Oppilaitoksille, niiden lehtoreille ja muulle henkilökunnalle.

[Chine]

Meille opiskelijakunnalle annetuista tiedoista ei kannata muodostaa mitään kuvaa vielä, koska esim. asianomainen opiskelija ei ole ottanut asiakseen olla meihin aikaisemmin edes yhteydessä.

Chine, joko kannattaisi ottaa häneen yhteyttä että asiat lähtis selviämään?  :P

Juha, yleensä tänne ei hyväksytä jäseniksi kuin alan ihmisiä, mutta poikkeustilanteen vuoksi on ihan hyvä että rekisteröidyit niin voit antaa asiasta myös infoa.

Laitoin hänelle mailin.

[Vieras]

Juha, yleensä tänne ei hyväksytä jäseniksi kuin alan ihmisiä, mutta poikkeustilanteen vuoksi on ihan hyvä että rekisteröidyit niin voit antaa asiasta myös infoa.

Juha Makkosen tunnus on poistettu sääntöjemme vastaisena. Foorumi seuraa mielenkiinnolla asian ratkeamista Savonia -amk:ssa kevään kuluessa. Juha Makkonen voi viestittää ylläpitoomme sähköpostitse jos asia saa uusia käänteitä tai asia selviää.

Tuomari haluaa muistuttaa että kyseessä on perustuslailliseen oikeuteen, sananvapauteen puuttuminen. Ja sitä on jäseniemme mukaan harrastanut useampikin ammattikorkeakoulu maassamme. Tästä on edelleen syytä keskustella avoimesti täälläkin.

Tuomari

[Ladytakkutukka]

Chinelle voimia! Jatkossa kaikki tällaiset julkisiksi.

[Pöllö]

Eli maassa on ammattisurkeita, joissa ongelmia ei saa tunnustaa avoimesti. Yllätys yllätys.

No, vielä kun näkisi sen organisaation, joka oikeasti käsittelisi sisäisesti ongelmat, joista ei saa puhua. Vastaan on tullut vain niitä organisaatioita, jotka pitävät puhtoisesta ulkoisesta kiiltokuvastaan kiinni, ja samaa satua vaaditaan organisaation sisällä. Lopulta koko organisaatio elää valheessa ja täysin maailmasta irrallaan. Jos jollakulla sattuu olemaan terve ja tasapainoinen ajatus, on hän uhka organisaatiolle ja tyypillisesti hänet savustetaan siitä ulos.

Aivan yhtä "mainiota" on tämä ammattisurkeiden kouluttaminen siihen niiamiseen ja alistumiseen. Kertoo aika karmeaa tarinaa koulutuksen keinoista ja vielä hirvittävämpää tarinaa terveydenhuollon sisäisestä johtamisesta. Ja kierre senkun jatkuu, kun uudet opiskelijat ja työntekijät on kasvatettu hierarkiaan ja alistumiseen. Kun päästään vähänkään auktoriteettiasemaan, niin mitähän alaisilta vaaditaan? Ettei vain alistumista?

Välillä hieman mietityttää vaikkapa sellaiset asiat kuin "potilasturvallisuus" tai vaikkapa "työhyvinvointi" organisaatioissa, joissa asioita käsittelevät avoimesti ja siihen ammatillisuuteen kasvavat ihmiset, jotka ovat jo koulussa omaksuneet nämä asenteet. Ja sitten pääsevät (lue: joutuvat) siihen systeemiin, josta koko kieroutunut asennemaailma on peräisin.

Alistamista, nöyryyttämistä, hierarkioita, joustamattomuutta, virheitä, salailua, syyttelyä, nokkimista - ja se, joka on järjestyksessä ylempänä, on aina oikeassa. Sitä ohjaavaa asemaa ei hankitakaan osaamisella, vuorovaikutustaidoilla, kokemuksella ja keskustelulla, vaan jollain muulla?

Luulis kyllä, ettei moisessa järjestelmässä se kapinointikaan ainakaan vähenis...

[Vieras: meho]

Pöllö, meille tulee vuosittain kysely työhyvinvoinnista, jonka jokainen hoitaja täyttää omassa rauhassaan. Vaikka läpi vuoden nipotetaan osaston vuodesta toiseen jatkuvista ongelmista, niin aina sen kyselyn tuloksena kuitenkin todetaan, että työntekijät ovat tyytyväisiä osastomme toimintaan. Tätä minä en ymmärrä! Eivätkö hoitajat ymmärrä kyselyssä lukemiaan kysymyksiä vai mistä on kyse?

[Pöllö]

Meneepäs otsikon ohi, mutta sehän ei ennenkään ole estänyt vastaamasta.  :)

Enpäs osaa sanoa oikeaa vastausta (eikä sekään ole ennenkään estänyt vastaamasta). Ihmiset ovat välillä niin ihanan ristiriitaisia... Mutta purnaaminenhan on ihan perisuomalainen tapa. Joskus hyväkin, koska sillä voidaan purkaa jatkuvasti pieniä ja ehkä isompiakin ristiriitoja ilman, että ne paisuvat mammuteiksi. Se voi olla positiivista myös siinä mielessä, että sitä omaa (hetkellistä) väsymistä, turhautumista, ihmettelyä tai kritiikkiä voi tuoda avoimesti esiin. Ja kun näin, ehkä tiedostetaan myös taustalla olevia realiteetteja, niin ollaankin kuitenkin kohtuu tyytyväisiä siihen, miten hommat on hoidettu. Tai sitten kyselyihin vastatessa hypätäänkin ihan erilaiseen rooliin ja kirjoitetaan, miltä sillä hetkellä itsestä oikeasti tuntuu, verrataan omaa menoa muihin toimipaikkoihin ja niiden kauhutarinoihin, verrataan, mitä oikeasti olisi karmea meno, tai sitten ei osata verrata, ei osata hahmottaa, mikä olisi oikeasti parempi systeemi, ja tyydytään siihen mikä on.

Purnaaminen ja valittaminenhan voi olla myös sosiaalisuutta tai vallankäyttöäkin. Joku henkilö voi olla negatiivinen ja valittaa, mutta kun se valitus tulee ääneen ja muut yhtyvät hänen näkemyksiinsä, niin ihminenhän kuuluu joukkoon, joka tukee hänen ajatuksiaan. Mikäs siinä on ollessa. Ei ehkä niin positiivista, ja huolestuttavaa sitten on, jos työntekijöiden alistuneisuus johtaisi kohtuullisen hyviin kyselytuloksiin tyyliin "kai täällä sitten kohtuullista on" kun ei enää muuta osata tai jakseta vastata. Ainahan työtyytyväisyyskysely ei välttämättä nappaa kaikkea pahoinvointia, vaan jotkin toiset mittarit saattavat paljastaa vaikka burn-out riskejä huomattavasti tarkemmin. Tietysti on mahdollista, että kuorma kaatuu muutamille tekijöille, ja kun muut ovat tyytyväisiä, niin eihän se kyselyissä näy.

Hoitoalallahan on myös joitain hyvin vahvoja rooleja, jotka edelleen saattavat ohjata joidenkin ihmisten motivaatiota toimia alalla. Ihan hoitamisen ja hoivaamisen tehtävät voivat olla taustalla sellaisia, jotka saattavat nekin yksilötasolla johtaa ristiriitaisiin vastauksiin. Ollaan toisaalla tyytymättömiä työympäristöön, mutta kuitenkin ollaan siinä työssä, mistä ei haluta vaihtaa pois. Monet muutkin motivoivat syyt kuin vain vanhakantaiset oletukset hoivavietistä voivat johtaa tällaisiin asetelmiin. Voi olla aika vaarallinenkin asetelma, koska ihminen saattaa tehdä pitkäänkin kuluttavaa työtä ristiriitaisessa asetelmassa. Mistä ei aina seuraa hyvää lopputulosta.

Vastaan on tullut myös epäterve organisaatio, jossa väki oli aika karsiutunutta. Huonosti voivat ihmiset irtisanottiin tai he lähtivät vapaaehtoisesti, ja loput ihmiset olivat sopeutuneita ja tyytyväisiä organisaation toimintaan. Paikoin aika uskomattomiakin tapauksia, mutta siinä systeemissä epäterveet roolit nimenomaan menestyivät ja kukot, alistujat sun muut tuskin ruksasivat työtyytyväisyyskyselyissä sitä huonointa vaihtoehtoa. Etenkin kun kyseessä oli paikkakunnan ainoa alan työnantaja, ja kosketusta muiden toimijoiden työympäristöihin ei ollut. Siinäkin systeemissä toki oli suosikkinsa, etenijänsä ja henkilöt, jotka saivat määrittää työnsä sisällön varsin hyvin. Paljon oli näkymättömiä rajoja, mutta ne oli aikaa sitten omaksuttu ja sisäistetty.

Noo, joillakin ihmisillä luonne on sellainen, että ratkaisemattomat ongelmat näkyvät ja kuuluvat, joskus ihan muu elämäntilanne voi vaikuttaa pikku ryöpsähdyksiin (saako työpaikalta sitten tukea ja vastapainoa näille?), ja tietysti hyvä olisi havaita ihmiset, joilla alkaa siellä syvemmällä rakentumaan ristiriitaa työn sisällön ja motivaation välillä. Osa näistä saattaa olla vähän ambivalentteja eli välillä tulee negatiivista työn sisällöstä, sitten taas tsempataan ja havaitaan positiivisia asioita. Itse kullakin toki motivaatio ja jaksaminen myös vaihtelee.

Sittenhän on vielä se selitys, jonka toivoisikin olevan totta. Jos työtyytyväisyyskyselyssä tulee kohtuullisen hyvä vastaus, niin sitten syynä voi olla se, että jotain on tehty oikeinkin ja ihmiset ovat kohtuullisen tyytyväisiä... Kiva kyllä, että joku yrittää lukea työtyytyväisyyskyselyiden ja ulospäin näkyvien kommenttien läpi. On ymmärtääkseni hyvin haastavaa pitää ohjaavassa asemassa systeemi toimimassa ja ihmiset motivoituneina ja tyytyväisinä. Melkoista shakkia, mutta hyvä vaan, jos joku yrittää opetella sitäkin paremmin. En sitten tiedä, piippaako intuitiosi minkään lauseen kohdalla tai tuleeko mitään lisäajatuksia. Mutta muutamia mahdollisuuksia. Ja muitakin mahdollisuuksia varmasti vielä on.

Tuohon edelliseen kommenttiin ammattisurkeista vielä - joskushan organisaatioissa myös on henkilöitä, joille se purnaaminen myös julkisesti on itsetarkoitus. Tai muodostuu vain negatiivisia kierteitä, joissa sinänsä todelliset negatiiviset asiat mitoittuvat uusiin mittasuhteisiin. En tällä viittaa kuitenkaan Chineen. Jokainen voi tehdä omia johtopäätöksiään siitä, miten Chinen kohdalla on kommentteihin reagoitu ja mitä ne ehkä tarkoittavat. Jossain toisaalla näitä negatiivisiakin kierteitä on tosin tullut vastaan - ja valitettavasti on myös joku paikka, jossa ehkä olisi ollut syytä itsetutkiskeluun, mutta ne kriittiset kommentit sitten leimattiin itse itseään ruokkiviksi huhuiksi. Itsehän kuulun sarjaan "vahvat mielipiteet", jotka saattavat joskus jossain organisatsioonissa olla rajuja yksittäisistä asioista, vaikka organisatsiooni sinänsä olisi ihan vertailukelpoinenkin.

Kyllähän tiedekorkeakouluissakin osataan paikoin huono opetus, todellisuudesta irtautuminen ja ihmeelliset rooli- ja uskomusleikit. Terveydenhuollon ammattikorkeissa paikoin kyllä näkyy organisaatioiden nuoruus, ehkä pienuus ja sitten se roolin etsiminen. Ollaan historiallisesti ammatillinen oppilaitos, ja pitäisi sitten siltä pohjalta alkaa tekemään tiedettä, olemaan kentän kehityksen kärjen mukana, tuottamaan uutta, opettamaankin hyvin... Ja kun terveydenhuollon hierarkiat ovat paikoin umpivanhoillisia, autoritäärisiä ja paikollensa jumittuneita, onkin myös aika haastavaa oppilaitoksen roolissa tuoda uusia malleja, dynamiikkaa ja vaikka toimivia yhteistyösuhteita muiden ammattilaisten ja ammattitasojen välille, kun työmarkkinat haluavat vain niitä palasia aiempaan palapeliin. Tietty sitten mitä kauemmaksi kärkiluokan tiedekorkeakouluista mennään, sitä vähäisempää ehkä on kansainvälinen vuorovaikutus, kärjen seuraaminen ja tavallaan myös korkeatasoinen materiaali, jota soveltaa koulutuksessa. Ja toki opetukseen joskus päätyy myös henkilöitä, jotka eivät enää ehkä selviä työelämässä, tai eivät edusta sitä kirkkainta kärkeä.

En tiedä, onko ammattikorkeissa terveydenhuollossa tehty miten paljon vaikka benchmarkingia, jossa yritetään tunnistaa ne kansalliset ja kansainväliset koulutuslaitoshuiput, ja pyritään sitten omaksumaan sieltä toimintatapoja. Toisaalla kaikkialla ei voi eikä pidäkään kouluttaa vain huippuja tavallisesti aika vaativin menetelmin - koska huippuoppilaitoksiin maailmalla myös hakeutuu väkeä, jotka kykenevät prosessoimaan ainakin jonkinmoisen osan vastaantulevasta tiedon määrästä ja laadusta. En muista mitä jenkkilän huippukorkeakoulua (MIT tms.) kuvattiin, että siellä ei tarjoilla vettä lasista, vaan juotetaan paloletkulla. Oma selviämisaikani sellaisessa talossa mitattaiisiin enemmän minuuteissa kuin tunneissa. Mutta eipä tietty oppilasmateriaalia voi käyttää tekosyynä opetuksen tasolle. Jos mitään ei voi tehdä, niin opetus ylipäätäänhän olisi turhaa...

[Chine]

Täytyy kyl myöntää et joskus on tullu valitettua vähän asiattomastikkin.Mutta mielestäni tässä on enemmän opiskelijan perusoikeudesta arvostella ja purkaa itseään kuten itse tahtoo. Ei koululla ole oikeutta rajoittaa kenenkään perusoikeuksia oman imagonsa nojalla.

[Pöllö]

Täytyy kyl myöntää et joskus on tullu valitettua vähän asiattomastikkin.Mutta mielestäni tässä on enemmän opiskelijan perusoikeudesta arvostella ja purkaa itseään kuten itse tahtoo. Ei koululla ole oikeutta rajoittaa kenenkään perusoikeuksia oman imagonsa nojalla.

Jos ja kun opiskelija käyttää vain faktoja ja on asiallinen julkisessa arvostelussaan, niin kuuluu kovasti sananvapauden piiriin. Tietysti organisaation liikesalaisuuksia, henkilökohtaisuuksia tai muuten luottamuksellisia asioita ei tarvitse kailottaa.

Kyseessä ei ole kuitenkaan vain yksittäisen opiskelijan perusoikeus. Kyseessä on myös oppilaitokseen hakevien oikeus kuulla todellisia tietoja oppilaitoksesta. Jos oppilaitoksen opetuksen "laatu" perustuu kiiltokuvaan "ollaan maan paras oppilaitos ja kansainvälisestikin aika ainutlaatuinen, lähintä vastaavaa saa etsiä Keski-Euroopasta eikä sittenkään ihan samanlaista löydy" eikä se pidä paikkaansa, niin kyllä se on melkoista valehtelemista oppilaitoksen tärkeimmästä tuotteesta eli opetuksesta oppilaitoksen tärkeimmälle kohderyhmälle eli opiskelijoille.

Harmillisesti vain näitä itseään mitä erinomaisimpina toimijoina markkinoivia organisaatioita on tullut vastaan useampikin. Joillain seutukunnilla se todellinen osaaminen ja glooria on nimenomaan maineen ylläpitämistä ulospäin itseä kehumalla. Todellista osaamista ja näyttöä voi kulissien takana löytyä hyvinkin vähän. Onhan se välillä härskiä, eräillä kulmilla eräällä toimialalla kirjoitettiin arvioinnit omasta toiminnasta itse. Toisella kulmilla oli eräs laitetarjoaja meidän firman keikalla protoaan testaamassa ja kehuskeli eräässä kansallisessa seminaarissa havaintoja yhtenä referenssinä. Muuten kiva olla kuuntelemassa, mutta kun laite ei tosiaan toiminut sinne päinkään mitä markkinoitiin, mutta tulipahan ratsastettua toisenkin firman nimellä. Olin kai vähän tyhmä, kun en ymmärtänyt pitää sisäsiittoisen ja itämaisen mentaliteetin puolta ja avasin suuni siinä tilaisuudessa...

Mutta jos joskus tuntuu, että jokin organisaatio puhuu yhtä ja tekee toista, niin voipi äänestää myös jaloillaan. Jos parempaa paikkaa ei löydy, ainakin sitten suhtautuu se meno eli tietää, mikä se taso oikeasti on eri paikkojen välillä, ja saa sitä kautta mielenrauhan. Eräs elämän tärkeitä opetuksiahan on myös hoksata, jos itse on ollut känkkäränkkä väärässä paikassa. Harmi vain, että siinä vaiheessa voi olla hankala palata vanhan duuniin/kouluun/eksän luokse. Ellei osaa myös pyytää anteeksi ja vastapuoli osaa kunnioittaa sitä sanaa.  :D Noin muuten, ihmisellä ei ehkä ihan aina ole rajoittamatonta perusoikeutta olla kyyninen ja valittaa, koska useimmitenhan sen ottaa vastaan joku toinen ihminen, jolla ei ole ihan aina rajatonta velvollisuutta ottaa kaikkea vastaan. Itsehän koskaan en tätä sääntöä vastaan ole rikkonut...

[OldOne]

Chine, mitens tämä asia etenee?

[Chine]

Chine, mitens tämä asia etenee?

Ei oo kuulunu niin mitään,ei yhtikäs mitään sitten sen savotan väliintulon jälkeen. Eli periaatteessa en tiedä.