Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: täystuho

POTILAIDEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA

Tässä aiheessa on 9 viestiä

Mites muilla tehoilla on potilaiden itsemääräämisoikeuden kanssa? Toimiiko, vai tehdäänkö toimenpiteitä väkipakolla?

Itselläni vähemmän tyydyttävä yövuoro takana. Jouduin sanaharkkaan os.lääkärimme kanssa, koska en suostunut hänen määräämiinsä toimenpiteisiin. Kyseessä oli vanhempi potilas, joka on pitkäaikaispotilaamme (osastollamme jo viimeiset kolme kuukautta). Potilas on tällä hetkellä täysin adekvaatti ja mielestäni myös kykenevä päättämään häntä koskevista toimenpiteistä. Viime yönä retinoi jonkin verran CO2:ta ja sain määräyksen tehdä potilaan kanssa CPAP-harjoituksia maskilla. Potilas kieltäytyi ehdottomasti vielä senkin jälkeen, kun olin selventänyt asiaa sillä, että ilman CPAP:pia saattaa edessä olla uusi respiraattorijakso jne...

Sain os.lääkäriltämme  määräyksen sitoa potilaan kädet ja köyttää maskin kasvoille. Kieltäydyin siitä ja seurauksena oli pitkä sanasota. On kai helppo antaa määräyksiä kun ei tarvitse itse potilaita moisella tavalla rääkätä. Kyseinen lääkäri ei kuitenkaan suostunut itse moisen toimintaan, kun ehdotin hänelle ohjien ottamista käsiinsä.

Itsemääräämisoikeuksien kanssa meillä näyttää toiminta hyvin köyhältä  ja ala-arvoiselta. Huomenna aion kysyä proffaltamme, mikä on hänen kantansa asiaan ja tuoda tunteeni ilmi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Käsien sitominen tuollaisessa tilanteessa olisi vapaudenriisto. Siis rikos.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

eikös se ole ihan c-papin kontraindikaatio vastusteleva potilas.muistan kerran Kustiksessa oli huonosti hengittävä kroonikko joka piti siirtää "akuuttisairaalaan" eli malmillle.pot. ei pitänyt edes tav.maskia vaan pukkasi sen aina veks.ylilääkäri halusi pot. c-pappiin.empä laittanut vaan pitelin maskia mummon naamalla ja 90saturaatioilla päästiin malmille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Tuosta potilaiden sitomisesta taas yksi närkästystä herättävä esimerkki. Saimme viime yönä osastolle 93-vuotiaan mummon, joka oli trepanoitu massiivisen subduraalivuodon takia. Mummo oli ollut normaalilla osastolla kaaduttuaan ja murrettuaan reitensä. Olivat päätyneet konservatiiviseen hoitoon ja ilmeisesti dementoituneen mummon ollessa rauhaton, sitoneet mummon JALOISTA SÄNKYYN KIINNI!!! Seurauksena se, että mummo oli pudonnut sängystä päälleen lattialle. Ilmeisesti pääasia, että jalat pysyivät sängyssä! Mummo kuoli jokunen tutni leikkauksen jälkeen meillä. Eipä siinä enää tosin mitään ihmeellisempiä terapioita aloitettukaan- mummon onneksi.

En enää tiedä missä olen töissä!!! Inhimillisyys tuntuu puuttuvan muillakin osastoilla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Mites muilla tehoilla on potilaiden itsemääräämisoikeuden kanssa? Toimiiko, vai tehdäänkö toimenpiteitä väkipakolla?

Itselläni vähemmän tyydyttävä yövuoro takana. Jouduin sanaharkkaan os.lääkärimme kanssa, koska en suostunut hänen määräämiinsä toimenpiteisiin. Kyseessä oli vanhempi potilas, joka on pitkäaikaispotilaamme (osastollamme jo viimeiset kolme kuukautta). Potilas on tällä hetkellä täysin adekvaatti ja mielestäni myös kykenevä päättämään häntä koskevista toimenpiteistä. Viime yönä retinoi jonkin verran CO2:ta ja sain määräyksen tehdä potilaan kanssa CPAP-harjoituksia maskilla. Potilas kieltäytyi ehdottomasti vielä senkin jälkeen, kun olin selventänyt asiaa sillä, että ilman CPAP:pia saattaa edessä olla uusi respiraattorijakso jne...

Sain os.lääkäriltämme  määräyksen sitoa potilaan kädet ja köyttää maskin kasvoille. Kieltäydyin siitä ja seurauksena oli pitkä sanasota. On kai helppo antaa määräyksiä kun ei tarvitse itse potilaita moisella tavalla rääkätä. Kyseinen lääkäri ei kuitenkaan suostunut itse moisen toimintaan, kun ehdotin hänelle ohjien ottamista käsiinsä.

Itsemääräämisoikeuksien kanssa meillä näyttää toiminta hyvin köyhältä  ja ala-arvoiselta. Huomenna aion kysyä proffaltamme, mikä on hänen kantansa asiaan ja tuoda tunteeni ilmi.

Juttelin asiasta eilen illalla proffamme kanssa ja kerroin mm. kieltäytyneeni moisesta hoitotoimenpiteestä. Häneltä sentään löytyi vielä inhimillisyyttä tämän asian ja potilaan tiimoille. Sanoi, että väkipakolla emme tee mitään ja jos potilas kieltäytyy CPAP:sta maskin kanssa, niin se on hyväksyttävä. Hänen kantansa oli se, että pakoteta ei, mutta jos joudutaan takaisin väliaikaiseen respiraattorihoitoon tämän potilaan kanssa, niin se kuuluu sitten terapiaan ja sitä ei voi välttää. Nimitämmehän osastoamme sentään anestesiologiseksi teho-osastoksi.

Itselleni helpotuksena, viime yönä sain tehdä töitä kokeneemman osastonlääkärin kanssa ja sitä myöten sain antaa tälle potilaalle Atosilia unilääkkeeksi. Mainittakoon, että potilas oli valvonut edelliset yöt läpeensä eikä saanut mitään, koska edellinen yölääkärimme pelkäsi CO2:n kohoavan entisestään. Viime yön potilas nukkui kuin enkeli ja verikaasuanalyysin välittämät arvot olivat paremmat kuin edellisten päivien ajoilta. Siis ei tietoakaan uhkaavasta reintuboinnista. Oli itselläkin niin hyvä tunne nähdä potilas vihdoinkin rauhallisena ja nukkumassa kuin pieni lapsi. Eiköhän sitä normaalia päivä- yö-rytmiä ja sen ylläpitoa korosteta joka puolella...

Nyt täytyisi itsekin malttaa lähteä nukkumaan... Mutta onneksi huomattavasti paremmalla mielellä kuin eilen!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Jos potilaalla hiilidioksidit reippaasti koholla, niin kyllähän se tajunnantasokin monesti on melko matalalla...Niin että kyllä se potilaan kieltäytyminen esim.CPAP-hoidosta jätetään silloin huomioimatta....niin ja ne omaisetkin sitten siinä saattavat osansa sanoa.. Sitä vaan aina toivoo et jos potilas rytäkästä selviää, ettei se kovin paljoa muista.. Vaikea on muutenkin käydä ans.lri:lle mitään vastaan väittämään..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Omassa työpaikassani ei ole olemassa mitään ohjeita somaattisten potilaiden käsien ja jalkojen sitomisesta. Usein potilaat kuitenkin ovat sekavia, pyrkivät sängystä pois, kieltäytyvät hoidoista ja lääkkeiden otosta yms. Yleisenä tapan on, että sekava potilas lääkitään hyvin (Stesolid/Ativan, MO) ja jos se ei auta, niin tarpeen vaatiessa sidotaan potilas sänkyyn kiinni huolimatta hänen omasta mielipiteestä. Vielä tähän päivään mennessä ei ole tullut asian tiimoilta ongelmia. Omaiset ovat asian ymmärtäneet kun heille on selitetty miksi näin toimitaan. Onhan se kova paikka omaisillekin kun isä tai äiti on sänkyyn köytetty kiinni sekavuuden vuoksi.

Pieni pelko on koko ajan kuitenkin siitä, että joku omainen nostaa asiasta metelin. Lakiahan me olemme rikkoneet, syyllistymme vapaudenriistoon. Eri asia on, että mitä kävisi jos käräjille jouduttaisiin. Somaattisen sairaan sekavuudesta kun ei oikein M1-lähetettä tms. oikein voi tehdä. Täytyy vain tyytyä siihen ajatukseen, että joskus potilas hyötyy sellaisesta hoidosta jota hän vastustelee sekavuuden vuoksi. Eri juttu on jos potilas on täysin selväjärkinen. Olen minä lopettanut selväjärkisen potilaan CPAP-hoidon kun hän on niin vaatinut. Viimeksi näin tehtyäni potilas menehtyi alle tunnissa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Jos potilas on sekava, asia on perusteltua. Tosin esimerkkitapauksessa potilas oli täysissä järjissään ja silloin sitomista ei voi mitenkään hyväksyä, mun mielestä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Tosi hyvä aihe ja vaatii koko ammattikunnan terästäytymistä. Niin, aika usein sitä joutuu työvuorossa miettimään, että kumpaa toteutan; lääkärin määräystä vaiko potilaan itsemääräämisoikeutta, jos ovat erilaiset. Toisinaan omaisetkin tuovat voimakkaasti oman vaatimuksensa esille.

Välillä vastaavassa tilanteessa olleenna olen ajatellut, että tällä ei ole enää mitään tekemistä hoitotyön kanssa... Mutta kun omaiset lääkärin avustuksella painostavat, että tee sitä ja tätä - tee kaikkea mahdollista! Pitäisi olla rohkea ja marssia ylilääkärin pakeilla, mutta kun hänkin on niin kollektiivinen (ei siis kollegiaalinen) omaa ammattikuntaansa kohtaan...

Kyllä itsekin muistan, miten oli vaikeaa olla potilaana, kun ei saa tietoa mistään eikä saa millään tavalla osallistua päätöksiin, jotka kuitenkin koskivat itseäni ja koko loppuelämääni! Onneksi sielläkin oli rohkeita sairaanhoitajia, jotka saivat suunsa auki ja oikeasti puhuivat potilaan puolesta! Olen heille vieläkin kiitollinen!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

ARTIKKELIT