Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Annastiina

Vinkkejä näytteiden ottoon

Recommended Posts

Annastiina

Muistelen, että meillä pyörii täällä ainakin muutamia labrapuolen ihmisiä ja ajattelinkin perustaa nyt tähän ketjun jossa voisi kysellä vinkkejä erilaisten näytteiden ottoon, säilyttämiseen ja käsittelyyn  :) Tuolla radiologian puolella tais ollakin oma ketjunsa vastaavanlaisiin ongelmiin, mutta en ainakaan pikaisella haulla löytänyt tätä aihetta käsittelevää ketjua...

Ensimmäinen ongelma löytyykö minulta...Eli miten saat otettu edustavan nenänielunäytteen pumpulipuikolla? Onko jotain "vippaskonstia" kuinka saat pumpulipuikon mahdollisimman kivuttomasti näytteenottopaikkaan? Itse sain viime viikolla ohjeen, että työnnät vaan mahdollisimman syvälle sen sinne nenään  :o

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Liisa Ihmemaassa

Meille opetettiin teoriassa PAPA-näytteenotton kuluneella viikolla. Oli aika hyvä ja todenmukainen filmiaiheesta. Jäin miettimään opettajan sanomaa, ettei mitään liukastetta saa käyttää spekulaa asettaessa; vain vettä. Ihan kamalaa, jos on kuivat paikat :o. Filmissä lääkäri käytti jotain öljyä, mutta sekään ei kuulemma ole enää sallittua. Onko käytännössäkin näin? liukasteina käytetyt aineet haittaavat siis näytteen tulkintaa?

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Eristyshoitaja

En ole labrapuolen hoitaja mutta taidan kertoa vinkin, joka nyt sinällään on makukysymys, yks tykkää, toinen ei. Eli, mulle aikanaan tuotti ongelmaa verinäytteiden ottaminen potilailta kun aina tyrkkäsin neulan suonen läpi tai sitten neula tuli suonesta pois putkia vaihtaessa. Meillä kun noita näytteitä harvoin hoitajan tarvitsee ottaa niin taito ruostuu ja mullakin alkoi olla näytteen otto ahdistavaa jos näytenakki napsahti. Sitten ikiihana kollegani antoi vinkin: hän sanoi mulle että ala ottaa näytteitä siipineulalla. sen jälkeen en ole neulaa törkkinyt suonen läpi eikä neula ole pullahtanut suonesta pois, eikä myöskään tartte neulaa pitää paikallaan. Neulan pysymisen voi varmistaa teipin palalla mutta pakko ei oo. nyt otan näytteitä ilman paniikkia. En suostu enää perinteisellä tekniikalla näytteitä ottamaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Liisa Ihmemaassa

En ole labrapuolen hoitaja mutta taidan kertoa vinkin, joka nyt sinällään on makukysymys, yks tykkää, toinen ei. Eli, mulle aikanaan tuotti ongelmaa verinäytteiden ottaminen potilailta kun aina tyrkkäsin neulan suonen läpi tai sitten neula tuli suonesta pois putkia vaihtaessa. Meillä kun noita näytteitä harvoin hoitajan tarvitsee ottaa niin taito ruostuu ja mullakin alkoi olla näytteen otto ahdistavaa jos näytenakki napsahti. Sitten ikiihana kollegani antoi vinkin: hän sanoi mulle että ala ottaa näytteitä siipineulalla. sen jälkeen en ole neulaa törkkinyt suonen läpi eikä neula ole pullahtanut suonesta pois, eikä myöskään tartte neulaa pitää paikallaan. Neulan pysymisen voi varmistaa teipin palalla mutta pakko ei oo. nyt otan näytteitä ilman paniikkia. En suostu enää perinteisellä tekniikalla näytteitä ottamaan.

Näitä olen pyytänyt kesäduuniinkin tilaamaan  :o. En ole kyllä käyttänyt, mutta pelkästään hyvää kuullut; lienee erityisesti haasteellisilla potilailla tarpeen näinkin orastavilla taidoilla, kuin itselläni on!

Liisa

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Student Midwife

Joissakin paikoissa siipineuloja ei suostuta tilaamaan ns. normaalikäyttöön, koska ne ovat kalliimpia kuin perinteiset holkin kanssa käytettävät neulat.

Papakokeesta sen verran, että kyllä minut opetettiin naistentautien polilla ottamaan papanäytteet niin, että spekulan alapuolelle laitettiin pieni määrä liukastetta. Avainsana on pieni määrä ja sen pitää todella tulla vain sinne alapuolelle, toki lähelle spekulan kärkeä, mutta jos liukastimen kanssa on kohtuuden rajoissa ja työntää varovasti spekulan emättimeen, niin ei sitä liukastetta saa sinne kohdunnapukkaan sotkettua, saati sitten emättimen pohjukkaan. Jos liukastetta lutraa paljon ja sitä on myös spekulan sisäpuolella, johon näytepuikko voi osua, niin sitten näyte menee pilalle.

Monella vanhalla naisella, joka kuitenkin papakokeita tarvitsee, voi limakalvot olla niin haperot, että ilman liukastetta spekula repii limakalvot vuotaville haavoille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

En ole labrapuolen hoitaja mutta taidan kertoa vinkin, joka nyt sinällään on makukysymys, yks tykkää, toinen ei. Eli, mulle aikanaan tuotti ongelmaa verinäytteiden ottaminen potilailta kun aina tyrkkäsin neulan suonen läpi tai sitten neula tuli suonesta pois putkia vaihtaessa. Meillä kun noita näytteitä harvoin hoitajan tarvitsee ottaa niin taito ruostuu ja mullakin alkoi olla näytteen otto ahdistavaa jos näytenakki napsahti. Sitten ikiihana kollegani antoi vinkin: hän sanoi mulle että ala ottaa näytteitä siipineulalla. sen jälkeen en ole neulaa törkkinyt suonen läpi eikä neula ole pullahtanut suonesta pois, eikä myöskään tartte neulaa pitää paikallaan. Neulan pysymisen voi varmistaa teipin palalla mutta pakko ei oo. nyt otan näytteitä ilman paniikkia. En suostu enää perinteisellä tekniikalla näytteitä ottamaan.

Mä taas useasti (tai no useasti ja useasti, mutta silloin tällöin kuitenkin) käytän ihan normi laskimokanyyliä. Parempi tatsi suonen etsimiseen ja vähemmän traumaattinen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sibbe

Nenän irtosolunäytteiden osalta mulla ei pahemmin muita vinkkejä kuin että käyttää apuvälineitä (nenäspekulaa ja otsalamppua) niin periaatteessa pystyy näkemäänkin sen kolon josta se pumpulipuikko tuikataan läpi, mutta siitäkin saa vielä aika syvälle työntää. Periaatteessa hyvä vinkki on se että kun potilas alkaa aivastelemaan hillittömästi tai vesi virtaamaan silmistä niin olet löytänyt oikean paikan. :) Tietysti jokainen reagoi vähän eri tavalla, osa ei juuri lainkaan. Tätä kohtaa varten on hyvä antaa potilaalle nenäliina kouraan kun alkaa ronkkimaan.

Niin, ja vielä siitä aivastelusta. Kun se näytetikun varsi on aika pehmeää metallia niin kannattaa vääntää se toinen pää lenkille. Ei sen takia että sen kanssa olisi jotenkin helpompi onkia se tikku pois nenästä (ei se NIIN syvälle mene), vaan että kun potilas alkaa aivastella ja se tikku on hoitajan silmässä niin ei satu niin paljon. 8)

Papa-näytteessä puolestaan labrakoulun ohje on että ehdottomasti ei liukasteita, vettä vain jos on ihan pakko. Jos kuivat limakalvot alkavat vuotaa tolkuttomasti niin eihän se verikään sitä näytteen laatua tosin sitten paranna. Jos onnistuu käyttämään liukastetta niin että on varma näytteen kontaminoimattomuudesta niin ehkä se on hyvä tapa. Paras silti laittaa lääkärille kommentti joka kertoo käytetyn aineen. Toisaalta jos näytteenotto suinkin onnistuu pelkällä vedellä liukastaen niin sitä kannattaa yrittää. Luotettavan tuloksen saaminen papa-näytteestä on ehkä väliaikaisen kärsimyksen arvoinen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikkis

Verinäytteistä olenkin jo kommentoinut toisaalla, mutta pitäähän se nokka työntää tähänkin ketjuun  8)

Papasta: Meille opetettiin kyllä, ettei mieluusti vettäkään saa käyttää, koska jos sitä taas joutuu näytteenottokohtaan, niin silloin solut "kutistuu" (osmolaliteetti olisko oikea sana tähän), eli periaatteessa fysiologinen keittis olis parasta tuohon.. Tosin mun opiskeluista jo muutama vuosi aikaa, ja papanäytteitä en ole sitten vuoden 2001 jälkeen ottanut, joten ihan ajantasalla ei tällä saralla mun tieto ole.. Naisena ymmärrän liukasteen käytön, ja haittavaikutuksen voi minimoida varmaan myös putsaamalla näytteenottokohta hyvin spekulan asettamisen jälkeen, siihen oli ainakin ennen paras väline sellainen paksupäinen pumpulitikku. Ja papa-näytteessä myös tärkeää on se kiinnittäminen, eli jos etanolilla kiinnitätte, näyte heti sinne maljaan, ja vaihtakaa sitä viinaa siellä, niin ettei se seiso viikkotolkulla. Se on niin halpaa ainetta, että kehtaa vaihtaa vaikka päivittäin..

splSR puhui noista lumbisnäytteistä, ainakin edellisessä paikassa oli monella osastolla jossa paljon ottivat, sellainen putkiteline, missä oli osaston nimi, niin sai ne hyvin pystyyn ne putket. Ja kuulostaa aivan loistavalta nuo ohjeet seinällä, niitä on monessa labrassakin osastolla tehty. Täytyy nyt vähän mainostaa, että Jorvissa ainakin löytyy kaikista punktioista sellainen "opas"vihkonen, tai siis monistepaketti, jossa kaikki tarvittavat tiedot näytteistä, määrät ja putket sun muut, yksi kollega sen väsäsi tuossa vuosi sitten, sitä saa varmasti vieläkin labrasta jos sieltä pyytää (vink vink jos täällä Jorvilaisia).

Monessa paikassa on tuo "kummihenkilö", eli osastoyhdyshenkilö, ongelma vaan on ollut, että ei juuri aikaa niihin hommiin, ja toisaalta osassa osastoja kiinnostus ollut luokkaa nolla, eli jos ollut esim osastotunnilla käymässä, niin mitään ei olla kysytty tms. Osa osastoista taas ottanut hyvin vastaan. Itse asiassa ainakin HUSLABin laatukäsikirjaan kuuluu se, että jokaisessa labrassa tulee olla nimettynä tuo osastoyhdyshenkilö. Itse näkisin tuon erittäin hedelmällisenä toimintakanavana, jos se toimisi niin kuin pitää.

Siipineuloista hehkutan täälläkin, kuten edellisessä ketjussa, että hyviä ovat, koska siinä tosiaan näkee kun neula suonessa, helpottaa kovasti sellaista ihmistä, joka harvemmin ottaa näytteitä.

Mites Focce, kun sanoit että otat kanyylilla näytteitä, niin otatko ns. avolla silloin näytteet? eli korkki auki? Tuossa olen nimittäin törmännyt siihen, että sitten saattaa osa putkista liian täynnä, koska tietyissä putkissa saa/pitää olla tietty määrä verta jotta tulos ei vääristy.. Siksikin suosittelen tuota siipineulaa, koska silloin voi ottaa ne näytteet siististi vakuumilla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Medea

^ INR-putkista meillä ainakin jaksetaan jatkuvasti antaa palautetta siitä että ovat liian täynnä tai tyhjiä, vaikkei olisi edes avonäytteenä otettu. Siipineulalla INR-koetta ottaessa otetaan mielellään hukkaputki,  koska siipineulan letkussa on ilmaa, ja se taas aiheuttaa sen, että putkessa on sitten liian vähän verta.

Yks hyvä juttu noihin verikokeisiin on meillä verikoepakkiin liimattuna lappu missä on putkien ottojärjestys. Meillä otetaan paljon verikokeita, mutta mun mieleen ei jotenkin vaan koskaan jää pitikö ottaa ensin lila vaiko vihreä putki jne. Ton lapun perusteella laitan putket järjestykseen jo ennenkuin pistän niin saa oikeassa järjestyksessä otettua.

Ikuisessa kiitollisuudenvelassa olen edelleen viiskulman terkkarin labralle, jossa oli ystävällistä väkeä aikanaan mua ensimmäisessä aamuvuorossa jeesaamassa siinä että mitä putkia tarvitaan millekin näytteelle.  8)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Mites Focce, kun sanoit että otat kanyylilla näytteitä, niin otatko ns. avolla silloin näytteet? eli korkki auki? Tuossa olen nimittäin törmännyt siihen, että sitten saattaa osa putkista liian täynnä, koska tietyissä putkissa saa/pitää olla tietty määrä verta jotta tulos ei vääristy.. Siksikin suosittelen tuota siipineulaa, koska silloin voi ottaa ne näytteet siististi vakuumilla.

Vakuumilla otan laskimokanyylistä. Ihan yhtä siististi ne saa siitäkin, käytän siis samaa holkkia kuin jos ottaisin näytteet valtimokanyylistä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikkis

Vakuumilla otan laskimokanyylistä. Ihan yhtä siististi ne saa siitäkin, käytän siis samaa holkkia kuin jos ottaisin näytteet valtimokanyylistä.

Se hyvä sitten, kaikki ei vaan sitä harrasta  :) Se onkin ihan näpsä tapa, mutta harva valitettavasti osaa/tietää siitä.

Ja niistä INR-putkista, se tosiaan valitettavasti on se putki, jossa labrassa ollaan tosi tarkkoja, koska vaikuttaa oleellisesti tulokseen tuo putken täyttöaste.  Putkihan voi jäädä vajaaksi, vaikka vakuumilla sen ottaisi, sillon pitää vaan tajuta ottaa toinen putki vaikka perään, liian vajaalla putkella kun ei vaan tee mitään, se on ihan sama, jos arvaisi tuloksen. Ylitäyttö on ongelmana ainakin BD:n niissä tummemman sinikorkkisissa, vaikka ottaisit vakuumilla, ja ne kyllä usein ajetaan, jos ei aivan tupaten täynnä. Mutta pointtini on se, että jos huomaat ottaessasi, että nyt ei näyte hyvältä, ota varuiksi vaikka toinen putki perään, se välillä täyttyy paremmin.

Ja tuo järjestys, hmm.. se niin riippuu mitä ja miten otetaan, että onko sillä oikeasti väliä. Mutta hyvähän se on sitä noudattaa, jos ottaa näytteitä harvemmin. Ja nimenomaan tuollainen opaslappu, missä se järjestys on, on oikein loistava (itsekin niitä väsänneenä  8) )

Ja vielä tähän kommentti, että kyllä ainakin henk.koht. olen kiitollinen jos osasto itse jonkun näytteen ottaa, ja kurjalta tuntuu soittaa, jos sitä näytettä ei voidakaan analysoida. Kaikesta kun ei vaan voi antaa "suuntaa antavaa" tulosta, kun ei voi tietää, että kuinka pielessä se tulos sitten loppujen lopuksi onkaan.. Lähinnä tätä keskustelua joutuu kyllä käymään lääkärien kanssa.  Taas viittaan edelliseen paikkaani, jossa heräämö otti itse näytteet, ja oli oikeasti sen kuuloinen, että oli tosi pahoillaan, jos joutui labran kutsumaan näytteenottoon, vaikka mä aina yritin kiitellä, ja sanoa, että silloin harvoin kun soitatte, niin ihan ilomielin tullaan (ja useimmiten ne potilaat oli sitten vähän hankalampia).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina

Nenän irtosolunäytteiden osalta mulla ei pahemmin muita vinkkejä kuin että käyttää apuvälineitä (nenäspekulaa ja otsalamppua) niin periaatteessa pystyy näkemäänkin sen kolon josta se pumpulipuikko tuikataan läpi, mutta siitäkin saa vielä aika syvälle työntää. Periaatteessa hyvä vinkki on se että kun potilas alkaa aivastelemaan hillittömästi tai vesi virtaamaan silmistä niin olet löytänyt oikean paikan. :nauraa: Tietysti jokainen reagoi vähän eri tavalla, osa ei juuri lainkaan. Tätä kohtaa varten on hyvä antaa potilaalle nenäliina kouraan kun alkaa ronkkimaan.

Kiitos neuvosta, ensi kerralla on vähän enemmän tietoa... Eipä tullut mieleenkään tuo, että ois voinut käyttää noita apuvälineitäkin  8) Joo, mut ilmeisestikin näyte tuli otettua oikeasta paikasta noista siun kertomista potilaan reagointitavoista päätellen  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Medea

Ja niistä INR-putkista, se tosiaan valitettavasti on se putki, jossa labrassa ollaan tosi tarkkoja, koska vaikuttaa oleellisesti tulokseen tuo putken täyttöaste.  Putkihan voi jäädä vajaaksi, vaikka vakuumilla sen ottaisi, sillon pitää vaan tajuta ottaa toinen putki vaikka perään, liian vajaalla putkella kun ei vaan tee mitään, se on ihan sama, jos arvaisi tuloksen. Ylitäyttö on ongelmana ainakin BD:n niissä tummemman sinikorkkisissa, vaikka ottaisit vakuumilla, ja ne kyllä usein ajetaan, jos ei aivan tupaten täynnä. Mutta pointtini on se, että jos huomaat ottaessasi, että nyt ei näyte hyvältä, ota varuiksi vaikka toinen putki perään, se välillä täyttyy paremmin.

Ja tuo järjestys, hmm.. se niin riippuu mitä ja miten otetaan, että onko sillä oikeasti väliä. Mutta hyvähän se on sitä noudattaa, jos ottaa näytteitä harvemmin. Ja nimenomaan tuollainen opaslappu, missä se järjestys on, on oikein loistava (itsekin niitä väsänneenä  ;) )

Jep, ja INR:n kanssa pyritään olemaan tarkkana. Joskus on vaan tyydyttävä siihen, mitä siihen putkeen saa ja toivottava parasta. Meillä kun nuo näytteet otetaan kotona olevilta potilailta, ja parhaimmillaan olet yksin siellä kuivan ja huonosuonisen mamman kanssa, eikä aina riitä kunnolla verta siihen yhteenkään putkeen. Mutta eipä siinä, oppinu tässä paljon on.

Ja tuosta järjestyksestä, ei kai sillä aina mitään merkitystä tiemmä ole, mutta välillä on niin ihmeellisiä näytteitä nyhdetty, että pakko on vaan orjallisesti toteuttaa sitä järjestystä mikä on, ja liimata putkiin tarraa ja lippusta ja lappusta.  ;D Se on tää kotona erikoissairaanhoidon toteuttaminen vähän tämmöstä...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikkis

Jep, ja INR:n kanssa pyritään olemaan tarkkana. Joskus on vaan tyydyttävä siihen, mitä siihen putkeen saa ja toivottava parasta. Meillä kun nuo näytteet otetaan kotona olevilta potilailta, ja parhaimmillaan olet yksin siellä kuivan ja huonosuonisen mamman kanssa, eikä aina riitä kunnolla verta siihen yhteenkään putkeen. Mutta eipä siinä, oppinu tässä paljon on.

Ja tuosta järjestyksestä, ei kai sillä aina mitään merkitystä tiemmä ole, mutta välillä on niin ihmeellisiä näytteitä nyhdetty, että pakko on vaan orjallisesti toteuttaa sitä järjestystä mikä on, ja liimata putkiin tarraa ja lippusta ja lappusta.   ;D Se on tää kotona erikoissairaanhoidon toteuttaminen vähän tämmöstä...

Juu, ei ole noi vanhukset sieltä helpoimmasta päästä tossa näytteenotossa, ja musta jos on erikoissairaanhoidon pyyntöjä, niin ne vois kyllä melkein käydä otattamassa ihan labrassa, varsinkin jos niissä on tosiaan jotain erikoisempia pyyntöjä. Useimmiten niissä kun juuri on sitten tarkkaa nuo näytteenotot ja muut. Kotisairaanhoidolle musta paremmin "sopii" nuo jatkuvat seurannat, esim. INR ja muut.. Mutta toki kannattaa se yksi putki tuoda labraan, jos ei muuta saa, lähinnä tarkoitin sitä, että ei kannata hermostua, jos labra ei siitä sitten kuitenkaan saa mitään tehtyä.

Mä kannattaisin sitä, että jos on kotisairaanhoidossa, jossa joutuu ottamaan näytteitä paljon, että pääsis labraan päiväksi pariksi tuota harjoittelemaan, ja saamaan käytännön vinkkejä, valitettavasti se vaan kovin harvassa paikassa on mahdollista  :-

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
SHV

Mä kannattaisin sitä, että jos on kotisairaanhoidossa, jossa joutuu ottamaan näytteitä paljon, että pääsis labraan päiväksi pariksi tuota harjoittelemaan, ja saamaan käytännön vinkkejä, valitettavasti se vaan kovin harvassa paikassa on mahdollista  :-

meillä onneksi järjestyi harjoittelu labrassa. Kotisairaanhoitoon kun menin, olin ottanut muutaman verinäytteen koulussa ja sitten olisi pitänyt olla valmis menemään ensimmäisenä päivänä yksin 20km:n päähän ottamaan näytettä ikäihmisestä ;D vaadin koulutuksen ja sain.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Medea

Juu, ei ole noi vanhukset sieltä helpoimmasta päästä tossa näytteenotossa, ja musta jos on erikoissairaanhoidon pyyntöjä, niin ne vois kyllä melkein käydä otattamassa ihan labrassa, varsinkin jos niissä on tosiaan jotain erikoisempia pyyntöjä. Useimmiten niissä kun juuri on sitten tarkkaa nuo näytteenotot ja muut. Kotisairaanhoidolle musta paremmin "sopii" nuo jatkuvat seurannat, esim. INR ja muut.. Mutta toki kannattaa se yksi putki tuoda labraan, jos ei muuta saa, lähinnä tarkoitin sitä, että ei kannata hermostua, jos labra ei siitä sitten kuitenkaan saa mitään tehtyä.

Miksipä siitä hermostumaan, jos INR ei putkesta onnistu, niin se ei onnistu.  ;D

Noi erikoisemmat labrat vaan on semmosia mitä meidän lääkärit määrää ja meillä on potilaat kotona. (Kotisairaalasta siis kyse) Eli meidän hoitoon kuuluu se, että otetaan myös verikokeet kotona. Astrupista lähtien otetaan kotona, ts. lääkäri ottaa.

Onneksi noiden erikoisempien kokeiden kanssa on tuo labrakirja mistä setvitään, tahi sitten soitellaan labran tädeille ja kysytään neuvoa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Astrupista lähtien otetaan kotona, ts. lääkäri ottaa.

Eikös se pitäis juoksuttaa saman tien labraan? Vai onko homma mennyt eteenpäin sitten viime näkemästä? Vai onko teillä masiina mukana pika-analyysiä varten?

Ei se oo astrup, se on verikaasuanalyysi... Sillä on käsittääkseni montaa tarkoitusta, joskus sitä käytetään pitkäaikaisseurantaan, joskus se on ns. point of care treatmenttiä eli vastaus pitää saada heti. Hengitysarvothan kyllä alkavat siinä putkessa heti elämään näytteen oton jälkeen, joten niitä ei kannata tuijotella jos näyte on vanha.

http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_gas

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Medea

^^ Mahdollisimman nopeasti kiikutellaan labraan. Käytäntönä ollut että kotikäynnin viimeinen toimenpide on näytteenotto, ja sitten ensitilassa näyte labraan.  Noita otetaan lähinnä siksi, että meidän toinen lekuri on keuhkolääkäri, ja tehdään yöoksimetrejä kotioloissa. Se, onko noi tulokset kuinka käypiä jne, ei ole paljon meidän sanomisista kiinni. Tehdään niinkuin käsketään, ju nou?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Se, onko noi tulokset kuinka käypiä jne, ei ole paljon meidän sanomisista kiinni. Tehdään niinkuin käsketään, ju nou?

Näinhän se on monessa muussakin asiassa :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikkis

^^ Mahdollisimman nopeasti kiikutellaan labraan. Käytäntönä ollut että kotikäynnin viimeinen toimenpide on näytteenotto, ja sitten ensitilassa näyte labraan.  Noita otetaan lähinnä siksi, että meidän toinen lekuri on keuhkolääkäri, ja tehdään yöoksimetrejä kotioloissa. Se, onko noi tulokset kuinka käypiä jne, ei ole paljon meidän sanomisista kiinni. Tehdään niinkuin käsketään, ju nou?

Ja tuohon juuri viittasin aikaisemmassa kirjoituksessani, jos lääkäri päättää että näyte kelpaa niin vaikea sitä on mennä sanomaan vastaan..

Astrupit pitäisi ajaa puolen tunnin sisällä näytteenotosta, ja silloinkin ne on säilytettävä +4 asteessa. Ilman kylmää aika puolittuu, eli 15 minuutin sisällä otosta jos ei kylmässä. Kaikkein tärkeintä olisi, että se ruisku olisi täynnä näytettä, eikä kuplaakaan ilmaa, välillä ainakin täällä periferiassa valitettavasti tuodaan niitä ruiskuja jossa puolet ilmaa, ja sitten vielä sekoitetaan sitä niin että varmasti se ilma reagoi näytteen kanssa  :- . "Onneksi" mä en täällä nykyisessä paikassa näe, mitä siellä ruiskussa on, kun päivystyspoli ja synnäri ajaa itse näytteet, joten useimmiten ei tosiaan nähdä edes koko näytettä. Enpä mä kyllä nyt muutenkaan näe seuraavaan vuoteen yhtään astruppia tai sen suhteen muutakaan, kun oon sairaslomalla ja siitä jään suoraan äitiyslomalle parin viikon päästä  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
lähisairaanhoitaja

Meillä labra on laatinut kotisairaanhoidolle monisteen, jossa kaikista käytössä olevista veriputkista on kuva ja maininta mitä näytteitä niihin otetaan, säilytys, pitääkö suojata valolta jne. Lisäksi putket ovat monisteessa siinä järjestyksessä kun ne pitää ottaa.

Tosi kätevä kun mahtuu pieneen tilaan ja pystyy tarvittaessa varmistamaan että varmasti ottaa oikean näytteen oikeaan putkeen ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kat-ti

Meillä on eräs potilas jolta tutkitaan proteiini vuorokausivirtsasta. Laboratoriokeskuksen sivuilla seisoo että virtsa pitäisi säilyttää kylmässä, mutta näin ei olla tehty kun ei ole edes mitään paikkaa.. Voiko tästä siis olla jotaina haittaa, voiko vaikuttaa jotenkin tulokseen? Jäi vaan vaivaamaan :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Meillä on eräs potilas jolta tutkitaan proteiini vuorokausivirtsasta. Laboratoriokeskuksen sivuilla seisoo että virtsa pitäisi säilyttää kylmässä, mutta näin ei olla tehty kun ei ole edes mitään paikkaa.. Voiko tästä siis olla jotaina haittaa, voiko vaikuttaa jotenkin tulokseen? Jäi vaan vaivaamaan :D

Lämpimässä bakteerit lähtee kasvamaan, ja muuttavat tulosta. Laitoitteko siihen keräysvirtsan sekaan suolahappoa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kat-ti

Ei sekoiteta virtsaan mitään säilöntäainetta tai muutakaan. Ajattelinkin ettei ihan turhaan siellä ohjekirjassa lue että säilytys kylmässä. Mitenhän nuo bakteerit sitten vaikuttaa proteiineihin? *kyselyikä*

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Ei sekoiteta virtsaan mitään säilöntäainetta tai muutakaan. Ajattelinkin ettei ihan turhaan siellä ohjekirjassa lue että säilytys kylmässä. Mitenhän nuo bakteerit sitten vaikuttaa proteiineihin? *kyselyikä*

Käyttävät ravinnokseen niitä ja hajoittavat niiden rakenteita erittämillään entsyymeillä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×