potilaan karkaaminen

[Voi hitsit]

Millaisiä keinoja asumispalveluyksiköissä ym vastaavissa hoitopaikoissa on karkailevien potilaiden varalle, esim. oveen sähkölukot, turvaranneke jne. Entä kuinka esimies on  suhtautunut hoitajiin kun potilas karkailee ulos toistuvasti varotoimista huolimatta. Onko tullut piiskaavaa palautetta? "Vahtivuoroja" kaiken muun työn lisäksi? syyllistämistä? Meillä tehty vaikka mitä varotoimia mutta potilas karkaa milloin mistäkin. Esimies haukkui hoitajat ja nokkailee karkailusta. Itse ei osallistu hoitoon.  Omaiset ymmärtäväisiä.

[Vieras: Nasusa]

Käsittääkseni "suljetuilla osastoilla" lienee sähkölukot jotka aika hyvin pitää. Myös oon nähny että on turvaranneke joka ilmoittaa potilaan mennessä tietyn matkan päähän/rajan yli. En koskaan aiemmin ole kuullut tai kokenut esimiehen syyllistävän hoitajia potilaan karkailusta, tosin sellaista on aikanani sattunutkin kovin vähän. Itse lähtisin ongelmaa kartoittamaan ratkaisuhakuisesti ja jättäisin parhaani mukaan nokkailut omaan arvoonsa, voisiko joitain asioita omassa/osaston käytännöissä parantaa jotta tuollaista ei tapahdu? Esimies ei tosiaan ole kentällä eikä näin ollen voi tietää, mitä kentällä tapahtuu mutta ei myöskään samasta syystä pysty ratkaisemaan kaikkia ruohonjuuritason ongelmia   Palaveria fysioterapeutin, esimiehen, lääkärin, omaisten ja muiden asiaan mahdollisesti vaikuttamaan kykenevien tahojen kanssa? Ja jos esimies todella on kohtuuton eikä kuuntele palautetta käytöksestään niin sitten vaan asiasta puhumaan yhtä pykälää ylemmälle taholle.

[Vieras: JJ8]

"karkaa"

[Vieras: Shhhh_]

Me haettiin tällaiselle asukkaalle toinen paikka yksiköstä, missä on esim. aidattu piha-alue (ja oletettavasti juurikin juurikin jotkut sähkölukot tms.). Ensin tietysti kokeiltiin lääkitystä (asukkaalla jo pitkään aiemmin ennen meille tuloa erinäisiä harhoja, jotka sittemmin lisääntyneet) ja katsottiin että sopeutuisiko ajan kanssa jne. Lisäksi selvitettiin isännöitsijältä mahdollisuus lukita asukkaan parvekkeen ovi tai saada jonkinlainen aita ulos, sekä toisenlaisen turvarannekkeen mahdollisuus (meillä oli joskus gps-paikatava ranneke käytössä eräällä jolla oli vaarana karata, mutta se oli tosi kömpelö ja sitä paitsi sillä hetkellä muualla käytössä - uuden hommaaminen kai olisi ollut liian hidas prosessi eikä siitä hänen kohdalla edes olisi suurta hyötyä varmasti ollut). Mutta lopulta muuta keinoa ei jäänyy, kun kiskoi turvaranneke-systeeminkin irti asuntonsa seinästä tasaisin väliajoin (yleensä myös ovista tulee hälytykset kun avaa, mutta ei tietenkään jos laite on irrotettu). Lääkityskään ei onnistunut erinäisistä syistä. Ja kun asukkaan turvallisuus (ja myös muiden asukkaiden) vaarantui toistuvasti, esimies oli todellakin meidän puolella ja sitä mieltä että asukas tulee saada turvallisempaan ympäristöön, ja että se ei meillä asukkaan sairauden luonteen vuoksi tule millään keinolla onnistumaan. 

 

Ja siis niin joo, keskusteltiin toki myös lääkärin kanssa pariinkin otteeseen, ja omaisten. Myös SAS-ryhmä pohdiskeli asiaa ilmeisen perusteellisesti, mutta lopulta joutui hekin toteamaan että oikein muuta keinoa ei ole kuin että he hakee uuden paikan hänelle.

[Vieras: Karkuun]

Meillä ovissa sähkölukot, ja meille tulee juurikin asukkaita yksiköistä joissa eivät pärjää karkailun tai aggression, harhojen ym. takia.

[Vieras: stressaavaa oli]

Edellisessä työpaikassani ovia ei saanut pitää lukossa. Aina välillä muistisairaita lähti harhailemaan ulos ja sitten piti juosta perään toivoen, ettei potilas telo itseään tai jää auton alle. Potilaita oli vaikea pitää silmällä, kun heitä ei voinut kaikkia pitää jatkuvasti samassa tilassa.