hoitotaso

[dino]

Eiköhän tuo amk vaade perustu juridiseen vastuuseen. Kuten jo aiemmin täällä olen kirjoitellut niin korkeammin koulutettu on vastuussa annetusta hoidosta. (vrt. hoitaja vs. lääkäri) Kokemus tietenkin huomioidaan, jos virheitä sattuu ja tuomioita jaetaan, mutta kuitenkin. Vaikka sata vuotta kokemusta ja vaksi/lh ja työparina sh niin juridisesti vastuu hoidosta on sh:lla.

Näinhän sitä saa usein lukea, oikeuden päätökset eivät oikein vaan tahdo tukea tuota teoriaa ainakaan vielä. Toivotaan että uudet pykälät, säännöt ja ohjeistukset selkiyttävät tätäkin asiaa.

Ei hyvä päivä, ei voi olla järki mukana kun päätetään, että esimerkiksi pienen ikuisuuden hoitotasolla toimineet lvm:t ja myös lähihoitajat pudotetaan perustasolle joskus 2011. Kuten varmasti olen aiemminkin todennut: jos joku tulee minulta hoitotason luvat poiesottamaan niin tulkoon ja pitäköön tunkkinne! Meikäläinen varmaan tulevaisuudessa kärrää potilaita perusyksiköllä kädestäkiinni pitäen ja kertoo potilaalle ystävällisesti ettei meillä ole autossa sitä mitä sää tarttisit. Ja nauttii lähes samaa palkkaa!!! Kouluun ei kyllä mieli ihan heti tee.

Tämän asian ovat viisaat varmasti tarkkaan pohtineet ja hyväksi systeemiksi havainneet - itse en ainakaan lähde asiasta kiukuttelemaan vaikka luvat lähtee ja vastuusta myös iso osa. Ajellaan sitten loppu-ura pelkkää mummorallia ja unohdetaan mitä on matkan varrella opittu, kuluuhan se aika töissä niinkin.

Jännä juttu tuli mieleen työpaikasta: Jos kymmenisen vuoden kuluttua eläkkeelle pääsevä lvm ei oikein viitsi hoitotason tenttejä ja testauksia suoritella ja vaikka miten vastuulekuri hyppisi kattoon, että hoitotasolle on noustava.

Ei ole viitsimisestä enää kiinni, tällä koulutuksella kun ei ole enää lisenssiä noita tenttejä tenttiä.

Eipäs voida tätä lvm mitenkään pihalle potkaista. Samaa palkkaa nauttii eläkkeeseen saakka.  :(

Heh, näinhän se onneksi menee... :)

[kelta-takki]

Onhan se oikeasti todella p...tä, että eräänä päivänä kaikista lähäreistä, vakseista yms. ne ei enää mitään osaakaan. Aiemmin kelpaavat auttamaan ja hoitomaan monia potilaita sen mukaan  kuin ovat luvat saaneet ja työtä harjoittaneet. Mutta annas kun vuosi vaihtuu yön aikana niin myös tieto/taito katoaa :)

Näin se siis varmaan menee. Tiedän vaan itsekin monia kollegoja, joilla lvm-sk, lh koulutus takana, työvuosia ainakin 10, osaamista vuosittain sen verran, että voit vaan toivoa, että myös joskus itse sille tasolle yltäisit. Nyt sitten tarvitse kuin lukiolaisen kävellä sh kouluun, kysellä paljon ja saa paperin. Seuraavaksi opetellaan taas seuraava kirja ulkoa ja kappas ja saa tehdä mitä vaan. No joo tiedän, tuokin aika karkeasti ilmaistu. On toki käytännön osuutta aloitettu painottamaan mikä hyvä esim. työkokemusta väh 1-2 vakituisena ja koulutus. Mutta tällä siis peräänkuulutan vain sitä, että miksi se pätevä porukka jätetään kelkasta. :P

[Teemu]

Tän kohta vois siirtää sinne titteli off topic ketjuun?

Mulla on monta frendiä(ai niin, ei mulla ole kavereita), jotka on "hoito"tasolla ja sit niitä jotka on siellä oikeasti.

Ihmisille on annettu aikaa hankkia riittävä koulutus, jos kokee sen tarpeelliseksi, jonka jälkeen työnkuva ei muutu mihinkään ja valitettavasti ei myöskään palkka!

Se miten tämä tulee käytännössä muuttumaan, sitten 31.12.2010 jälkeen jää nähtäväksi.

T:sairaanhoitaja, joka toimii perustasolla palomiehenpalkalla=tyhmäkö?

[Maailman vahvin tyttö]

Ihmisille on annettu aikaa hankkia riittävä koulutus, jos kokee sen tarpeelliseksi, jonka jälkeen työnkuva ei muutu mihinkään ja valitettavasti ei myöskään palkka!

Tää on kyllä totta.

[Hippocampus]

Muutos aiheuttaa aina ihmisissä hämmennystä, epätietoisuutta ja jopa pelokkuutta. Ensihoidon saralla Suomessa on kuitenkin olemassa niin paljon epäkohtia, että muutos on suotavaa. Äänekkäimmät vastustajat eivät aina näe metsää puilta, joten siksi on hyvä että on "herroja", jotka omaavat laajemmat näkökulmat tulevaisuutta ajatellen. On hyvä että on "herroja", jotka uskaltavat lähteä ajamaan muutosta ja sanomaan miten ensihoitoa kehitetään Suomen maassa. Muutoksen myötä johonkin on pakko muodostaa rajat minkä mukaan pelataan! Ja juuri näiden rajojen avulla poistetaan monta epäkohtaa, vaikkakin yksittäisen sairaankuljettajan mielestä raja vain heikentää tämänhetkistä toimintaa. Kehittämisessä toimii sama periaate kuin kenttätason ensihoidossakin: kahdesta pahasta valitaan se vähemmän paha.

[bifaasinen]

Asiaa puhutte arvon hoituri toverit! Itsekin paperit laitoin tammikuussa alkavaan sh koulutukseen. Toisaalta tuo vähän "turhalta" tuntuu, kun kuitenkaan se ei tule palkassa näkymään. Katsotaan nyt kuinka opiskelu työn ohella sujuu, ja miltä asioiden eteneminen näyttää.

En tule mitään identiteetti kriisiä kärsimään, vaikka en koulua kävisikään ja perustason kärryssä ajelisin, mutta työajallisesti se ei houkuta.

Varmasti jopa minä, joka jo kaiken tiedän ja tosin vain täydellisesti, tulen jotain uutta koulunpenkiltä saamaan pahenevien pukamien lisäksi.  :P

[Maailman vahvin tyttö]

Mä olen luullut että bifaasinen on sairaanhoitaja  :P No ei sitten. Sikälihän tuo tosiaan on perseestä, jos jatkokouluttautuminen (peräti uusi ammatti) ei mitenkään näy palkassa. Mutta jos edes joskus tulevaisuudessa. Ei se hukkaan mene varmastikaan!

[bifaasinen]

Mä olen luullut että bifaasinen on sairaanhoitaja  :P No ei sitten. Sikälihän tuo tosiaan on perseestä, jos jatkokouluttautuminen (peräti uusi ammatti) ei mitenkään näy palkassa. Mutta jos edes joskus tulevaisuudessa. Ei se hukkaan mene varmastikaan!

Silloin joskus, kun alalle vaihdoin luin itseni lähihoitajaksi. koska koulu oli ajallisesti lyhyempi, ja tutkinnon jälkeen oli mahdollisuus suorittaa samat velvoitteet kuin sairaanhoitajatkin.

Nyt siitä oikaisusta kärsii ja joutuu uudelleen koulunpenkille. Toki nyt elämäntilanne toinen ja työpaikka jo on, joten yritetään sovittaa koulu ja työ yhteen.

[dino]

Ihmisille on annettu aikaa hankkia riittävä koulutus, jos kokee sen tarpeelliseksi, jonka jälkeen työnkuva ei muutu mihinkään ja valitettavasti ei myöskään palkka!

Tää on kyllä totta.

Kouluja voi käydä kaikki joilla on aikaa, motivaatiota ja taloudellisia resursseja - se ei ole iso ongelma. Mutta toivottavasti isoimmaksi ongelmaksi ei muodostu se että päättäjät eivät ole miettineet sitä miten alueen lääkkeellinen ensihoito + muu kentällä tapahtuva lääkehoito järjestetään sen jälkeen kun jopa 90% lääkkeellisistä yksiköistä siirtyy pelkästään mummoralliin.

Itse näen tulevat säädökset ja muutokset positiivisena asiana; kentän sekava tilanne lupien, lisenssien ja lääkityskäytännön suhteen on jotenkin saatava hallintaan. Nähdäkseni kuitenkin ongelmia on tulossa käytännön tasolla jos ylemmältä taholta ei tehdä muuta kuin säädetä pykäliä - kannustusta, uusia koulutusmuotoja ja taloudellisia resursseja tarvittaisiin kipeästi ainakin siirtymävaiheeseen jotta uuden systeemin maksumiehiksi eivät joutuisi potilaat vaan palveluiden tilaajat ja sitä kautta yhteiskunta.

[Maailman vahvin tyttö]

Kouluja voi käydä kaikki joilla on aikaa, motivaatiota ja taloudellisia resursseja - se ei ole iso ongelma. Mutta toivottavasti isoimmaksi ongelmaksi ei muodostu se että päättäjät eivät ole miettineet sitä miten alueen lääkkeellinen ensihoito + muu kentällä tapahtuva lääkehoito järjestetään sen jälkeen kun jopa 90% lääkkeellisistä yksiköistä siirtyy pelkästään mummoralliin.

Itse näen tulevat säädökset ja muutokset positiivisena asiana; kentän sekava tilanne lupien, lisenssien ja lääkityskäytännön suhteen on jotenkin saatava hallintaan. Nähdäkseni kuitenkin ongelmia on tulossa käytännön tasolla jos ylemmältä taholta ei tehdä muuta kuin säädetä pykäliä - kannustusta, uusia koulutusmuotoja ja taloudellisia resursseja tarvittaisiin kipeästi ainakin siirtymävaiheeseen jotta uuden systeemin maksumiehiksi eivät joutuisi potilaat vaan palveluiden tilaajat ja sitä kautta yhteiskunta.

90%? Kyllähän meiltä löytyy varmasti tarvittavan amk-tutkinnon omaavia tekijöitä enemmänkin kuin 10%:n yksiköistä, kunhan saavat asianmukaisen palkan ja tosiaan sitä koulutustaan vastaavaa työtä. Siitä taas on vastuussa yrittäjä ja kunta, joka tilaa palvelun.

Koko ensihoitokenttäähän nämä suuret uudistukset koskevat.

[dino]

90%? Kyllähän meiltä löytyy varmasti tarvittavan amk-tutkinnon omaavia tekijöitä enemmänkin kuin 10%:n yksiköistä, kunhan saavat asianmukaisen palkan ja tosiaan sitä koulutustaan vastaavaa työtä. Siitä taas on vastuussa yrittäjä ja kunta, joka tilaa palvelun.

Jopa 90%, eli paikallisesti löytyy alueita joissa tällainen tilanne on syntymässä.

Prosentit keikahtaisivat päälaelleen viidessä vuodessa, eli lähes kaikki sakumiehet kouluttautuisivat sairaanhoitajiksi jos koulutusmallit pistettäisiin järkeväksi, työnantaja kannustaisi kouluttautumiseen ja palkat olisivat kohdillaan koulun jälkeen. Mutta nykymenolla menee 30-40 vuotta jos eläköitymisen kautta aiotaan tämä homma hoitaa..

[C/T]

90%? Kyllähän meiltä löytyy varmasti tarvittavan amk-tutkinnon omaavia tekijöitä enemmänkin kuin 10%:n yksiköistä, kunhan saavat asianmukaisen palkan ja tosiaan sitä koulutustaan vastaavaa työtä. Siitä taas on vastuussa yrittäjä ja kunta, joka tilaa palvelun.

Jopa 90%, eli paikallisesti löytyy alueita joissa tällainen tilanne on syntymässä.

Prosentit keikahtaisivat päälaelleen viidessä vuodessa, eli lähes kaikki sakumiehet kouluttautuisivat sairaanhoitajiksi jos koulutusmallit pistettäisiin järkeväksi, työnantaja kannustaisi kouluttautumiseen ja palkat olisivat kohdillaan koulun jälkeen. Mutta nykymenolla menee 30-40 vuotta jos eläköitymisen kautta aiotaan tämä homma hoitaa..

Ruotsissahan ollaan jo  siirrytty koulutuksen perusteella tehtävään työnjakoon. Ja ennen sitä, maksettiin kaikille halukkaille sakumiehille ja  -naisille se sh-koulutus, jotta se työkokemus alalta ei katoaisi, tai jäisi ´luvattomien´hiljaiseksi tiedoksi siihen vasta-alkajan sh:n vierelle. Joo, ja palkat ei ole täälläkään tolla sakualalla kohdallaan joten selvää on että oli myös niitä joita sh:ksi kouluttautuminen ei kiinnostanut. Ja yhä edelleen molemmille löytyy myös sakusta töitä, ei ne tule olemaan koskaan vain ja ainoastaan sh:lla miehitetty, sillä hoitotasollakaan.

[dino]

Ja ennen sitä, maksettiin kaikille halukkaille sakumiehille ja  -naisille se sh-koulutus, jotta se työkokemus alalta ei katoaisi, tai jäisi ´luvattomien´hiljaiseksi tiedoksi siihen vasta-alkajan sh:n vierelle.

Toivottavasti suomi seuraa tässä asiassa ruotsia - on sitä paljon typerimmissäkin asioissa matkittu läntisen naapurin päätöksiä..

[KeijoK]

Onko hätätilapotilas oikeutettu saamaan yhtä korkeatasoista hoitoa sekä Helsingissä, että Utajärvellä?

Mielestäni on ja sen vuoksi pidän naurettavana koko tasovaatimuksia nykysysteemillä eli sillä, että kaupungeissa on yleensä hoitoyksikkö ja maalla edellytetään perustason ambulansseja. Kaikki A ja B tehtäviä hoitavat autot tulisi mielestäni toimia samalla tasolla kalustoineen, lääkkeineen ja koulutusvaatimuksineen.

Tärkeänä muutoksena näkisin, että hoitoyksiköt sijoitettaisiin juuri sinne maaseudulle, jossa ei yöaikaan ole mitää muuta terveydenhuollon pistettä kuin ambulanssi ja kuljetusmatkat ovat pitkiä 30 min. - 2 h (tai jopa enemmän!!).

Karkeasti sanottuna epäilen kaupungissa asuvan rintakipupotilaan pärjäävän kohtalaisen hyvin hapen, huovan, hanan ja vaikka nitrosuihkeen avulla sen 5-15 min. matkan sairaalaan. Maaseudulta lähtiessä tilanne saattaa olla jo kohtalokas ellei esim. nitsoinfuusiota, beetasalpausta ja liuotushoitoa aloiteta jo matkalla. Ja nämä hoidot vaativat jo muutakin kuin perustason tentin suorittamisen.

[-VF-]

Onko hätätilapotilas oikeutettu saamaan yhtä korkeatasoista hoitoa sekä Helsingissä, että Utajärvellä?

Hätätilapotilas tulee saamaan vain unissaan yhtä korkeatasoista hoitoa Utajävellä kuin Helsingissä. Harvaan asutulla seudulla on epärealistista edes pyrkiä siihen, että hätätilapotilaat saisivat yhtä hyvää hoitoa riippumatta asuinpaikastaan.

Kyllä puukon mieluummin ottaisin rintaani Helsingissä kuin Utajärvellä - nyt tai sadan vuoden kuluttua.

[luigi]

Hyvä pointti keke!

Noinhan sen voisi ajatella mutta jos kuitenkin ajatellaan asukas suhdetta niin silloin asiaa pitäisi taas katsoa toiselta kantilta.

Jos Utajärvellä on A keikkoja yksi kuukaudessa ja B keikkoja yksi viikossa, niin se ei ole mielestäni riittävä peruste hoitotason yksikön "tuhlaamiseen" jonnekin korpeen, sillä esim. juuri Helsingissä A ja B keikka määrä on tietenkin asukasmäärästä johtuen moninkertainen.

Lisäksi täytyy vielä ottaa huomioon HÄKEN hälytysohjeet A ja B keikoille. B keikoista reilusti yli puolet on todellisuudessa sellaisia keikkoja joissa perustasokin pärjää happineen ja asoineen. Miltei sama prosentti pätee A keikkoihin. Häken hälytysohjeet kun ovat niin etupainotteisia, siihenhän koko hätäkeskusjärjestelmä perustuu. Lisäksi täytyy vielä ottaa huomioon hätäkeskuskohtaiset edut.

Kun nyt siis ajattelemme että Utajärvelle tulee A tai B keikka niin todellisuudessa hoitotasolla olevaa yksikköä ei siis tarvita kuin todella harvoin. Kun taas verrattuna Helsinkiin, todellista tarvetta hoitoyksiköllekin on asukasmäärästä johtuen paljon useammin, tietenkin samassa suhteessa.

Vaikka hoitotason ja perustason yksiköitä yritetäänkin saada eristettyä selvästi, niin mielestäni juuri pitkälle periferiaan voisi laittaa laajennetulla perustasolla toimivia autoja, joissa koulutukseksi riittäisi pelkkä lh. Jokaisen tilanteen voisi erikseen harkita vaikka sairaanhoitopiiri, joka myöskin vastaisi koulutuksesta joka koskee extra lääkkeitä, jotka tuo perustason yksikkö saisi. SHP vastaisi myös extra lääkkeiden kirjallisista ja näyttökokeista.

Vaikka kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, niin samantasoista hoitoa ei ole mahdollista ulottaa kaikille, koska ELÄMÄ ON EPÄREILUA!

aprikoin tässä myös että kun tuolla aikaisemmin puhuttiin noista vastuu asioista niin onko tosiaan niin että jos L4 jonka koulutus on lh (tällaisiakin vielä on) antaa epähuomiossa vaikka liikaa morkkua niin käytännössä vastuu on perusyksikössä (joka on lähetetty samalle keikalle) hoitajana toimivalla juuri aloittaneella sh:lla (olettaen että hän on ainoa sh, joka on paikalla) joka on esim vain avannut i.v-yhteyden?

[dino]

aprikoin tässä myös että kun tuolla aikaisemmin puhuttiin noista vastuu asioista niin onko tosiaan niin että jos L4 jonka koulutus on lh (tällaisiakin vielä on) antaa epähuomiossa vaikka liikaa morkkua niin käytännössä vastuu on perusyksikössä (joka on lähetetty samalle keikalle) hoitajana toimivalla juuri aloittaneella sh:lla (olettaen että hän on ainoa sh, joka on paikalla) joka on esim vain avannut i.v-yhteyden?

Kuten sanoin käytännön oikeuskeissit eivät ole oikein tukeneet tätä teoriaa. Kyllä se hoitaja joka ruiskun mäntää on painanut on myös tuomion saanut, mikä aivan oikein onkin.

[KeijoK]

Periferian ensihoidossa korostuu sh-koulutus (tai hoitotaso?) muiltakin osin kuin A- ja B- tehtävissä. Esimerkiksi selkäkipu, sappikohtaus, syöpäkipu ja rytmihäiriöt ovat sellaisia tehtäviä, joista useat hoituisivat jo kohteessa. Mutta mistäs saat  sopivat lääkkeet vaivaasi, jos ei ambulanssissa ole kunnon pelit ja vehkeet käytössä. (Vertaa perustaso). Suurena haasteena näen myös sen, että ambulanssihenkilöstö osaa arvioida kohteessa potilaan hoidontarpeen ja oikean hoitopaikan jo ilman lääkärikonsultaatiotakin.

P.S. En arvostele perustasoa osaamattomaksi, mutta mielestäni sen tuoma hoito ei vastaa päivystysten keskittämisen tuomiin haasteisiin maaseudulla tarpeeksi hyvin. Ehkäpä tuo yllämainittu laajennettu perustaso ja maaseudulle sovellettu lääkevalikoima olisivat se oikea ratkaisu.

[Hippocampus]

Hoitoyksikköjen sijoittaminen useisiin maaseudun kuntiin tuo mukanaan erittäin suuria ongelmia, joihin tänä päivänä juurikin kohdataan. Tilanteiden harvinaisuus tekee tieto-taitotason ylläpitämisen hankalaksi, sillä juuri kokemus on sitä mitä tarvitaan. Tätä mieltä ovat useat olleet edellisissä viesteissä. Lisäksi suuren joukon hoitotason ihmisten ylläpitokoulutusta ja valvontaa on mahdotonta suorittaa kohtuullisilla resursseilla.

Maaseutu on ja tulee olemaan ongelma ensihoidon kannalta. Samojen ongelmien kanssa painitaan myös muualla maailmassa. Ratkaisuja voisi löytyä mainituista laajennetun perustason toiminnasta, mutta myös alueellisesta hoitotason toiminnasta. Mutta raja on vedettävä johonkin resurssien puitteissa.

[SirLucas]

Ehkäpä tuo yllämainittu laajennettu perustaso ja maaseudulle sovellettu lääkevalikoima olisivat se oikea ratkaisu.

Tiedän kokemuksesta että tälläkin hetkellä maaseudulla monissa "perustason" yksiköissä on monia hoitotason lääkkeistä ja varusteista siltä varalta että jos niitä tarvii niin konsultaatiolla niitä pystyy myös käyttämään. Ei kannatta verrata (ainakaan tällä hetkellä) isojen kaupunkien (varsinkaan Helsingin) perustason yksiköiden varustusta pikkukuntien vastaaviin.

[OldOne]

Meillä on isommat kun teillä. Ja autokin kulkee kovempaa. Ja sekin on isompi kun teillä. ^-^

[Maailman vahvin tyttö]

Hoitoyksikköjen sijoittaminen useisiin maaseudun kuntiin tuo mukanaan erittäin suuria ongelmia, joihin tänä päivänä juurikin kohdataan. Tilanteiden harvinaisuus tekee tieto-taitotason ylläpitämisen hankalaksi, sillä juuri kokemus on sitä mitä tarvitaan. Tätä mieltä ovat useat olleet edellisissä viesteissä. Lisäksi suuren joukon hoitotason ihmisten ylläpitokoulutusta ja valvontaa on mahdotonta suorittaa kohtuullisilla resursseilla.

Maaseutu on ja tulee olemaan ongelma ensihoidon kannalta. Samojen ongelmien kanssa painitaan myös muualla maailmassa. Ratkaisuja voisi löytyä mainituista laajennetun perustason toiminnasta, mutta myös alueellisesta hoitotason toiminnasta. Mutta raja on vedettävä johonkin resurssien puitteissa.

Toisaalta taas maaseudulla, pitkien välimatkojen päässä joutuu monesti paljon enemmän raapimaan päätään. Tiettyjä keikkoja voi olla harvemmin, mutta on ihan eri lähteä kuljettamaan esim. elvytettyä 100 km päähän sairaalaan, kuin samassa kaupungissa 5 km päähän. Ja toi 100 km ei todellakaan ole edes mikään ääripään etäisyys Suomessa.

Musta on aika raakaa sanoa että maaseutu on ja tulee olemaan ongelma ensihoidon kannalta. Suurin osa Suomesta on kuitenkin maaseutua! Ainakin voidaan pyrkiä siihen, että maaseudulla asuvillakin olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet saada samanlaista hoitoa kuin kaupunkilaisilla.

Tosin, itse maaseutuyksikössä työskentelevänä, mieluummin antaisin oman yksikköni hoitaa itseäni, kuin kotikaupunkini ykköskyydin jossa on kaksi palomiestä, ja vahvistuksena L4 joka sanoo että mitatkaa verenpaine, laittakaa tippa...

[Hippocampus]

Onhan se raakaa sanoa, että maaseutu tulee olemaan ongelma joka vaatii rajanvetoja. Suomi on suuri maa ja pinta-alallisesti suurin osa on maaseutua, mutta suurin osa ihmisistä asuu kaupunkikeskittymissä. On totta mitä kerroit, että toisaalta pitkien etäisyyksien päässä päivystyspisteistä hoidon taso tulisi olla korkeaa, juuri pitkistä kuljetusmatkoista ja mahdollisista komplikaatioista johtuen. Olen itsekin kohdannut kyseiset ongelmat aloittaessani uran yksikössä, jonka lähin päivystyspiste oli 90-120 km päässä. Välillä tuntui hyvin yksinäiseltä, jopa pelokkaalta, kontin puolella (tuntuu muuten välillä vieläkin! Jospa se olisi vaan hyvästä  :-).

Nämä ongelmat vaativat kuitenkin uudenlaista ajatuskantaa asiasta. Ei riitä että katsotaan vaan omaa tai naapurin yksikköä.

[dino]

Hoitoyksikköjen sijoittaminen useisiin maaseudun kuntiin tuo mukanaan erittäin suuria ongelmia, joihin tänä päivänä juurikin kohdataan. Tilanteiden harvinaisuus tekee tieto-taitotason ylläpitämisen hankalaksi, sillä juuri kokemus on sitä mitä tarvitaan.

Hoitotason sairaankuljettaja joka tekee laitoksella "vuoroa" isossa kaupungissa (n. 70 työvuoroa/vuosi) ja ajaa vuodessa n. 150-400 (riippuen kunnasta) A/B tehtävää.  Maaseudulla taas yksityisellä pitkää vuoroa työskentelevä sairaankuljettaja saattaa kohdata vuodessa hyvinkin 1000 potilasta joista A/B-kiireellisiä 200-300 kpl/vuosi.

En ole ihan varma siitä että maaseudun yksikössä tieto-taitotason ylläpito olisi hankalaa kokemuksen puutteen vuoksi...

[Maailman vahvin tyttö]

Plus kun vielä korreloidaan kyytien ajallisen pituuden kanssa tuo. Eli veikkaan et se mainitsemasi maaseudun sairaankuljettaja viettää ajallisestikin katsottuna huomattavasti enemmän aikaa sen A/B-potilaan kanssa kontissa. Saattaa joutua antaan toisenkin satsin lääkettä.