Psyykelääkkeet vanhuksilla

[Vieras: meho]

Ilta Sanomien keskustelupalstalla puhutaan tänään vanhuksille laitos- ja kotihoidossa annettavista psyykelääkkeistä, joita he käyttävät ilman varsinaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Mitä mieltä olette? Onko esim. Risperdal aiheellinen huutavalle ja aggressivisesti käyttäytyvälle vanhukselle? Kertokaa kokemuksia ja näkökulmia.

Itse ole sitä mieltä, että on ymmärrettävää jos maalliikko-omainen kavahtaa psyykelääkkeiden käytöstä, mutta jos potilas huutaa yöt tai käyttäytyy väkivaltaisesti päiväsaikaan niin vaihtoehtoja ei muita ole. Tietysti henkilökuntaresursseillahan asia olisi pitkälle korjattavissa.

[Jaakko79]

Osalla neurolepteistä on myös rauhoittava ja unta tuova vaikutus. Joten voidaan käyttää muihinkin kuin psykoottisiin oireisiin. Myös turvallisempia antaa pidemmän päälle, kuin pumpata vanhus täyteen bentsodiatsepiineja, jotta rauhoittuisivat tai nukkuisivat yöt. Tosin kaikilla lääkkeillä tuppaa olemaan jonkinasteisia sivuvaikutuksia.

[Asswiper]

Ainakin omien kokemusten mukaan Risperdal lievittää käytöshäiriöitä dementikoilla aika hyvin. Uskoisin että ns. pienannosneurolepti on dementikolle paljon parempi lääke toimintakyvyn kannalta kuin bentsot.

Täytyy muistaa että dementikoilla käytetyt Risperdal tai Zyprexa- annokset ovat monin kerroin pienempiä kuin varsinaisilla psyk. potilailla. Poikkeuksena tietysti ne vanhukset, joilla on pitkä ja raskas psyyketausta.

En pidä pienannosneuroleptien käyttöä vanhuksilla mitenkään erityisen ongelmallisena. Hyödyt ovat varmasti moninkertaiset haittoihin nähden. Tietysti keltainen lehdistö ja vannoutuneet lääkkeiden vastustajat saavat tämänkin kuulostamaan todella dramaattiselta.

[Rhinaldo]

Pienellä annoksella usein toimivampi ratkaisu kuin bentsot, joille toleranssi kehittyy nopeasti. Bentsojen purkaminen on aikaa vievää (tai joissain paikoissahan ne laitetaan nollille kerrallakin), kun huomataan ettei alkuvaiheen hyvästä vasteesta käytöshäiriöihin olekaan kuin muistot jäljellä.

[Fiu]

Olen nyt pari kertaa törmännyt siihen että jopa pääasiallisesti unilääkkeenä käytettävää Tenoxia (sekä 10mg että 20mg) on määrätty huutavalle, levottomalle ja/tai sekavalle/harhaiselle vanhukselle menemään jo ihan päivälääkkeissä, rauhottavana. En tiedä, onko tämä kuinka laajasti käytetty juttu, mutta mä ainakin kyseenalaistan tällaisen lääkehoidon...

[Naina]

Olen nyt pari kertaa törmännyt siihen että jopa pääasiallisesti unilääkkeenä käytettävää Tenoxia (sekä 10mg että 20mg) on määrätty huutavalle, levottomalle ja/tai sekavalle/harhaiselle vanhukselle menemään jo ihan päivälääkkeissä, rauhottavana. En tiedä, onko tämä kuinka laajasti käytetty juttu, mutta mä ainakin kyseenalaistan tällaisen lääkehoidon...

Aika käytettyjähän noi bentsot on ahd. ja levottomuuteen, toimiviakin. En ihan täysin pääse kiinni kommentistasi??!

[Fiu]

Olen nyt pari kertaa törmännyt siihen että jopa pääasiallisesti unilääkkeenä käytettävää Tenoxia (sekä 10mg että 20mg) on määrätty huutavalle, levottomalle ja/tai sekavalle/harhaiselle vanhukselle menemään jo ihan päivälääkkeissä, rauhottavana. En tiedä, onko tämä kuinka laajasti käytetty juttu, mutta mä ainakin kyseenalaistan tällaisen lääkehoidon...

Aika käytettyjähän noi bentsot on ahd. ja levottomuuteen, toimiviakin. En ihan täysin pääse kiinni kommentistasi??!

Tarkoitin kommentillani sitä, että mielestäni jossain mättää jos vanhuksella menee Tenox 20mg klo 12 päivällä. Ja sitten vielä hyvässä lykyssä ihmetellään kun on niin tokkurainen päivisin, eikä nuku öisin.

[juani]

Kyllähän Tenoxia jonkin verran käytetään myös muuna kuin unilääkkeenä. Sehän on tarkoitettu myös tilapäiseen ahdistuneisuuden ja jännityksen hoitoon. Olen hoitanut joitain dementoituneita, käytöshäiriöisiä vanhuksia, joilla Tenox on toiminut hyvin. Tuo vanhusten lääkitseminen on monesti tosi kinkkinen ja haastava tehtävä. Toisille ei tunnu mistään lääkkeestä olevan apua nimenomaan häiriökäyttätymiseen ja toisille löydetään apu helpostikin. Risperdal on oman kokemukseni mukaan varsin toimiva lääke vanhusten käyttäytymishäiriöiden hoidossa.

[Fiu]

Kyllähän Tenoxia jonkin verran käytetään myös muuna kuin unilääkkeenä. Sehän on tarkoitettu myös tilapäiseen ahdistuneisuuden ja jännityksen hoitoon.

Nimenomaan tilapäiseen. Mutta mielestäni se ei ole enään tilapäistä, jos se menee listalla jo toista vuotta...

[jätti]

Risperdal on suoraan sanonko mistä.  :D Etenkin geriatrisilla potilailla, sen sivuvaikutuskirjo ja -herkkyys on sitä luokkaa, että useimmiten siitä on vähänkään venyvässä käytössä rutkasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Bentsot taas, ongelma niissä yleensä on se, että niitä on vedetty vuosikaudet, jolloin alkuperäinen indikaatio ei niillä enää hoidu, mutta sen sijaan ne lisäävät päiväaikaista sekavuutta ja kaatumisriskiä huomattavasti. Hyvin usein päälle on kehittynyt, tai alkuperäinen indikaatio on ollut (silloin diagnosoimaton) oireita ja  muistihäiriöitä aiheuttava sairaus, useimmiten alz, jolloin oireita muka lamaavan rauhoittavan patteriston alasajo ja muistilääkityksen (exelon, reminyl, ebixa, aricept, mikä nyt kellekin valitaan yhdistelmänä tai ilman) aloitus parantaa toimintakykyä, vähentää sekavuutta, käytöshäiriötä ja mahdollistaa potilaan kotiutumisen tai kierteisen sairaalahoidon indikaation häviämisen.

Itse työskentelen akuuttikuntouttavalla geriatrisella osastolla. Potilaat tulee neurolta ja sitten "kotonapärjäämättömyyden vuoksi", eli kaatuilun, levottomuuden, sekavuuden, yms. takia. Ekana meillä saneerataan alas listalääkkeistä psyykelääkkeet ilman diagnoosia ja rauhoittavat/uni/nukahtamislääkkeet säännöllisestä käytöstä. Potilaita ei sidota lääkkeellisesti eikä fyysisesti, ellei aivan pakko ole. Lievä levottomuus, vaeltelu ja riski kaatua ei kelpaa vielä pakoksi. Osaston kuntoutumisprosentti on sairaalan paras ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöprosentti pienin. Samalla kun em. saneerauksia tehdään, hoidetaan kuntoon potilaan usein liian massiivinen sydän- ja verenpainelääkitys (usein löydöksenä on liian matala rr ja digoksiinimyrkytys) ja kartoitetaan potilaan kipu ja hoidetaan se pois.  Kivuton, psyykelääkevapaa, fysioterapiasta väsähtävä unirytmin korjaava potilas usein 2-3 viikossa selkiytyy siitä sekavasta kaatuilijasta liki omatoimiseksi ja kotiavun turvin pärjääväksi.

Sairaalassa yöaikaan levottomalle vanhuspotilaalle usein paras rauhoittava lääke on lasi maitoa ja pari voileipää. Niin absurdilta kuin kuulostaakin, niin varsin toimiva menettely. Toki liian usein on kulttuurina iskeä sitä kokeilematta naamaan joko bentsoja tai kankkuun serenase tai ativan.

[Vieras: meho]

Jätti, kuulostaa harvinaisen hyvältä tuo sinun kertomuksesi. Tuo on minun haaveeni, hartain toiveeni ja unelmani mitä sinä kuvailet. Työskentelen samantyyppisellä osastolla kuin sinä, mutta meidän henkilökuntaresursseilla haaveeni jäävät haaveiksi. Vain henkilökunnan määrää lisäämällä kaikkiin työvuoroihin voidaan toteuttaa kuvailemaasi vähälääkkeistä kuntouttavaa hoitoa.

[gartsu]

Vain henkilökunnan määrää lisäämällä kaikkiin työvuoroihin voidaan toteuttaa kuvailemaasi vähälääkkeistä kuntouttavaa hoitoa.

Tämä toteutuu meillä, mutta vain yhen asukkaan kohdalla. Omaisten vaatimuksesta psyykelääkkeet pois; asukas on levoton, haluaa kuolla, näkee pahoja harhoja yms.. Yksi ylimääräinen hoitaja joka vuorossa. Tosin, tässä on menty ihan ääripäähän.

[jätti]

Inhi Millinen: Meillä on tällä hetkellä ja ollut jo pitkään sairaalan huonoin miehitys.  ;D Liekö kolmen sh:n vaje ja ph:sta en edes tiedä, vajaalla vedetään jatkuvasti. Eniten meillä on tulosta tuottanut henkilökunnan asennemuutos, joka ei kyllä ole ollut helppo tie. Eli että maailma ei kaadu jos joku haluaa käydä 15 kertaa wc:ssä tunnin aikana. Siinähän käy jos ei siitä itse ahdistu. Tai joku haluaa kävellä käytäviä, siinähän kävelee, jos ei siitä ahdistu. Tai että "tuomitulle" syötettävälle vuodepotilaalle kokeillaan lyödä lusikka käteen. Siinähän syö jugurttia 1h ajan, kuhan syö. Jne. Ei siinä tarvi vieressä seistä, sillä aikaa voi naapurin auttaa vessaan. Paljon se on vaatinut henkilökunnalta ja ilman loistavan sitkeää esimiestä ei varmasti olisi edes onnistunut. Ja alkuun kaikki oli sekavaa härdelliä, että löydettiin tasapaino rutiinien ja kokeilunhalun ja rohkeidenkin yritysten välille. Mutta hiljalleen se on tuottanut ja osastolle on syntynyt malli, että kukaan koivet suorana tuleva ei jää koivet suoraksi ennen kuin toisin todistetaan.

Onnistumisen ilo on tuonut paljon motivaatiota henkilökuntaan yrittää kaikkien kohdalla. Kun kaikille on valjennut se, että helpoin potilas on sähkösängyllä makaava vuoteeseen pyöritettävä, paitsi että ne täytyy syöttää. No kunhan syövät itse, niin voisi ne tuoliinkin ottaa, kun eivät sitten aspiroikaan niin helposti. No kun ne tuoliin ottaa, niin voisi oikeestaan käyttää vessassakin. No kun ne käy vessassa, niin ehkä voisi kokeilla josko ne tajuis, mikä on ensin eva-teline, sitten rollaattori. Sitten kirotaan kun joutuu konttaan housuja jonkun päälle vessassa. Mutta kun sen jonkun käsivoimat kasvaa, niin kas, sehän nosti ne ihan itse. Sit se köpötteleekin jo päiväsaliin syömään. Kastelukin vähenee niin, että pärjää inkoilla. No oho, sehän on melkein omatoiminen! Eli kokemuksen myötä henkilökunnalle on tullut arvokkaaksi "kärsiä" se kuntoutumisen kaikista vaikein vaihe, eli kun potilas tarvitsee paljon apua noustessaan sieltä petin pohjalta. Ohjausta jopa lusikan nostossa. Mutta sen 1-4 viikkoa kun "kärsii", niin lopulta huomaa että on tehnyt itsensä niin tarpeettomaksi kuin voi ja vanhainkoti, palvelutalo tai kotihoito voi jatkaa siitä. Tai omainen. Tai pelkkä turvapuhelin. Hoitoajat meillä vaihtelee viikosta yli puoleen vuoteen, että ihan helpolla ei lusikkaa nurkkaan heitellä. Osa jonottaa meillä pitkäänkin jatkopaikkaa jos ei enää tule kotikuntoiseksi, se tuo toisaalta ihan kivaa variaatiota osaston profiiliin, eli on niitä tuttuja ja sitten toisaalta ihan akuutisti sairastuneita.

Tietenkään osa ei kuntoudu kotikuntoiseksi, osa ei kuntoudu ollenkaan, osa jopa kuolee, koska esh tuuppaa aina vaan huonompikuntoista pois omista hoteistaan paikkapulan takia. Mutta osa sitten kuntoutuu.

Asenteissa on paljon muuttamista yleisesti geriatrian puolella minusta. Ei ole ihan potilas eikä pari, joka meille tulee siirtoepillä, että "levoton, mg-vyöt, rauhoittavat ja asentohoidettava!" Ei me ny perkule moista aktiivia asentohoideta, kävelytetään vaan illalla pari kiekkaa osastolla sinne vähän kauimmaiseen vessaan, ni väsähtää. Noin yksinkertaistetusti. Laidat alas, lonkkahousut jalkaan ja huoneeseen lähelle kansliaa. Mutta kun epikriisejä lukee, niin niistä usein löytyy tosi paljon ristiriitaisuuksia. Joskus kovinkin yksinkertaisia juttuja. Vaikka nyt että potilas on jatkuvasti päivystyksessä kaatuilun takia, kunnes selaa riittävän pitkälle kertomusta ja toteaa, että kotihoito on todennut, että sen vessan kynnys on 10cm korkea ja meidän fyssa tai hoitaja toteaa, että potilaan jalka nousee keskimäärin 7cm. Sitten soitetaan kotipalveluun, että onko se aina nurin eteisessä tai kylppärissä? "Joo!". Poistetaan kynnys tai tehdään liuska, niin vanhuspotilas saa yllättäen lisäaikaa elää kotonaan. Tai sitten potilas kupsahtelee nurin jatkuvasti, ksh käy mittaamassa matalia rr-arvoja solkenaan ja omalääkäri vaan uusii verenpainelääkitysreseptiä potilasta näkemättä. Jne. Siihen kertomuksen selailuun tietty menee omahoitajalta se tunti pari, sen potilaan elämässä se tunti pari voi merkitä kuukausia tai vuosia vielä kotona. Päivystyksessä ja erikoissairaanhoidossa ei kellään ole aikaa noita lukea, eikä pidä ollakaan. Mutta jatkohoidolla pitää olla se aika.

Paljon on meilläkin kehitettävää ja vajaamiehitys painaa päälle hitosti. Mutta varsinaisesti alimiehitys ei ole kuntoutumisen este vanhuspotilaalla. Hidaste ehkä.

Miehitys tänä päivänä on aamussa 5-8 hoitajaa joista 1-3 on sh:ta, loput ph/lh, illassa 4-6 hoitajaa, joista 1-2 sh:ta, yössä vain 1 ph/lh. Potilaspaikkoja on reilusti yli 30.

[Vieras: meho]

Jätti, kuvailit minun työtehtäväni ja ajatukseni täsmälleen! Lisäisin siihen vaan vielä kirjalliset työt, jotka aiheuttavat kotiutukset, SAP-arvioiden laatimiset, alati muuttuvat RaVa:t ja MMSE:t, kuntotuskokoukset jne.

Meillä on 26 potilasta, jotka todellakin tulevat erikoissairaanhoidosta hyvinkin "akuutissa" kunnossa kuntoutumaan, jatkohoidon selvittelyihin tai kuolemaan. Meidän henkilökunataresurssit ovat jotakuinkin aamulla 4 sh ja 2 lh/ph, illalla 2 sh ja 2 lh/ph, yöllä 1 sh ja 1 lh/ph. Ovatko resurssimme samanlaiset?

Itse kannatan ehdottomasti kuntouttavaa työotetta ja lääkitysten vähentämistä, mutta koska meillä kaikilla ei ole samoja haaveita, on minun työpanokseni pisara meressä.

[jätti]

Teillä näyttäisi olevan enemmän sairaanhoitajamiehitystä kuin meillä, eli harvoin, todella harvoin on mitotuksen mukainen 3sh:ta töissä + 5-6 ph:ta. Arkitodellisuus on 1-2 sh arkena aamussa ja 5-6 ph:ta. Ja illassa 1 sh + 3 ph. Yöllä on koko sairaalassa yliyökkö ainoana sh:na ja osastoilla sitten osastoyököt, ph/lh, 1/osasto. Mikä ei todella ole paljon, kun sairaalan  osastot ovat kaikki yli 30 - 40 paikkaisia. Arkiaamussa yksi, tai se ainoa sh, on aina "lääkärin parina", eli hoitelee kierrot, kotiutusasioita, labroja, lääkemuutoksia yms. Jolloin tietyt paperihommat pysyvät kuosissa. Ja jakaa sitten lääkkeet siinä sivussa jos muita ei ole.  ::) MMSE:tä meillä tekevät ihan kaikki hoitotyöntekijät. RaVaa ei käytetä, mutta RAI  pitää tehdä kaikista. No, apuväline sekin, saa siitä kieltämättä tietoa osaston toiminnasta tietyllä aikavälillä, mutta se on kyllä se pahnanpohjimmainen tärkeysjärjestyksessä. Tosin tätä nykyä pisteytys täytyy olla jatkolähetteitä varten. RAI:ta tekevät myös kaikki. Omahoitaja huolehtii väliarviot ja loppuarviot, titteliin katsomatta.

Turhista kokouksista meillä on pyritty eroon hyvin pitkälti. Jumppareiden ja toimintaterapeuttien kanssa käydään potilaskohtaisesti asiat tarpeen mukaan läpi, mitään erityisiä kokouksia ei ole säännöllisesti. Se aika käytetään käytännön kuntoutukseen. :) Ennen kotiutumista kokoontuu sitten sekalainen tiimi kotihoitoa, lääkäriä, sh:ta, ph:ta, fyssiä, toimintaterapiaa, sossua, omaisia saman pöydän ääreen, kunkin potilaan lähtökohdista riippuen, joskus useamminkin kuin kerran.

Ja siinä olet todella oikeassa, että yhden miehen sota tämä ei ole, ja on uskomattoman vaikea vakuuttaa ihmisiä, että "pienellä" vaivalla voi oikeasti saada paljon aikaiseksi. Kun ne tutut rutiinit syöttämisestä suihkutukseen ovat niin turvallisia. Ja usein ikävä kyllä kovin passivoivia potilaan näkökulmasta. Kun osaisinkin sanoa jonkun kikan, millä lähteä asennetta kääntämään. Ehkä se on sitten oh:n kautta? Ja itse tekemällä sen minkä voi, ilman että polttaa taas liikaa aikaa "koneiston" ulkopuolella, jolloin saapi akkalaumassa helposti vastarannankiisken leiman otsaansa. Vaikea se on kuntouttaa yksin, kun se tulisi olla ympärivuorokautinen jatkumo.  :- Hiljaista propagandaa vaan. Jo sen tajuaminen muiden toimesta, että osastolla harvoin on sitä 26 samassa vaiheessa olevaa kuntoutujaa yhtä aikaa voisi helpottaa kovasti asian menemistä läpi. Että yhdelle tai kahdelle voisi vaikka ensin yrittää niin että joku muukin sitoutuu samanlaiseen työotteeseen kuin sinä.

[avohoitsu]

HYVÄ JÄTTI!

Olipa mukava lukea näitä sun kirjoituksia. Oppia olisi teillä antaa moneen paikkaan!

Tässä nähdään, että helposti menee vähäisen henkilökunnan piikkiin se, että vanhuksia hoidetaan huonosti. Kyse useimmiten on arvoista, asenteista ja ilmapiiristä! Kiire on usein korvien välissä...

[Vieras: meho]

Kiire on pitkälti korvien välissä, mutta kyse ei aina olekaan siitä. Mielestäni kyse on ajoittain siitä, ettei yksittäisen hoitajan voimat yksinkertaisesti riitä hoitamaan vanhuksia tarpeeksi hyvin. Minä ainakin koen niin.

[Rhinaldo]

Kuulostaa ihanteelle tuollainen toiminta! useimmissa vanhainkodeissa ei vain ole lääkäri paikalla kuin 1-2krt/vko, joka vaihtuu 2vko-3kk.n välein. Pahimmassa tapauksessa joka viikko on eri lääkäri. Intervallipaikkojen keskittäminen tietyille vanhainkodin osastoille aiheuttaa lisätöitä. Pahimmillaan 5kotiutettavaa ja 5 uutta tulijaa, tietysti samoihin "peteihin". Meillä potilaspaikkoja 32, joista 11 intervallipaikkoja. Sakkomaksujen vuoksi osa paikoista täyttyy erikoissairaanhoidosta tulevilla potilailla. Osastolla on 2sairaanhoitajaa, loput ph/lh. Arki aamuisin vuorossa 5-6 hoitajaa, illoissa 2hoitajaa+laitosapulainen, viikonloppuisin aamuissa 4hoitajaa (joku pätkä aamussa välillä), yössä 1hoitaja. Fysioterapeutista vain haaveillaan...