kuntouttava työote ja aktiivinen potilas vain suustaan...

[viikku]

Taistelen itseni kanssa otsikon mukaista potilasta hoitaessani. Hän tekee hyvin selväksi jo huoneeseen tultuani, etten ole tervetullut.  :-

Tälläisiä tilanteita ovat esimerkiksi:

• potilas kykenee itse nousemaan vuoteesta makuu-asennosta istumaan, muttei halua, hänet pitää "kiskoa" kättä pitämällä istumaan. Teen tämän siten, että pidän vain hänen kädestään kiinni, en kisko... Saan heti kuulla kunniani kuinka mitätön hoitaja olen, kun en "vanhaa,sairasta ja kivuliasta" potilasta osaa yhtään hoitaa. Mutta kappas kummaa, potilas pääsee itse istumaan vuoteen reunalle....
  
• Hän pystyy itse napittamaan puseronsa/paitansa napit, muttei tee sitä, syystä että minun kuuluu auttaa häntä. Autanhan toki, mutta hän ei edes suostu yrittämään, vaan alkaa jälleen sättimään ja moittimaan hoitajaa, joka on niin yksinkertainen, ettei tajua,edes laittaa puseroa kiinni....
  

kyseisiä tilanteita on lukuisia, yllä vain muutama esimerkki... olen ko. potilaasta keskustellut työtovereideni kanssa, osa heistä on luovuttanut kuntouttavasta työotteesta ihan työssäjaksamisensa vuoksi, osa jaksaa joskus taistella tuulimyllyä vastaan, joskus ei. Itselläni on kuitenkin iskostunut kuntouttavan työotteen merkitys syvälle, joten tuntuu sangen väärältä sekä asukkaan että hoitajia kohtaan ottaa luovutuslinja. Toisaalta en jaksaisi enää yhtään kuunnella niitä haukkumisia, solvauksia, vähättelyjä ja täytyy sanoa, että tämä potilas syö todellakin voimavarani. Olen potilaalle yrittänyt monen näkökulman kautta perustella kuntouttavan työotteen merkityksen. Hän on skarppi, joten muistamattomuuden piikkiin asiaa ei voi laittaa. Kipuja en hänellä usko olevan siten, että ne rajottaisivat esim. nappien laittoa, puseron hihojen paikalleen nyppimistä, etc...kestäväthän molemmat kädet vuoteesta ylös kiskomisen, apu-lehden sivujen näppärän kääntämisen, soittokellon rimputtamisen ja itsenäisen syömisen...... :)

Kysyisinkin rakkaat foorumilaiset, kuinka suhtautuisitte ko. potilaan hoitoon minun saappaissani? antaisitteko piutpaut kuntouttavalle työotteella ja tekisittekö potilaan puolesta kaiken, ihan säilyttääksenne työrauhan ja -motivaation?

[Vieras: meho]

Meillä töissä tällaiset tilanteet ovat ihan peruskauraa lähes jokaisen potilaan kohdalla. Riippuu potilaasta kuinka toimin ja vähän omista voimistakin. Joskus sanon, että soitapa kelloa kun olet päässyt ylös ja saanut paitasi napitettua niin jatketaan sitten hommia, joskus avustan potilaan ylös ja napitan paidan itse. Pääasiassa laitan päässäni tärkeysjärjestykseen potilaan kuntoutumistavoitteet ja toimin niiden mukaisesti. Jos paidan napitus on ainoa tavoite niin en auta siinä. Jos tavoitteena taas on opetella kävelemään leikatulla lonkalla, niin napitan paidan mutta edellytän itsenäistä ylösnousua vuoteesta. Me sovitaan yhteisesti tiimissä jokaisen potilaan kuntoutumisen tavoitteet ja toimitaan sitten niiden mukaisesti. Tietysti aika myös ratkaisee. Jos on tulipalokiire, niin tärkeämpää on saada potilas nopeasti avustamalla wc:hen ja pesuille, kuin hänet pukemaan itse.

Hoitajan kaksi tärkeää muistisääntöä, jotka koskevat myös kuntouttavaa työotetta: priorisointi ja organisointi.

Kaikki potilaat eivät ole motivoituneita kuntoutumiseensa, vaikka hoitaja kuinka taitavasti yrittäisi kannustaa. Silloin pitää vaan todeta tilanne ja kirjata, että passiivinen, ei ole motivoitunut kuntoutumaan.

[{BS}]

Osalla potilaista "kyvyttömyys" tehdä itse mitään johtuu siitä, että he haluavat saada huomiota. Monesti heidät on saanut itse tekemään mm. pesut, pukemiset, siirtymiset jne. itse, kun on jäänyt juttelemaan heidän kanssaan. Kun puhuu potilaan kanssa niitä näitä ja samalla on kehotellut mm. pukeutumaan, niin kyllä se on sujunut hyvin. Haluavat vain saada huomiota esim. sen takia että ovat joutuneet asumaan yksin pidemmän aikaa ja huonon liikuntakyvyn takia eivät ole voineet liikkua "ihmisten ilmoilla".

Sitten on erikseen nämä tapaukset, jotka ajattelevat niin, että hoitajien pitää passata heitä nyt oikein kunnolla kun hän on potilas ja "hoitajienkin pitää tehdä jotain palkkansa eteen". Monesti näille ei auta muu kuin tiukkasävyinen keskustelu ja yhdessä työkavereiden kanssa sovitut periaatteet siitä, että potilaan tulee itse suoriutua toimista(jos siis on kykyä suoriutua). Mikään ei ole hankalampaa kuin se, että joku/jotkut työporukasta tekee potilaan puolesta kaiken, kun ajattelevat pääsevänsä helpommalla ja vähemmällä valituksella. Samaan kategoriaan kuuluu ne potilaat, jotka yrittävät oikein kunnolla manipuloida. He saattavat esim ensiksi kehua hoitajaa (ja mahdollisesti haukkua muita hoitajia) ja sitten pyytelevät pienissä erissä asioita, esim. "Annatko tuon" ja hetken päästä "voisitko vielä..." jne.

[Vieras: meho]

BS: Oli pakko katsoa sun profiili. Ihan kuin olisit meillä töissä..[br][br]Ylläoleva osuus viestistä on kirjoitettu: 10.01.08 - klo:20:13

---

Se on vielä pakko mainita, että ne omaiset...... Just kun ollaan saatu potilas motivoitua ja jollakin lailla omatoimisuutta lisättyä, niin sitten tulee omainen, joka romuttaa kaiken. Eräskin päivä omainen syötti potilasta, joka syö muutoin ihan itse....blääh.

[Kipusisko]

Se on vielä pakko mainita, että ne omaiset...... Just kun ollaan saatu potilas motivoitua ja jollakin lailla omatoimisuutta lisättyä, niin sitten tulee omainen, joka romuttaa kaiken. Eräskin päivä omainen syötti potilasta, joka syö muutoin ihan itse....blääh.

Näissä tapauksissa oon pitäny omaiselle puheen kuntouttavasta työotteestä päivittäisissä toiminnoissa joihin heidän tulee sitoutua

[Vieras: meho]

Se on vielä pakko mainita, että ne omaiset...... Just kun ollaan saatu potilas motivoitua ja jollakin lailla omatoimisuutta lisättyä, niin sitten tulee omainen, joka romuttaa kaiken. Eräskin päivä omainen syötti potilasta, joka syö muutoin ihan itse....blääh.

Näissä tapauksissa oon pitäny omaiselle puheen kuntouttavasta työotteestä päivittäisissä toiminnoissa joihin heidän tulee sitoutua

Niin mekin pidetään, mutta jotkut sitten salaa passaavat. Ja vaikka ei kuulu tähän, niin tuovat herkkuja ja sitten ei terveellinen ruoka kuntoutujalle maistu

[sh vm-70]

Tuollaiset potilaat on kyllä haastavia ja täytyy sanoa, ettei kovinkaan harvinaisia. Meillä asia hoidetaan niin, että raportilla sovitaan kaikkien toimivan kyseisen potilaan kanssa samalla lailla, eli kukaan ei auta yhtään enempää kun potilas apua tarvitsee. Yllättävän hyvin kaikki sujuu, meillä on onni, että ollaan kaikki hoitsut samanhenkisiä. Asioista sopiminen auttaa siihen, että ollaan kaikki yhtä "kauheita" hoitajia, kukaan ei ole parempi toistaan  >:D

Tämä oli muuten mun eka kirjoitus tällä foorumilla, rekisteröidyin just, kun löysin tänne sivustolle ihan vahingossa  ;D

[Vieras: meho]

Tuollaiset potilaat on kyllä haastavia ja täytyy sanoa, ettei kovinkaan harvinaisia. Meillä asia hoidetaan niin, että raportilla sovitaan kaikkien toimivan kyseisen potilaan kanssa samalla lailla, eli kukaan ei auta yhtään enempää kun potilas apua tarvitsee. Yllättävän hyvin kaikki sujuu, meillä on onni, että ollaan kaikki hoitsut samanhenkisiä. Asioista sopiminen auttaa siihen, että ollaan kaikki yhtä "kauheita" hoitajia, kukaan ei ole parempi toistaan  :nauraa:

Tämä oli muuten mun eka kirjoitus tällä foorumilla, rekisteröidyin just, kun löysin tänne sivustolle ihan vahingossa  :)

Tervetuloa mukaan keskustelemaan! Meilläkin oli helpompaa kun oli vielä perinteinen raportti. Nyt pidämme sen "hiljaisessa muodossa" kukin yksin koneelta lukien eli yhteisistä toimintatavoista sopiminen on vaikeampaa.

[jätti]

Meillä on aamuisin suullinen pikarapsa ja iltapäivästä sitten hiljainen tai pidempään poissaolleille kyllä usein suullinen pyynnöstä. Ei ole mitenkään fiksoitunutta sääntöä miten toimitaan raportoinnissa, vaan tilanteen ja henkilökunnan mukaan mennään. Pääasia että tieto siirtyy.

Mitä tulee vaan suustaan aktiivisiin potilaisiin, niin sen verta pitkiä on hoitoajat ja hoitajat löpisevät työn ohessakin keskenään, että aika nopeasti kustakin potilaasta muodostuu yleiskuva, että mistä kiikastaa. Osa haluaa kuntoutua, osa kaipaa vähän pyllylle potkimista, osa ei yksinkertaisesti halua. Osalla hitsaa omaiset vastaan, osalla kotiolojen turvattomuus, mikä kelläkin. Jos joku systemaattisesti pidemmällä ajalla kieltäytyy kuntoutumasta, niin se hälle suotakoon. Sitten aletaan hakea jatkopaikkaa hoivatasolle. Tuulimyllyjä vastaan on täysin turha taistella, jos ei kuntoutujalla itsellään ole minkään sortin motivaatiota, eikä sen puuttumisen syytä ole löydettävissä kivuista, lääkityksestä, omaisista, kotioloista tai mielialasta. Jotkut ihan oikeesti vaan luovuttaa, mitäpä sitä siinä sitten enää olis tehtävissä, ei mitään. Loppuviimein aika harvoin moiseen kuitenkin törmää, mutta joskus kyllä.

Meillä myös kiinnitetään paljon huomiota potilaan mielentilaan, eli nämä rajalla vaappuvat saa sopivassa suhteessa passausta ja piiskaa. Eli sen verta aina löysiä, ettei ihminen koe olevansa painostuksen alla. Me myös ihan tietoisesti hyödynnetään sitä, että jollain on parempi kemia potilaan kanssa kuin toisella. Enpä mä siviilissäkään kaikista ihmisistä tykkää, joten miksi potilas tykkäisi kaikista hoitajista. Joten niiden kanssa joiden kera valssi sujuu niin tanssitaan ja tehdään ekstraa ja niiden joiden ei, niin toteutetaan hyvä perushoito. Ja meillä myös muistetaan se, että sairas ihminen yleensä on sairaalassa, täysin terve harvemmin, eli kuntoutuksesta on myös lepopäiviä, ihan tarkoituksella.

Kuntoutuksen lopetus on meillä aina henkilökunnan ja lääkärin ja potilaan yhteinen päätös.

[Maaria]

Aihetta liipaten, miten suhtaudutte kuntoutettavaan potilaaseen, joka tahtoisi osastolla elää niinkuin kotonaan? Esimerkkinä vaikka potilas, joka ei kotioloissaan huolehdi henkilökohtaisesta hygieniastaan eikä sitä halua tehdä osastolla ollessaankaan? Ei suostu suihkuun, ei halua vaihtaa puhtaita vaatteita tms.. Ihon hoito kuitenkin edellyttäisi asiaan puuttumista, mutta se ei olisi pääasiallinen hoitoontulon syy?

Olisiko tällaisessa tapauksessa edes järkevää yrittää saada potilasta tekemään mitä käsketään, jos on selvää että potilaan kotiuduttua tilanne palaa taas ennalleen ja iho yhtä huonoon kuntoon kuin mitä se oli tullessakin?

Jos potilas olisi "täyspäinen", niin olisiko hänellä täysi oikeus päättää haluaako peseytyä vai ei?

Mitenkäs olisi tällaisessa tapauksessa sen kuntoutuksen laita, kun monilla osastoilla se "kuntoutus" tapahtuu juuri näiden päivittäisten toimien yhteydessä, hyväksyisittekö sen että potilas ei kertakaikkiaan halua osallistua vaan vaatii "kuntoutusta" muilla tavoin, ihmettelee kun ei fyssarit käy useammin tai hoitajat eivät "jumppauta"...

[Vieras: meho]

Hyvä kysymys, Maaria. Mun mielestä kuntoutus alkaa perusasioista: henkilökohtaisesta hygieniasta jne. Potilaalle voisi vaikka sanoa, että tee niin kuin teet kotona, mutta meillä tällä osastolla ollaan puhtaita ja puhtaissa vaatteissa ym.

Kuvailemasi potilaat muuten meinaavat joskus ihan muuttaa osastolle asumaan, kuten hivuttavat pikkuhiljaa tv:n ja omia vaatteita ja tavaroitaan niin, että potilasvuode yöpöytineen näyttää potilaan omalta olohuoneelta.

[annekainen]

Aihetta liipaten, miten suhtaudutte kuntoutettavaan potilaaseen, joka tahtoisi osastolla elää niinkuin kotonaan? Esimerkkinä vaikka potilas, joka ei kotioloissaan huolehdi henkilökohtaisesta hygieniastaan eikä sitä halua tehdä osastolla ollessaankaan? Ei suostu suihkuun, ei halua vaihtaa puhtaita vaatteita tms.. Ihon hoito kuitenkin edellyttäisi asiaan puuttumista, mutta se ei olisi pääasiallinen hoitoontulon syy?

Talossa talon tavalla. Johan se on vierustovereiden sekä hoitajien kannalta suotavaa että potilaan hygienia on kunnossa. Ihmeellistä lepsuilua jos annetaan tällaisista asioista luistaa. :-

[oujo-sama]

Talossa talon tavalla. Johan se on vierustovereiden sekä hoitajien kannalta suotavaa että potilaan hygienia on kunnossa. Ihmeellistä lepsuilua jos annetaan tällaisista asioista luistaa. :-

Entäs kun ollaan palvelutalossa jossa on mies joka kieltäytyy suihkusta/saunasta? Käy ehkä kerran kk(jos sitäkään). Alapesuja tehdään normaalisti mutta suihkuun ei suostu lähtemään millään. Vaikea sellaista klaaria miestä on lähteä 'pakottamaankaan'..

[Maaria]

Ihmeellistä lepsuilua jos annetaan tällaisista asioista luistaa. :-

Minkäs teet? Täysin orientoitunut, skarppi ihminen, kotona asuva. Pakottaakaan ei oikein voi? Uhkailu? Millä? "Joudut arestiin josset mee suihkuun..."

Ei nää oo aina ihan niin helppoja.

[Gilly]

Hyvä Viikku, kun olet jaksanut olla tiukkana. Auttaisiko jos esimies tms. juttelee potilaan kanssa siitä, että mikä on talon meininki - eli kuntouttava työote ja miksi on hyvä, että asukas itse tekee. Meilläkin välillä taistellaan siitä, että miksi hoitajat ei tee puolesta. Selitetty on monta kertaa, että autetaan kun apua tarvitaan, mutta ei tehdä puolesta. Toisinaan esimiehen keskustelu potilaan kanssa auttaa, koska on "ylemmällä pallilla". Kuntouttava työote vaatii, että kaikki tekevät samalla lailla, eli kukaan ei passaa. Silloin passaaja pääsee helpommalla mutta se, joka vielä taistelee kuntouttavan työotteen puolesta, joutuu taistelemaan tuplasti enemmän ja on se huono hoitaja joka ei tee puolesta.

Joskus asukkaan kanssa pitää ikäänkuin vääntää kättä asiasta, mutta kun ei anna periksi kokonaan (ja kaikki tekevät samalla lailla), niin pikkuhiljaa sitä omatoimisuuttakin näkyy.. Vaatii kyllä todella paljon hermoja, että jaksaa joka päivä samat taistot. Itse olen tietyissä tilanteissa joustanut pikkasen, auttanut paidan päälle, napittanut ylimmäisen napin ja kehoittanut napittamaan loput, vaikka paitakin menisi itse laittaen. Pikkuhiljaa vähentänyt puolesta tekemistä..

Mielestäni hoitajan ei myöskään tarvitse sietää kaikkea potilaan suusta. Kun raja alkaa mennä yli, voi potilaalle nätisti sanoa, että lopettaa moiset jutut, ja jos ei lopeta, varoittaa vielä kerran ja kolmannella kerralla sanoo sitten, että heido, palajan kun ilmapiiri paranee. Kyllä rupeaa haukkumiset vähenemään, jos skarppi ihminen kyseessä. Ehkäpä sitten voisi potilaan ja hoitajan välille kehittyä myös puhetta muistakin asioista ja ilmapiiri paranisi..

Ihmeellistä lepsuilua jos annetaan tällaisista asioista luistaa. :-

Minkäs teet? Täysin orientoitunut, skarppi ihminen, kotona asuva. Pakottaakaan ei oikein voi? Uhkailu? Millä? "Joudut arestiin josset mee suihkuun..."

Ei nää oo aina ihan niin helppoja.

Omalle kohdalle on osunut suihkua välttävä, mutta hiukan dementoitunut. Muistan, kuinka kuljetettiin saunaan ja käskettiin riisuutumaan, pois ei päässyt, ennen kuin oli suihkussa käynyt. Meillä toimi "uhkailu, kiristys ja lahjonta".. Suihkutus tehtiin mahdollisimman mukavaksi asukkaalle (saunan ovi auki, jotta ei tule kylmä jne.) ja sitten saunomisen jälkeen jotakin erittäin miellyttävää potilaalle (esmes pieni napsu..) Raskaita nämä suihkutukset kyllä oli, koska aina siitä tuli kamala sanasota. Koitettiin aina suostutella napsulla, jollakin tulevalla juhlapäivällä, jolloin olisi hyvä olla puhdas, pieniä omatunnontuskia sillä, että kaikki muutkin kävivät saunassa ja peseytyivät.. Kannattaa kertoa, mitä huonoja puolia sillä, jos ei käy peseytymässä jamitä hyvää?

Pakottaa ei voi, mutta jos tälläisillä suostutteluilla saisi potilaan itse riisuumaan ja siirtymään suihkun puolelle. Väkisin ei kannata.

Ja jos suihku ei saa kannatusta millään, niin sitten vaan joka päivä pesulapuilla putsaa kainalot, selän,niskan jne.

[trikki]

Kysyisinkin rakkaat foorumilaiset, kuinka suhtautuisitte ko. potilaan hoitoon minun saappaissani? antaisitteko piutpaut kuntouttavalle työotteella ja tekisittekö potilaan puolesta kaiken, ihan säilyttääksenne työrauhan ja -motivaation?

Meillä oli vuosikausia sitten tilaisuus saada osastolle psykiatri juttelemaan potilaista, jotka olivat "vaikeita" tai heidän omaiset olivat vaativia. Ne olivat mukavia juttutuokioita työporukan kanssa. Saimme vinkiksi yhdestä potilaasta, joka kieltäytyi nousemasta, istumasta ja yleensä ei suostunut mihinkään ilman riitelyä.

Psykiatrin ohje oli ällistyttävä. Hän kehotti meitä hoitamaan potilaan vuoteeseen ja pitämään potilasta sairaampana kuin olikaan. Ei riitoja, ei komentelua, vaan palvelua. Puettiin ja riisuttiin vuoteessa, kuivitettiin ja ruokailu  järjestettiin vuoteeseen. Tarkoitus oli saada toimintakykyinen ihminen haluamaan toimia itse. Sängyssä makaaminen on tosi tylsää ihmiselle, joka on tottunut nouseman(riitelyn jälkeen).

En tiedä sopiiko tuo aloittajan tarkoittamalle potilaalle, mutta meillä se tehosi kuitenkin. Potilas alkoi haluamaan ylös ja halusi tehdä asioita itse, omaan tahtiin.

[Keep the faith]

Opiskelijana näitä tilanteita seuraa mielenkiinnolla ja yrittää oppia kustakin kokeneesta/vakkarista omat niksinsä.

Mummon ja papat laitostuu parissä päivässä tuollaisella tk:n vuodeosastolla, missä itsekkin nyt olen.

Rapsan aikana sovitaan toimintatavoista kunkin kohdalla ja sitten patistamalla, huomioimattomuudella ja ties millä koitetaan edetä siihen, että nousisi itse, ottaisi rollan ja kokeilisi istua vaikka aulassa hetken.

Fys.terapeutti on mielestäni mukava ja kokenut, ainakin tuolla osastolla, joten häneltä saa hyviä käytännön vinkkejä. Hän jaksaa myös muistuttaa meitä hoitajia, että se passaus loppuu nyt, aika kuntoutua.

Itse olen huomannut useammankin kerran sen, että en osaa vielä ajatella kuntouttavasti, tulee herkästi vastattua pt:laan kutsuun ja autettua, pitää osata topuutella itseään.

Skarpimmat käyttävätkin sujuvasti ummikkoa hyödykseen, puhuvat olevansa lottia ja sotaveteraaneja, jolloin kunnioitus menee kuntoutuksen edelle..... ::)

Pitää tosiaan itse kiinnittää tuohon huomiota, opiskelijana.

Napakammat keskustelut olen kuullut myös, tyyliin "haluatko kotiin"..."juu, haluan ilman muuta"...."no kukas siellä kotona pukee"..."ei kukaan"..."no sitten rupeet(te) nostamaan sitä persiitä siitä vuoteelta, te kävelitte hyvin tullessanne, hopi hopi".....näin karrikoiden.

[Tallaaja]

Meillä onneksi vielä kunnon rapsat joten siellä tehdään yhteisiä linjauksia näissä haastavissa tapauksissa.

Meillähän suurin osa asiakkaista jo asuu meillä, joten asiakkaan itsemäärämisoikeus on meillä yksi tärkeistä työtämme ohjaavista periatteista. Toki pyrimme opastamaan ja ohjaamaan ja löytämään komprommisseja. Välillä tulee näitä "eikös tämä olekkaan palvelutalo..." kommentteja.

Miten meillä sitten toimittaisiin tuollaisessa tilanteessa. Jos on kyse palveluasukkaasta, emme lähtisi lainkaan tappelu linjalle, koska se niin hoitajia kuin asukasta. Koittaisimme muita keinoja käyttäen saada hänet toimimaan itse. Tietysti ensin keskusttellaan ja perustellaan, perustellaan ja perustellaan. Vastaava sh käy myös jututtamassa. Huijauskeinoja käytetään myös : huikataan ovelta tulen kohta, voit jo nousta sillä aikaa, lähdetään käymään jossain kun napitus alkaa jne. Hoitajan läsnäolo helposti passivoi ihmistä. Tai pyydetään, että näytähän miten se sinulta itseltä sujuu ja kehutaan kovasti jä tähän vedotaan jatkossa. Tällaiselle ihmiselle pyritään antamaan huomiota muutenkin, positiivisia kokemuksia päivälle enemmän, että nämä taistelutilanteen jäisivät päivän pienimmäksi anniksi. Hän saattaa kaivata kosketteluakin. Itsellä onkin tapana ohimennen silitellä ja jopa halailla mummoja ja pappoja. Luodaan kiiretöön tunnelma kun mennään huoneeseen, pelkästään tämäkin saattaa auttaa. Hoitajien hoppu kun sattaa tarttua asikkaisiin... Jos mitkään keinot ei tepsi, niin kyllä me sitten teemme puolesta ja koitetaan tehdä tilanteesta hyvin luonteva ja mukava.

Intervallien kanssa ollaan tiukempia kuntouttavan työotteen kanssa. Heihin monesti pureekin nuo perustelut, kun vedotaan kotona pärjäämiseen. Tietysti on niitäkin jotka sinne kotiin eivät enää haluaisi. Minusta se oman käden ojentaminen, niin että asiakas kuitenkin vetää itsensä ylös on ihan hyvä keino, joten siitä lähtisin liikkeelle silloin. Varmaan tämän jälkeen istuisin hetkeksi viereen, nappaisin mummon kainaloon ja puhuisin jotain mukavaa (miten yö meni jne). Sitten paitaa päälle ja voipi olla, että hyvällä mielellä oleva mummo paidan napittaakin. Saatan vielä poistua hetkeksi jollain verukkeella jne. Jos hän ei itse suostu napittamaan, niin sitten napitan.

Meillä vuorotellaan hankalien asiakkaiden kanssa sekin auttaa jaksamaan.

Meillä aikoinaan myös eräs henkilö kieltäytyi pesuista. Sitten koitettiin vaan lapuilla pestä kainaloita jne. Meillä tehtiin myös sitä, että saunottaja otti hänen tilalleen jonkun seuraavalta päivältä ja koitettiin silloin uudestaan jne. Joskus tämä toimi ja löytyi sopiva päivä, välillä taas ei. Väkisin häntä ei olisi edes pystynyt suihkuun viemään... Ja toisaalta meillä ei kyllä riitä edes oikeudet sellaisiin pakkotoimiin.

[infermiera]

Se on vielä pakko mainita, että ne omaiset...... Just kun ollaan saatu potilas motivoitua ja jollakin lailla omatoimisuutta lisättyä, niin sitten tulee omainen, joka romuttaa kaiken. Eräskin päivä omainen syötti potilasta, joka syö muutoin ihan itse....blääh.

Näissä tapauksissa oon pitäny omaiselle puheen kuntouttavasta työotteestä päivittäisissä toiminnoissa joihin heidän tulee sitoutua

Niin mekin pidetään, mutta jotkut sitten salaa passaavat. Ja vaikka ei kuulu tähän, niin tuovat herkkuja ja sitten ei terveellinen ruoka kuntoutujalle maistu

Jotkut varmaan haluaakin vähän passata omiaan kun heille saattaa olla aika uutta se, että äiti ei ihan heti alakkaan syömään, tai sitten se ei ihan heti nousekkaan sängystä ja onhan se varmaan omaisen silmin rankkaa katseltavaa.. Tärkeäähän se on, että omainen auttaa potilaan kuntoutuksessa. Pitäs vaan aina hoitajanakin osaa perustella asioita, jotta se viesti menee ns. perille...Minua ei henk.koht haittaa, että omainen syöttäisi ja passaisi sen kerran kun käy, mutta jos se olisi joka päiväistä niin toki siihen puuttuisin.

[Tallaaja]

Se on vielä pakko mainita, että ne omaiset...... Just kun ollaan saatu potilas motivoitua ja jollakin lailla omatoimisuutta lisättyä, niin sitten tulee omainen, joka romuttaa kaiken. Eräskin päivä omainen syötti potilasta, joka syö muutoin ihan itse....blääh.

Näissä tapauksissa oon pitäny omaiselle puheen kuntouttavasta työotteestä päivittäisissä toiminnoissa joihin heidän tulee sitoutua

Niin mekin pidetään, mutta jotkut sitten salaa passaavat. Ja vaikka ei kuulu tähän, niin tuovat herkkuja ja sitten ei terveellinen ruoka kuntoutujalle maistu

Jotkut varmaan haluaakin vähän passata omiaan kun heille saattaa olla aika uutta se, että äiti ei ihan heti alakkaan syömään, tai sitten se ei ihan heti nousekkaan sängystä ja onhan se varmaan omaisen silmin rankkaa katseltavaa.. Tärkeäähän se on, että omainen auttaa potilaan kuntoutuksessa. Pitäs vaan aina hoitajanakin osaa perustella asioita, jotta se viesti menee ns. perille...Minua ei henk.koht haittaa, että omainen syöttäisi ja passaisi sen kerran kun käy, mutta jos se olisi joka päiväistä niin toki siihen puuttuisin.

Näin meilläkin. Tilanteesta riippuen keskustellaan omaisten kanssa, mutta aina ei edes sanota mitään. Kyllä meillä monesti omaiset auttaa liikkumisissa, vessa reissuillakin jne sellaisia mitkä pärjää omillaan. Se on heidän tapa helliä sitä omaistaan ja se suotakoon heille.

[viikku]

vastauksia on sadellutkin matkan varrella, olen niitä toki lukenut.. kiitos niistä, on ollut mielenkiintoista lukea!

aika moni teistä tuntuu työskentelevän kuntouttavassa yksikössä, joka ei ole pysyvä paikka...joten monet noista keinoista eivät ole niin päteviä.. olen tehnytkin tämän potilaan kohdalla niin, että olen jättänyt hänet yksin kiroamaan nappiensa kanssa... mutta hän huutaa kurkku suorana, napittaa kyllä, mutta vie tosiaan aikaa ja äänihuulia..

kuitenkaan potilaan puolesta tekeminen ei ole se juttu, johon yksikössämme on sitouduttu. potilaan puolesta tekeminen on karhunpalvelus. toki, tilannetta pitää osata lukea, esim. parkinson-tautia sairastavan vointi voi olla vaihteleva tai dementoituva ei orientoidu tähän hetkeen tai yksinkertaisesti potilas on vain liian väsynyt. kuntouttava työote on talossamme tätä päivää, jotkut potilaat ovat jopa kymmeniä vuosia hoidettavana, joten heillä toimintakyvyn merkitys on suuri. fyysinen toimintakyky on kytköksissä sosiaaliseen ja psyykkiseen toimintakykyyn. yhden osa-alueen muutos vaikuttaa toiseenkin.

toimintakyvyn merkityksestä voi lukea vaikkapa kirjasta "hoitamalla hyvää oloa", joka lienee lähihoitajan peruseepos...

itse ratkasin ongelman vaihtamalla siipeä.....eipä tarvitse kuunnella mokomaa.... ;D