Psykologi tuli raskaaksi potilaalleen

[Reportteri]

Päivän Ilta-Sanomien mukaan naimisissa oleva vankilapsykologi Stephanie Reeves, 30, tuli raskaaksi mielisairaalle vangille Britanniassa. Psykologi harrasti vangin kanssa seksiä terapiaistuntojen aikana prestonilaisen vankimielisairaalan vessassa. Vanki sairastaa paranoidia skitsofreniaa, jonka oireisiin kuuluvat muun muassa kuuloharhat. Oikeuden mukaan psykologi rikkoi hoitajan ja potilaan välisen luottamuksen törkeällä tavalla. Reeves tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1488145

[Naina]

Jaa, löytyyhän noita lähempääkin, pitävät vaan kaiketi

pienempää ääntä :D

[Fiu]

Jaa, löytyyhän noita lähempääkin, pitävät vaan kaiketi

pienempää ääntä :D

Veit sanat suustani  :-.

[OldOne]

Jaa, löytyyhän noita lähempääkin, pitävät vaan kaiketi

pienempää ääntä ;D

Veit sanat suustani  :-.

Jos olette tietoisia tällaisesta hyväksikäytöstä suomessa, olette tietenkin ilmoittaneet siitä eteenpäin?

[Fiu]

Jaa, löytyyhän noita lähempääkin, pitävät vaan kaiketi

pienempää ääntä ;D

Veit sanat suustani  :-.

Jos olette tietoisia tällaisesta hyväksikäytöstä suomessa, olette tietenkin ilmoittaneet siitä eteenpäin?

Omalta kohdaltani ei ole varsinaista tietoa, mutta jonkin sortin epäilyjä hieman vastaavanlaisesta. Ja kyllä, olen vienyt epäilyt aikoinani eteenpäin.

[Naina]

Jaa, löytyyhän noita lähempääkin, pitävät vaan kaiketi

pienempää ääntä ;D

Veit sanat suustani  :-.

Jos olette tietoisia tällaisesta hyväksikäytöstä suomessa, olette tietenkin ilmoittaneet siitä eteenpäin?

Jep jep, vähän on vaikea todistaa fiilareita/ asianosaiset osaavat toimia, ilman kiinni jäämistä.

Usein on myös kysymys jo "vapautuvasta" pt:sta, ts hoidon loppumetreillä.

[Oinaspässi]

Tämä ja tuo lihakirves-uutinen...Pysykää hyvät ihmiset kaukana psykologeista!!

[Sistah]

Tämä ja tuo lihakirves-uutinen...Pysykää hyvät ihmiset kaukana psykologeista!!

Vitsi, joo.... Mutta ei naurata kun miettii lihakirvesmurhaa. Psykologit joutuvat tekemisiin tosi vaarallisten ihmisten kanssa.

Tavallaan vaarallista voi olla sellaisenkin ihmisen läheisyys, joka ei ole fyysisesti uhkaava, mutta vaikka vetää mukaansa fantasioihinsa, manipuloi - tieten tai tahtomattaan...

Mistä mä just luin (en muista) miten äärimmäisen vaikeasti psyykkisesti vammautunut (järjettömän pahoinpitelyn ja laiminlyöntien kohteena lapsena ollut) nainen pystyi saamaan ihmiset tekemään mitä oudompia asioita vain haluamalla niitä? Tää tyyppi oli ollut saattajansa (ei pystynyt elämään itsenäisesti) kanssa liikennevaloissa, ja yhtäkkiä vieressä seissytihan tuntematon ihminen oli sanaakaan sanomatta ojentanut tälle.... öööö.... en muista mikä se esine oli, jotain pientä muovista joista tämä nainen (se potilas siis) tykkäsi ja joita keräsi.

Nyt eksyin aiheesta :-) En tiedä miten luotettava tuo eritätin hyvin (öh) muistamani kuvaus on, mutta pointti on, että psyykkisesti sairailla ihmisillä voi olla psyykkisiä vaikutuskeinoja joiden edessä olemme aika aseettomia. Ei vaan kuulu meidän kielioppiin!

Mutta se ei tietysti muuta sitä, että miten ihmeen himoissaan tai rakastunut tämä väärin tehnyt vankilapsykologi on ollutkin, niin hänen olisi pitänyt toimia viettejään vastaan.

Niin, no, ehkä tosiaan kannattaa pysytellä kaukana psykologeista koska heidän lähellään liikkuu outoa väkeä. Taitaa sama päteä psykiatrisiin hoitajiin.

Opettajamme psyk.sh:n jaksolla osasi kertoa muuten kahdestakin eteläsuomalaisen psykiatrisen sairaalan psykiatrista jotka oli menneet naimisiin potilaittensa kanssa (silloin kun hän oli ollut samassa sairaalasa töissä). Ja yhdestä joka muuten vaan seurusteli pitkään. Ei se nyt automaattisesti voi olla kauhea erehdys ja synti, mutta on se silti epäilyksen alaista minun kirjoissani.

[Vieras: meho]

Tästähän tulee mieleen Hannibal Lecter. Hänhän sai psyykkiseen paulaansa kenet tahansa...

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee". Se hoitaja, joka taas tunnistaa kyseisen keinon, tuntee lähinnä raivostumista ja asettaa potilaalle terveet rajat silläkin uhalla, että potilas kritisoi hoitajaa siitä, ettei tämä toteuta kaikkia hänen toiveitaan.

[Jaakko79]

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee".

Joissain piireissä tuota kutsutaan epäammatillisuudeksi.

[Vieras: meho]

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee".

Joissain piireissä tuota kutsutaan epäammatillisuudeksi.

Niin on. Epäammatillisuudeksi se muuttuu siinä vaiheessa kun hoitaja tunnistaa potilaan koukuttamisyritykset, mutta ei välitä siitä ja jatkaa toimimista silti potilaan mieltymysten mukaisesti.

[Vieras: Herkku]

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee".

Joissain piireissä tuota kutsutaan epäammatillisuudeksi.

Niin on. Epäammatillisuudeksi se muuttuu siinä vaiheessa kun hoitaja tunnistaa potilaan koukuttamisyritykset, mutta ei välitä siitä ja jatkaa toimimista silti potilaan mieltymysten mukaisesti.

Epäammatillisuudeksi se muuttuu siinä vaiheessa kun potilas kykenee koukuttamaan hoitajaa, ammattitaitoinen hoitaja kyllä tunnistaa koukuttamisen.

[janina]

Tästähän tulee mieleen Hannibal Lecter. Hänhän sai psyykkiseen paulaansa kenet tahansa...

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee". Se hoitaja, joka taas tunnistaa kyseisen keinon, tuntee lähinnä raivostumista ja asettaa potilaalle terveet rajat silläkin uhalla, että potilas kritisoi hoitajaa siitä, ettei tämä toteuta kaikkia hänen toiveitaan.

Tyypillinen esimerkki persoonallisuushäiriöisen aiheuttamasta ongelmasta joka vaatii työyhteisöltä hyvää yhteistyötä. Tätä tilannetta voi hoitaja käyttää hyväkseen : " hyvän hoitajan " on helppo johdatella hoitoa oikeaan suuntaan ja käyttää hyväkseen asemaansa, mutta se vaatii työyhteisöltä sitä, että he tajuavat myös missä mennään. Edellyttäen tietenkin, että " hyvä hoitaja" on tarpeeksi kokenut, ettei oikeasti ala kuvitella olevansa parempi kuin muut eikä työyhteisö ala kuvitella ettei " hyvä hoitaja " muka tiedä mitä on menossa.

Saikohan kukaan nyt kiinni siitä mitä ajan takaa ?  ;)

[Vieras: meho]

Tästähän tulee mieleen Hannibal Lecter. Hänhän sai psyykkiseen paulaansa kenet tahansa...

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee". Se hoitaja, joka taas tunnistaa kyseisen keinon, tuntee lähinnä raivostumista ja asettaa potilaalle terveet rajat silläkin uhalla, että potilas kritisoi hoitajaa siitä, ettei tämä toteuta kaikkia hänen toiveitaan.

Tyypillinen esimerkki persoonallisuushäiriöisen aiheuttamasta ongelmasta joka vaatii työyhteisöltä hyvää yhteistyötä. Tätä tilannetta voi hoitaja käyttää hyväkseen : " hyvän hoitajan " on helppo johdatella hoitoa oikeaan suuntaan ja käyttää hyväkseen asemaansa, mutta se vaatii työyhteisöltä sitä, että he tajuavat myös missä mennään. Edellyttäen tietenkin, että " hyvä hoitaja" on tarpeeksi kokenut, ettei oikeasti ala kuvitella olevansa parempi kuin muut eikä työyhteisö ala kuvitella ettei " hyvä hoitaja " muka tiedä mitä on menossa.

Saikohan kukaan nyt kiinni siitä mitä ajan takaa ?  ;)

Kyllä mä sain kiinni mitä sinä tarkoitat, mutta tuo menee jo vähän peliksi, johon ei mielestäni kannata lähteä mukaan. Kannatan suoraa puhetta potilaalle ja rajojen asettamista. Ja ehdottomasti koko työyhteisön tulee olla mukana samanlaisine toimintatapoineen. Muutoin homma kusee alta aikayksikön.

[Ensihoitajanhoitaja]

Jepu. Persoonallisuudeltaan häiriintyneet hyötyvät eniten rajoja asettavasta ja niistä kiinnipitävästä hoidosta.

[gannet]

Tästähän tulee mieleen Hannibal Lecter. Hänhän sai psyykkiseen paulaansa kenet tahansa...

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee". Se hoitaja, joka taas tunnistaa kyseisen keinon, tuntee lähinnä raivostumista ja asettaa potilaalle terveet rajat silläkin uhalla, että potilas kritisoi hoitajaa siitä, ettei tämä toteuta kaikkia hänen toiveitaan.

Mä en nyt jotenkin voi uskoa, että tässä otsikon kaltaisessa tapauksessa on kyse siitä, että potilas olisi psyykkisesti "koukuttanut" psykologia. Kyllä tässä asiassa suurin syypää on minun mielestä psykologi.  Se on muuten jännä juttu, että mikäli tekijänä olisikin ollut miespuolinen psykologi, niin kommentit täälläkin olisivat enemmän häntä syyllistäviä.

[Vieras: meho]

Ei tässä kukaan ole niin väittänytkään, ettäkö psykologi olisi jotenkin syytön. Tuo kuvailemani tapaus oli vaan esimerkki siitä mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

[gannet]

Ei tässä kukaan ole niin väittänytkään, ettäkö psykologi olisi jotenkin syytön. Tuo kuvailemani tapaus oli vaan esimerkki siitä mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Aivan. Mä vain sain sellaisen kuvan tästä viestiketjusta kuin psykologi olisi ollut potilaan vietävissä. Kyseisellä potilaalla oli paranoidinen skitsofrenia, eikä persoonallisuushäiriö. Jos potilaalla olisi ollut persoonallisuushäiriö, niin silti ammattitaitoinen psykologi ei nai potilastaan.

[Vieras: meho]

Ei tässä kukaan ole niin väittänytkään, ettäkö psykologi olisi jotenkin syytön. Tuo kuvailemani tapaus oli vaan esimerkki siitä mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Aivan. Mä vain sain sellaisen kuvan tästä viestiketjusta kuin psykologi olisi ollut potilaan vietävissä. Kyseisellä potilaalla oli paranoidinen skitsofrenia, eikä persoonallisuushäiriö. Jos potilaalla olisi ollut persoonallisuushäiriö, niin silti ammattitaitoinen psykologi ei nai potilastaan.

No ei missään tapauksessa! Ei vaikka potilas olisi ollut psyykkisesti täysin terve.

[dino]

Ei tässä kukaan ole niin väittänytkään, ettäkö psykologi olisi jotenkin syytön. Tuo kuvailemani tapaus oli vaan esimerkki siitä mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Jos potilaalla olisi ollut persoonallisuushäiriö, niin silti ammattitaitoinen psykologi ei nai potilastaan.

No ei missään tapauksessa! Ei vaikka potilas olisi ollut psyykkisesti täysin terve.

Mites vakavampi ihmissuhde..? Mun työkaveri rakastui (psyykkisesti terveeseen) potilaaseensa; nyt naimisissa onnellisesti parikymmentä vuotta. Mä en osaa syyllistää heitä tästä..

[Vieras: meho]

Ei tässä kukaan ole niin väittänytkään, ettäkö psykologi olisi jotenkin syytön. Tuo kuvailemani tapaus oli vaan esimerkki siitä mitä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Jos potilaalla olisi ollut persoonallisuushäiriö, niin silti ammattitaitoinen psykologi ei nai potilastaan.

No ei missään tapauksessa! Ei vaikka potilas olisi ollut psyykkisesti täysin terve.

Mites vakavampi ihmissuhde..? Mun työkaveri rakastui (psyykkisesti terveeseen) potilaaseensa; nyt naimisissa onnellisesti parikymmentä vuotta. Mä en osaa syyllistää heitä tästä..

Onhan noita tilanteita, joita sanoit, mutta olivatkos he psykologi - asiakas/potilas vai oliko heillä jokin muu suhde? Psykologin kyllä pitäisi minusta pidättäytyä tuollaisesta, ellei sitten hoitosuhde ole päättynyt jo aikaisemmin ja varsinainen parisuhde alkaisi vasta sen jälkeen. Minulla on taas sellainen kokemus perhetyöajoilta, että työkaverini aloitti suhteen asiakkaan kanssa kun asiakassuhde oli päättynyt. Nykyisin ovat yhdessä vieläkin ja heillä on lapsi. Minäkään en tuomitse heitä. Joutuivat muuten pomojen ristikuultaviksi kun suhde paljastui, mutta ei siihen ollut mitään sanomista kenelläkään koska se asiakassuhde oli jo päättynyt.

[janina]

Tästähän tulee mieleen Hannibal Lecter. Hänhän sai psyykkiseen paulaansa kenet tahansa...

Jos puhutaan hieman realistisemmassa muodossa tuosta psyykkisestä "koukuttamisesta" niin onhan noita meillä Suomessakin niitä potilaita, jotka ylistäen alistavat ja saavat siten hoitajan toimimaan haluamallaan tavalla. Vaikea, tarkka ja raskashoitoinen sekä hyvin omaehtoinen potilas kehuu hoitajaa maasta taivaaseen, heittäytyy ikään kuin hoitajan kaveriksi ja saa hoitajan ohimennen toteuttamaan pienimmätkin toiveensa, jotka ovat vastoin potilaan hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa. Tuntuuko tutulta?

Hoitaja, joka ei tunnista kyseistä koukuttamiskeinoa, tuntee suurta voitonriemua ja hyvänolontunnetta siitä, että on saanut palvella potilasta "paremmin kuin muut" ja on potilaan "suosikkihoitsu, jota potilas alati kyselee". Se hoitaja, joka taas tunnistaa kyseisen keinon, tuntee lähinnä raivostumista ja asettaa potilaalle terveet rajat silläkin uhalla, että potilas kritisoi hoitajaa siitä, ettei tämä toteuta kaikkia hänen toiveitaan.

Tyypillinen esimerkki persoonallisuushäiriöisen aiheuttamasta ongelmasta joka vaatii työyhteisöltä hyvää yhteistyötä. Tätä tilannetta voi hoitaja käyttää hyväkseen : " hyvän hoitajan " on helppo johdatella hoitoa oikeaan suuntaan ja käyttää hyväkseen asemaansa, mutta se vaatii työyhteisöltä sitä, että he tajuavat myös missä mennään. Edellyttäen tietenkin, että " hyvä hoitaja" on tarpeeksi kokenut, ettei oikeasti ala kuvitella olevansa parempi kuin muut eikä työyhteisö ala kuvitella ettei " hyvä hoitaja " muka tiedä mitä on menossa.

Saikohan kukaan nyt kiinni siitä mitä ajan takaa ?  ::)

Kyllä mä sain kiinni mitä sinä tarkoitat, mutta tuo menee jo vähän peliksi, johon ei mielestäni kannata lähteä mukaan. Kannatan suoraa puhetta potilaalle ja rajojen asettamista. Ja ehdottomasti koko työyhteisön tulee olla mukana samanlaisine toimintatapoineen. Muutoin homma kusee alta aikayksikön.

Ei ne pois sulje toisiaan. Rajat ja suora puhe on tietysti kaiken lähtö kohta, mutta tarkoitin kai lähinnä sitä, että sen " hyvän hoitajan" antama suora palaute menee paremmin perille potilaalle