Jump to content
MAINOS

Miten suhtautuisitte hylättyä harjoitteluaan uusimaan tulevaan sh-opiskelijaan?


Vieras: Eleonora

Recommended Posts

Tunti sitten, Vieras: Eleonora kirjoitti:

Toki mietin sitäkin, että kaksi vuotta takana on tavallaan paljon, yli puolivälin. Ja siksi tuntuisi aika tyhmältä jättää kesken nyt. Toisaalta minulla on nyt sattumalta toinen opiskelupaikka varalla, siis siten vaihtoehtoja olisi.

Ongelmahan on myös, että tällä hetkellä minulla ei siis ole edes uutta harkkapaikkaa tiedossa, ja paikan saaminen on epävarmaa. Lisästressin aihe sekin.

Kannattaa ihan rehdisti soittaa jatkopaikkaan osastonhoitajalle,kertoa tilanne. Todennäköisesti pääsee tarkkaan, ennen kuin syksyn ekat opiskelijat tulee. Tsemppiä vaan!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Hei! Jos koet alalle edelleen haluavasi niin UUDELLEEN VAAN. Itselläni ollut useitakin "reputtaneita" harjoittelemassa ja kolmen kymmenen vuoden aikana vain yksi ei ollut "kasvanut" tehtäväänsä - useimpien kohdalla olen joutunut ihmettelemään, minkä vuoksi on reputettu alunpitäen!? Lopputulemana arvelen että syy on ollut meissä ohjaajissa/ organisaatiossa 😊💉

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Suhtautuisin avoimin mielin. Ohjaajana pitäisin opettajan ja opiskelijan kanssa palavereita, että tavoitteisiin päästäisiin. 

Uskon, että harkka voi jäädä monen monetuisen syyn takia puolitiehen. En usko, että opiskelija olisi kuitenkaan osaamaton jo silläkin perusteella, että opinnot on kuitenkin olleet ilmeisen hyvin vauhdissa. Ihmisiä tässä ollaan kaikki.

 

Mulla on myös takana yksi naaman perusteella arvioitu harkka. En halua alentua silloisen ohjaajanani tasolle nyt, kun itse ohjaan opiskelijoita.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Et nyt jätä koulua kesken yhden harjoittelun vuoksi.

Muutama viikko elämästä kun saat tutkintotodistuksen loppuelämäksi.

On onnettomia työyhteisöjä ja ohjaajia.Eikä sun tarvii kertoa kenellekkään mitään.Et ole tilivelvollinen harjoitteluistasi kenellekkään.

Mieti missä tarviit lisää ohjausta ja paljon tsemppiä 🌞👍

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Palo puolen jermu

En ottaisi mitenkään vakavasti hylkyä. Työelämän harjoittelu arvioijat eivät kovinkaan usein ole arvioinnin ammattilaisia. Lisäksi olen sivusta nähnyt tapauksia, joissa arvioitsis ei kykene objektiiviseen arvioon harjoittelijasta.

Tsemppiä ja parempaa onnea seuraavaan harjoitteluun. Muista mennä eri paikkaan kuin viimeksi.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Minulla vaan tuntuu nyt olevan kauhean korkea kynnys siihen uuteen harjoitteluun. Tavallaan pelottaa, että mitä jos käy sama kuin viimeksi. Mietin myös, miten suorittaisin harjoittelun uudelleen ilman, että kukaan saisi tietää asiasta. Siis esimerkiksi perheeni, joka ei edes tiedä, miten edellisessä harjoittelussa kävi. He siis luulevat, että pääsin edellisestä harjoittelusta läpi ja että opiskelut sujuu ihan hyvin. Niin no, toki muuten sujuukin, tätä yhtä harkkaa lukuunottamatta. Alunperin he siis olettivat harkan jälkeen, että pääsin läpi ja kaikki sujui silleen hyvin. En sitten kehdannut kertoa totuutta. Nyt olen salannut asiaa niin kauan, että vielä vähemmän kehtaisin kertoa totuutta. Hylkäämisestä tietää siis vain tähän harkkaan liittyneet ihmiset, koulun henkilökunnastakin vain muutama, samoin kavereista muutama.

Olen viime talven, kevään ja nyt kesän aikana todella paljon pohtinut tulevaisuutta, itsetuntoni on toisinaan ollut ihan nollassa ja joinain hetkinä on tuntunut, että mitä järkeä koko hommassa on. Aluksi kun tämä juttu oli vielä melko tuore, yritin vain työntää koko asiaa pois mielestäni ja olla ajattelematta sitä. Joululomalla ollessani perheeni luona muistan ensimmäisen kerran ahdistuksen tunteen, mikä tuntui fyysisenä. Heräsin yöllä johonkin painajaiseen, heräsin omaan itkuuni. Kun nousin ylös, rinnassa ja kurkussa tuntui inhottavalta ja syke oli todella nopea, olo tuntui hikiseltä, tuntui etten saanut henkeä ja pelkäsin, että pyörryn varmaan kohta. Yritin juoda vettä, hengittää viileää ulkoilmaa ikkunasta, mutta tämä olo jatkui todella kauan. Koko sen ajan pelkäsin, että pyörryn tai kuolen. Vähitellen olo alkoi helpottaa, mutta kokonaisuudessaan valvoin varmaan tunnin. Näitä samanlaisia tuli vielä muutama joitain päiviä ja viikkoja myöhemmin.

Tammikuussa varasin ajan kuraattorille, missä kerroin noista jutuista. Se käynti helpotti kyllä, tuntui helpottavalta puhua. Keväällä noita samanlaisia fyysisiä ahdistuskohtauksia ei enää tullut, helmi- maaliskuu meni tosi hyvin. Tämän jälkeen, joskus huhtikuussa, sen sijaan psyykkinen ahdistus alkoi tuntua pahemmalta. Olin pettynyt, jos kaikki kurssit ei menneet hyvin tai täydellisesti, jos sain numeroksi alle 4 tai 5. Samoin katsoessa vanhoja opintosuorituksia alkoi ahdistaa kaikki noita huonommat numerot. Moitin itseäni kaikesta, ahdistus purkautui myös syömiseen. Syömisen kontrollointi tuntui kaikista helpoimmalta, koska siihen ei voinut vaikuttaa kukaan muu kuin minä. En siis mitenkään superankarasti kontrolloinut syömisiäni, karsin vaan ns. turhia ruokia pois, kuten välipala ja karkkipäivät. Kesäkuun alussa havahduin siihen, että mahduin yhtäkkiä numeroa tai kahta pienempiin kokoihin kuin aikaisemmin. No, eihän se minua haitannut. Myös liikunta auttoi ahdistukseen ainakin hetkeksi. Olen lenkkeillyt ja uinut koko kesän. Töihin hain loppukeväästä ja alkukesästä, mutta se jäi, koska en tietenkään kehdannut kertoa, miten olin pärjännyt harkoissa, vastasin vaan välttelevästi, että tämä yksi harkka nyt vielä puuttuu. Kesän olen elänyt säästöillä. Tuntuu, että kaikki stressaa. Opiskelut alkaisi uudelleen noin kuukauden kuluttua. Tiedän, että opiskelujen jättäminen olisi tässä vaiheessa typerää, koska ne on kuitenkin yli puolivälin. Mutta kun tiedän, mitä kaikkea syksyllä odottaa, opinnäytetyön aloittaminen, hylätyn harkan uudelleen suorittaminen, uusien harkkojen suorittamiset ja viimeisen puolen vuoden kurssien valinnat, niin mietin, pärjäisinkö oikeasti.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: elämäonelämää

Kuka muu siitä hylättystä aiemmasta suorituksesta tietäis muu ku sinä ja koulu.

 

HEI CAMOON IHMISET OIKEESTI. Mitä tämmösiä asioita kannattaa stressata. Maailmassa on oikeitakin murheita, kuten vaikka jos sairastut.

Siitä vaan harjoitteluun. Ketään ei kiinnosta, oliko jollakin hylätty.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Nojustjoo
6 minuuttia sitten, Vieras: elämäonelämää kirjoitti:

Kuka muu siitä hylättystä aiemmasta suorituksesta tietäis muu ku sinä ja koulu.

 

HEI CAMOON IHMISET OIKEESTI. Mitä tämmösiä asioita kannattaa stressata. Maailmassa on oikeitakin murheita, kuten vaikka jos sairastut.

Siitä vaan harjoitteluun. Ketään ei kiinnosta, oliko jollakin hylätty.

Minusta on hassua sanoa, että maailmassa on "oikeitakin" murheita, koska ihmisten ongelmien vertailu on täysin turhaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Arielneito

Ite mieluummin eroaisin koulusta kuin kävisin harkan uudelleen. Eihän palkatonta harkkaa voi pakottaa käymään uudestaan, ei ne opiskelijat mitään ilmaista työvoimaa ole.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

13 tuntia sitten, Vieras: kiinnostunut kirjoitti:

EleoNoora haluatko kertoa mikä oli harjoittelun hylkäämisen syy ?

Ei ollut mitään yhtä selkeää syytä, kuten vaikka poissaolot tai muu sellainen syy.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Omassa opiskelututtupiirissä ne hylätyt harjoittelut eivät ole mitään poikkeuksellisia ihmeellisyyksiä, vaan tiedän useamman samaan aikaan opiskelleen, joilta on hylätty harjoittelu tai jotka ovat keskeyttäneet, kun hylkäys on tullut todennäköiseksi.

 

Suurimman osan kohdalla kyse ei ole ollut mistään perustavanlaatuisesta ongelmasta, vaan hylsyjä on tullut poissaolojen lisäksi ihan ymmärrettävästi, kun opiskelijat ovat ahnehtineet liian vaativiin paikkoihin liian aikaisin ja eivät sitten ole pärjänneet. Ei niissä ole sen kummallisempaa ollut, lisää harjoitusta sen hetkiselle taitotasolle sopivammassa paikassa, jotta osaaminen pääsee kehittymään. Hyviä hoitajia jonkun harkan kerranneistakin on tullut. Ihan yksittäinen tapaus on, jossa hylsyn syy oli niin pysyväisluontoinen, että toivottavasti ei sairaanhoitajaksi valmistu.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Muuten, juuri syksyn lukujärjestyksiä selatessa tajusin, että en voikaan osallistua lokakuun alussa alkavalle kurssille, koska osallistumisen edellytyksenä vaadittiin erään aiemman kurssin teorian sekä harjoittelun suorittamista. Ja siis juuri tuo kyseinen harjoittelu puuttuu. Tosi kiva.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

2 tuntia sitten, Vieras: Eleonora kirjoitti:

Muuten, juuri syksyn lukujärjestyksiä selatessa tajusin, että en voikaan osallistua lokakuun alussa alkavalle kurssille, koska osallistumisen edellytyksenä vaadittiin erään aiemman kurssin teorian sekä harjoittelun suorittamista. Ja siis juuri tuo kyseinen harjoittelu puuttuu. Tosi kiva.

Kyllä noita kursseja voi suorittaa eri järjestyksessä. Harjoitteluja voi myös.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Pitkän päivätyön tehnyt

Riippuu täysin mikä on sun asenne harjoittelua ja ammattia kohtaan? Jos on vaikeaa, hankalaa tai ikävää, voi olla hyvä hakeutua muihin duuneihin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Damdididam
Tunti sitten, Vieras: Pitkän päivätyön tehnyt kirjoitti:

Riippuu täysin mikä on sun asenne harjoittelua ja ammattia kohtaan? Jos on vaikeaa, hankalaa tai ikävää, voi olla hyvä hakeutua muihin duuneihin.

Minä opiskelen sairaanhoitajaksi kanssa ja pakko sanoa että sairaanhoitajan työelämä lähinnä kuvottaa ja on ihan hanurista. En aio jäädä sairaanhoitajan hommia tekemään vaan lähden jatkamaan opiskelua. Joo jep, on ihan hyvä hakeutua muihin duuneihin. Monessa sh työssä ilmapiiri ihan paskaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

16.7.2019 klo 15.16, Vieras: HoitsuTre kirjoitti:

Olen ollut ohjaajana opiskelijalle, joka tuli uusimaan harjoitteluaan. Keskustelimme yhdessä läpi asiaa, asetimme jaksolle  tavoitteet ja tiiviisti kävimme harjoitteluajan läpi kaikkea; oppimisen kokemuksia, missä pitää tsempata yms. Lopputulos: hyvin harjoittelu meni läpi ja valmistui ajallaan hyvä sairaanhoitaja. Vaati extra panostusta ohjaukseen, mutta sen otin haasteena vastaan. Kehityin myös itse ohjaajana. Ohjaaminen kuuluu kuitenkin olennaisena osana työhömme. Syyt harjoittelujakson hylkäämiseen ovat yksilöllisiä. Mielestäni kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Etenkin ammattiin opiskellessaan. Kannattaa myös muistaa se tunne, kun itse opiskeluaikana kohtasi penseää suhtautumista opiskelijoihin. Se ei ole hyvä fiilis se. Tsemppiä opiskeluun ja harjoittelujaksoihin!

Loistava asenne, näin opiskelijaa kohdellaan! Jokainen voi epäonnistua monestakin syystä. Tämä ohjaaja on kultakimpale 🥰

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

No siis toisaalta, valehtelisin jos väittäisin, että tämä juttu ei olisi vaikuttanut mitenkään motivaatiooni. Huomasin talven ja kevään aikana miettiväni usein, onko jonkun kurssin suorittamisessa mitään järkeä, entä seuraavan kurssin.

Ehkä pahimpana mieleen on kuitenkin jäänyt harjoittelun loppumisen jälkeinen eka viikonloppu. Se siis loppui perjantaina ja edessä oli viikonloppu ennen arkea. Tuon viikonlopun aikana olin ihan yksin, tietämättä miten hylkääminen vaikuttaa muihin opintoihini ja niiden jatkamiseen. Sen viikonlopun aikana mietin opiskelun lopettamista, alan vaihtamista ja jopa muuttamista kokonaan pois Suomesta. Kotona oleminen tuntui niin ahdistavalta. En edes pystynyt syömään juuri mitään. Menin yksin kauas merenrantaan ja itkin siellä paskaa oloani.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Lähihoitaja

Itse meinasin saada harjottelusta hylyn henkilökemioiden takia. Ohjaava opettajani sai sen neuvoteltua H1:ksi, kun hylylle ei ollut oikein perusteita. Näytöstä viereisellä osastolla sain 5:n ja valtavasti kehuja sekä kesätöitä. Eli henkilökemiat ja paikka voivat vaikuttaa paljonkin!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Ihmetteljä
8 minuuttia sitten, Vieras: Lähihoitaja kirjoitti:

Itse meinasin saada harjottelusta hylyn henkilökemioiden takia. Ohjaava opettajani sai sen neuvoteltua H1:ksi, kun hylylle ei ollut oikein perusteita. Näytöstä viereisellä osastolla sain 5:n ja valtavasti kehuja sekä kesätöitä. Eli henkilökemiat ja paikka voivat vaikuttaa paljonkin!

Miten hylkyä voi edes esittää, jos ei kerran ole mitään perusteita?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Luo tunnus tai kirjaudu sisään kommentoidaksesi

Vain jäsenet voivat kommentoida

Luo tunnus

Rekisteröi tunnus yhteisöömme. Se on helppoa!

Rekisteröi uusi tunnus

Kirjaudu sisään

Onko sinulla jo tunnus?

Kirjaudu sisään
×
×
  • Luo uusi...