Jump to content
MAINOS

Lähihoitajien/sairaanhoitajien työnkuva


Vieras: meho

Recommended Posts

Pitkään alalla työskennelleet sairaanhoitajat sanovat, että työnkuva on muuttunut raskaammaksi ja yleensä lisäävät perään, että perushoitoa on tullut enemmän. Se ei kaikkia miellytä. Sairaanhoitajan työhön on perinteisesti liitetty sairaanhoidolliset toimenpiteet, lääkärin avustaminen ja lääkehoidon toteuttaminen. Lääkehoidon osalta lähihoitajat ovat joissakin paikoissa ottaneet osan vastuusta kannettavakseen ja sairaanhoitajat taas osallistuneet enemmän perushoitoon lähihoitajien työpareina.

Sairaanhoitajista on huutava pula kaikkialla Suomessa. Lähihoitajia taas on myös työttöminä varsinkin pienillä paikkakunnilla, joissa töitä ei riitä kaikille. Kaikki eivät halua lähteä suuriin työvoimapulasta kärsiviin kaupunkeihin.

Sairaanhoitajapulan vuoksi työpaikoilla suunnitellaan työnkuvien muuttamista siten, että lähihoitajien lääkehoidon tietämys päivitetään ja osa lääkehoidon toteuttamistyöstä siirretään heidän tehtäväkseen. Tämä suuntaus on ollut jo pidempään tavallista avopuolella, mutta nyt siihen ovat lähtemässä mukaan ainakin Helsingin terveyskeskustason sairaalat ja tietääkseni myös HUS. STM on laatinut ohjeistukset, joiden mukaan liitot ovat laatineet suosituksensa ja sitä kautta ohjeet on takoitus tuoda käytäntöön. Tämä on siis yksi keino paikata lähihoitajilla sairaanhoitajapulaa.

Mutta, entäs jos asiaa lähdettäisiinkin paikkaamaan toisesta päästä? Jospa yritettäisiinkin muuttaa sairaanhoitajien työnkuvaa enemmän heidän toiveidensa mukaisiksi? Vähennettäisiin heiltä perushoitoa ja annettaisiin heidän keskittyä sairaanhoitoon, kuten jo nimikin sanoo. Samalla heiltä siirtyvät perushoidolliset tehtävät voisivat olla lähihoitajien tehtäviä. Olisiko hyvä, että molemmat ammattiryhmät keskittyisivät omiin alueisiinsa? Perushoito ja potilaan peruskuntouttaminen voisi saada uudet ulottuvuudet jos siihen saisi keskittyä rauhassa. Samalla ei riskeerattaisi potilasturvallisuutta jakamalla lääkehoito useiden eri tahojen hoidettavaksi.

Helpottaisiko sairaanhoitajapulaa se, jos työkuva muuttuisi takaisin enemmän lääkityspainotteiseksi. Saisiko se sairaanhoitajan pysymään myös raskaissa vähemmän akuuteissa vanhustyön paikoissa, kotihoidossa ja tk-tason sairaaloissa?

Tällaista pohdintaa tänään. Ottakaa kantaa. Tarkoitus on olla vilpittömällä mielellä, ei lietsoa sh/lh:n välistä kinaa. Yritän pohtia, että pitääkö meidän lähihoitajien alkaa pikku-sairaanhoitajiksi? Voisimmeko mitenkään ajatella, että lähtisimme näin päin tätä asiaa purkamaan? Olisiko siitä mitään hyötyä?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 106
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

STM on laatinut ohjeistukset, joiden mukaan liitot ovat laatineet suosituksensa ja sitä kautta ohjeet on takoitus tuoda käytäntöön.

STM on tehnyt suosituksensa ja työantajat toimivat niiden mukaan oman harkintansa mukaan. Työnantaja määrittelee työntekijöidensä työnkuvat, ei liitot. Liitot voivat toki  antaa lausuntoja ja suosituksiaan, mutta ne eivät päätä miten työnantajan tulee toimia. Sitä ei tee edes STM:n suositus.

Meillä tuo STM:n suositus on johtanut siihen että perushoitajilta on viety lääkekaapin avaimet pois työnantajan päätöksellä. Joka yksikössä (HUS) laaditaan lääkehoitosuunnitelma tuon STM:n suosituksen pohjalta. Eli tulkintasi on ainakin HUSsin osalta väärä. Ja kannattaa muistaa että nämä ovat nimenomaan työnantajan päätöksiä, ei liittojen, eikä varsinkaan rivihoitajien.

muoks: niin ja henkilökohtaisesti pidän tuota avainasiaa ihmisten kyykyttämisenä. Lisäksi se hankaloittaa työntekoakin. Ei hyvä.

muoks2: nyt kun tarkemmin ajattelee, niin oh taisi mainita jostain lähihoitajien pätevöittämiskoulutuksesta. Saattaa olla että olet oikeassa sen suhteen. ;D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Jos työnkuvia muutetaan, on syytä muuttaa myös koulutusten sisältöä. Jos lääkehoito halutaan siirtää vain sairaanhoitajien vastuulle, voidaan lähihoitajien koulutuksesta poistaa lääkehoidon osuus, miksi kouluttaa sellaiseen mitä ei kuitenkaan työelämässä pääse tekemään.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Käsitän lääkehoidon paljon muunakin kuin pillereiden nostamisena purkista lääkelasiin. Sitähän se lähihoitajien osalta pääasiassa on. Vaikka emme siis nostelisi pillereitä purkkeihin niin meidän kontolle jäisi kuitenkin se tärkeä osuus lääkehoidosta missä tarkkailemme lääkkeiden vaikutuksia. Eikös niin? Siihen on kuitenkin osallistuttava ja se on tärkeää. Ei sh ehdi kiertää kaikkia potilaita läpi ja kysyä että no, vaikuttaako pilleri vai ei. Siksi meidän on tärkeää koulutuksessa saada edelleenkin koulutusta myös tässä asiassa.

Minä en nyt väitä, ettäkö jompi kumpi systeemi olisi parempi vaan haluan herättää keskustelua siitä, että mitä meidän pitäisi tehdä, että suomalainen sh viihtyisi myös vähemmän akuuteissa työpaikoissa. Ettei tarvittaisi ulkomaista työvoimaa esim.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Minä en nyt väitä, ettäkö jompi kumpi systeemi olisi parempi vaan haluan herättää keskustelua siitä, että mitä meidän pitäisi tehdä, että suomalainen sh viihtyisi myös vähemmän akuuteissa työpaikoissa.

Lisätä palkkaa riittävästi. Muuta ei tarvitse tehdä.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Minä en nyt väitä, ettäkö jompi kumpi systeemi olisi parempi vaan haluan herättää keskustelua siitä, että mitä meidän pitäisi tehdä, että suomalainen sh viihtyisi myös vähemmän akuuteissa työpaikoissa.

Lisätä palkkaa riittävästi. Muuta ei tarvitse tehdä.

Ettäkö sitten suurella liksalla kaikki sairaanhoitajat rynnisivät tk-tason sairaaloihin? Enpä usko, että koko ongelma sillä poistuisi.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ettäkö sitten suurella liksalla kaikki sairaanhoitajat rynnisivät tk-tason sairaaloihin? Enpä usko, että koko ongelma sillä poistuisi.

Oletko koskaan kuullut että varuskuntasairaaloissa olisi pulaa hoitajista? En minäkään; vaikka työ on ehkä tylsintä mitä hoitaja voi tehdä (sori karrikointi) niin 200-400 euroa parempi kuukausipalkka toimii.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ettäkö sitten suurella liksalla kaikki sairaanhoitajat rynnisivät tk-tason sairaaloihin? Enpä usko, että koko ongelma sillä poistuisi.

Oletko koskaan kuullut että varuskuntasairaaloissa olisi pulaa hoitajista? En minäkään; vaikka työ on ehkä tylsintä mitä hoitaja voi tehdä (sori karrikointi) niin 200-400 euroa parempi kuukausipalkka toimii.

En ole kuullut. Kiitos tiedosta. Valitettavasti tuollaisia summia nyt ei vaan ole tarjolla tähän hätään muuallekin. Niinpä tulee kehitellä muita vaihtoehtoja. Siis kun rahaa ei tule, niin mitä?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ikävä kyllä kylmä totuus on se, että sairaanhoitajapula johtuu pitkälti palkoista! Sairaanhoitajiahan valmistuu koko ajan ja käsittääkseni aina kun uusi koulutus alkaa, on kaikki ryhmät täynnä. Ongelma on siinä, että valmistuneista sairaanhoitajista suuri osa hakeutuu parempipalkkaisiin hommiin, osa ehkä huonompipalkkaisiin, mutta sellaisiin, joissa vastuu palkkaan nähden ei ole liian suuri. Jos sairaanhoitajapulalle oikeasti halutaan tehdä jotain, niin se tarkoittaa lisää palkkaa. PISTE.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vieras: Eristyshoitaja

Toisaalta alan houkuttelevuutta varmaaan lisäisi myös työolojen inhimillisemmäksi tekeminen. Kuten jossakin joku työtaistelun aikana (ei ollut hoitaja) kummasteli hoitajien palkkavaatimusta ja kysyi että paremmalla palkallako kiire ja suuri vastuu poistuu. Sinällään olen samaa mieltä että muutakin kuin palkankorotukset, pitää tapahtua jotta ala alkais houkuttaa väkeä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toisaalta alan houkuttelevuutta varmaaan lisäisi myös työolojen inhimillisemmäksi tekeminen. Kuten jossakin joku työtaistelun aikana (ei ollut hoitaja) kummasteli hoitajien palkkavaatimusta ja kysyi että paremmalla palkallako kiire ja suuri vastuu poistuu. Sinällään olen samaa mieltä että muutakin kuin palkankorotukset, pitää tapahtua jotta ala alkais houkuttaa väkeä.

Kyllä, kiire poistuu paremmalla palkalla. Jos palkka olisi parempi, hoitoalalle olisi enemmän tulijoita, ja niilläkin osastoilla missä pyöritetään hoitoa vajaalla henkilökunnalla, saataisiin vakanssit täyteen.

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toki jokainen ottaisi lisää rahaa, mutta ei se poista työn kuormittavuutta. Suuremmalla palkalla edelleen akuuttihoito kiinnostaisi sairaanhoitajia enemmän kuin perusterveydenhuolto. Olis kiva kuulla, että minkälainen pitäisi sh:n työnkuvan olla pitkäaikaissairaalassa tai tk-tason akuuttisairaalassa, että joku voisi edes harkita jäävänsä niihin töihin?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Suuremmalla palkalla edelleen akuuttihoito kiinnostaisi sairaanhoitajia enemmän kuin perusterveydenhuolto.

Paitsi jos osastolla olisi palkkataso tuon 2-300 euroa enemmän kuin polilla...

Työn ja toimenkuva vaikuttaa paikan kiinnostavuuteen, se on selvä. Mutta mikään kestävä ratkaisu ei ole se että sairaanhoitajien toimenkuva muutetaan mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi lähi/perushoitajien kustannuksella; silloin vaan siirretään ongelma toiselle ammattiryhmälle. Vaikka itse vaikutan täällä periferiassa niin ei lähi/perushoitajiakaan ole niin runsain mitoin saatavissa että heidän toimenkuvaansa tai työn mielekkyyttä voisi/kannattaisi kovin paljoa heikentää. Eli kyllä se hoitajapula alkaa koskea melko tasapuolisesti kaikkia ammattiryhmiä.

Työtaistelun aikana puhuttiin että reilu palkkatason nosto sekä resurssien lisääminen on ainoa keino jolla saadaan riittävästi käsiä kentälle, Ei asia ole mihinkään muutamassa kuukaudessa muuttunut vaan kyllä se tuo tavoite edelleen pitää olla kirkkaana kaikilla mielessä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Minä kun en yhtään tykkää sanasta perushoito. Se on niiiin tylsältä ja suppealta kuulostava. Hoitotyö on niin paljon muutakin kuin perushoitoa ja lääkehoitoa myös meillä perusterveydenhuollossa. Mietin sitäkin, että kun kaikki nyt sitten joukolla jakavat lääkkeitä, niin kuka kuntouttaa potilaita? Se vie meillä kuitenkin suurimman osan ajasta ja on koko homman ydin. Ei potilaat "parane" lääkkeitä syömällä ja vaippaa vaihtamalla pelkästään. Kenellä on aikaa kuntouttamiseen? Fysioterapeutitkaan eivät ehdi jokaista peruskuntouttaa, heidän aikansa menee kotikäynteihin ja vaikeimpien hoitamiseen. Ja kiinnostaako heitäkään enää peruskuntoutus ylipäänsä? Pitäisikö palkata kouluttamattomia apulaisia lähihoitajillekin?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sairaanhoitajista on huutava pula kaikkialla Suomessa. Lähihoitajia taas on myös työttöminä varsinkin pienillä paikkakunnilla, joissa töitä ei riitä kaikille. Kaikki eivät halua lähteä suuriin työvoimapulasta kärsiviin kaupunkeihin.

Kun ymmärtäisivät laajentaa AMK-opintoja koko maahan myös tvp:sti ja jopa työpaikkakoulutuksena, liikuttaisiko se lähäreitä enempi sairaanhoitajiksi?

En tiedä, monesti sitä vain miettii.

Sairaanhoitajapulan vuoksi työpaikoilla suunnitellaan työnkuvien muuttamista siten, että lähihoitajien lääkehoidon tietämys päivitetään ja osa lääkehoidon toteuttamistyöstä siirretään heidän tehtäväkseen. Tämä suuntaus on ollut jo pidempään tavallista avopuolella, mutta nyt siihen ovat lähtemässä mukaan ainakin Helsingin terveyskeskustason sairaalat ja tietääkseni myös HUS. STM on laatinut ohjeistukset, joiden mukaan liitot ovat laatineet suosituksensa ja sitä kautta ohjeet on takoitus tuoda käytäntöön. Tämä on siis yksi keino paikata lähihoitajilla sairaanhoitajapulaa.

Tuohonkin toisi tukea koulutus, johon kynnelle kykenevät ja testatut osallistuisivat? Jolloin noista toimipaikoista poistuisi lähärit, paikat miehitetäisiin sh:jilla.

Yritän pohtia, että pitääkö meidän lähihoitajien alkaa pikku-sairaanhoitajiksi?

Mä en henk.koht. halua olla mikään pikku-sh tai iso-lh.

Mä haluaisin selkeän polun ylöspäin opiskelujen merkeissä, rahoitus turvaten.

Onko sulla, Inhi Millinen, käsitystä esim. sun työkavereista, moniko heistä jatkaisi sh:jaksi, jos rahat sallis huh.gif

Mun luokkakavereista on kumpanakin vuonna ollut n.1/4 ollut siitä kiinnostunut jo opiskeluaikana, kasvaako vai putoaako määrä lh:n työelämän kokemuksen kautta? En siis viisastele, kysyn ihan avoimin mielin.

Tälläkin hetkellä Lappeenrannasta löytyy jatkuvana hakuna AMK-koulutusta tvp:sti, usealta eri alalta, sos.-terv. mukaan lukien. Mä soitan tuolle ihmiselle vielä, joka on yhteyshenkilö tuossa MOL-sivuilla, haluan tietää niiden historiaa vähän tarkemmin.

Pitäisikö osastotyö profiloida uudelleen, päivystys-, akuutti- ja pitkäaikaisosastot kukin erilleen, miehitys sen mukaan, mitä pt-aines vaatii esim. lääkehoidon osalta huh.gif

Perushoitoa tarvitsevat kaikki , sitä ei pääse pakoon millään vaikka olis mikä titteli. Väestö vanhenee, isot ikäluokat pamahtaa eläke-ikään ja sh-pula kasvussa....en tiedä, jokin tässä mättää, sen palkkauksen lisäksi.

Tämmöinen pohdinta multa, oma lehmä ojassa tuon opiskelujatkon suhteen, siksi näitä on tullut väänneltyä ja käänneltyä...

ps. ja vaikka se raha tulee karmivasta sanasta tvp...sen (jatko)koulutuksen tulee siis mun mielestä tulla niiltä, joilla se tieto ja taito on. Eli viralliset AMK:lut ja amm.opistot, ei mitään kerhotiloja hometaloissa...viitaten mm. tuohon 45min-ohjelmaan, josta on täällä toisaalla.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hyvää pohdintaa KTF. Mun kokemus on, että melkein jokainen meillekin tullut lh jatkaa opintoja sh:ksi. Suurin osa heti suoraan ilman sen suurempaa alaan tutustumista. Ja valitettavasti siksi, ettei heitä kiinnosta perushoidolliset työtehtävät. Mihin tämä ala siis tällä menolla joutuu? Mistä löytyy työvoimaa ja millä kenoin sellaista, joka on valmis tekemään muutakin kuin extremeä ja "elvyttelyä"? Näkisin ongelmana enemmänkin sen, ettei meillä ole kohta perustason työntekijöitä ollenkaan.

Lähihoitajia aletaan perehdyttämään lääkehoitoon meilläkin. Se tuli nyt johtotasolta ilmi. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Seuraava kysymys onkin, että millä liksalla me otamme sh:n työtehtävät itsellemme? Ja kuka ehtii sen perushoidon hoitaa kun mekään emme enää ehdi?

No, itse lukisin sosiaalialaa jos olisi rahaa eikä tuota pesuetta tuossa elätettävänä, vaikka tykkään näistä lh:n perushommistakin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hyvää pohdintaa KTF. Mun kokemus on, että melkein jokainen meillekin tullut lh jatkaa opintoja sh:ksi. Suurin osa heti suoraan ilman sen suurempaa alaan tutustumista. Ja valitettavasti siksi, ettei heitä kiinnosta perushoidolliset työtehtävät. Mihin tämä ala siis tällä menolla joutuu? Mistä löytyy työvoimaa ja millä kenoin sellaista, joka on valmis tekemään muutakin kuin extremeä ja "elvyttelyä"? Näkisin ongelmana enemmänkin sen, ettei meillä ole kohta perustason työntekijöitä ollenkaan.

Henkilökohtaisesti jos ainut vaihtoehto olisi perushoito pitkäaikaisosastolla niin vaihtaisin alaa. Itse en pidä millään muotoa mielekkäänä työtä, jota tehdään samalla lailla päivästä toiseen. Akuuttipuolella loppujen lopuksi harvoin on extremeä ja elvyttelyä, mutta se hyvä puoli siinä on että työ ei ole yksitoikkoista. En halua tietää työvuoron alussa, että mitä olen tekemässä ja missä parin tunnin päästä.

Pahin ongelma osastotyössä on nimenomaan tuo lh/sh jaottelu jos se on tehnyt ainoastaan paperilla ilman asian tutkimista käytännössä eikä siinä ole yhtään joustamisen varaan suuntaan eikä toiseen. Lisäksi osastomaailman tavoitteet ja tarkkailu ei oikeasti kaikkia kiinnosta. Onhan se mukava että joillekin sisältöä tuo elämään se, että jokaisessa sängyssä on lakanan jokainen kulma oikein ja se että Martta (syntymäaika muutettu) ei kärsi okluusiosta. Toisaalta taas akuuttipuolella pääpaino on sillä että Martti (yksi kirjain muutettu) hoidetaan mahdollisimman hyvin ja käytettävissä olevia välineitä saa käyttää taitojensa ja lakien (ml. fyysikat lait) puitteissa. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin se, että osaat homman, sinulla on siihen valmiudet (ja välineet) ja lainkin mukaan saisit toimia, mutta joku "viisaampi" on päättänyt että kuka kyseisessä yksikössä saa mitäkin tehdä.

Eräs vanha sairaanhoitaja kertoi että aikoinaan (vuonna jotain) esimerkiksi sh kävi vaihtamassa tippapulloa ja potilas pyysi päästä aluastialle (joka oli sängyn vieressä valmiina) niin sh lähti ja pyysi paikalle perushoitajan, koska alusastialle auttaminen ei kuulut kyseisessä paikassa sairaanhoitajien toimenkuvaan.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Eräs vanha sairaanhoitaja kertoi että aikoinaan (vuonna jotain) esimerkiksi sh kävi vaihtamassa tippapulloa ja potilas pyysi päästä aluastialle (joka oli sängyn vieressä valmiina) niin sh lähti ja pyysi paikalle perushoitajan, koska alusastialle auttaminen ei kuulut kyseisessä paikassa sairaanhoitajien toimenkuvaan.

Ja tuo ilman muuta johtui siitä että k.o henkilö oli sairaanhoitaja eikä siitä että hän oli muuten vaan dorka ihminen...

Henkilökohtaisesti jos ainut vaihtoehto olisi perushoito pitkäaikaisosastolla niin vaihtaisin alaa. Itse en pidä millään muotoa mielekkäänä työtä, jota tehdään samalla lailla päivästä toiseen.

Lisäksi osastomaailman tavoitteet ja tarkkailu ei oikeasti kaikkia kiinnosta.

Onneksi meidän alalta löytyy kaikille se oma paikka. Yhtä karrikoiden vois sanoa että kaikkia ei kiinnosta ajaa pakettiautolla päivästä toiseen paikasta a paikkaan b.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Eräs vanha sairaanhoitaja kertoi että aikoinaan (vuonna jotain) esimerkiksi sh kävi vaihtamassa tippapulloa ja potilas pyysi päästä aluastialle (joka oli sängyn vieressä valmiina) niin sh lähti ja pyysi paikalle perushoitajan, koska alusastialle auttaminen ei kuulut kyseisessä paikassa sairaanhoitajien toimenkuvaan.

Ja tuo ilman muuta johtui siitä että k.o henkilö oli sairaanhoitaja eikä siitä että hän oli muuten vaan dorka ihminen...

Tuo lainaus on aikalailla irrallinen jos ei ole lukenut koko kommenttia. Dorka saa toimia dorkasti jos joka asiaa aletaan paperilla jakamaan koulutuksen perusteella. Eikö Inhi Millinen kysellyt kommentteja siitä, että perushoito otettaisiin sairaanhoitajilta pois. Silloin tilanne joissain paikoissa palaisi tuollaiseksi

Henkilökohtaisesti jos ainut vaihtoehto olisi perushoito pitkäaikaisosastolla niin vaihtaisin alaa. Itse en pidä millään muotoa mielekkäänä työtä, jota tehdään samalla lailla päivästä toiseen.

Lisäksi osastomaailman tavoitteet ja tarkkailu ei oikeasti kaikkia kiinnosta..

Onneksi meidän alalta löytyy kaikille se oma paikka. Yhtä karrikoiden vois sanoa että kaikkia ei kiinnosta ajaa pakettiautolla päivästä toiseen paikasta a paikkaan b.

Ei kiinnosta ei, mutta edelleenkin kerroin ihan omaa mielipidettäni asiaan, enkä kommentoinut sitä että mieltä muut ovat asiasta

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei kiinnosta ei, mutta edelleenkin kerroin ihan omaa mielipidettäni asiaan, enkä kommentoinut sitä että mieltä muut ovat asiasta

Jesh, ymmärsin kyllä. Kyse oli nimenomaan sinun mielipiteestäsi  :)
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Eräs vanha sairaanhoitaja kertoi että aikoinaan (vuonna jotain) esimerkiksi sh kävi vaihtamassa tippapulloa ja potilas pyysi päästä aluastialle (joka oli sängyn vieressä valmiina) niin sh lähti ja pyysi paikalle perushoitajan, koska alusastialle auttaminen ei kuulut kyseisessä paikassa sairaanhoitajien toimenkuvaan.

Ja tuo ilman muuta johtui siitä että k.o henkilö oli sairaanhoitaja eikä siitä että hän oli muuten vaan dorka ihminen...

Tuo lainaus on aikalailla irrallinen jos ei ole lukenut koko kommenttia. Dorka saa toimia dorkasti jos joka asiaa aletaan paperilla jakamaan koulutuksen perusteella.

Dorka tai sitten viisas. Riippuu ihan täysin siitä mikä oli kyseisen osaston sh -miehitys suhteessa lh:hin ja potilasmäärään. Jos miehitys tämän sallii, hän oli dorka, mutta jos ei; viisas. SirLucas taisikin jo aiemmin vastata tähän kysymykseen kumpi sh oli, dorka vaiko viisas:" koska alusastialle auttaminen ei kuulunut kyseisessä paikassa sairaanhoitajien toimenkuvaan". Eli kysymys ei koskaan eikä missään osastolla ole riippuvainen siitä mikä on hoitajan koulutus, kun kysymyksessä on perushoito. Se kuuluu meidän molempien koulutukseen. Tämä työnjako tehdään osastokohtaisesti, sen pitäisi löytyä sieltä rutiinipärmistä, mitä millekin ammattiryhmän vastuualueeseen kuuluu. Ei näitä työnkuvauksia huvikseen tehdä.

Kun osaston miehityksestä päätetään, tehdään yhteenveto siitä mitä tarvitaan ja miehitys sitten sen mukaan. Jos perushoito kuuluisi työnkuvauksen mukaan sh:llekin, tietäisi se sitä että lh:den määrää vähennettäisiin ja sh:den lisättäisiin. Näissä osastokohtaisissa työnjaoissa on kysymys potilasturvallisuuden turvaamisesta. Kaikkien täytyy tietää mitä työtehtäviin kuuluu ja mitä ei, rutiinien täytyy toimia. Ja jos sitä haluaa sh:na tehdä myös sitä perushoitoa, tämä ei ole ehkä se oikea työpaikka. Samoin koskien sitä lh:ta, jos sitä haluaa että myös se sh tekee perushoitoa, kannattaa vaihtaa työpaikkaan jossa työnkuvauksen mukaan näin on. Toisaalta, se mitä pienempi on sh -miehitys sen enemmän vastuuta siitä potilaan lääketieteellisestä hoidosta joutuu/saa se lh vastuulleen. Eli aina ei kannata tuijottaa sitä mitä se toinen tekee. Mutta se että alkaa työpaikalla, omien intressien mukaan joko tekemään muuta,kieltäytyy tekemästä jotain, tai alkaa vaatimaan että joku muu ammattiryhmä tekee muuta kuin sitä mitä rutiinipärmissä lukee, on osoitus  ammattitaidottomuudesta. Tämä koskee kaikkia ammattiryhmiä. Sitä ei voi mennä kukaan ammattilainen TEO:lle pillittämään että mokasin, koska tein muita työtehtäviä kuin rutiinien mukaan minulle kuului ja en ehtinyt hoitaa omia työtehtäviäni kunnolla ja stressaannuin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Eräs vanha sairaanhoitaja kertoi että aikoinaan (vuonna jotain) esimerkiksi sh kävi vaihtamassa tippapulloa ja potilas pyysi päästä aluastialle (joka oli sängyn vieressä valmiina) niin sh lähti ja pyysi paikalle perushoitajan, koska alusastialle auttaminen ei kuulut kyseisessä paikassa sairaanhoitajien toimenkuvaan.

Itse jouduin useita kertoja tekemään edellisessä duunipaikassani juuri näin. Meitä saattoi olla yöllä koko  polilla vain 3 sh:ta. Oikein kiireisinä öinä aika meni lääkitsemisiin, tipanlaittoihin,  kriittisessä tilassa olevien potilaiden vahtimiseen jne. Ja silti jäi lääkkeitä antamatta ja potilaat vähälle valvonnalle.

Jos olisin aina lähtenyt joka kerta pyydettäessä viemään potilasta wc:hen tai hakenut alusastian, olisi se tarkoittanut potilasturvallisuuden vaarantumista, tai vähintään sitä, että jotain hyvin paljon tärkeämpää olisi jäänyt tekemättä. Me sh:t olimme muutenkin siellä paljon kuormitetumpia, kuin ph:t. Kyseisessä yksikössä oli kyllä välillä niinkin etteivät ph:tkaan ehtineet vessattaa potilaita, vaan näiden piti laskea housuihinsa. Pahimpina öinä oli saavutus jo se, jos kaikki pystyttiin pitämään hengissä, eikä lisävahinkoja tullut esim. kaatumisten seurauksena.

Mun mielestä selkeä ja tasapuolinen tehtävien jako hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Jokaiselle pitäisi olla mielekästä tekemistä, mutta kukaan ei saisi ylikuormittua muuhun henkilöstöön nähden. Itse hajotin viime keväänä itseni liian suuren vastuun alla, kun en ajoissa tajunnut jäädä sairaslomalle. Jouduin pahimmillaan huolehtimaan yksin koko yön kymmenestä sydän tai keuhkopotilaasta, joista usealla saattoi olla a-neula, tai C-PAP. Siinä sivussa näiden potilaiden perushoidosta huolehtiessa saattoi välillä vähäsen alkaa vituttamaan. Vuorovastaava saattoi olla koko yön kiinni muualla, ja vipparina saattoi olla joku patalaiska noviisi, joka vaivautui pari kertaa kurkkaamaan tarkkailuhuoneeseen yön aikana, ja esitti tyhmää heti, jos pyysin jotain tekemään.

Nykyisessäkin työssäni perushoito kuuluu jokaiselle, mutta aamuvuoroissa sh:na ei välttämättä kerkeä siihen aina kauheasti osallistua, ja harvemmin tästä saa kuulla mitään valituksia työpareilta. Itse kyllä pyrin osallistumaan kenttätyöhön niin paljon kuin vain ehdin/ muilta töiltä kykenen. Välillä tulee myös niitä vuoroja, joissa joku toinen sh huolehtii  lääkkeet ja mahdollisen kierron, ja hyvä niin. Mä ainakin olen vaan tyytväinen kun saan keskittyä toisinaan vain kenttätyöhön, joka on paljon muutakin kuin "paskan vatkaamista". Aktiivinen kuntouttaminen, erilaiset pienet toimenpiteet, ja potilaiden kanssa juttelu (silloin kuin jaksaa ja ehtii) tekevät työstä mielekästä. Tietysti myös sitä vaippojen vaihtamista, suihkutuksia, ja syöttämistä on paljon, ja ne tuntuvat joskus yksitoikkoisilta. Keskimäärin olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen nykyiseen työnkuvaani. En edes kaipaa mitään elvytyksiä, liuotuksia tai sankarileikkejä. Hidastempoisempi työ, joka kuitenkin sisältää edes jonkin verran haasteita, käy minulle hyvin.

1/12800

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tällä hetkellä hyvin paljon toisistaan eroavat työnkuvat. Harvoin osallistun arkena perushoitoon, tämän takaavat intervallipaikat joita on puolet osaston potilaista. Meillä ongelmana ph/lh (lähinnä perushoitajia) haluttomuus osallistua muuhun kuin perushoitoon, vaikka mahdollisuuksia tarjoaisikin. Onko muilla tälläistä ongelmaa?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Tällä hetkellä hyvin paljon toisistaan eroavat työnkuvat. Harvoin osallistun arkena perushoitoon, tämän takaavat intervallipaikat joita on puolet osaston potilaista. Meillä ongelmana ph/lh (lähinnä perushoitajia) haluttomuus osallistua muuhun kuin perushoitoon, vaikka mahdollisuuksia tarjoaisikin. Onko muilla tälläistä ongelmaa?

Kyllä noitakin tulee aina silloin tällöin vastaan, jotka huvin vuoksi kieltäytyvät, mutta enemmänkin niitä, jotka kieltäytyvät tekemästä sairaanhoitajan hommia perushoitajan palkalla. Sen kieltäytymisen minä ymmärrän. Itse olen tyytyväinen nykytilanteeseeni akuutilla tk-osastolla, mutta ihan valmis ottamaan myös lisävastuuta jos siitä saa rahallisen korvauksen.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...