Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Jackie

Omat voimavarat hoitotyössä

Recommended Posts

Jackie

Millaisia voimavaroja teillä on hoitotyössä, jotta jaksatte puurtaa raskaassa työssä päivästä toiseen?

Olisi mukava kuulla mielipiteitänne.

Itselläni kaikki voimat tuntuvat lähtevän kotoa, eli kun kotona ja perheen kanssa on kaikki hyvin, niin töissä jaksaa paremmin :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Rhinaldo

- Mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihon, voi toivoa 1-2 vuoroa/vko aamuiksi jolloin voi harrastaa säännöllisesti

- Perhe, koti, ystävät, harrastukset

- Pyrin säästämään energiaa myös työpäivän jälkeen käytettäväksi. Joskus se vaatii "vaatimattomampaa" hoitamista, aina se ei onnistu

- Olemalla uudistus myönteinen töissä, melkein kaikkea kannattaa ainakin kokeilla jonkin aikaa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: meho

Mulla on suht terveelliset elämäntavat ja asiat kotona kunnossa, vaikka neljänkympin kriisi pukkaa päälle. Omasta henkisestä hyvinvoinnista kun huolehtii niin jaksaa mitä vaan.

Lisäys: Yksinäisyydestä saa voimaa. Mun on pakko saada olla välillä ihan ypöyksin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

- Töiden tekeminen ts. töihin meneminen vain kun huvittaa  :)

- Potilaat on pääasiassa hyviä tyyppejä.

- Lukeminen, nukkuminen, rentoutuminen kotona.

- Töissä huumori ja yhteishenki, tilataan pizzaa jne

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tuplalähis

Kaverit ja harrastukset, työkaverit ja hyvä ilmapiiri töissä (kuten edellakin mainittiin) sekä asukkailta saatu kiitos -> joko sanallinen tai hymy/onnellinen hyvänolon nauru  :D. Työskentelen kehitysvammapuolella jossa pääasiassa syvästi kehitysvammaisia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Kaiken ammatillisuuden ja empaattisuuden lisäksi ripaus itsepäisyyttä, itsenäisyyttä, työn omaehtoista ratinalisointia ja typerien määräysten uhmaamista auttaa  jaksamaan töissä.. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

Työt työnä, niitä ei kotiin raahata, vaikka meinais tullakin ajatuksissa, katkaistaan viimeistään siinä kotomatkalla. Työ on se juttu, mistä saa toimeentulon, että voi viettää sitten järkeviä/vähemmän järkeviä juttujaan elämässään...niistä voi sitten (halutessaan) käyttää voimavaraprosentteja työhönsä sopivaksi katsomansa määrän. :D

Potilaita tulee, potilaita menee...oma elämä se kuitenkin tärkein on.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kiiwi

Hyvät työkaverit ja hyvä työilmapiiri.  Se että oma elämä on kunnossa , kun kotona on hyvä mieli niin kyllä sitä töissä jaksaa mitä vain  :D Tärkeää on myös huumori työpaikalla, ja tosiaan tuo että se on vain työtä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: meho

Hei mä luulin, että tässä kysyttiin minkälaisia voimavaroja on yksityiselämässä, että jaksaa töissä. En älynnyt, että piti kertoa mikä työssä antaa voimaa. Siihen vastaisin, että hyvät työkaverit, huumori ja ammattitaito.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
eh-neito

Töissä: hyvät ja läheiset työkaverit, huumori, rento ilmapiiri. Myös työn haasteellisuus antaa potkua ja intoa omalla tavallaan kun ei hommaan pääse turtumaan.

Vapaalla: Ettei työasioita raahaa mukanaan kotiin, ystävät, kaupunkielämä ja ihmisten ilmoilla oleminen, akkujen lataaminen / oma aika, liikunta.

Olen huomannut olevani päättäväisempi ja/tai "ronskimpi" töissä kuin vapaalla. Sekin auttaa jaksamaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Samsonite

Työn puolell auttaa jaksamaan:Uudet kokemukset ( viime aikoina mm. kranaattikonekivääri...  :o ), iloiset ja avuliaat ja rrrrautaisen ammattitaitoiset työtoverit. Suhteellisen motivoiva palkka. Koulutettavat, varsinkin nuo reippaisiin kriisinhallintatehtäviin lähtevät, terveisiä vaan maailman kriiisipesäkkeisiin...  :o

Kotona: Nelivuotias isin tyttö, omakotitalo (jota remontoidaan käteen jäävällä palkanosalla...) ja vaimo tietenkin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Regina

Työilmapiiri: kivat työkaverit, yhteinen huumori auttaa kummasti rankoissakin asioissa.

Tärkeää on oman elämän kannalta se, että pystyy vaikuttamaan työvuorolistoihin ja se että listat on tehty pitkälle tulevaisuuteen - nyt tehdään jo toukokuun listoja. Näin voi vuorotyöläinenkin suunnitella omia vapaapäiviään, tilata teatterilippuja ym.

Työn vastapainona elämä kotioloissa: tyttärien murrosiän ihanuutta (ai että on välillä ihana lähteä aamuvuoroon, herätä omassa rauhassa ennen muuta perhettä :)), välit puolisoon ja omiin ystäviin ja ennenkaikkea aikaa omille harrastuksille.

Kaikista näistä tekijöistä sopivissa annoksissa koostuu se oman elämän voimavara! Kun vaan aina muistaisi nauttia ihan tavallisistakin päivistä - välillä tuntuu että viikot toisensa perään rullaa kovalla kyydillä eteenpäin, pitäisi oikein pysähtyä ajattelemaan miten hyvin asiat itsellä ovat!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Tulossa vasta työmarkkinoille mutta mielessä on jotain tämän suuntaista:

-ei liiallista ahnetimista viikkotasolla työvuoroihin, keikkalaisena. Ei myöskään pitkiä vuoroja jatkuvalla syötöllä.

-parhaat paikat jääkööt, paskat paikat surutta listalta pois

-oven kun perässään sulkee, loppuu hoitaminen ajatustasolla

-hyvä ilmapiiri suotavaa

-kun hoitaa hommansa niin, että kehtaa peiliin katsoa, ei tarvitse sietää mitään paskottia keltään.

Tää on idealismiä raakileelta :).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kikkis

Varmasti suurena voimavarana on ihanat työkaverit töissä. Ja kotona rakastava mies :) Vapa-ajan harrastuksetkin on sellaisia, että ajatukset nollaantuu totaalisesti. Työjuttuja todellakin vältän kantamasta himaan, ikävä kyllä joskus jotkut jutut seuraa uniin asti. Lisätöitä en tee.

Nyt vaan tuntuu et ei jaksa. En mä tiedä mikä on.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Oinaspässi

...Vapa-ajan harrastuksetkin on sellaisia, että ajatukset nollaantuu totaalisesti...

Hyvä, naisistakin löytyy innokas kalastaja :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kikkis

...Vapa-ajan harrastuksetkin on sellaisia, että ajatukset nollaantuu totaalisesti...

Hyvä, naisistakin löytyy innokas kalastaja :)

Hehe, mä en oo kalassa käynyt aikoihin, mut voin lähteä jos joku ottaa mut mukaansa:D Lähinnä tollasta kuntoilua ja hikirääkkiä...joskus vaan ihan kävelyä metsässä (kyllä, Helsingistäkin löytyy rauhallisia metsiä) :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
fragile

Mulla taitaa olla mahdollisuuksien avoinna pitäminen. Tai siis, kun joku juttu alkaa tympiä niin kokeillaan jotain muuta ;D Vanhaan voi aina halutessaan palata, mutta maailma on mahdollisuuksia täynnä ja aina sieltä löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista  ;D

Ja työssä tietty tärkeetä on hyvä työilmapiiri ja huumori.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ketorin

- Hyvä yhteishenki töissä

- Rempseä huumori työkavereiden kesken

- Säännöllinen työrytmi (7 yötä, 7 vapaata)

- Kohtuullisen hyvät neuvotteluvälit johtajistoon, työvuorojen vaihto onnistuu tarvittaessa ja vapaata saa toivomallaan

  tavalla

- Kun ovi menee kiinni, jää työasiat oven sisäpuolelle

- Vapaa-ajasta nauttiminen, ei turhaa stressiä.

- Harrastukset, kesäisin tulee oleskeltua joko merellä tai muuten rannassa

- Hiivatin hyvät ystävät

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
puh

Töissä:

- mielenkiintoinen työpaikka, jatkuvaa uuden oppimista

- hyvä työporukka

- hurtti huumori

- uskallus pyytää apua ja neuvoja

Siviilissä:

- oma perhe, erityisesti mies joka parantaa toimimistaan kuin sika juoksuaan...  :D

- ihanat ystävät

- kiva koti, jonne on hyvä palata työpäivän jälkeen

- olut, viini ja siideri  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Luutuhkimo83

Mutta mitä sitten kun ei jaksa töissä? huh.gif Itse olen vanhustyössä lähihoitajana ja viimeisen puolen vuoden ajan olen ollu tosi kypsä työhöni ja viimeisen kuukauden ajan olen pinnistellyt itseni töihin kunnes 8pv:n työputken jälkeen eilen 19.2 aamuna meni hermot ja erään papan pesun jälkeen (ensin hän oli lyönyt nyrkillä ja potkinut ja huutanut) aloin vain itkemään väsymyksestä. Ja sitä itkuahan sitten riitti cry.png Lääkärissä käytyäni (olin ajan varannut viime viikolla, koska halusin puhua väsymyksestä) sain viikon sairasloman stressiperäiseen työuupumiseen. Hyvä kun sain siellä puhutuksi itkemisen ohella. Toi työyhteisö on ollut mukava ja siihen on ollut helppo päästä sisään. En vain tajua mikä ihme mulla on, kun en välitä työstäni yhtään. En ollut samanlainen hoitaja vuosi sitten kuin mitä nyt olen. Mitä on tapahtunut mulle vuodessa? Ja oikeastaan viimeinen kuukausi on ollut aivan syvältä. Kiinnostus töihin on nolla ja sen on huomannut myös käyttäytymisestä. Sitten siihen vielä 7-8 päivän työputkia, helvetti on valmis cry.png

Tuntuu, että olen niiiiiiin kyynistynyt ja vittuuntunut hoitaja enkä haluasi kenenkään saavan mun antamaa hoitoa. Lääkäri oli oikein mukava ja sanoi, ettei mun saa tuntea syyllisyyttä olostani ja uupumuksesta. Kertoi myös, että vois olla uupumus jo keskivaikeaa/vaikeaa depressiota. Ensi viikolla kontrollikäynti. Saa nähdä riittääkö muka toi viikon sairasloma :-. Itse tiedän, ettei todellakaan. Toivon mukaan myös se lääkäri tajuaa ettei viikon sairaslomasta ole hyötyä mulle lepoon.

Syitä tähän väsymiseen on monia:

-törkeä kiire (osa pitää huolen että tauolla istutaan, mutta joskus ei pääse edes kunnolla eväitä syömään kun ei viitsitä työyhteisössä huolehtia myös toisten tauoista. Yleensä tämä on onnistunut, mutta viime kuukausien aikana ei todellakaan)

-liika vastuu samoilla työntekijöillä (itse otan vastuuta kun kukaan muu ei sitä ota vaikka koulutuksen puolesta pitäisi)

-lääkäri ei kuuntele meidän sanomisia potilaista. Jos jotain sanomme, olemme hysteerisia perushoitajia. Näin lääkäri oli sanonut meidän nuorelle sairaanhoitajalle, ettei lähde perushoitajien hysteeriaan mukaan. Tiedän tasan tarkkaan,  että meillä on pätevää väkeä töissä ja hoitajat tietävät milloin jollain asukkaalla kaikki ei ole hyvin

-emme saa tukea osastonhoitajalta (siirtyi hallintotehtäviin) eikä oikein keltään muultakaan apua saada

-työntekijöinä on epäpäteviä hoitajia, joilla ei vastuuta lainkaan. Noh, sittenpä tietää kuka sen vastuun ottaa kun on ainoana lähihoitajana töissä ;)

-väkivaltaiset ja vastustelevat asukkaat

-heräilen yöllä miettimään miten seuraava työpäivä menee

-sama rutiini päivästä toiseen. Niiden samojen vanhusten huudot ja haukut, lyönnit ja potkut. Samat tappelut laitosapulaisten kanssa roska- ja pyykkisäkkien täytöstä ja vaatteiden kääntämisetä oikein päin. Jumaliste kun on niiiiiin perseestä koko touhu kun alkaa miettimäänki asiaa.

Olen huojentunut, että olen sairaslomalla. Töihinmeno ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei nappaa sitten yhtään, ei ole napannut pitkään aikaan. Mietin jo irtisanoutumista, sillä en oikein näe vaihtoehtoja saada sitä työmotivaatiota takaisin mikä mulla on ollut vuosi-puolitoista sitten. Arkielämässä on aina ne tavalliset rahahuolet eikä se parisuhde ole aina niin helppoa, mutta ihan kuin elämä olis. En niitä näe syyksi tälle ololle. Ja oikeasti toi, että alan itkemään töissä ei ole normaalia. Saatika että valvon öisin miettiä duunia.. Niin, ja ikää vain 24v..

Mulla ainakaan tällä hetkellä sitä vähäistäkään voimavaaraa ei ole. Pieni avautuminen, sorry.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Herkku

Töissä riittää, että tulen itseni kanssa toimeen (yötyön etu kun valvoo yksin).

Kotioloissa suurperhe pitää huolen siitä, että kotona ei työasioita ehdi miettiä, tosin en miettis vaikka ehtisinkin ;)

Neljän K:n periaatteen olen todennut varsin toimivaksi eli Kunnon Känni Kerran Kuussa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Naina

Mietin jo irtisanoutumista, sillä en oikein näe vaihtoehtoja saada sitä työmotivaatiota takaisin mikä mulla on ollut vuosi-puolitoista sitten.

Hyvin mietitty!

Sitä ennen, voimia ja rentouttavaa lomaa.

Käväseppä mollin sivuilla kun kerkiät ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Herkku

Jaksamista sulle Luutuhkimo83. Teit aivan oikein kun menit lääkärille puhumaan väsymyksestäsi, lepää ja kerää voimia äläkä mene töihin ennen kuin tunnet, että jaksat.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Luutuhkimo83

Mietin jo irtisanoutumista, sillä en oikein näe vaihtoehtoja saada sitä työmotivaatiota takaisin mikä mulla on ollut vuosi-puolitoista sitten.

Hyvin mietitty!

Sitä ennen, voimia ja rentouttavaa lomaa.

Käväseppä mollin sivuilla kun kerkiät ::)

Olen jo käynyt useaan otteeseen ja laittanut hakemuksia muuallekin. Sama kiirehän se on muuallakin, tiedän kyllä. Toi on vain niiin takapajuinen työpaikka, jossa ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa kun kukaan ei kuuntele. Jos jostain sanot, ei mitään vaikutusta mihinkään suuntaan. Niin turhauttavaa angry.png. Eilen juttelin mun kaverin kanssa, joka se nuori sh meidän osastolla, että olen ollut puheenaihe osastolla..  :- Mielenkiintoista.. No toisaalta on sama mitä ne puhuu, mutta eihän tää mulle mikään helppo paikka ole mennä lääkäriin valittamaan totaalista väsymystä. Minä, joka olen aina tarkka ja täsmällinen työssäni. Otan vastuuta ja teen hommani. Olenkin yht äkkiä aivan totaalisesti työkyvytön. Jotenki toivois, että olis mieluummin selkä paskana kuin että pään takia saikulla. Syyllisyys ja häpeä. Niitä kun ei tarvis tuntea, mutta niin vain tekee. cry.png

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: meho

Mietin jo irtisanoutumista, sillä en oikein näe vaihtoehtoja saada sitä työmotivaatiota takaisin mikä mulla on ollut vuosi-puolitoista sitten.

Hyvin mietitty!

Sitä ennen, voimia ja rentouttavaa lomaa.

Käväseppä mollin sivuilla kun kerkiät ::)

Olen jo käynyt useaan otteeseen ja laittanut hakemuksia muuallekin. Sama kiirehän se on muuallakin, tiedän kyllä. Toi on vain niiin takapajuinen työpaikka, jossa ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa kun kukaan ei kuuntele. Jos jostain sanot, ei mitään vaikutusta mihinkään suuntaan. Niin turhauttavaa angry.png. Eilen juttelin mun kaverin kanssa, joka se nuori sh meidän osastolla, että olen ollut puheenaihe osastolla..  :- Mielenkiintoista.. No toisaalta on sama mitä ne puhuu, mutta eihän tää mulle mikään helppo paikka ole mennä lääkäriin valittamaan totaalista väsymystä. Minä, joka olen aina tarkka ja täsmällinen työssäni. Otan vastuuta ja teen hommani. Olenkin yht äkkiä aivan totaalisesti työkyvytön. Jotenki toivois, että olis mieluummin selkä paskana kuin että pään takia saikulla. Syyllisyys ja häpeä. Niitä kun ei tarvis tuntea, mutta niin vain tekee. cry.png

Mulle on myös tiukkoja paikkoja sellaiset tilanteet, joissa tuntee ettei voi itse vaikuttaa omaan työhön. Olen joskus lukenut jonkun tutkimustuloksen työhyvinvoinnista missä todettiin, että tyytyväisempiä ovat ne, jotka kokevat voivansa vaikuttaa omaan työhön eli kovin erikoisia emme ole sinun kanssasi. Työpaikan vaihto voisi auttaa asiaa, ellet sitten tee omalla työpaikallasi totaalista muutosta kuten pidät taukosi, vaikka olisi kuinka kiire jne. Jos sinut haetaan tauolta töihin niin sano, että nyt on taukoni. Tulen kun olen syönyt. Pidä siis itse omia puoliasi, kukaan muu ei sitä sinun puolestasi tee, se on varmaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×