Herttoniemi os 5?

[Sistah]

Uteliaisuuteni on herätetty. Hertsikan sairaalan osastolla 5 on ihan jatkuvasti keikkoja tarjolla Seuressa. Mikä sitä riivaa? Kuka tietää? Ja millainen paikkakohan se mahtaa olla muuten.

[kops]

Vaikka kaupungin sivuilla sanotaan että se on akuuttisairaala, niin enpä sinne ikinä yhtään kovin akuuttia potilasta ole kuskannut, enempi vaikuttaa lähes kaikki osastot enemmän tai vähemmän pitkäaikaisosastoilta potilasmateriaaliltaan; Suomeksi sanottuna sieltä ei taideta paljoa kotiutua varsinaiseen kotiin - korkeintaan takaisin johonkin hoitokotiin. Viitosesta en tarkemmin osaa sanoa, mutta tämä näin yleisellä tasolla kyseisestä talosta.

Voin toki olla väärässäkin ja mua saa korjata  :nauraa:

[Tuuvi]

Samaa yt-lasku mummua ja alkoholilla lätränneitä täynnä, kuin muissakin Helsingin tk-sairaaloissa:

Malmi ja Laakso.

Osastonhoitaja on kipakka tyyppi. Apulaisosastonhoitajankin kommenttiautomaatti on melkein vertaansa vailla :nauraa:

Mene sinne vaan. Minä olen ainakin viihtynyt keikalla Hersassa.

[eh-neito]

Osaako joku kertoa jotain Hersan osastoista 2, 3 tai 4?

[Piitunen]

Olin hersa 5:lla harjottelussa keväällä ja porukka on kyllä kivaa ketä siel on. Olen myös keikkaillu sinne:) ja hyvin viihdyn. Potilaat on yt lasku mummoja ja pappoja, myös alkoja on. Jatkohoito potilaita. Trakoitus on kotiuttaa tai siirtää toiseen hoitopaikkaan. Olen ollut kolmosella keikalla ja tykkäsin olla. Potilasmassa samanlainen. Kivoja ihmisiä myös siellä töissä.

[Vieras: bolstermummy]

Osaako joku kertoa jotain Hersan osastoista 2, 3 tai 4?

olin kesän töissä hersan kakkosella, viihdyin ihan valtavan hyvin. oh aivan ihana tyyppi, samoin aoh. henkilökunta muutenkin loistavaa, itse menin vihreänä opiskelijana perushoitajaksi ja sain kyllä just niin paljon apua ja tukea kun vain tarttin. potilasmateriaali laidasta laitaan, kesällä oli syöpää, COPD:tä, haavoja, yt-laskua yms. opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoista, näki ja oppi kaikenlaista uutta.

itse suosittelen lämpimästi ko. osastoa, menen mieluusti takaisinkin keikalle  :)

[Minuli]

Mä olin kolme vuotta sitten harjoittelussa juurikin tuolla os. 5:llä, ja ne viis viikkoa oli kyllä siihenastisen elämäni kauheimmat. Ohjaajani istui kansliassa paperitöissä, ja käski mut "kentälle tyttöjen kanssa". Olin työvoimaa, mulle jaettiin vuoroon mennessä omat potilaat, eikä päivään suihkutusten ja perseidenpesun lisäksi muuta mahtunut. Ei puhettakaan, että olisin saanut esim. lääkehoitoon osallistua. Antibioottiakaan en saanut laimentaa, koska se oli ohjaajani mukaan "temppu", joita ehtisin kyllä oppia "sitten joskus myöhemmin". Kerran menin mukaan viikottaiselle pidemmän kaavan mukaan pidetylle lääkärinraportille ja sainkin sitten kuulla eräältä vanhemmalta ph:lta, että "laistan töistä". Kun harjoittelu päättyi, vannoin, etten jalallani astu siihen taloon enää ikinä.

[Piitunen]

Mä olin kolme vuotta sitten harjoittelussa juurikin tuolla os. 5:llä, ja ne viis viikkoa oli kyllä siihenastisen elämäni kauheimmat. Ohjaajani istui kansliassa paperitöissä, ja käski mut "kentälle tyttöjen kanssa". Olin työvoimaa, mulle jaettiin vuoroon mennessä omat potilaat, eikä päivään suihkutusten ja perseidenpesun lisäksi muuta mahtunut. Ei puhettakaan, että olisin saanut esim. lääkehoitoon osallistua. Antibioottiakaan en saanut laimentaa, koska se oli ohjaajani mukaan "temppu", joita ehtisin kyllä oppia "sitten joskus myöhemmin". Kerran menin mukaan viikottaiselle pidemmän kaavan mukaan pidetylle lääkärinraportille ja sainkin sitten kuulla eräältä vanhemmalta ph:lta, että "laistan töistä". Kun harjoittelu päättyi, vannoin, etten jalallani astu siihen taloon enää ikinä.

Minua yksi ph kohteli myös työvoimana aikaisemman koulutukseni vuoksi ja kyllä harmittaa rahaa olisi pitänyt saada sillä työmäärällä. Mutta kyllä minä sain osallistua antibioottien laimennuksiin, lääkejakoihin, lääkärinkiertoihin jotka oli oikeastaan joka päivä. Sain oppia ihan kaikkea mitä halusinkin, rajoituksia ei ollut.  Ja pidin kovasti ohjaajastani joka lähtikin ylihoitajaksi koskelaan. Sinun kuvauksesi kuulostaa oudolle, mutta itse päästin korvasta sisään ja toisesta ulos.

[Pöllö]

Mä olin kolme vuotta sitten harjoittelussa juurikin tuolla os. 5:llä, ja ne viis viikkoa oli kyllä siihenastisen elämäni kauheimmat. Ohjaajani istui kansliassa paperitöissä, ja käski mut "kentälle tyttöjen kanssa". Olin työvoimaa, mulle jaettiin vuoroon mennessä omat potilaat, eikä päivään suihkutusten ja perseidenpesun lisäksi muuta mahtunut. Ei puhettakaan, että olisin saanut esim. lääkehoitoon osallistua. Antibioottiakaan en saanut laimentaa, koska se oli ohjaajani mukaan "temppu", joita ehtisin kyllä oppia "sitten joskus myöhemmin". Kerran menin mukaan viikottaiselle pidemmän kaavan mukaan pidetylle lääkärinraportille ja sainkin sitten kuulla eräältä vanhemmalta ph:lta, että "laistan töistä". Kun harjoittelu päättyi, vannoin, etten jalallani astu siihen taloon enää ikinä.

Toivottavasti lukevat osasto 5:llä (ja sitä korkeammalla tasolla) tämän kommentin. Ei opiskelijaa tule kohdella noin - eikä tuolla asenteella toimivalle osastolle tee mieli hakeutua töihinkään.

[Pöllö]

Muutamia kokemuksia kuulin viikonloppuna Hersasta - ykkönen ja kakkonen ilmeisesti kivoja, viitosella mättää kuulemma harjoittelussa monella opiskelijalla ohjaus ja ilmapiiri (lue rivien välistä, mikä...).

Toivottavasti saatu info on viitosen osalta väärää/vanhentunutta...

Edit: En nyt millään löydä noita johtamiskeskusteluja, eikä tietenkään mitenkään liity osasto 5:een, mutta muistutanpa esimiestyöskentely ja johtaminen ovat niitä tekijöitä, joilla jatkossa terveydenhuoltoon joko saadaan tai ei saada päteviä työntekijöitä. Sijaiskustannukset, osaamisen kertyminen, tiimien hioutuminen, alan vetovoima, potilasturvallisuus, laatu kaikki on vähempi enempi kovasti tällaisesta asiasta kiinni. Jos huonoja esimiehiä on, pitäisi talon alkaa tunnistamaan tällaisia. Ihan kaikkea kun ei voi vain mitata vuotuisella taloudellisten peukaloruuvien vääntämisellä 2 - 3 %:a kireämmälle. Tällä hetkellä alkaa viidakkorumpu myös toimimaan erittäin hyvin huonoista työpaikoista. Yksi huono esimies tai työyhteisö voi leimata kokonaista sairaalaa. Eikä sitä leimaa millään viestintäkonsteilla pureta.

[Icecube]

Olin Hersan 2:lla '05 ja oli mukava ( ok ilmapiiri, vaihtuvat potilaat ja sairaudet, ei siis pelkkää yt:n laskua ja alkoa) osasto. Opiskelijana sain reilusti vastuuta ja työtä riitti koko vuoron ajaksi ;D

[Tuuvi]

Osaako joku kertoa jotain Hersan osastoista 2, 3 tai 4?

Olen ollut päivätöissä os 7:lla. Paljon sijaisia ja ulkomaalaistaustaisia hoitajia, mutta olen ymmärtänyt että Helsingin kaupungin terveystoimen henkilöstö on nykyisin hyvin kansainvälistynyttä ja värikästä. Hersa ei siis ole mitenkään poikkeus?

4:lla on myös paljon sijaistyövoimaa, eikä ihme ettei vakituinen henkilökunta pysy, kun osastonhoitaja on melkoinen besserwisser. Leirit on jaettu kahteen ja sen huomaa nopeasti kun siellä tekee töitä.

3:lla olen tehnyt vain yövuoroja ja henkilökunta on ollut ok. 4:lla on muuten kivat yöhoitajat ;D

[Pöllö]

Tuossa on edellä aika jänniä yhteenvetoja muutamien osastojen esimiehestä - osastonhoitajasta.

Samoin on aika selkeästi sanottu, miten aihe saattaa liittyä työvoimapulaan.

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, johtaako tällainen avoin keskustelu, jossa useampi ihminen viittaa samaan suuntaan, mihinkään toimiin Helsingin kaupungin tk-sairaaloiden henkilöstöpolitiikassa - olisi ehkä syytä ylempää alkaa vähän penkomaan, mistä kyse?

Vai onko henkilökunnan saatavuus ja potilaiden todellinen hoito viime kädessä yksi ja sama, kunhan muuten määritellyt tulostavoitteet toteutuvat? Palstalla ketään kaupungin tk-sairaaloiden ylemmältä tasolta?

Vai hoidetaanko "ongelmat" kuten eräs varsin huonossa maineessa oleva työpaikka toisaalla tekee - laitetaan säännöllisesti työpaikkailmoituksia joka kulmalle ja mainostetaan työpaikkaa "mukavana työyhteisönä"?

Olisi joskus aika kiva kuunnella uutisia myös asioiden selvittämisestä ja mitattavista tuloksista, jos ongelmia on oikeasti löytynyt, ja niitä on myös ratkottu... Jos organisaatio ei näitä sisällään käsittele, seuraava taso tulee olemaan vielä julkisempi keskustelu. Ja johtamisongelmat nousevat myös yksikkötasolla lopulta henkilökunnan, potilaiden tai omaisten puolesta myös medioihin.

Ei ole enää kuin ajan kysymys, kun henkilökuntapulan todellisia syitä aletaan ihmettelemään syvemmin. Ministerit sun muut nyt tekevät noita korkean tason pilvilinnakokeilujaan, joista moni näyttää olevan ongelmien lottovoittoratkaisuja - yritetään tehdä näennäisratkaisuja omalla kaudella, todennäköisesti mitään ei tapahdu, mutta onpahan näennäisesti yritetty.

Johtaminen lähiesimiestasolta (osastonhoitajat...) ylöspäin on ihan todellinen ongelma monessa organisaatiossa.

[enfermeda]

Olin tuolla osastolla 5 vakituisena muutaman viikon. Osastonhoitaja (jona toimi aoh) oli sen verran "erikoinen" tyyppi et ei siellä työskentelystä tullut yhtään mitään hänen käyttäytymisensä vuoksi. Tuntui myös siltä, että lähihoitajana siellä ei saanut tehdä yhtään mitään muuta kuin suihkutusta, vessatusta ja vuodepesua. Hyvä kun sai verenpainetta mitata... ;) Henkilökunnasta muuten jäi ihan hyvä fiilis, osastonhoitajalla on kuitenkin aika iso vaikutus yhteishenkeen..

[TaruE]

Olen itse töissä Herttoniemi 1:llä. Pientä mainostusta siis kehiin, meille kannattaa tulla keikalle. ;D

Valtaosa keikkalaisista on kovasti meitä kehunut ja kesäsijaiset, opiskelijat yms. jäävät osastolle töihin. Ilmeisesti keikkalaisten piirissä meillä on rento ja hyvä maine, os.2:lla samaten. Hyvä maine johtunee siitä että meillä keikkalaiset otetaan ystävällisesti vastaan, annetaan ihan kunnollinen raportti eikä vain lyödä potilaslistaa käteen, useimmiten jopa valikoidaan se ns. helppo huone keikkalaiselle ja opastetaan ja neuvotaan herkästi. Os.hoit on reilu ja mukava ja osaston henki nuorekas, emme nipota turhista. Meillä ei myöskään ole yhtä paha työvoimapula kuin muilla osastoilla koska noh...ihmiset haluavat tulla meille töihin. Tällä hetkellä taitaa olla yksi ph-toimi auki, kaikki muut paikat on täytetty. Todennäköisesti et siis keikalle tullessasi joudu ns. katastrofitilanteeseen jossa paikalla on yksi omaa väkeä ja loput keikkalaisia.

Yleisesti tiedetty fakta keikkalaisten keskuudessa tuntuu myös olevan osastojen 4 ja joskus myös 5 huono maine, itse en ole ollut kummallaakaan töissä mutta talonkin sisällä huhut kiertävät...

Os. 1 on tosiaan MRSA-osasto, joten siinä mielessä hieman erilaisempi muihin akuuttiosastoihin nähden. Tervetuloa katsastamaan puheideni totuudenperäisyys. ;)

[Seline]

Tein yhden keikan 1:llä ja pariksi sattui todella v:mäinen tyyppi, saattoi kyllä olla myös varahenkilöstöstä. Pitääkin tulla katsomaan tilanne uudelleen >:D

[FairyC]

Muista Hersan osastoista en tiedä, mutta oman kokemuksen mukaan 1 ja 2 on osastoja, jossa on mahtava työilmapiiri.

Ykkösen puolella en ole ollut töissä, mutta mitä nyt tiedän, siellä on yhtä hyvä henki kuin kakkosen puolella. Kakkosella olen taas tehnyt enemmänkin töitä, nyt toista kesää "kesäkätenä".

Voin suositella lämpimästi. Mitä nyt kokemusta on, niin noiden osastojen henki on aika ainutlaatuinen, varsinkin tämän alan puolella. ;D

[hansu85]

Viime vuonna 5:lla tosiaan oli jatkuvasti keikkaa, koska omaa väkeä oli koko ajan pois. Suurin syy tähän oli silloinen aoh. Kyseinen henkilä v*ttuili niin potilaille, omaisille kuin työntekijöille aivan avoimesti. Yhden opiskelijan sai melkein lopettamaan opiskelunsa aivan järkyttävän törkeän käytöksensä takia.

Kyseisen henkilön käytös ja toiminta oli aivan kamalaa. Otti esim. kerran eräästä dementikosta kuvan kamerakännykällään potilaan saatua jonkilaisen kohtauksen. Syyksi ilmoitti sen, että voi sitten näyttää kyseistä kuvaa kavereilleen ja nauraa potilaan "tempauksille"(myönsi tämän aivan avoimesti).  Jos joku potilas sanoi pienenkin poikkinaisen sanan niin antoi täyslaidallisen p*skaan niskaan takaisin. Eräälle potilaan haukkui tämän tehtyä tarpeensa vaippoihin. Ja kun vaipassa oli vielä ripulia, mikä oli levinnyt vaipasta ulos, sai ko. potilas kuulla kunniansa. Mitään merkitystä ei ollut ko. potilaan iällä, dementialla ja muilla sairauksilla. Kuulemma aikuiset ihmiset eivät sotke kakalla.

Työntekijöitä oli jatkuvasti poissa, koska kyseisen henkilön kanssa oli niin paha (henkisesti) työskennellä. Tästä johtui jatkuva keikkatarve

Ja mitä teki oh? Ei mitään. Koska oh ja aoh olivat ystäviä vuosien takaa, niin salli oh tämän paholaisen tehdä mitä tahansa. Oh:n mielestä oli aivan oikeutettua ottaa potilaista kuvia, voihan kuvaa sitten näyttää lääkärinkierrolla sanojen todistamiseksi. Kumma juttu, itseni kohdalla on aina sanani ja kirjoitukseni riittäneet. Mitään väliä ei ollut oh:n mielestä sillä, että aoh kertoi ottaneensa kuvan nimen omaan muuhun kun työtarkoitukseen.

Lisäksi sairaanhoitajien ja lähi/perushoitajien välinen kuilu oli ammottava. Vain harvan sh:n arvolle sopi tehdä perushoitoa, joten sairaanhoitajien päivä kului pääsääntöisesti kansliassa. Opiskelijoita käytettiin törkeästi työvoimana. Noh, ainakin hallitsivat perushoidon hyvin työharjoittelun jälkeen.

Kerran eräs sh oli avanut potilaan juuri hoidetut haavat (ph hoitanut), koska koki ettei ph ammattitaito riitä haavoja hoitamaan. Oli sitten hoitanut itse ne uudelleen ja eikä lähellekkään haavanhoito-ohjeen mukaan. Samainen sh oli kerran suostunut suihkuttamaan erään potilaan, koska perushoitajilla ei kertakaikkiaan riittänyt aika. Potilas oli sitten kakannut suihkun aikana, ja kyseinen sairaanhoitaja tuli pyytämään minua korjaamaan jäljet. Ei ollut sairaanhoitajan arvolle sopivaa tehdä niin p*skasta työtä.

Olin kyseisessä paikassa töissä lähemmäs vuoden. Kun paikasta lähdin oli ammattillinen itsetunto aivan nollassa. Os. 5:lla annettiin ymmärtää ettei ph/lh:sta ole muuhun kuin vaipanvaihtoon. Kaikki ammattitaito- ja tieto menee siellä aivan hukkaan. Ja opiskelijoiden on hyvin vaikea päästä oppimaan mitään sairaanhoidollista.

Nykyään edellä mainittu aoh on muualla töissä, minkä voi huomata jo siitä ettei keikkaa ole niin hirmuisesti. Oh edelleen osastolla töissä. Ja kumpi loppupeleissä pahempi - ihminen joka tekee pahaa, vai ihminen joka sallii pahan tapahtuvan vaikka hänellä olisi valta lopettaa se? Lisäksi ylimielisimmat sairaanhoitajat lähteneen osastolta, mutta edelleen valitettavasti perushoitajat hoitavat lähinnä perushoidon.

Ja lopuksi haluan vielä korostaa, etten kirjoituksellani halua mollata kaikkia sairaanhoitajia. 5:lla myös on mukavia sairaanhoitajia.

[Pöllö]

Ja kumpi loppupeleissä pahempi - ihminen joka tekee pahaa, vai ihminen joka sallii pahan tapahtuvan vaikka hänellä olisi valta lopettaa se?

Loistava kysymys. Se, joka sallii pahan, on usein pahempi. Silloin teko voi toistua, useampi ihminen tehdä pahuutta, uhri voidaan jättää oikeuksitta. Hitler, Stalin tai Mao sallivat, jopa vaativat pahaa; vaikka heidän kätensä eivät olisi konkreettisesti veressä, on heillä vastuu kullakin kymmenistä miljoonista uhreista.

Tätä kysymystä ihmettelen meidän yhteiskunnassamme - hörhöt, alkoholistit, mt-tapaukset yms. ovat heitteillä ja vapaita tekemään mitä vain. "Väkivalta tapahtuu pääosin alkoholistipiirien sisällä" - siis, siihen ei tarvitse puuttua. Seksuaalirikosten tuomitsemattomuus, uhri jätetään oikeuksitta. Monenlaista päästetään sormien läpi, kun asioihin puuttuminen tuntuu vain niin hankalalta. Samoin työyhteisöissä terrorisoivat ihmiset - vastuu on myös kaikilla muilla, tällä palstalla oli taannoin järkyttävä esimerkki, miten esimies käytti seksuaalisesti hyväksi työntekijäänsä, mutta muut sulkivat vain silmänsä.

Ei se ole kivaa ja helppoa tarttua asioihin, ja itse ihan avoimesti sanottuna mietin, lähdenkö juoksentelemaan kahden narkkiksen perään, kun rikkoivat jonkun toisen auton ikkunan ja veivät tavaraa. Soitanko hätäkeskukseen, vaikka tuntomerkit ovat onnettomat. Kyllä, juoksen, soitan, koska uhrille tieto siitä, että joku on edes yrittänyt tehdä jotain, voi olla tärkeä... Pakko se vaan on vastuuta ottaa joskus.

[enfermeda]

Voin täysin allekirjoittaa ton mitä hansu85 kirjoitti. Pahinta vielä et silloin kun mä olin tuolla töissä, niin se aoh oli oh:na, koska oikea oh oli virkavapaalla.

[pocis]

Mun yhden päivän kokemus os. 5:lta oli hyvä. Voisin mennä uudestaankin. Kokeilemisen arvoinen paikka. :o

[hansu85]

Itse olin jo osastolta lähtenyt kun aoh toimi hetkellisesti osastonhoitajana, josta Enfermeda mainitsi. Voin vain kuvitella millaista meno silloin oli, kun osasto oli ajoittain helvetin esikartano oh:n ollessa osastollakin (tosin omassa huoneessaan). Minun ollessa vielä osastolla oli oh jossain erään viikon (en nyt muista missä, eikä sillä periaatteessa merkitystäkään). Silloin kaikki kamaluus nousi aivan omiin luokkiinsa.

Istuin harva se päivä aoh:n puhuteltavana - minä, joka koen tehneeni aina työni hyvin, enkä mistään ennen sitä enkä sen jälkeen ole valitusta saannu tai puhuttuleissa ollut. Olin joutunut silmätikuksi, sanottuani jostain asiasta mielipiteeni, joka oli eriävä apulaisosastonhoitajan kanssa. Aoh kuulemma oli koko kyseisen viikon joutunut kuulemaan valitusta minusta. Ja outoa, että nämä "lukuisat valitukset" olivat tulleet juuri osastonhoitajan ollessa poissa. Paras oli se kun olin kuulemma tullut liian aikaisin töihin johonkin iltavuoroon, peräti 15 min vuoron alkua. Se oli kuulemma ehdottoman kiellettyä. Yritin siinä sitten selittää, miten olin aamulla joutunut lähtemään kiiressä hoitamaan asioita ennen työvuoron alkua. Olin sitten ostanut evästä, joista osan ajattelin syödä ennen töiden alkua. Tämä kuitenkin oli huono syy, töihin kuulemma piti tulla minuutilleen silloin kun työt alkaa. Ymmärrän kyllä sen, ettei töihin voi mennä ja tulla miten sattuu, mutta rajansa kaikella... Enpä sitten tiennyt seuraavana päivänä, että itkeäkkö vai nauraa kun aoh tuli iltavuoroon samaan aikaan kuin minä edellisenä päivänä. Häntä ei selvästikkään koskenut samat säännöt kuin muita.

Olin muutenkin kuulemma aivan mahdoton tapaus, eikä aoh tiennyt miten kanssani toimia. Lopulta kyllä keksi, mikä johti siihen että sain kirjallisen varoituksen asioista joitan en ollut tehnyt. En silloin vain jaksanut tapella vastaan, ja kun vastassa oli vielä ihminen, joka saa hetkessä  niin halutessaan vakuutettua mustan olevan valkoinen, eipä mitään kovin oikeudenmukaista lopputulosta ollut odotettavissa.

Onneksi olin jo lähtenyt osastonhoitajan ollessa virkavapaalla, en tiedä miten siitä koettelemuksesta enään olisin selvinnyt.

Vaikka koenkin tulleeni väärinkohdelluksi, silti melkeimpä eniten häiritsee potilaiden kohtelu. Osastolla oli aika ajoin terminaalivaiheenpotilaita, eikä edes heitä kohtaan mitään sääliä tunnettu (esim. tämä "kakalla sotkija"). Monen vanhuksen pitkä ja arvokas elämä sai vähemmän arvokkaan lopun. Kukaan ei ansaitse tulla siten kohdelluksi, varsinkaan kuolemaa tekevät. Monesti tuntenut huonoa omaatuntoa kun en pitänyt oikeuksistani kiinni, enkä nostanut osaston tapahtumista suurempaa meteliä. Olin vain silloin henkisesti niin väsynyt siihen kaikkeen. Jälkeen päin tekisin asiat aivan toisin.

Nykyään osastolla eri meininki, kun aoh lähtenyt. En siis pidä lainkaan mahdottomana, että nykyisin osatolla keikkailevat saattavat jopa tykätä osastosta, vaikka paljon on vielä parantamisen varaa. Nykyään kuitenkin vastaavaa tapahtuu, jossain päin Suomen maata aoh:n lähdettyä muualle töihin.

Ihmettelen myös kovasti, kuinka oh kykenee nukkumaan yönsä (näin oletan), kaiken sen jälkeen, mitä hän salli osastolla tapahtuvan. Itse saattaisin viettää hänenä hyvinkin unettomia öitä.

[Avohoitopotilas]

On ihan pakko vastata tähän. Olin tässä eräänä vuonna (ei niin kovin kauan sitten) harjoittelussa Hersan vitosella, ja kokemus oli hieman kaksijakoinen. Silloinen oh oli kyllä kommenteillaan kaikkein pahin mainos hoitoalalle, enkä usko että potilaat tai omaiset kauheasti pitivät hänestä. On eri asia sanoa asiat suoraan kuin sanoa ne loukkaavasti. Osastolla on myös muutama hoitaja, jotka istuvat mieluummin kansliassa "paperitöissä", ja lähettävät opiskelijan tekemään omat hommansa. Tätä oli aika kauhea katsella vierestä, kun itse ensimmäisenä päivänäni jouduin neuvomaan viimeistä viikkoa olevalle opiskelijalle, milloin hän saa lähteä ruokatauolle. Ohjaaja ei myöskään ehtinyt auttamaan opiskelijaa, jolla oli sentään useampi huoneellinen potilaita, sanoi vain että "kyllä sinä jo osaat". Jouduin itsekin tämän hoitajan ohjaukseen muutaman kerran, ja täytyy sanoa että kyllä oli omatoimisuus kunniassaan. Lisäksi osasto on jakautunut kahteen osaan, ja oh kyllä piti huolen, että hänen entinen puolikkaansa tiesi asiat ennen muita.

Positiivisena puolena osastolla on kuitenkin suurin osa vakituisista hoitajista, jotka osaavat ammattinsa ja ohjaavat opiskelijaa. Itselläni oli kaksi ohjaajaa, joista jäi kummastakin miellyttävät muistot. Ohjaajat panostivat opiskelijaan, sain tehdä lääkkeidenjakoa, antibioottien laimennosta, pistämistä, haavanhoitoa ja vaikka mitä muuta. Osasto on kuitenkin kiireinen, ja harjoittelun loppuvaiheessa tein aika paljon ihan perushoitotyötä itsenäisesti. On ottanut myöhemmin päähän, kun en tajunnut kysyä paljon enemmän asioita.

Keikkalaisille tiedoksi, että ainakin minun aikanani keikkalaisten odotettiin vastaavan kelloihin kahvitauolla, ja ilmeisesti perehdytys riippui vähän vuorossa olevasta hoitajasta sekä siitä, kuinka paljon porukkaa oli sairaana. Lievää selän takana puhumista on myös, ja sitä on vähän ikävä kuunnella. Muutamana vuorona oma ohjaajani ei ehtinyt muuta kuin juosta täyttämässä potilaspapereita, jakamassa lääkkeitä ja laittamassa tippoja. Oli tietenkin ihan mukava, että annetaan niin paljon vastuuta, että sain kahdestaan keikkalaisen kanssa hoitaa ja syöttää potilaat - ainakin oli koko ajan tekemistä. Kaiken kaikkiaan vähän omituinen osasto, kannattaa olla aika paksunahkainen jos tuonne menee. Toisaalta muutamia ihania ihmisiä, joiden kanssa jaksaa kyllä vuoron kuin vuoron.

[Seline]

Keikkalaisen kohtelu Hersan 5:lla aivan kamalaa, osaston vakihoitaja lorvii eikä tee mitään ja 2 keikklaista painavat niska limassa töitä. Päälle haukutaan ja valitetaan ja soittivat jopa keikka firmaan perättömiä valituksia

[viikku]

en pitänyt os 4 keikkapaikkana. En saanut potilaiden toimintakyvystä tietoa, raportilla tai paperilla. Potilaita hoidettiin kaoottisesti miten sattuu. Hoitotilanteissa ei mielestäni näkynyt kunnioittaminen ja rauhallisuus. Osa potilaista selvästi "vaimennettu" nöyriksi ja arkailivat kertoa toiveitaan ja tunteitaan.

Onneksi voi valita minne menee jatkossa töihin, toivottavasti ei tarvitse mennä enää tuonne. Kyllä minulle jäi paha mieli potilaiden puolesta.