Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Asswiper

Hoitokultturin muutoksesta

Recommended Posts

Asswiper

Kun menin aikanaan sairaanhoitajakouluun keväällä 2003, olin varautunut siihen, että edessä olisi sekä teoreettisesti, että käytännön osaamisen kannalta vaativ, ja ponnistuksia vaativa kolmen ja puolen vuoden rupeama. Tämä oletus toteutui kuitenkin vain puolittain. Jouduin kyllä koulutuksen aikana useiden muiden tavoin todella tiukille laajojen ja puutteellisesti ohjeellistettujen kirjallisten tuotosten kanssa. Sen sijaan, mitä pidemmälle koulutus eteni, sen vähemmän annettiin arvoa käytännön hoitotyön osaamiselle, ja siihen liittyvän välttämättömän teoriatiedon hallitsemiseen. Koulun kyllä pääsivät läpi nekin, jotka eivät osanneet edes infuusioletkustoja täyttää. Opinnäytetyön, ja muiden kirjallisten tuotosten edessä taas monet (itseni mukaan lukien) olivat todella kovan paikan edessä.

Nyt lähes kaksi vuotta valmiina hoitajana työskenneltyäni olen huomannut saman suuntauksen olevan valloillaan myös työelämän puolella. Monessa työyksikössä ollaan siinä tilanteessa, ettei varsinaiseen käytännön hoitotyöhön riitä tarpeeksi tekijöitä, kun henkilökunnalle korostetaan johtoportaan taholta kirjaamisen, ja ajan tasalla olevien hoitosuunnitelmien, ja hoito- ohjeiden tärkeyttä. Tässä ei sinänsä olisi tietenkään mitään pahaa, mutta nykyisillä resursseilla, työn huonolla organisoinnilla, on väkisinkin edessä se, että tämä kirjallisten tuotosten yliarvostus tapahtuu potilaiden saaman konkreettisen hoidon tason kustannuksella.

Ideaalimaailmassa tietysti olisi niin, että hyvä hoitotyön kirjaaminen ja käytännön hoitotyön toteutus tukisivat toisiaan. Muutoksia ajetaan kuitenkin läpi monessa paikassa liian nopeasti, ja ilman kriittistä arviointia niiden mahdollisista haittavaikutuksista. Suuri huolenaiheeni onkin se, että kirjallisiin töihin keskittyminen syö liikaa resursseja ”kenttätyöstä”. Olen itse joutunut usein tilanteisiin, jossa osastolla koko vuorossa oleva henkilökunta on niin kiireistä, ettei varsinaiseen potilaista huolehtimiseen ole kukaan ehtinyt keskittymään. Jos käveleviä, potentiaalisia kuntoutujia makuutetaan ilman syytä päiväkausia, ja laiminlyödään potilasturvallisuus, asentohoidot, ravitsemuksesta huolehtiminen, hygienia, sekä omatoimisuuteen kannustaminen, putoaa koko hoitotyöltä pohja pois. Näistä asioista ei tule johtoportaalta niin herkästi sanomista, kuin siitä jos havanhoito -ohje tai väliarvio ei ole päivitetty. Käytännön laiminlyönnit kun eivät näy paperilla, toisin kuin kirjallisten töiden puutteellisuudet.

Jatkuessaan tämä nykyinen kehitys tulee väistämättäkin johtamaan hoidon tason huonontumiseen, perustaitojen osaamisen romahtamiseen, ja täysin vääristyneeseen käsitykseen hoitotyön prioriteeteista. Hoitohenkilökunta on oppimistaidoiltaan varsin heterogeenista porukkaa, eikä voida olettaa, että kaikki pystyisivät omaksumaan uusia käytäntöjä hetkessä. Nykyisillä palkoilla hoitaja- aines tulee väkisinkin vielä heikentymään entisestään. Jos tähän yhdistetään nyt suuntauksena oleva kirjallisten tuotosten arvostus käytännön taitojen yli, liikutaan todella vaarallisilla vesillä. Työn vaativuuden tulee olla linjassa henkilöstön kapasiteetin kanssa. Jos kurkotetaan liian korkealla, tullaan ryminällä alas.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Puhut asiaa, näinhän se pitkälti käytännössä on. Kirjaaminen on nykyisessä hoitokulttuurissa, etenkin, kun kaikki nyt rakennetaan uusiksi sähköiseen muotoon, yhdenmukaistetaan standardeihin, valtakunnallisuuteen ja rakenteiseen malliin, yms...

Se mikä ennen oli hyvä renki, on nyt huono isäntä, helvetin huono!! Ja keskeneräisillä ohjelmistoilla. Jos et voi hoitaa kunnolla potilasta, on oikeusturvasi vaarannettu, jos et kirjaa täydellisesti, on oikeusturvasi vaarannettu...unohtamatta, mikä on koko homman ydin. Potilaan Hoito!! Liikaa on sivujuonteita nyt matkassa, potilaat kärsii, hoitajat kärsii, johto loistaa ISO-9000  plakaatin loisteessa?

Tule apuun...joku...TEO?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Puhut asiaa, näinhän se pitkälti käytännössä on. Kirjaaminen on nykyisessä hoitokulttuurissa, etenkin, kun kaikki nyt rakennetaan uusiksi sähköiseen muotoon, yhdenmukaistetaan standardeihin, valtakunnallisuuteen ja rakenteiseen malliin, yms...

Se mikä ennen oli hyvä renki, on nyt huono isäntä, helvetin huono!!

Aivan joka paikassa tietotekniikka ei ole lisännyt hoitajien työmäärää. Väittäisin että avosairaanhoidon puolelle, esim. terveyskeskuksen poliklinikkalla on rutiinityöskentelyn (papereiden/laprojen/rtg-kuvien yms keräämisen) vähennyttyä hoitajien toimenkuva parantunut oleellisesti.

Mutta muuten olen samaa mieltä Asswiperin O-pässin kanssa; varsinkin vuodeosastoilla tuntuu kirjalliset työt lisääntyneen hurjasti efficoiden yms. myötä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Chine

Samaa mieltä aijemmin kirjoittaneiden kanssa.Tosin löytyy myös ohjelmia joilla päästään eroon kurvista ja papereista ja niiden selaalmisesta.Tällainen vaatii kuitenkin toimivia ohjelmia,eikä puolivillaisia kehitysvaiheessa olevia ohjelmistoja jotka eivät toimi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Hoidetaan paperia, ei potilasta...? Kieltämättä joskus kiinnitti huomiota, miten jotkut kiinnittävät huomiota kirjaamisen sanamuotoihin (kuumetta ei alenneta, vaan kuume alentuu, kun se on niin paljon kovasti potilaslähtöisempää), mutta se käytännön hoitaminen ja sen osaaminen... Ihan parhaita kirjaamisen sanankäänteiden vääntämisen esimerkkejä ja niistä noussutta meteliä en edes kuvaa, kun joku voi vetää herneen nenuun...

Kirjaaminen, sen osuvuus ja kuvaavuus on kieltämättä hyvin tärkeää, mutta jos sanois nätisti, niin hoitotyön teoriasta ja kirjaamisen oudoimmista muodoista on tullut uskontoja, eikä enää vain järjen kanssa käsiteltäviä asioita. Ismihallelujaata vain päälle. Rumasti en sano.*  ;D

No, näitä erilaisia ismejä on tullut nähtyä. Eräässä duunissa kovasti pomo vaati mm. asiakasryhmien kirkkaampaa segmentointia ja ties mitä. Ehkä joku tiesi, mitä se segmentointi käytännössä oli. Tietysti tulosta piti tehdä. Harmi vaan sen tuloksen tekemiseen vaan ei muistettu antaa välineitä.

Dilbert -sarjakuvat naurattivat pitkään erään duunin jälkeen. Varmaan siksi, etten osannut silloin enää itkeä... Jepjep, joskus terve järki, olennaiseen keskittyminen ja suhteellisuudentaju ovat aika kadonneita luonnonvaroja työpaikoilla.

* Pyydän anteeksi, jos loukkasin jonkun uskontoa. Tässä uskonnolla nyt tarkoitetaan vähän toisenlaista uskomista kuin tavallisesti rationaalisuuttakin sallivaa jumaluskontoa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jane

Todella hyvin kirjoitettu.

Minäkin kuvittelin kun aikoinaan lähihoitajanopinnot aloitin että luvassa on paljon käytännön harjoituksia. Tosiasiassa niitä oli todella vähän, ne muutamat pistoharjoitukset ja vuoteenpetaamiset.. siinä se. Loppu olikin sitten sitä teoriaa. Nyt suuntautumisopinnoissakaan käytäntöä ei ole ollut sitäkään mitä perusopinnoissa, sanotaan vaan että harjoittelujaksoilla sen oppii.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jarno

Minäkin kuvittelin kun aikoinaan lähihoitajanopinnot aloitin että luvassa on paljon käytännön harjoituksia. Tosiasiassa niitä oli todella vähän, ne muutamat pistoharjoitukset ja vuoteenpetaamiset.. siinä se. Loppu olikin sitten sitä teoriaa. Nyt suuntautumisopinnoissakaan käytäntöä ei ole ollut sitäkään mitä perusopinnoissa, sanotaan vaan että harjoittelujaksoilla sen oppii.

Turhaa niitä pistoharjoituksia ja vuoteenpetaamisia montaa kertaa koulussa harjoitella. Työelämässä/harjoittelussa ne on loppu elämä aikaa opetella. Teoriaa sen sijaan vähemmin tulee harrasteltua. Komppaan siis nykyistä systeemiä. Katetroinnin oppii apinakin kun riittävästi harjoittaa. Töissä sen sijaan apinalle ei välttämättä kukaan enää kerro teoriaa siitä, miksi jotain tehdään niin kuin tehdään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
yvonne

Hyvä kirjoitus! Ja täyttä asiaa. Kun kirjaamiseen kuluvaan aikaan lisätään kaikki ns. tutkimukset, koulutukset (toki välillä tärkeitäkin) ja luokitusten tekemiset milloin mistäkin asiasta, voi tosiaan pohtia, millä ajalla sitä meidän varsinaista hoitotyötä ehditään tekemään. Ja sekin, että tietokoneet ja ohjelmat tosiaan ovat auttamatta hitaita ja ohjelmat keskeneräisiä...atk-puolen ihmiset eivät uskoneet korviaan, kun kerran kellotettiin, paljonko aikaa kuluu pelkkään tietokoneen ja hoitosuunnitelman auki saamiseen.

Aika ei tosiaan riitä kaikkeen, mutta kuka siihen puuttuisi?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Käsittämättömän keskeneräisiä ATK systeemejä on otettu terveydenhuollossa käyttöön. Varsinkin ohjelmien sisäänajo on luokatonta. Pankeissa ja teollisuudessa ei moinen tulisi kuuloonkaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
trikki

Eläköön kehitys!

Potilaan tullessa: Tulotilannelomake täytetään koneelle, hoitosuunitelma avataan koneelle, Vaatteet ja arvoesineet luetteloidaan, ihon kunto tarkastetaan ja kirjataan koneelle, ravitsemustiedot kysytään ja kirjataan, hoitotyön yhteenveto aloitetaan, lääkitystiedot viedään koneelle.

Nyt vielä on tulossa hoitosuunnitelma, joka luodaan valmiista palikoista. Palikoita on satoja. Tämäkin kehityksen nimissä. Terveystiedot pitää arkistoida sähköisesti ja joskus pääsemme katsoman tietojamme kotitietokoneelta .

Näistä sadoista palikoista pitää valita juuri ne oikeat kyseiselle potilaalle. Kirjata ei voi ilman noita palikoita ja onhan hoitajilla tietenkin potilaan tullessa aikaa selata palikkaviidakko ja tehdä tulopäivänä kattava hoitosuunnitelma, jotta hoitotyönkirjaus onnistuisi....

Meillä se on HoiData-hanke, tulossa kaikille joskus...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
otto

Joka sairaalalla on oma Hoi-/data/palkki tai vastaava joka on muka tulossa kaikille.

Helvetinmoista ajan ja rahan haaskaamista. Palvelee vain tilastointia. Hoitoa ja kaikkea muuta ne vain haittaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
sh vm-70

Tosi hyvä kirjoitus!

Joo tätähän se on. Koulutuksesta sen verran, että itse valmistuin sh:ksi-92, koulussa vielä silloin harjoiteltiin ihan käytännössä ja toisillamme juuri niitä asioita, joita oli tarkoitus opetella harjoittelussa, eli ihan ummikkona ei menty harjoitteluun. Tämä päti myös teoriaan, kiireellä mentiin, että varmasti kaikki asiat tuli käytyä läpi ennen harjoittelua. Nykyiset oppilaat tulevat harjoittelujaksoon ilman alkeellisintakaan käsitystä, mitä kyseisessä paikassa edes tehdään, (ai käyttävätkö aikuisetkin vaippoja, tuumasi eräskin tyttö) saattavat olla, että ovat olleet esim. 2 vk koulussa ja sitten eka harjoittelu. Ei ole edes teoriassa käsitelty vielä mitä jaksolla olisi tarkoitus oppia...huoks...Arvioinnissa opettajalle on tärkeintä, että on käytetty hoitosuunnitelmaa.

Ja ne tietokoneohjelmat...on se vaan kiva, että pomot saavat hienot kaaviot palavereissa esiteltäviksi, mutta kuka ne potilaat tosiaankin hoitaa ja missä välissä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rokkihippipunkkari

Todella hyvin kirjoitettu.

Minäkin kuvittelin kun aikoinaan lähihoitajanopinnot aloitin että luvassa on paljon käytännön harjoituksia. Tosiasiassa niitä oli todella vähän, ne muutamat pistoharjoitukset ja vuoteenpetaamiset.. siinä se. Loppu olikin sitten sitä teoriaa. Nyt suuntautumisopinnoissakaan käytäntöä ei ole ollut sitäkään mitä perusopinnoissa, sanotaan vaan että harjoittelujaksoilla sen oppii.

Meillä oli aikuiskoulutuksessa oleva sh-opiskelija, joka im-injektiota hänelle opastaessani kertoi, ettei sitä oltu koulussa opetettu, pisteli ensimmäisiä kertoja meillä, ja valmitumiseen aikaa 1½ vuotta. Samoin kanyylin laitossa. Kuitenkin hänen oli näitä(kin) taitoja tarkoitus opiskella meillä. Ja me kun purnattiin jo kymmenen vuotta sitten liian vähäistä käytännönopetuksen määrää...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: pälli

Käsittämättömän keskeneräisiä ATK systeemejä on otettu terveydenhuollossa käyttöön. Varsinkin ohjelmien sisäänajo on luokatonta. Pankeissa ja teollisuudessa ei moinen tulisi kuuloonkaan.

OT. En menisi pankeista vannomaan.

ja itseasiaan. Kirjaaminen on tärkeätä, mutta en ymmärrä, miksi Suomessa on joka puolella eri ohjelmisto käytössä. Varsinkin, kun nämä ohjelmistot eivät ole yhteensopivia. Olisi todella käytännöllistä, jos mistä vaan Suomesta, pystyisi käsittelemään kenen tahansa tietoja. Mielestäni tästä olisi paljon hyötyä esimerkiksi matkalaisia hoidettaessa (akuutti). Näkisi suoraan potilashistoriaan, lääkehistorian jne.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Cardina

Kirjaaminen on tärkeätä, mutta en ymmärrä, miksi Suomessa on joka puolella eri ohjelmisto käytössä. Varsinkin, kun nämä ohjelmistot eivät ole yhteensopivia. Olisi todella käytännöllistä, jos mistä vaan Suomesta, pystyisi käsittelemään kenen tahansa tietoja. Mielestäni tästä olisi paljon hyötyä esimerkiksi matkalaisia hoidettaessa (akuutti). Näkisi suoraan potilashistoriaan, lääkehistorian jne.

Niimpä... tälläkin asialla on omat historialliset taustansa. Silloin, kun ATK-ohjelmat potilaskirjaamiseen tulivat 80-90-luvun vaihteessa, niin rinnalla oli aina myös paperit. Silloin ei vielä osattu edes unelmoida siitä, että jokaikisessä terveydenhuollon yksikössä olisi tietokoneet. Toiminta oli lähinnä oman sairaalan sisäistä, ja hyvä jos tieto sielläkään aina kulki (kuka muistaa "putkipostit"?), niin kukaan ei pystynyt kuvittelemaan koko valtakunnan käsittävää systeemiä... Niimpä jokainen laitos otti siis käyttöön parhaimman/halvimman vaihtoehdon...

Hoidetaan paperia, ei potilasta...? Kieltämättä joskus kiinnitti huomiota, miten jotkut kiinnittävät huomiota kirjaamisen sanamuotoihin (kuumetta ei alenneta, vaan kuume alentuu, kun se on niin paljon kovasti potilaslähtöisempää), mutta se käytännön hoitaminen ja sen osaaminen... Ihan parhaita kirjaamisen sanankäänteiden vääntämisen esimerkkejä ja niistä noussutta meteliä en edes kuvaa, kun joku voi vetää herneen nenuun...

Laiha lohdutus, mutta näin on tapahtunut myös muissa organisaatioissa... Niin paljon paperinpläräystä, rekisteröintiä ATK:lle ja erilaisten lomakkeiden täyttämistä, johon joku muu tuo ensin koostetun taulukon jne. jne. Ihan loputon suo. Välillä mietin, että voi, h.lv.tt., olenko sihteeri vai mikä on päätyöni? En ole koskaa sihteeriksi opiskellut enkä siis myöskään siihen ammattiin halunnut joten... ja "asiakkaiden" puolelta tulee paineita, sillä TYÖaikaa pitäisi heillekin riittää...

Pitäisköhän ruveta lampaankasvattajaksi? Mutta pelkään, että aikamoisia paperinpyörityksiä hekin joutuvat läpikäymään?

Itse muuten hoitotyössä kyllä priorisoin aina kiireisissä vuoroissa niin, että ensin hoidan potilaita, että pysyvät hengissä ja sitten kirjaan välttämättömimmät asiat, jotka ei jo jostain muusta dokumentista ilmene. Mutta kyllä oh on sanonut, että "se, mitä ei ole kirjattu - sitä ei ole tehty"... kulunut fraasi, joka ei edes pidä paikkaansa...  angry.png

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Cardina

"Vähän" OT. Mikä ei ole kirjattu ei ole tehty. Ainakin Copterlinen tapauksessa tästä väännetään kohta kovasti.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/08/685976

"- Copterlinen huolto on toiminut täysin valmistajan ja viranomaisten ohjeiden mukaisesti. Kyse on siitä, että dokumentoinnissa on puutteita"

No, vähän...  :nauraa:. Ihmisten kanssa tehtävässä työssä on paljon eettisiä ristiriitatilanteita ja hiljaista tietoa, koska sitä tehdään myös omalla persoonalla ja siihen vaikuttaa myös se toinen osapuoli ja hänen historiansa, kykynsä kommunikoida jne. jne. Kyllä kaikki hoitoalalla olevan tietävätkin...

Koneet on koneita. En minäkään autonhuollossa maksa "hiljaisesta tiedosta", kyllä se pitää ihan konkreettisesti näkyä, mitä on tehty  ;D  Ja kaupassa maksan tuotteista, jotka on dokumentoitu kuittiin. Tietysti en pistä yhtään hanttiin, jos palveluammatissa olevat myös käyttäytyvät ystävällisesti heiltä palveluja ostaessa - siitäkin huolimatta, ettei sitä ole mihinkään kirjattu... Mutta joku liukuhihnan koneenkasaaja, ei sen tartte tehdä muuta kuin se, mikä on kirjattu/dokumentoitu.

Vaikka jokaikisessä kirjaamiskoulutuksessa ja -seminaarissa, jossa olen ollut, toitotetaan tota ko fraasia, niin on se myös vähän pelottava merkki hoitotyön kulttuurista... ja sitä liippaa läheltä tuotteistaminen = kaikki on mustaa valkoisella ja sanoin ilmaistavissa...ihan niinkuin kaiken hoitotyössä voisi tuotteistaa ja hinnoitella ja sitten kilpailuttaa... ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.