Harjoittelun ohjaajasta..

[Lollipop]

Heippa kaikki :)

 

Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että laitoin opettajalle viestiä, missä kerroin että otan häneen uudelleen yhteyttä väliarvioinnin jälkeen jos edelleen tulee kuraa niskaan.

Kun ajattelinkin sitä, että tuolla harjoittelupaikassa alettaisiin puimaan tätä koko hommaa, se sai minut todella ahdistuneeksi ja pahoinvoivaksi. En pystynyt ajattelemaankaan, että miten kamalaa siellä olisi jatkaa. Katsoin paremmaksi, että tällä mennään.

 

Nyt olen muutaman vuoron ollut toisen ohjaajani kanssa, eikä läheskään niin ahdistavaa ole, kuin sen hirviö-ohjaajan kanssa. Tämän kivemman ohjaajan kanssa täytellään väliarvionti-lomake huomenna.

 

Vielä olisi 3 vuoroa sen kamalan-ohjaajan kanssa.. :unsure: 

 

Nyt voi sanoa: ensi viikolla tämä loppuu!!!! Kun viimeisenä päivänä laitan oven kiinni, en sinne enää koskaan palaa.

[K.U. Sijainen]

Onnea jatkoon!

Toivottavasti alalle tulevat opiskelijat lukevat näitä tarinoita. Itsellä aikanaan opiskellessa ei alkuunkaan käsitelty mitä tehdä, jos tulee ongelmia harkkapaikassa. Mielestäni pitäisi opastaa ja myös tukea enemmän opiskelijaa (sekä ohjaajaa). 

Kyllä aina silloin tällöin näkee sitä, että opiskelija on sitä alinta kastia... :(. (Pahimmillaanhan se voi johtaa siihen, että opiskelija lyö hanskat tiskiin, ja sitten meitä on taas yksi vähemmän).

Itse olen ottanut sen asenteen, että annan hyviä vinkkejä ja "kokemuksen syvällä rintaäänellä" kerron tarinoita matkan varrelta, vaikken ohjaaja olekaan. Kohtelen opiskelijaa yhtenä meistä, hän on tuleva työtoverimme.

Koskaan ei kannata sanoa: "ei koskaan". Jos paikka on muuten kiva, mutta työkaverit ei niinkään, niin ensi vuonna voi olla tilanne aivan toinen. Vaihtuvuus työpaikoilla on runsasta. Vaan ei ole paratiisia maan päällä :).

[Anonyymi]

 

Takana mullakin ennen näitä siskir. keskussairaalan harjoitteluita perushoidon harkka palvelutalossa, joten hoitotyön kädentaidot ja käytännön osaaminen "oikeissa tilanteissa, oikeiden potilaiden kanssa" lähes pyöreä nolla. Eikä kukaan ole kysynyt aikaisemmin ohjaajistani, onko minulla lähihoitajataustaa (EI siis ole!) - oletaanko olevan, pitäisikö olla? Välillä siltä tuntuu.

 

 

Niin, siis kun tapaat ohjaajan ensimmäistä kertaa, niin etkö esittele itseäsi? Kannattaisiko kertoa, mitä on opiskellut, millaista työkokemusta on... Eli mitä jo osaa... Sitten ne tavoitteet...?

 

Miten teitä voi edes ohjata, jos ette kerro mitä osaatte, ei se ole vain ohjaajan tehtävä kysellä. Kyllä se on ihan kaksisuuntainen katu.

 

Tottakai esittelen ohjaajalle itseni ja kerron ummet ja lammet taustoistani sekä edelliset harjoittelupaikkani, kiinnostuksen kohteeni ja heikkouteni, kuten hyviin tapoihin ja harjoittelun perusideaankin kuuluu. Meille kuuluu myös pakollisena "tehtävänä" laatia omat henkilökohtaiset harjoittelun tavoitteet, jotka yhdessä läpikäydään ja hyväksytetään ohjaajan sekä vastaavaan opettajan kanssa. Myös väliarviointi harjoittelun puolessa välissä sekä lopullinen loppuarviointi ohjaajan ja opettajan kanssa ovat osa koulumme harjoittelukäytäntöä, kuten luultavasti monen muunkin koulun tänä päivänä. Ei kai sitä nyt muuten tietäisi ilman keskustelua, mihin tässä harjoittelussa on tarkoitus pyrkiä ja mitä osaamista tavoitella - siitä ei ollutkaan kyse.

 

Tarkoitin alkuperäisessä viestissäni, ettei kaikkia ohjaajia (tai muuta henkilökuntaa, jos oma ohjaaja ei ole vuorossa ja jonkun henkilö X:n kanssa on oltava tuntien takia) välttämättä esim. asenteensa vuoksi kiinnosta sinun taustasi samalla tavalla kuin ehkä kuuluisi - juuri tämän hyvän, molemminpuolisen vuorovaikutussuhteen luomiseksi.

 

Edellisjaksossa jouduin "tuputtamaan" puutteitani, ettei minun oletettu osaavan enemmän. Siitä taas potesin huonoa omatuntoa, vaikka väärästä asenteesta tai puutteellisesta motivaatiosta ei missään vaiheessa omalla kohdallani ollutkaan kyse! Ilmapiiri vain oli painostava ja negatiivinen.

 

Pohjaltahan se jokaisen on aloitettava ja ekan kerran asiat jossain vaiheessa koettava. Sillä tsemppasin itseäni, ettei minun tarvitse vielä osata kaikkea enkä ole työntekijänä täällä, vaan nimenomaan oppimassa. Onneksi on niitäkin, jotka eivät odota sinun olevan jo valmis ammattilainen, vaan muistavat opiskelijana olon ja uusien tilanteiden tuoman epävarmuuden. Tässä jaksossa suhtautuminen opiskelijoihin hoitajien puolesta on ollut alusta asti täysin erilaista ja ohjaajan kanssa synkkaa, se on tärkeitä. Tottakai sitä osaakin jo taas vähän enemmän, ja on kiva huomata riman joka jaksossa nousevan eri tavalla.

 

Itse ainakin miellän, että ohjaajan "velvollisuus" on luoda ohjattavaansa tiiviimpi suhde ja oppia jossain määrin tuntemaan hänet pintaa syvemmältä, jotta symbioosi ja onnistunut, tavoitteellinen harjoittelujakso syntyy. Aina ei kemiat kohtaa, mutta kunhan nyt jotenkin toimeen tulisi. Sitten, kun jonain päivänä valmistun ja joskus saan kunnian ohjata opiskelijoita, niin ainakin tiedän tavan ja tyylin, jolla lähden yhteistyötä ja ohjaussuhdetta luomaan - ja myös sen, jolla sitä ei luoda.

[Lollipop]

Nyt on harjoittelu lopullisesti ohi, eilen kävin arviointikeskustelussa. Viime perjantaina oli sovittu aika arviointikeskusteluun sen monsteri-ohjaajan kanssa, mutta sairastuin noroon (sitä liikkui osastolla, yäk) joten opettaja meni sitten käymään osastolla. Toissapäivänä sain opettajalta viestin, että harjoitteluni on hyväksytty, mutta pitäisi vielä tulla käymään siinä loppukeskustelussa sen toisen ohjaajan kanssa. Eilen sitten kävin siellä keskustelussa, opettajakin sanoi että yhteinen keskustelu tekee pisteen tälle harjoittelulle,eikä mikään jää sillein "ilmaan roikkumaan". Olisi ollut vaikka mitä sanottavaa, mutta halusin että se tilanne olisi nopeasti ohi, joten kaikkia asioita en tuonut julki, mitä mielessä liikkui. Olen kuitenkin iki-onnellinen, että nyt tämä piina on saanut päätöksen ja saan alkaa hyvillä mielin lomailemaan :)