Hoitotyössä kaikki päin puuta? Todellako?

[MarreX]

Tätä foorumia lukiessa käy selväksi, että hoitotyössä kaikki on syvältä ja poikittain. Tai ainakin palkka, resurssit, työajat, pomot, työkaverit jne.

 

Olen itse aika tuore sh ja tuo ajattelutapa tuntuu aika vieraalta. Olen siis viimeisen muutaman vuoden aikana harjoitellut tai tehnyt töitä noin parissakymmenessä yksikössä ja nytkin olen töissä juuri siellä, mihin kukaan ei halua ja jolla on kauhea maine jopa omassa sairaalassamme. Ja eipä työssä kummempaa vikaa ole. Palkka toki voisi aina olla parempi, mutta nytkin progressio syö jo aika tehokkaasti ylityölisiä, eli joku parin sadan korotus ei käteen jäävässä tulossa paljon näkyisi. Resursseja ei aina ole tarpeeksi, lähtökohtaisestikin olemme iso ja kiireinen osasto ja ison osan ajasta ylipaikoilla, usein 50 % tai enemmänkin yli ja silloin venytään ja joskus kaaoksenhallinta on melko palkitsevaa. Ei meistä kukaan olisi siellä töissä, jos kaaos kovin ahdistaisi. Kolmivuorotyönkin olemme itse valinneet, puolensa ja puolensa. Sen takia porukkaa toki elämäntilanteiden vaihtuessa vaihtaa helpompiin ja päivähommiin. Monilla kuitenkin ikävä myös takaisin. Pomot ovat pomoja, välillä onnistuvat paremmin työssään, välillä huonommin, kateeksi ei käy. Ja työkaverit toki ovat aivan huippuja, mitä nyt osa lääkäreistä vaikeita ja osa niin burnoutin partaalla, etteivät enää jaksa välittää mistään. Mutta hoitajien kesken on kivaa, jos nyt sitten melko roisia. Ja joskus joku ei tule jonkun kanssa niin toimeen, mutta meitä on pitkälti yli 50, ei kaikki voi eikä tarvitse olla bestiksiä. Mutta kaveria ei jätetä. Ja 30 vuottakin työtä tehneet ovat edelleen kiinnostuneita työstään ja valmiita oppimaan uutta. Ja joka päivä opiltaankin.

 

Vaihtuvuutta meillä on, kuka muuttaa eri puolelle maata, kuka haluaa lyhyemmän työmatkan tai päivätyön tai vähemmän stressiä, tai kouluttautua lisää, mutta enpä muista että kukaan olisi vakavissaan hoitotyötä jättämässä. Välillä on raskasta, mutta kyllä me vaan kaikki taidetaan työstämme pääasiassa tykätä.

 

Harkka- ja keikkapaikkoja on tosiaan viime vuosilta reilusti. Ei niissäkään yhdessäkään mikään maailmanlopuntunnelma ole ollut. Pääasiassa ihmiset ovat työssään viihtyneet. Samoin omat luokkakaverit, jotka maaliin asti selvisivät, ovat tainneet lähes kaikki löytää mieleistään hoitotyötä - ja meitä oli moneksi. Mutta niin on hoitotyötäkin.

 

Tämä palsta tuntuukin ihan eri todellisuudelta: mitään hyvää ei hoitajan työstä tunnu löytyvän ja kenenkään ei kannata hoitajaksi alkaa ja jo olevat hoitajat suunnittelevat kaikki alanvaihtoa.

 

Tehdäänpä pientä gallupia: Tykkäätkö työstäsi ja millaisessa yksikössä ja millä nimikkeellä sitä teet?

-tykkään, kirurgisella vuodeosastolla, sh

[Metsäläinen]

Allekirjoitan monen havaintosi ja mielipiteesi, mutta lisäisin, että olen itsekin ollut sairaanhoitajana vasta pari vuotta ja aika keltanokka monessa mielessä. Veikkaisin, että meille työ on vielä tuoretta ja mielekästä suuremmissa osin kuin joillekin kokeneemmille hoitajille, jotka ovat myös joutuneet todistamaan hoitotyössä tapahtuneet muutokset/karsinnat ja työtaakan jatkuvan lisääntymisen. Minä (ja varmaan myös sinä) olen tullut alalle silloin kuin se oli jo "tällaista". Eli sitä, mistä nykyään valitetaan. Ei siis ole mitään parempaa mihin verrata, jolloin on helpompi olla tyytyväinen nykytilanteeseen. 

Näin ainakin itse olen sen pähkäillyt, kun olen kuunnellut kollegoiden kritiikkiä työstä ja työoloista, johon en ole täysin kyennyt samaistumaan.

Mutta siis: tykkään työstäni, olen pth:n vuodeosastolla, sairaanhoitaja.

[Vieras: Inno]

Varmasti on paljon niitä sairaanhoitajia, ketkä pitävät työstään. Harvalla alalla on niin montaa eri vaihtoehtoista paikkaa työskennellä, kuin terveydenhoitoalalla. Kuitenkin epäkohtia pitää nostaa paljon esille ja hyvä, että niistä puhutaan paljon ja jatkuvasti monessa eri paikassa, koska muuten asioihin ei koskaan tulla saamaan mitään muutosta. Epäkohdat lisäävät myös potilasturvallisuutta todella paljon, eivät pelkästään heikennä sairaanhoitajien työhyvinvointia.

[Vieras: Inno]

Juuri nyt, Vieras: Inno kirjoitti:

Varmasti on paljon niitä sairaanhoitajia, ketkä pitävät työstään. Harvalla alalla on niin montaa eri vaihtoehtoista paikkaa työskennellä, kuin terveydenhoitoalalla. Kuitenkin epäkohtia pitää nostaa paljon esille ja hyvä, että niistä puhutaan paljon ja jatkuvasti monessa eri paikassa, koska muuten asioihin ei koskaan tulla saamaan mitään muutosta. Epäkohdat lisäävät myös potilasturvallisuutta todella paljon, eivät pelkästään heikennä sairaanhoitajien työhyvinvointia.

***Epäkohdat heikentävät potilasturvallisuutta

[Vieras: Entinen sh]

Pari ensimmäistä vuotta valmistuttuani en minäkään nähnyt epäkohtia, kun ei vain aluksi ymmärtänyt ettei työpaikalla pitäisi sellaista olla. Pidin työstäni sairaanhoitajana teho-osastolla todella paljon, mutta valitettavasti itse pääsin todistamaan kaikki yleisimmät hoitotyön haittapuolet ja koin vain ettei se loppupeleissä ollut sen arvoista. Nyt muualla töissä, työ ei yhtä mielekästä, mutta kaikki ne asiat (jotka luettelit ja joita paljon hoitotyössä moititaan) ovat nykyisellä työpaikallani kunnossa ja sen takia minun parempi olla ja viihdyn nykyisessä työssäni paremmin, vaikka pidin itse sairaanhoitajan työstä enemmän. Ei vain ollut sen arvoista ja meillä vain yksi elämä. Keikalla ihan ok käydä välillä, niin pääsee tekemään työtä josta pitää, mutta ei tarvitse miettiä muita epäkohtia. 

Onneksi kuitenkin on teitä, jotka jaksatte epäkohdista huolimatta tai koette ettei hoitoalalla ole asiat niin huonosti. 

[Vieras: Niinpä...]

Minä pidin myös ensimmäiset 6-7 vuotta työstäni kunnes alan epäkohdat alkoi enemmän näkyä ja muutenkin huomasin että alalla paljon valtaa käyttäviä kateellisia naisia jotka usein pilaavat koko työpaikan.  Jos työ muuten olisi sujuvaa, niin eiköhän aina johtoporras keksi jotain, mikä vaikeuttaa työtä suuresti ja vie siitä ilon.  Olin ensimmäiset 10 vuotta sairaalassa töissä, siirtyessäni yksityiselle puolelle epäkohdat ja persoonallisuushäiriöiset hoitajat korostuivat entistä enemmän.  Mielenterveyspuolelle tuntuu ajautuvan paljon sellaisia hoitajia ja esimiehiä , joiden päivät kuluvat kansliassa. ja vallankäyttö ja epäammatillisuus näkyy... työn kiireestä ei voi mt-puolella puhua, ainakaan niissä paikoissa missä olen ollut elikä työn voisi tehdä kunnolla mutta ei. Nämä kaikki pikkuhiljaa syövät motivaatiota ja uskoa koko alaan ja yhä aina vain jaksan hämmästyä, miten omalle työpaikalleni onkaan ajautunut ne kateellisimmat paskan puhujat. Siitä kilpailevat kuka potilas/asiakas pitää kenestä eniten..aikuiset ihmiset... vaikka kuinka koittaisin olla välittämättä ja olla neutraali, huomaankin olevani itse paskan puhumisen kohteena.  Hoitajaksi opiskelemaan kriteerinä tuntuu usein olevan persoonallisuushäiriö, itsekkyys, vallankäyttö. 

[Vieras: Niinpä...]

3 tuntia sitten, Vieras: Entinen sh kirjoitti:

Pari ensimmäistä vuotta valmistuttuani en minäkään nähnyt epäkohtia, kun ei vain aluksi ymmärtänyt ettei työpaikalla pitäisi sellaista olla. Pidin työstäni sairaanhoitajana teho-osastolla todella paljon, mutta valitettavasti itse pääsin todistamaan kaikki yleisimmät hoitotyön haittapuolet ja koin vain ettei se loppupeleissä ollut sen arvoista. Nyt muualla töissä, työ ei yhtä mielekästä, mutta kaikki ne asiat (jotka luettelit ja joita paljon hoitotyössä moititaan) ovat nykyisellä työpaikallani kunnossa ja sen takia minun parempi olla ja viihdyn nykyisessä työssäni paremmin, vaikka pidin itse sairaanhoitajan työstä enemmän. Ei vain ollut sen arvoista ja meillä vain yksi elämä. Keikalla ihan ok käydä välillä, niin pääsee tekemään työtä josta pitää, mutta ei tarvitse miettiä muita epäkohtia. 

Onneksi kuitenkin on teitä, jotka jaksatte epäkohdista huolimatta tai koette ettei hoitoalalla ole asiat niin huonosti. 

 

Mille alalle lähdit hoitotyöstä?

[Vieras: Kada]

Työpaikkaa vaihtaessa aina helpottaa. Vastuu on pienempi ja aina voi mennä sen taakse että on uusi. Suurin osa shsta varmasti rakastaa työtään, mutta suurimmaksi ongelmaksi nousee se ettei saa tehdä sitä kunnialla. Jatkuva venyminen syö työntekijää ja johto tulee sokeaksi sille kuinka paljon työntekijä pystyy tekemään. Ei työn kuulu olla  niin rankkaa että joka päivä on venynyt äärimmilleen.

[Vieras: Ykslähärivaan]

Varmasti eniten painaa se miten paljon hoitotyö on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Te nuoret vastavalmistuneet että näe sitä ettekä ole joutuneet kokemaan sitä. 

[iin_a]

2 tuntia sitten, Vieras: Ykslähärivaan kirjoitti:

Varmasti eniten painaa se miten paljon hoitotyö on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Te nuoret vastavalmistuneet että näe sitä ettekä ole joutuneet kokemaan sitä. 

Miten hoitotyö on muuttunut viimeisien vuosien aikana sinun näkökulmastasi? Nuori opiskelija kyselee.

[Asswiper]

Hoitotyö on pilalla, johtoporras pilalla, lääkärit on pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Potilaat on pilalla, omaiset on pilalla, kollegat on pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Sairaalat on pilalla, hoitokodit pilalla, kotihoito on pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Lääkärit on pilalla, laitsarit myös pilalla, fyssarit on pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Työvuorot on pilalla, vakiyököt pilalla, listantekijät pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Vanhustenhoito on pilalla, kirurgia on pilalla, päivystykset pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Virkavapaat pilalla, luottamusmiehet pilalla, työkierto kuulemma pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Saattohoito pilalla, synnytykset pilalla, kuntoutus on pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

Työterveyshuolto pilalla, sairaslomat pilalla, työssäjaksaminen pilalla, pelkkää p*skaa tilalla.

 

Jos nyt ihan totta puhutaan, niin ei asiat ihan näin pahasti pielessä ole. Alalla on kuitenkin massiivisia ongelmia, mm työilmapiirin, töiden sujuvuuden, sekä työssäjaksamisen kanssa. Johtajakoulutuksessa on ainakin todella paljon pielessä, koska mm Kunta10 tutkimusten tulokset ovat heikkoja vuodesta toiseen. Johtoporras on myös todella lujilla, kun työn vaatimukset vain lisääntyvät yhä kiihtyvää vauhtia. Olisiko yksi ratkaisu se, että perustettaisiin uusi "alin johtoporras" osastonhoitajien ja tavallisten hoitajien välille? Siis vähän samaan tyyliin kuin armeijassa on aliupseeristo. Nyt tuntuu että monessa paikassa päivittäisjohtaminen on kovin huonoissa kantimissa. Muita ideoita muilla?

[Vieras: Väsynyt hoitaja]

Jos kymmenkuntatuhatta hoitajaa ja hoitoalan ihmisiä hakeutuu suomessa muihin töihin viimevuosina niin onhan tässä paljon vikaa. Niin kuin joku muu kirjoitti niin eihän sitä jaksa jos jokaisen työvuoron jälkeen on antanut kaikkensa ja ropinat päälle. Vastuus lisääntyy koko ajan ja työn määrä myös. Lisää palkkaa ei saa vastuullisesta ja tärkeästä työstä ja onhan se vaan niin että ei sitä kutsuammatin periaatteella eletä. Olen joka päivä niin loppu työnvuoron jälkeen että tiedän että ei tämä jaksaminen loputtomiin riitä. Ei millään riitä. Jos olisi miesten ala niin ainakin palkka olisi 1000 € kuussa isompi. Mieheni pirtää firmassa neliöitä rakennusalalla ja palkkalapussa yli 1000€ suurempi palkka. Mua oikeen hävettää välillä että mä teen kovasti töitä tyhmänä joka päivä pikkupalkalla hoitamassa ihmisiä ja työn jälkeen pitäisi olla voimia hoitaa vielä perheeni ja itseäni. Työkaverit ovat ainoat jotka pitävät toistaiseksi minut tällä alalla. Ja minusta tuntuu että jos yksi hoitaja päättää lähteä niin moni muu seuraa. Eli minusta kaikki ei ole huonosti mutta niin paljon on että minusta on hyvä että näitä asioita nostetaan niin kauan esille että jotain tapahtuu eikä niitä vähätellä. Onhan tässä kysymys ihmishengistä, elämästä ja yhteiskunnasta eli suurista asioista. Keltanokkana jaksaa varmasti alussa mutta jos laittaa päälle muu elämä erityisesti perhe ja oma hyvinvointi niin pidemmän päälle tämä ei vetele.

T, väsynyt hoitaja. Alalla ollut vain kuitenkin 14 vuotta

[Vieras: lähtölaskenta]

Valmistumisestani ei ole pitkä aika ja ajattelin samaa kuin ap, ei tämä ole niin paha mitä väitetään. Muutaman vuoden jälkeen mielipide muuttui. Tietysti nuorena ihmisenä minulla ei edes ollut kokemusta muusta kuin hoitoalasta, joten ei sitä silloin osannut ajatella että ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella.

Varmasti on olemassa yksiköitä joissa resurssit kohdillaan ja ihmiset viihtyy, minulla on kollegoita mm. esh:ssa pediatrialla ja psykiatrialla, leikkaussalissa, tehoilla ym. Yksiköissä joissa vaaditaan erikoisosaamista, joissa pidetään hyvistä työntekijöistä kiinni. Pääsee koulutuksiin. Tunnen ihmisiä jotka ovat olleet edellämainituissa paikoissa vuosikymmeniä töissä. Mutta nämä paikat tuntuu olevan todella marginaalissa. Muualla on niin graavit ongelmat, resurssipuutteet, perehdytyksen puute, työntekijöiden jaksamisongelmat, että melkein verrattavissa lottovoittoon jos onnistuu hyvän paikan löytämään. Ja vaikka löytyisikin se hyvä paikka, näin nuorena naisena tiedän että vakipaikkaa en tule saamaan. Parhaassa tapauksessa jopa vuosikymmeneen! Työsuhteiden ketjuttaminen on tällä alalla aivan käsittämätöntä.

[Vieras: Alanvaihtaja]

Tykkäsin työstäni, mutta kun isot "herrat" päätti lakkauttaa osan toiminnoista työstä tuli mielestäni yksitoikkoista. Myös lähin johto vaihtui ja työyhteisö hajosi, eikä muutoksen johtaminen onnistunut. Työ oli edelleen antoisaa, sillon harvoin, kun sitä pystyi tekemään kunnolla, mutta kun jatkuvasti perehdyttää uusia työntekijöitä (ihan mielellään kyllä, hyviä tyyppejä) ja oma työkuorma kasvaa, ja potilaan hoito alkaa tuntua likuhihnatyöltä, jossa tehdään vain välttämätön, koska resurssit ei riitä muuhun, niin eipä siinä jäänyt vaihtoehdoiksi kuin palaa loppuun, etsiä uusi työpaikka tai opiskella uusi ammatti. Lopulta päädyin viimeiseen vaihtoehtoon, ja todennäköisesti tulen pian tienaamaan enemmän kuin hoitolalla, eikä työ ole henkisesti läheskään niin kuormittavaa. Mutta kyllä ensimmäiset 18 vuotta kyllä olin tosi tyyttväinen työhöni ja työpaikkaani hoitoalalla. 

[Vieras: Faktaa]

Opiskelijan on aika turha ottaa kantaa mihinkään, häntä ei lasketa vahvuuteen.  Vanhuspuolella monessa paikassa on todella rankkaa olla töissä nykyisellä hoitajamitoituksella. Sairaalamaailmassa voi olla toisin.

Vanhuspuoli on lh ja sh kannalta varmasti fyysisesti rankin työympäristö.

[Vieras: loppuunpalanut]

 

6 tuntia sitten, Vieras: Faktaa kirjoitti:

 

Vanhuspuoli on lh ja sh kannalta varmasti fyysisesti rankin työympäristö.

+ henkisesti.

[Vieras: n34 vanhainkoti]

En yhtään ihmettele loppuunpalamisia kun mietin omiakin aamu ja iltavuoroja.

Jos olen aamuvuorossa 7-15 välisenä aikana. Ensimmäiset 3 tuntia juoksen pää hiessä. Sen jälkeen helpottuu hetkellisesti vähän pariksi tunniksi.

Noin kello 12 syön lounaan 10minuutissa kiirehtien. Kello 13 tulee iltavuoro töihin ja 2 tunnin ajan vahvuudessa on 3-5 henkilö.

Iltavuoro on samaa tuskaa.