Jump to content
MAINOS

Eka synnäriharjoittelu


ompu

Recommended Posts

kertokaahan ihmiset kokemuksia ekoista synnäriharjoitteluistanne? mitä pääsitte tekemään, mikä kivointa, mikä kurjinta, millasia muistoja on jäänyt ja ennen kaikkea haluaisin kuulla niistä ensimmäisistä ulosautoista - jännittikö ihan simppana, miten meni, millasta ohjausta saitte ym..? kertokaa kaikki :) itellä edessä eka synnärijakso (vasta syksyllä tosin), mut koska oon luonteeltani ihan hitonmoinen jännittäjä, ni hermopainetta kummasti vähentäis kun kuulis toisilta hiukan et mitä on odotettavissa  :nauraa:

to be right is only half the battle, to convince the doctor is more difficult

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Mullekin eka synnärijakso oli ihan älyttömän pelottava! Jännitin ihan hirveästi jo viikkoja etukäteen. Meillä oli niin, että eka päivä tutustuttiin synnäriin ihan rauhassa. Seuraavana päivänä pääs sitten tositoimiin, eka synnytys oli ns. näytesynnytys, jota siis oli vain tarkotus seurata. Eli kätilö hoiti homman. Seuraavana päivänä sitten vihdoin ite pääs hommiin ja täytyy kyl nyt jälkikäteen sanoo, etten muista yhtään mitään ekasta omasta ulosautostani!  :o Kätilö piti tosin silloin käsiään omien käsieni päällä ja hoidettiin siten homma. Sen muistan, että koko synnärijaksolla yllätti se, kuinka paljon sitä päätä saa painaa alas ja vetää! Joitain kertoja tehtiin tosiaan niin, että oli molempien kädet siinä mukana ja sitten loppuajan sai itse hoitaa hommat.

Synnärissä sai tehä kaikkea, mitä kätilöt muutenkin tekevät paitsi meillä oli sellainen sääntö, ettei epiduraalin lisäannoksia (siis bolusta epid.katetriin) saanut opiskelija laittaa. Vigon laitto oli toinen asia, samoin scalpin laitto ja kalvojen puhkaisu. Näissä on kyllä sairaalakohtaisia eroja, nämä yhdessä pääkaupunkiseudun sairaalassa. Periferian keskussairaalassa oli eri systeemit ja siellä itseasiassa sai tehdä enemmän. En kyllä tiedä, johtuiko siitä, että siellä olin kakkosjaksolla jo. Sektioon jos mentiin, niin siellä sai vauvan ottaa vastaan parin katsomiskerran jälkeen. hengitysteiden imeminen jäi itseltäni ekassa harjoittelussa ihan tekemättä, kakkosjaksolla imettiin kaikki vauvat, joten siellä pääsi harjoittelemaan. Ja repeämien ompelua sai harjoitella paljon, eppareita tehdään nykyään aika vähän, itse olen tehnyt ehkä kaks tai kolme. Ompelu oli yksi asia, mitä jännitin ihan hirveästi ekalla jaksolla, tuntui ettei alapäästä saanut mitään tolkkua miten ommella. Tokalla jaksolla yhtäkkiä tuntuikin, että täähän on helppoa. Muutenkin tokalla jaksolla jännitys oli paljon lievempää, vaikka lähdin tosiaan yksin kaukopaikkakunnalle, jonka maine ei ollut opiskelijaystävällisyydeltään mitä parhain. Avoimin mielin kun menin ja heitin ennakkoluulot nurkkaan, viihdyin itseasiassa siellä paljon paremmin kuin täällä kotiseudulla. Ja jos ekan jakson jälkeen tuntuu, että jotenkin synnytyksen hoito ei vielä tunnu yhtään jäsentyneeltä pääkopassa, sekin selkiytyy kakkosjaksolla. Ekalla jaksolla tarkoituksena onkin oppia niitä perusasioita ja kädentaitoja, tokalla jaksolla sitten kaikki sujuu jo paremmin ja saa itsekin ottaa osaa päätöksentekoon.

Ekalla harjoittelujaksolla meitä oli synnärissä 10 opiskelijaa samaan aikaan, joten vuorot suunniteltiin siten, ettei kaikki ole yhellä kertaa paikalla. Omaa ohjaajaa näin itse aika vähän, mikä oli mielestäni ehkä ikävin homma. Toisaalta se, että oli paljon eri ohjaajan kanssa, toi uusia toimintatapoja ym. Jotkut antoivat tehdä enemmän, jotkut vähemmän. Sekin oli vähän tylsää, ettei joka kerta vaihtuva ohjaaja tiennyt, mitä olet tehnyt ja se saattoi tuoda ongelmia. Kannattaa muistaa se, että synnärissä tilanteet muuttuvat nopeasti ja jos ohjaajalta tulee tiukkaa sanomista, ei pidä ottaa itseensä. Ja kannattaa pitää ohjaaja ajan tasalla esim. jos olet yhtään epävarma, onko ktg:ssa jotain häikkää, niin äkkiä vaan sanomaan ohjaajalle, jos ei ole paikalla. Kannattaa olla ylivarovainenkin alussa, eipähän siitä haittaakaan ole.

Eli jännittäminen on tervettä, nou hätä.  :nauraa: Ja kyllä ne siellä synnärillä tietää, että kaikkia eka jakso jännittää ihan pirusti. Muistan nukkuneeni paljon ekan harjoittelun aikana, koska olin aina ihan skarppina töissä. Ja kannattaa muuten pitää sellaista päiväkirjaa tms. johon kirjoittaa vähän case-tyylisesti, millainen synnytys oli ja arvioi omaa toimintaa siinä. Pyydä sitten siihen ohjaajan arviointia. Tähän ihan koulun puolelta ohjeistettiin ja joissain sairaaloissa oli hyvä tapa toimia, kun ohjaajia oli paljon.

Toivottavasti tästä sepostuksesta oli jotain apua, tsemppiä kovasti, hyvin se menee!

A lot of fellows nowadays have a B.A., M.D. or Ph.D. Unfortunately they don't have a J.O.B. -Fats Domino-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...