman koulutusta ja työkokemusta oleva rakennusalan myyntityösi ei ole puhelimessa olevaa myyntityötä jossa asiakkaalle kerrotaan ensin olevan juuri sopivasti alueella....Puhelinmyyntityöt ovat kaikki vaikeita eikä myyjää helpota kun suurin osa lyö luurin jo heti korvaan tai kun kyseessä on provisiopalkkainen työ. Itse kokemusta myyntityöstä, piti olla peruspalkka + provisio, peruspalkka loppui 2 viikon jälkeen. Ennemmin pieni palkkainen työ kun provisiopalkkainen. Lehtiäkin on helpompi myydä kuin kalliita putkiremontteja...

[Vieras: Juuh]

4.8.2019 klo 07.26, Vieras: hmmm kirjoitti:

Toivottavasti ilman koulutusta ja työkokemusta oleva rakennusalan myyntityösi ei ole puhelimessa olevaa myyntityötä jossa asiakkaalle kerrotaan ensin olevan juuri sopivasti alueella....Puhelinmyyntityöt ovat kaikki vaikeita eikä myyjää helpota kun suurin osa lyö luurin jo heti korvaan tai kun kyseessä on provisiopalkkainen työ. Itse kokemusta myyntityöstä, piti olla peruspalkka + provisio, peruspalkka loppui 2 viikon jälkeen. Ennemmin pieni palkkainen työ kun provisiopalkkainen. Lehtiäkin on helpompi myydä kuin kalliita putkiremontteja...

Joo kyllä esim. jossain rakennustarvikeliikkeessä tms. olisi ihan  kannattavaa jos myyjällä olisi tietoa ko. alasta :D Mikään ei turhauta kuin mennä jonkun alan erikoisliikkeeseen eikä myyjä tiedä tuon taivaallista myymistään tuotteista :D 

[Vieras: Titi]

4.8.2019 klo 07.26, Vieras: hmmm kirjoitti:

Toivottavasti ilman koulutusta ja työkokemusta oleva rakennusalan myyntityösi ei ole puhelimessa olevaa myyntityötä jossa asiakkaalle kerrotaan ensin olevan juuri sopivasti alueella....Puhelinmyyntityöt ovat kaikki vaikeita eikä myyjää helpota kun suurin osa lyö luurin jo heti korvaan tai kun kyseessä on provisiopalkkainen työ. Itse kokemusta myyntityöstä, piti olla peruspalkka + provisio, peruspalkka loppui 2 viikon jälkeen. Ennemmin pieni palkkainen työ kun provisiopalkkainen. Lehtiäkin on helpompi myydä kuin kalliita putkiremontteja...

Paljon on paikkoja auki provisiopohjaisille myyjille, ihan syystä. Harvalla aikaa opiskella alaa ohessa kun ei saa myytyä mitään ja palkkaa ei saa. Käytännössä paras tapa vaihtaa alaa on aloittaa se työn ohessa, jotta ei tule nälkä ja saa laskut maksettua. Toiseksi näkee onko itsestä kyseiseen työhön. Ehkä voi koittaa tehdä toista vaikka 50%, mutta ihan tyhjän päälle en itse uskaltaisi heittäytyä varsinkin kun uusi ala johon ei kokemusta eikä koulutusta.

[Ghy]

22 tuntia sitten, Vieras: Titi kirjoitti:

Paljon on paikkoja auki provisiopohjaisille myyjille, ihan syystä. Harvalla aikaa opiskella alaa ohessa kun ei saa myytyä mitään ja palkkaa ei saa. Käytännössä paras tapa vaihtaa alaa on aloittaa se työn ohessa, jotta ei tule nälkä ja saa laskut maksettua. Toiseksi näkee onko itsestä kyseiseen työhön. Ehkä voi koittaa tehdä toista vaikka 50%, mutta ihan tyhjän päälle en itse uskaltaisi heittäytyä varsinkin kun uusi ala johon ei kokemusta eikä koulutusta.

Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan hoitajien juttuja ja tämä ketju oli heti kärjessä. Olen kirjoittanut palstalle muutaman viestin aikoinaan kun olin aivan burnoutin partaalla. Vaihdoin alaa provisiopohjaiseen myyntityöhön (ei verkostomarkkinointia) ensin 50% työajan ohella ja sitten jäin kokonaan "oikeista" töistä pois (multa edelleen kysytään usein koska palaan oikeisiin töihin).

 

Tienaan myyntityössä saman (tai jopa enemmän) vuodessa mitä sairaanhoitajana, teen osa-aikaista, saan itse päättää työaikani ja pidän lomaa noin 3kk vuodessa. 

 

Jos olet hyvä myyjä niin myynnin alalla voi todellakin tienata hyvin! Kävin muutaman vuoron kesällä tekemässä tutussa paikassa ja oli ihan mukavaa, mutta sanotaanko että ei tullut ikävä  

 

Tsemppiä kaikille alaa vaihtaville! 

[Vieras: Hmm...]

3 tuntia sitten, Ghy kirjoitti:

Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan hoitajien juttuja ja tämä ketju oli heti kärjessä. Olen kirjoittanut palstalle muutaman viestin aikoinaan kun olin aivan burnoutin partaalla. Vaihdoin alaa provisiopohjaiseen myyntityöhön (ei verkostomarkkinointia) ensin 50% työajan ohella ja sitten jäin kokonaan "oikeista" töistä pois (multa edelleen kysytään usein koska palaan oikeisiin töihin).

 

Tienaan myyntityössä saman (tai jopa enemmän) vuodessa mitä sairaanhoitajana, teen osa-aikaista, saan itse päättää työaikani ja pidän lomaa noin 3kk vuodessa. 

 

Jos olet hyvä myyjä niin myynnin alalla voi todellakin tienata hyvin! Kävin muutaman vuoron kesällä tekemässä tutussa paikassa ja oli ihan mukavaa, mutta sanotaanko että ei tullut ikävä  

 

Tsemppiä kaikille alaa vaihtaville! 

Hmm kiinnostavaa...oletko etämyyjänä/puhelinmyyjänä?

[Vieras: Ghy]

6 tuntia sitten, Vieras: Hmm... kirjoitti:

Hmm kiinnostavaa...oletko etämyyjänä/puhelinmyyjänä?

En ole, ihan suoraan kuluttajille myyn. Osa toki etänä, asiakkaat on aika uskollisia

Mutta ei myyntityökään kaikille sovi. Itsestä oma työ ei pääosin edes tunnu työltä.

[Vieras: Ghy]

En näköjään osannutkaan enää kirjautua sisälle

[byebyehoitoala]

Tänne onkin tullut mukavan paljon keskustelua! Nyt kun olen kuukauden ollut tässä kauheassa proviikka-myyntityössä, joka sisältää puhelimessa höpöttelyä näin alkuvaiheessa paljon, niin voisin listata mitä kuukaudessa on tapahtunut: 

• Tienasin ensimmäisen kuukauden aikana 500€ enemmän kuin hoitajana (lähtötasoni myyntityöhön nolla) 
• Olen saanut 3 palkankorotusta (koska toisin kuin hoitoalalla, palkka on neuvoteltavissa)
• Nukun yöni levollisesti, en tarvitse enää unilääkkeitä lainkaan
• Olen saanut sosiaalisen elämäni ja harrastukset takaisin
• En tarvitse enää päiväunia
• Olen iloinen ja onnellinen ja minulla on taas tavoitteita elämässä
• Olen jo edennyt urallani ja saanut uusia vastuualueita, koska minussa nähdään potentiaalia valtavasti 
• Minulle suunnitellaan jo uusia, vaativampia ja vastuullisempia työtehtäviä tulevaisuuteen

Suoramyynti on raaka ala - kaikki elää myynnillä. Mutta tässäkin keskustelussa tulleet "ei kannata lähteä mihinkään puhelinmyyntiin" ja "pieni palkka on parempi kuin proviikka" - ovat kyllä ihan höpöhöpöä, kun asenne on kohdillaan myyntityöhön. Ei kaduta pätkääkään, että lähdin hoitoalalta. Kyllä tässä pelastin mielenterveyteni ja elämäni. 

Ei siis tosiaankaan kannata takertua tässäkin keskusteluissa tulleisiin mielipiteisiin joissa proviikkapalkka haukutaan pystyyn, jos haaveilet alanvaihdosta, jossa on proviikkapalkka. Ei proviikkapalkka vaadi kuin uskoa itseensä.   

Terkuin aloittaja

Mainittakoon vielä erikseen, että tosiaan kaikki lisätehtävät ja vastuualueet mitä olen saanut, ovat nostaneet palkkaa. Mitään lisätyötä ei tehdä ilmaiseksi. Montako lisätehtävää hoitoalalla sain? Kymmeniä. Monestako sain lisää rahaa? En yhdestäkään. 

Muokattu syyskuun 4, 2019 - byebyehoitoala
lisätieto

[Vieras: Ai jai]

Ai jai tässä juuri yön valvoneena (en siis yövuorossa) mutta iltavuorosta aamuvuoroon rytmin vuoksi valvoneena tuo  kirjoituksesi piristi paljon. Eli kaikkien kritisoima puhelinmyyntityö ei siis ehkä olekaan huono vaihtoehto jos haluaa hoitoalalta pois ja ei tiedä/halua/ole mahiksia kouluttautua toiseen alaan koulun penkillä. 

Teetkö puhelinmyynti työtä kotoa käsin?

[byebyehoitoala]

15 tuntia sitten, Vieras: Ai jai kirjoitti:

Ai jai tässä juuri yön valvoneena (en siis yövuorossa) mutta iltavuorosta aamuvuoroon rytmin vuoksi valvoneena tuo  kirjoituksesi piristi paljon. Eli kaikkien kritisoima puhelinmyyntityö ei siis ehkä olekaan huono vaihtoehto jos haluaa hoitoalalta pois ja ei tiedä/halua/ole mahiksia kouluttautua toiseen alaan koulun penkillä. 

Teetkö puhelinmyynti työtä kotoa käsin?

Kiva kuulla!  Itse teen hommaa meidän toimistolla, koska työporukka on niin uskomattoman voimaannuttava ja pitää tekemisen fiiliksen yllä (fiilis-lajihan tämä on). Mutta tosiaan tätähän voisi kotoakin käsin tehdä. Puhelinmyynti/asiakashankinta on mukavaa, motivoivaa ja kannattavaa, kun löytyy rehellinen työpaikka jossa työntekijöistä välitetään. 

[byebyehoitoala]

Päivitystä aloittajan tarinaan. Heinäkuussa päätin hypätä hoitoalalta pois ja vaikka välillä on vaikeaa ollut, niin en ole hetkeäkään katunut. Syksyn jälkeen lopputulos on se, että sain päättää minne menen töihin ja 1.1.2020 aloitan markkinointitoimiston myyntipäällikkönä. 

Olen siis edennyt ihan hullua vauhtia ja ensi vuonna tuloni tulevat olemaan tuplat hoitajan palkkaan verrattuna. Ja teen 6h työpäivää 4pv viikossa. 

Kannatti. 

[kukkis.]

Voih....aaahhh....

Todellakin haluan pois hoitoalalta.

Mihin voisi mennä kun ikää 55 v?

Lisäksi asun syrjäseudulla.

Olen aivan loppu tähän työhön: palkkaan, arvostuksen puutteeseen, kiireeseen, välinputämättömään hoitotyöhön.

Olisin valmis jopa opiskelemaan, kun vain keksisi alan. Kaikille nuorille olen sanonut, että älkää vaan opiskelko hoitoalaa.

[Satu]

Tasan vuosi tuli juuri täyteen ihan muissa hommissa, tuntipalkka reilu 3€/h parempi, päivätyö, liukumat ja etätyömahdollisuus. 
 

Käyn esh:ssa heittämässä keikkaa ahneuttani, hoitamassa ’sieluani’ (ei se hoitaja minusta mihinkään ole hävinnyt vaikka nykypäivän hoitajan ammatin realiteettien takia alaa vaihdoin) ja pitämässä ammattitaitoa yllä. 
 

Ero omassa arjessa, jaksamisessa ja hyvinvoinnissa on kuin yö ja päivä, vaan ei sitä 3-vuoroa paahteessa vuodesta toiseen edes ajatellut että jotain muuta, helpompaa voisi olla olemassa...

[kukkis.]

Satu.....missä työskentelet?

Olisi ihana kuulla oikeita vaihtoehtoja mitä tehdä ja mihin mennä!

[Satu]

48 minuuttia sitten, kukkis. kirjoitti:

Satu.....missä työskentelet?

Olisi ihana kuulla oikeita vaihtoehtoja mitä tehdä ja mihin mennä!

Mulla on tausta vanhana nörttinä, harrastuneisuus on pitänyt ammattitaitoa yllä ja vuosi sitten tarjoutui vaihtoehto lähteä tekemään it-alan hommia; lähinnä käyttäjätukea, palvelinylläpitoa sekä yrityksen verkon hallintaa. Työnantaja maksaa esim. avoimen AMK:n kurssit ja 10% työajasta saan käyttää itseni kouluttamiseen. Työaika on tällä hetkellä reilu 100h/kk eli käyn sitten joitain keikkoja heittämässä hoitohommissa lisäksi. Hoitsun hommatkin maistuu ihan eri tavalla kun ei oo pakko painaa ja toisaalta saa valita missä keikkaa heittää.  Ihan heti en nää itseäni palaamassa takaisin hoitoalalle ja 3-vuorotyöhön, sen kyl oon oppinu täs vuosien saatossa etten koskaan sano enää ettei koskaan

[Torlohka]

Oh, itselläkin IT-tausta. Käväisin yhden ison firman teknisessä tuessa, mutta se ei ollut mulle... värkkäilen kotona sitten koneasioita ja mietin että näitähän sitä olis halunnu väsätä. No, onneks peruspätkäduunarina työ on... vaihtelevaa... taas vaihtuu talo takaisin mistä lähdin. Täytyypä suruun harjoittaa vähän distro-hoppingia

[Satu]

6 tuntia sitten, Torlohka kirjoitti:

Täytyypä suruun harjoittaa vähän distro-hoppingia

Kyllä tää on ainakin mulle aika optimaalista että saan kummankin työn yhdistää. Hoitsu-tausta on kyllä sit kasvattanut lehmän hermot ja kyvyn kommunikoida erilaiasten ihmisten kanssa myös tuolla it-puolella. Mä pääsin pienehköön 50 hengen firmaan sanotaanko et it- ja toimistotekniikan yleismies Jantuseksi mikä antaa laajan työkentän, esim. musta ei olis hakkaamaan koodia 8 tuntia päivässä vaan tykkään vaihtelevista työtehtävistä.

[Hoitsutar76]

En lähtisi ihan heti vaihtamaan alaa. Kovin monen alan työllisyytilanne on erittäin huono.

Tai jos on töitä niin ne on pätkissä. Esim kaupallinen ala, siellä on vielä huonompi palkka kuin hoitoalalla. Hoitoalla on lisäksi erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä töitä. Esim. ylitöitä ja keikkatöitä normaalin työn päälle, siis jos haluaa tienata.

Hoitoala on toki fyysisesti ja henkisesti raskas, mutta kyllä hoitoalalla on mahdollisuus päästä hyville liksoille lähi tai sairaanhoitajana jos on valmis tekemään töitä sen eteen.  Kaikille ala ei tietysti sovi ja silloin kannattaa katsoa jotain muita töitä.

[Sebucom60]

Hoitoala on tosiaan ainakin se ala jossa on töitä nyt sekä jatkossa.

 

[kukkis.]

Missä voi tehdä ylitöitä niin että saa ylityö korvauksen?.....Omassa työpaikassa ylityö korvataan tunti tunnista vapaana.

Ei kyllä paljon naurata 2300 kuukausipalkka sairaanhoitajana.

Monessa paikassa lähihoitajat saa saman.

[Cooh]

Enpäs sitten enää muistakaan millä tunnuksilla tänne olen joskus profiilin luonut, niin mennään näin.

Oma suhtautuminen hoitoalan töitä kohtaan on varsin kaksijakoinen. Itsehän hain opiskelemaan jo toista terveydenhuollon ammattia ennen kuin sain edes sairaanhoitajan paperit käteen. Olen jälkikäteen huomannut, että päätös ei ollut huono. Tein kuitenkin sairaanhoitajan keikkatöitä opiskeluaikana sekä pari vuotta toiseen ammattiin valmistumisen jälkeen, ennen kuin vaihdoin alaa lääketeollisuuden pariin.

Itselläni syyt vaihtaa alaa liittyivät ensisijaisesti huonoihin ammatillisiin kehittymismahdollisuuksiin. Sairaanhoitaja on vain sairaanhoitaja. Tehdyt työvuodet nostavat palkkaa KVTES:issä sovitun prosentti osuuden, turha neuvotella enempää. Suoritetut kolutukset tai tutkinnot eivät näy palkassa tai vastuussa esimerkiksi työtehtävien laajenemisena tai siinä, että voisit tehdä itsenäisempää työtä ja päätöksiä työssäsi. Uralla eteneminen ei ole lineaarista kuten monissa muissa ammateissa, joissa uuden alueen haltuunotto tekee sinusta asiantuntijan ja se on neuvotteluvaluuttaa kehityskeskusteluissa. Ehkä satuin vain sellaisiin työpaikkoihin, joissa hierarkia oli korkea ja "rivihoitajan" huomiot tai ehdotukset eivät kelvanneet lääkärille hoitostrategian suunnittelua varten. Erittäin harvoin koin tekeväni moniammatillista yhteistyötä, nuo harvat kerrat lähinnä muutamien tehopäivystäjien kanssa juhlapyhinä yövuoroissa.

Toissijainen syy oli psyykkinen ja emotionaalinen kuormitus, joka varmaankin johtui tuosta moniammatillisen yhteistyön ja toisen osaamisen arvostamisen puutteesta. Tiedän kyllä, että tuo kuormitus johtui osaksi vaativista, sekavista ja ilkeilevistä potilaista ja omaisista. Nykyään kun on ihan okei, että kun olet kipeä tai kriisissä voit loukata muita ihmisiä surutta, joko henkisesti tai fyysisesti. Monesti hoitajana joutuu myös ihmiskilveksi omaisten tyytymättömyydestä vaikka oikea kohde olisi hoidosta päättävä lääkäri, joka ei halua kuitenkaan olla "hankalien" omaisten kanssa tekemisissä. Tämä taitaa olla sitä huonoa informaation kulkua. Kun sitten päädyt keskustelemaan omaisten kanssa siitä miksi mihinkin ratkaisuun on (ehkä) päädytty, saatkin kuulla ylittäneesi valtuutesi ja astuneesi lääkärin tontille. Lääkäriä on kyllä jo viikon päivät informoitu omaisten kanssa keskustelusta, mutta asia ei ole edennyt samaa tahtia kuin potilaan tilanne. Todettakoon, että nykyään ihmisillä, varsinkin omaisilla, on huomattavia harhaluuloja siitä mihin tämän päivän lääketiede pystyy ja millaisia resursseja heidän mielestään tulisi käyttää vaikkapa 95-vuotiaan ihmisen elämän pitkittämiseen.

 

No mutta, olipas terapeuttista avautua ja sanoittaa näitä asioita jollain tapaa. Ilmeisesti olen vieläkin, 3 vuotta hoitoalalta lähtönikin jälkeen vielä katkera tuota järejestelmää kohtaan, koska tämä edelleenkin nostaa tunteet pintaan. Lähinnä harmituksen ja ärsyyntymisen.

Terveisin

Elämäänsä tällä hetkellä tyytyväinen KTM

[arsewiper]

Kyllä kiinnostaa käytännössäkin! Ensi keväänä olisi haku mielenkiintoiseen koulutukseen ihan toiselle alalle. Siihen aion hakea, ja olen jo aloittanut pääsykokeisiin valmistautumisen. Työkaverit kannustavat sote-alalle jatkamaan opintoja. Tiedän kyllä itsekin olevani melko hyvä hoitaja ja hoitotyö on minulle lähellä sydäntä. Melkeinpä kutsumus. Mutta järki sanoo että pälli ei tule kestämään eläkeikään asti tätä touhua, pakko keksiä jotain muuta vielä kun on mahdollisuus.

 

Minulle riittää tämä palkan pienuus ilman neuvottelumahdollisuutta, epäsäännölliset työajat surkeilla haittalisillä, huono johtaminen lähiesimiehen taholta, jatkuva säästäminen mm. työvälineistä, koronan tuomat asiat (ei kunnollisia suojavarusteita, ei vaarallisen työn lisää, joudutaan työntekijöiden kesken miettimään mm. asiakkaiden jakamiset ja muut työn järjestelemiset, työpareiksi haalitaan kenet vain saadaan jos vaan kädet toimii, ym. kyykytys ta:n ja yhteiskunnan taholta). Yritän siis päästä opiskelemaan tekniikkaa ammattikorkeakouluun. Luulisin että minulla on melko hyvät mahdollisuudet menestyä hakuprosessissa. Ja jos ei tekniikasta uusi ura avaudukaan, niin vaihtoehtojahan riittää. Hoitoalalle en kuitenkaan uhraa (mielen)terveyttäni enää. Teen mitä tahansa muuta mieluummin.

 

Olipa kiva kuulla toisten menestystarinoita! Näitä lisää

[mattikuha]

14.4.2020 klo 00.07, Cooh kirjoitti:

Enpäs sitten enää muistakaan millä tunnuksilla tänne olen joskus profiilin luonut, niin mennään näin.

Oma suhtautuminen hoitoalan töitä kohtaan on varsin kaksijakoinen. Itsehän hain opiskelemaan jo toista terveydenhuollon ammattia ennen kuin sain edes sairaanhoitajan paperit käteen. Olen jälkikäteen huomannut, että päätös ei ollut huono. Tein kuitenkin sairaanhoitajan keikkatöitä opiskeluaikana sekä pari vuotta toiseen ammattiin valmistumisen jälkeen, ennen kuin vaihdoin alaa lääketeollisuuden pariin.

Itselläni syyt vaihtaa alaa liittyivät ensisijaisesti huonoihin ammatillisiin kehittymismahdollisuuksiin. Sairaanhoitaja on vain sairaanhoitaja. Tehdyt työvuodet nostavat palkkaa KVTES:issä sovitun prosentti osuuden, turha neuvotella enempää. Suoritetut kolutukset tai tutkinnot eivät näy palkassa tai vastuussa esimerkiksi työtehtävien laajenemisena tai siinä, että voisit tehdä itsenäisempää työtä ja päätöksiä työssäsi. Uralla eteneminen ei ole lineaarista kuten monissa muissa ammateissa, joissa uuden alueen haltuunotto tekee sinusta asiantuntijan ja se on neuvotteluvaluuttaa kehityskeskusteluissa. Ehkä satuin vain sellaisiin työpaikkoihin, joissa hierarkia oli korkea ja "rivihoitajan" huomiot tai ehdotukset eivät kelvanneet lääkärille hoitostrategian suunnittelua varten. Erittäin harvoin koin tekeväni moniammatillista yhteistyötä, nuo harvat kerrat lähinnä muutamien tehopäivystäjien kanssa juhlapyhinä yövuoroissa.

Toissijainen syy oli psyykkinen ja emotionaalinen kuormitus, joka varmaankin johtui tuosta moniammatillisen yhteistyön ja toisen osaamisen arvostamisen puutteesta. Tiedän kyllä, että tuo kuormitus johtui osaksi vaativista, sekavista ja ilkeilevistä potilaista ja omaisista. Nykyään kun on ihan okei, että kun olet kipeä tai kriisissä voit loukata muita ihmisiä surutta, joko henkisesti tai fyysisesti. Monesti hoitajana joutuu myös ihmiskilveksi omaisten tyytymättömyydestä vaikka oikea kohde olisi hoidosta päättävä lääkäri, joka ei halua kuitenkaan olla "hankalien" omaisten kanssa tekemisissä. Tämä taitaa olla sitä huonoa informaation kulkua. Kun sitten päädyt keskustelemaan omaisten kanssa siitä miksi mihinkin ratkaisuun on (ehkä) päädytty, saatkin kuulla ylittäneesi valtuutesi ja astuneesi lääkärin tontille. Lääkäriä on kyllä jo viikon päivät informoitu omaisten kanssa keskustelusta, mutta asia ei ole edennyt samaa tahtia kuin potilaan tilanne. Todettakoon, että nykyään ihmisillä, varsinkin omaisilla, on huomattavia harhaluuloja siitä mihin tämän päivän lääketiede pystyy ja millaisia resursseja heidän mielestään tulisi käyttää vaikkapa 95-vuotiaan ihmisen elämän pitkittämiseen.

 

No mutta, olipas terapeuttista avautua ja sanoittaa näitä asioita jollain tapaa. Ilmeisesti olen vieläkin, 3 vuotta hoitoalalta lähtönikin jälkeen vielä katkera tuota järejestelmää kohtaan, koska tämä edelleenkin nostaa tunteet pintaan. Lähinnä harmituksen ja ärsyyntymisen.

Terveisin

Elämäänsä tällä hetkellä tyytyväinen KTM

Kiitos tarinastasi.  Omalla kohdalla alanvaihto tuli ajankohtaiseksi samoista syistä. Työssä ei voi edetä ja toiseksi oli hyvin tyytymätön palkkakehitykseen. Ammatti vaihtui minulle vakuutusten myyntiin.