Jump to content
MAINOS

Riittämättömyyden tunne


iin_a
 Share

Recommended Posts

Olen opiskelija, eikä minulla ole hirveästi vielä kokemusta hoitotyöstä, mutta harjoittelujaksoillani minua vaivaa jatkuvasti riittämättömyyden tunne. Helpottaako tämä ajan myötä kun kehityn työntekijänä?

Jatkuvasti kyseenalaistan että olenko tehnyt kaiken mahdollisen potilaan eteen. Syytän itseäni jos potilas ei ole esimerkiksi yhteistyökykyinen/halukas yhteistyöhön, tai jos muuten potilaan kanssa hoitotoimenpiteiden aikana potilas esimerkiksi ahdistuu tai suuttuu. Saatan jäädä vatvomaan näitä asioita vapaa-ajallanikin ja mietin jatkuvasti miten minun olisi pitänyt toimia toisin jne. En kuitenkaan ajattele että joku toinen hoitaja olisi esim. "huono" jos potilas hermostuu hänelle.

Vaikka olisin koko työvuoron ollut liikkeellä ja tarkistamassa potilaiden tarpeita, minua kalvaa silti sama syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne. 

Osaisiko kukaan antaa mitään kokemuksia/neuvoja miten pääsisin tästä yli? Olen harkinnut jopa terapiaan hakeutumista koska haluaisin tuntea myös onnistumisia työssäni jatkuvan epävarmuuden sijasta..

Link to comment
Share on other sites

Guest Omasta kokemuksestani

Kyllä se ajan ja kokemuksen lisääntymisen kanssa helpottaa. Jonkun verran työtä itsensä kanssa vaatii, että hyväksyy keskeneräisyytensä. Sitä on vaan hyväksyttävä sen riittävän, että tekee parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sillä hetkellä osaa ja pystyy. Tsemppiä! 

Link to comment
Share on other sites

Oletko keskustellut asiasta opettajan kanssa?

Itse muistan että opettaja arviointi tilanteessa kysyi jääkö asiat vaivaamaan vapaa ajalle tai vaivaako riittämättömyyden tunne tms. Asiasta olisi saanut avoimesti jutella ja pohtia syitä ja miettiä ratkaisuja. 

Link to comment
Share on other sites

Guest Kokemuksella

Alkuun on aina sama riittämättömyyden tunne ja se on terve piirre uudessa työssä. Kun samassa yksikössä on töissä muutaman kuukauden, niin alkaa muodostua rutiineja ja hissukseen tulee kokemusta ja siinä sivussa huomaa, että oikeastaan alan jo hallita tämän yksikön hommat. Kun vaihtaa työpaikkaa, niin taas menee aikaa että löytää uuden työpaikan ydinsisällön. 

 

Link to comment
Share on other sites

Guest Tuttutunne

Hienoa kuulla, että olet tunnollinen ja selkeästi välität työstäsi. Eräänlaista ammattitaitoa ja kehittymistä on se, että ymmärtää omat resurssinsa. Niin tylyltä kuin se kuulostaakin, niin välillä on myönnettävä, että joitakin asioita ei aina ehdi tekemään. Ajan myötä opit varmasti priorisoimaan asioita ja osaat laittaa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Omaa terveyttä ja hyvinvointia kannattaa seurata. Terapia ei missään tapauksessa ole paha asia, vaan hyvä keino päästä purkamaan ajatuksiaan. 

Link to comment
Share on other sites

Guest Ikuinen kiire

Itsellä ei helpottanut ja nyt vuosien jälkeen olen päättänyt vaihtaa ammattia. Sanoin itseni juuri irti nykypaikasta.. 

Link to comment
Share on other sites

Guest Mielenterveys puolelle

Mielenterveys puolella ei tule kiire mutta siellä törmää sitten siihen että ei tehdä niitä pieniäkään hommia vaan useita vetää kanslia puoleensa.  Muistan työvuoroja jolloin on tullut istuttua pelkästään  potilaiden  kanssa, pelailtua ja välillä ulkoiltua potilaiden esim. viikonloppuna ja joskus sitten taas voi tulla hieman kiireisempi päivä mutta jos kiire vaivaa nykyisessä työssä niin suosittelen mielenterveys puolta. Toki mielenterveys puolella riittää hoitajia jotka valittavat "kiireestä", mutta nämä hoitajat ei ole koskaan vanhuspuolella olleet.

Link to comment
Share on other sites

olen luonteeltani samanlainen huolehtija ja tarkka tekemisistäni.  Minulle kävi niin että en pystynyt enää osastotyötä tekemään. Kiireessä on pakko priorisoida. Minusta ei vaan ollut siihen. Asiat jäi pyörimään päähän 'mitä jos...' Jos tuo tunne ei helpota ajan kanssa niin suosittelen valitsemaan harjoittelupaikat pitäen silmällä työllistymistä sellaiseen paikkaan jossa ei tarvitse huolehtia usean potilaan asioista samaan aikaan. 

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
Guest hoitaja83

Suosittelen välttämään tuossa tapauksess vanhusten palveluasumista tai tehostettua asumispalveluja. Yhdellä hoitajalla saattaa olla päivittäin 4-10 asukkaan juoksevia asioita hoidettavanaan ja sairaanhoitajalla 20 asukkaan + vuorovastaavan tehtävät päälle...

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...

Täällä on jo hyviä vastauksia aiheeseen. Itse olen tehnyt hoitotyötä jo 10 vuotta mutta riittämättömyyden tunne ei ole kadonnut mihinkään. Kiireisessä hoitajan työssä (työtä liikaa yhdelle hoitajalle ja hoitajia liian vähän) tekisi mieli tehdä enemmän hoidettavan eteen mutta aika ei riitä. Jos hoidettavalle annettaisiin aikaa enemmän eli tehtäisiin hänen kanssaan muutakin kuin vain perushoitotoimenpiteet, olisi toimintakyky parempi eikä perushoitoon menisi niin kauan aikaa. Tärkeää olisi ulkoilu, juttelu, valokuvien katselu, muistelu, ym. seurana oleminen mutta tällaiseen ei hoitajan aika riitä.

  • Tykkää 2
Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

Riittämättömyyden tunne on sellainen, minkä kanssa varmasti elää koko hoitouransa ajan. Toki alussa muistaa ne tunteet, joiden kanssa nyt on oppinut elämään. Edelleen riittämättömyyden tunteita tulee, mutta niiden kanssa pystyy olla sovinnossa. Resurssit, kiire, lääkäripula etc on kuitenkin monet asioita, joihin ei välttämättä juuri sillä hetkellä pysty vaikuttamaan. 

Ylipäänsä luottamus, että olet tehnyt kaiken sen minkä olet voinut on tärkeintä. 

Link to comment
Share on other sites

Olen sama mieltä .Se ajan ja kokemuksen lisääntymisen kanssa helpottaa.Kuitenkin työtä itseensä kanssa vaati ,että hyväksyy keskeseräisyytensä.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Create New...