Jump to content

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

OldOne

Potilaita pelottaa työtaistelu

Recommended Posts

OldOne

Oletteko huomanneet että etenkin vanhemmat potilaat ovat aidosti peloissaan ensi viikosta. Yhä useampi on ottanut asian puheeksi hoitojen lomassa. Lähes kaikki kyllä tukevat asiaamme, mutta myöntävät että asia pelottaa. Ihan ymmärrettävää. Kokemuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites
-VF-

Viime öissä potilaana oli vanhempi rouva, joka Tenox pöhnässään alkoi julistamaan kovaan ääneen sanomaa siitä, kuinka kansa tukee hoitajia.  O0

Kyllä potilaat ovat ottaneet asian puheeksi viime aikoina useammankin kerran. Kukaan ei ole syyllistänyt, mutta kovin huolissaan ovat olleet mitä tuleman pitää jos joukkoirtisanoutumiset realisoituvat. Olen yrittänyt rauhoitella ja kertoa, että kyllä työnantaja sekä valtiovalta arvostaa potilasturvallisuutta rahaa enemmän eikä päästä kansalaisia siihen tilanteeseen, että rahan vuoksi heidän terveys vaarantuu.

On ollut monenlaisia ilmeitä potilaiden kasvoilla tämän jälkeen - kun ovat huumorini tajunneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites
O'Boy

Yksi psykiatrinen potilas oli todella ahdistunut tilanteen takia. Hän oli miettinyt että miten käy jos hänen vointinsa heikkenee, kun on työtaistelu ja kaikki. Aikansa mietittyään ja öitään tästä syystä valvottuaan tila sitten heikkeni. Tuskinpa ko. pt. jää työtaistelun ainoaksi psyk. potilaaksi, varmaan monia muitakin mietityttää. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sehnsucht

Tässä kopio erään potilaan kaikille kansanedustajille lähettämästä sähköpostista, potilaan (joka sattuu olevan lähisukulaiseni) luvalla julkaisen sen täällä.

Arvoisat kansanedustajat!

Huolestuneena ja kasvavan pelon vallassa olen seurannut hoitajien palkkakiistan etenemistä. Päätin nyt lähestyä Teitä näin sähköpostitse, lähetän Teille kaikille tämän saman kirjeen.

Minä kuulun itse siihen ryhmään, joka on jäämässä kaikkien jalkoihin, joka tulee konkreettisesti kärsimään hoitajien joukkoirtisanoutumisista. Olen siis potilas, sairas.

Sairastan pitkäaikaista sairautta, jonka vuoksi tarvitsen säännöllistä ja varsin tiivistä (1-2 kertaa/vk) hoitoa erikoissairaanhoidon puolella. Pääasiassa polikliininen hoito yhdessä lääkityksen kanssa riittää pitämään sairauteni hallinnassa siten, että pystyn elämään jotakuinkin normaalia elämää ja etenemään opiskeluissani. Välillä kuitenkin sairaudessani on niin pahoja kausia, että polikliininen hoito ei riitä, vaan sairaalahoito on välttämätöntä minun hengissä pitämiseksi.

Nyt hoitajien työtaistelu uhkaa kuitenkin vakavasti hoitoani. Koska sairauteni on *tällä hetkellä*  sen verran hallinnassa, että henkeni ei suoranaisesti ole uhattuna, minun hoitoni katsotaan voivan ”joustaa”. Sairaanhoitopiirin valmistautuessa mahdolliseen joukkoirtisanoutumiseen, hoitokertojani on nyt jo alettu harventaa, ja mikäli hoitajien irtisanoutumiset todella toteutuvat, hoitoni saattaa keskeytyä kokonaan. Lääkärini myöntää, että tämä ei ole hyväksi sairaudelleni ja voinnilleni, ja jo pelkkä stressi ja huoli tulevasta on lisännyt oireiluani. On selvää, että hoidon vähentäminen tulee pahentamaan sairauttani, mahdollisesti jopa niin pahaksi että jossain vaiheessa työtaistelua tosiaan saatan olla hengenvaarassa, kiireellisen ja välttämättömän sairaalahoidon tarpeessa. Kärsimystä tämä joka tapauksessa aiheuttaa, elämänlaatuni heikkenee, ja hyvin todennäköisesti joudun nyt jäämään sairauslomalle ja keskeyttämään opintoni. Mitä pidempään työtaistelu kestää, sen pahemmaksi tilanteeni muuttuu.

Siksi on kertakaikkisen vastenmielistä ja kuvottavaa, miten hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat ”potilasturvalaista” ja puheissaan ylevästi väittävät olevansa potilaiden puolella, puolustavansa meitä sairaita ja heikkoja, tahtovansa vain meidän parastamme. Tämä ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Ehkä se, että uskottelette tällaista itsellenne, rauhoittaa omatuntoanne, mutta totta se ei ole. Hyväksymällä tämän lain (yhdessä hallituksen jääräpäisen ”lisärahaa-ei-tipu” –asenteen kanssa) Te päinvastoin vain pahennatte tuhansien nykyisten ja tulevien potilaiden tilannetta, vaarannatte heidän terveytensä ja henkensä – MINUNKIN terveyteni ja henkeni.

Onhan useaan otteeseen todettu, itsekin olette tämän myöntäneet, että edes tällä lailla ei kaikkien potilaiden turvallisuutta pystytä takaamaan, ihmisiä tulee vammautumaan ja kuolemaan, jos irtisanoutumiset realisoituvat. Asiantuntijat ovat myös todenneet, että toteutuessaan tämä laki itseasiassa lisää todennäköisyyttä irtisanoutumisten toteutumisesta, häiritsee sovittelutyötä, ja täten tilanne uhkaa vain pahentua ja pitkittyä. 

Olen sairauteni vuoksi vuosien varrella viettänyt sairaaloissa, poliklinikoilla ja päivystyksessä yhteensä satoja, ellen tuhansia tunteja. Siinä on ollut aikaa seurata läheltä hoitajien työtä. Kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen arvostan hoitajien työtä äärimmäisen korkealle, ja siksi olenkin (pelosta huolimatta) koko tämän palkkakiistan ajan täysillä tukenut hoitajien asiaa. Enkä pelkästään oman terveyteni, vaan myös periaatteen vuoksi. Hoitajien kohtelu ja palkkaus kun ei kerro pelkästään siitä, kuinka paljon heitä ja heidän työtään arvostetaan, vaan se kertoo myös siitä kuinka arvokkaana terveyttä ja elämää pidetään. Että onko ihmiselämä niin arvokasta, että siitä huolta pitäville, sitä hoitaville, voi ja kannattaa maksaa työstään kunnollista ja oikeudenmukaista palkkaa (vrt. ihmisen hoitaminen/koneen hoitaminen). Ei näytä kovin korkealla tämä arvo olevan. Kauniissa puheissa kyllä, mutta ei teoissa.

Hyväksyn myös joukkoirtisanoutumisen hoitajien keinona saada äänensä kuuluviin. He ovat aiemmin yrittäneet samaa lakkoilemalla – hoitaen silloin lakkoon liittyvän suojelutyön asiaankuuluvasti – mutta mitään ei ole tapahtunut. Kukaan ei voi väittää, että tämä nykyinen tilanne tuli yllätyksenä, hoitajien palkkakuoppa on ollut tiedossa vuosikymmenet. Sitä saa mitä tilaa. Joukkoirtisanoutuminen on täysin laillinen työtaistelumuoto, eikä suojelutyövelvoite ymmärtääkseni koske irtisanoutuneita. Jos tämä kerran on näin suunnattoman suuri epäkohta, miksi sitä ei ole korjattu aikaisemmin? Vai onko siinä taustalla ollut se ajatus, että ”eiväthän sairaanhoitajat, nuo nöyrät kynnysmatot joita on aina ollut niin helppo kyykyttää, eivät he ikinä uskalla tätä käyttää! Vähän kun ärähtää, niin antavat periksi ja palaavat kiltisti takaisin sorvin ääreen” Ja nyt sitten hirveä närkästys, kun kuitenkin uskalsivat eivätkä annakaan periksi.

Myös koko terveydenhuollon tulevaisuus huolestuttaa minua, siitäkin tässä kaikessa on myös kyse. Mistä riittää hoitajia tulevina vuosina, jos palkkoja ei saada korjattua ja hoitajien kohtelu on tällaista? Pakkolaki olisi todennäköisesti viimeinen sysäys joukkopaolle hoitoalalta. Mikä sitten ratkaisuksi? Lisää pakkolakeja? Ehkä laki, joka estää alan ammattilaisia muuttamasta ulkomaille? Tai laki, joka määrää tietyn määrään nuoria aloittamaan vuosittain opiskelut hoitoalalla ja myös pysymään alalla?

Anteeksi piikikkyyteni, olen hieman katkera. Eihän minulla ole tässä vaakalaudalla muuta kuin terveyteni ja koko elämäni.

Olen vielä nuori, tarvitsen hoitoa vielä tulevaisuudessakin (jos en kuole sitä ennen). Sairauteni hoidosta puhuttaessa ei puhuta viikoista tai kuukausista, vaan vuosista. Hoidettavissa tämä kuitenkin on. Jos halutaan hoitaa. Jos hoitajia on.

Olen peloissani terveyteni vuoksi. Hirvittävän peloissani. Mutta syyttävää sormeani en osoita hoitajia kohti, vaan sinne minne vastuu todella kuuluu. Perustuslain mukaan kunnilla ja viime kädessä valtiovallalla on vastuu potilasturvallisuudesta, ja heidän vastuullaan on taata kansalaisille riittävä terveyden- ja sairaanhoito.

Minä en sitä nyt saa, ja siksi koko elämäni on uhattuna. Minä vetoan Teihin kansanedustajiin, ja vaadin hallitusta kantamaan vastuunsa.

”Sovittelulautakunnan työhön hallitus ei voi vaikuttaa”. Niin juu. Hallitus näyttää kyllä voivan työnantajapuolen pyynnöstä säätää lain, joka rajoittaa – mahdollisesti vesittää täysin – hoitajien työtaistelua ja siinä sivussa polkee ihmisen perusoikeuksia. ”Vähemmän tärkeitä” perusoikeuksia, kuten jotkut Teistä sanovat. Eikä tällä edes pystytä potilaiden henkeä turvaamaan!

Lisäksi: perustuslaissa mainitaan jokaisen oikeus itse valita mitä työtä haluaa tehdä. Olen ymmärtänyt tämän siten, että jos palkka ja työolosuhteet eivät miellytä, ihminen on vapaa halutessaan irtisanoutumaan. Siispä miten ihmeessä laki, joka rikkoo tätä ihmisen perusoikeutta, voidaan säätää tavallisena lakina eikä perustuslain säätämisjärjestyksessä?

Kansalaiselle – ehkä olemme vain tyhmiä maallikkoja – tästä  jää hyvin vahvana sellainen olo, että päätös runnoa tämä laki pikapikaa läpi tavallisena lakina ei ole tehty lakiteknisin perustein, vaan puhtaasti poliittisin perustein. Koska huomattiin, että tämän lain taakse ei olekaan mahdollista saada eduskunnan 5/6 enemmistöä.

Kyllä, oikeus elämään on perusoikeuksista se kaikkein tärkein. Se minkä pohjalle kaikki muu perustuu, se mitä tulee varjella kaikin keinoin. Mutta Te ette ole *kaikin keinoin* suojelemassa oikeutta elämään. Te asetatte rahan sen edelle. Aivan turha yrittää väittää jotain muuta, se tässä nyt on käytännössä tapahtumassa. Vaikka osa Teistä pitääkin tunteisiin vetoavia ja niin kovin sydämenkäyviä puheita kuolevista keskosista, että tämä laki on välttämätön, antaen ymmärtää että lakiesitystä vastaan äänestäminen on kaikin puolin moraalitonta ja Suuri Vääryys.

Mikä moraali on siinä, että laitetaan raha ja arvovalta elämän edelle?

Sillä onhan olemassa keino, millä tilanne saataisiin ratkaistua. Millä ei tarvitsisi rikkoa yhtäkään ihmisoikeutta. Millä hoitajat pysyisivät työssään. Millä potilasturvallisuus ei vaarantuisi normaalista, eikä jo aloitettuja hoitoja (niitä ei-niin-äärimmäisen-kiireellisiä-mutta-kuitenkin-tarpeellisia-ja-hyvin-tärkeitä -hoitoja) tarvitsisi keskeyttää. Millä osaltaan turvattaisiin myös kunnallisen terveydenhuollon tulevaisuus. Eli hallitus myöntäisi kunnille lisärahaa, ja hoitajat saisivat pyytämänsä, täysin ansaitun ja kohtuullisen palkankorotuksen.

Jos lisää rahaa ei tule, unohtakaa ne hienot puheenne siitä, miten terveys ja elämä on aina tärkeämpää kuin raha, ja kaikki keinot käytetään, ettei tätä lakia tarvitse ottaa käytäntöön. Se ei ole totta, eivätkä siihen usko ketkään muut kuin korkeintaan Te itse. Jos Tekään. 

Tai sen sijaan että sanotte: ”kaikki käytettävissä olevat keinot käytetään”, sanoisitte sitten edes rehellisesti että ”kaikki käytettävissä olevat keinot käytetään, PAITSI myönnetään lisärahaa, koska onhan rahan säästäminen ja hallituksen arvovalta toki verrattomasti tärkeämpää kuin ihmisten terveys ja henki.”

Tämä laki ei ole vastuun kantamista, tämä laki on tökeröä ja harvinaisen röyhkeää vastuun pakoilua. Hallituksen ja hallituspuolueiden yritys pelastaa kasvonsa ja pestä kätensä koko sopasta. Niin että sitten jos, tai kuten nyt valitettavan vahvasti näyttää että KUN joukkoirtisanoutumiset realisoituvat ja kun potilaita kuolee, hallitus voi kansalaisten kiukun edessä nostaa kätensä, sanoa että ”me kannoimme vastuumme: säädimme tämän lain, teimme kaiken voitavamme.” Ja vierittää vastuun ahneiden, ilkeiden hoitajien niskaan.

En kaipaa vastaukseksi tyhjää sanahelinää siitä, että ”on pakko hyväksyä tämä laki, mutta toivottavasti sitä ei jouduta ottamaan käyttöön”. Tekonne puhuvat puolestanne sanojanne paremmin.

En myöskään halua, että yksikään tämän lain puolesta äänestävä kansanedustaja ratsastaa sillä, että muka puolustaa minun oikeuttani potilaana, minun oikeuttani terveyteen ja elämään.

Toivotaan silti, että sopu löytyy ja päästään kaikkia tyydyttävään ratkaisuun.

Kirjeestäni tuli pitkähkö, mutta suuri on huolikin. Arvostan sitä, että luitte tämän loppuun.

Terveisin,

X.X.

(omalla nimellään kirjoitti, ei halua sitä kuitenkaan täällä julkaistavan)

Share this post


Link to post
Share on other sites
JKKK

Meillä eilen viimeksi aamukouksessa potilaiden kanssa puhuttiin asiasta. Kyseessä psyk.kuntoutusosasto joka ajetaan alas työtaistelun ajaksi. Onneksi kaikille potilaille on hyvät suunnitelmat eikä kukaan jää tyhjän päälle. Toisia asia huolestuttaa enemmän kuin toisia. Olivat muuten aika tiivisti seuranneet eduskunnan istuntoa ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kerde

Oletteko huomanneet että etenkin vanhemmat potilaat ovat aidosti peloissaan ensi viikosta. Yhä useampi on ottanut asian puheeksi hoitojen lomassa. Lähes kaikki kyllä tukevat asiaamme, mutta myöntävät että asia pelottaa. Ihan ymmärrettävää. Kokemuksia?

Jos mä olisin potilaana hoitotilanteessa, niin en mä ainakaan myöntäis, että ***tuttaa hoitajien työtaistelu.  ;D

Mut vakavasti ajateltuna, kyllähän me kaikki itsekin ollaan joskus potilaita, joten ymmärretäänhän me se pelko...? Kuinkahan moni potilas ajattelee, että mekin ollaan potilaita joskus? Tosin ehkä me nähdään se paremmin hallituksen ja muiden tahojen syynä, kun taas maallikot saattaa ajatella, että se on hoitajien syytä. Hoitajat tässä haluaa lakkoilla. (Johtuen siitä, että media jakaa tällaista ajatusta niille, joilla ei omia ajatuksia ole...)

Mulla on sitä paitsi joulukuun alussa kahden lapseni käynnit erikoissairaanhoidon puolelle ja huolettaa kieltämättä, että peruuntuuko ne tämän takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Helga

Kyllä meillä potilaat ovat olleet kovastikin ja aiheellisesti huolissaan siitä, miten heidän käy jos hoitajat lähtevät. Me pahoiksi ja ahneiksi leimatut hoitajat olemme sitten heitä rauhoitelleet parhaan kykymme mukaan (antamatta kuitenkaan katteettomia lupauksia) Työnantajan edustajia, jotka niin "aidosti ja vilpittömästi" pelkäävät potilasturvallisuuden puolesta, ei sen sijaan ole osastolla näkynyt. Kaikki tiedottaminen on tapahtunut koko ison organisaation tasolla, mitään potilastiedotetta, tiedotustilaisuudesta nyt puhumattakaan ei ole meidän sairaalan johdon tasolta tullut siitä, miten työtasitelu meidän talossamme potilaisiin vaikuttaa. Kysyä siis sopii, kuka on aidosti huolissaan potilaista?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Annastiina

Potilaiden sekä omaisten puolelta on tullut pelkoa esille viime aikoina. Osalla tuntuu olevan edelleen aika vahvasti käsitys, ettei hoitajat ole tosissaan, mutta vakuuttelujen jälkeen ilmeet ovat olleet kohtalaisen hämmentyneitä. Kaikki ovat kyllä sanoneet ymmärtävänsä hoitajienkin aseman...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ladytakkutukka

Kieltämättä potilaana hieman mietityttää, että miten omat hoidot järjestyy, jos niille tarvetta tulee. Etenkin kun oma tilanne on epäselvä. Mutta jos operoitavaksi päädyn, niin otan oman anestesiahoitajan mukaan  ::)

Share this post


Link to post
Share on other sites
OldOne

Pelko on ihan ymmärrettävää. Paras keino rauhoitella on varmaan antaa asiallista, perusteltua informaatiota asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ladytakkutukka

Pelko on ihan ymmärrettävää. Paras keino rauhoitella on varmaan antaa asiallista, perusteltua informaatiota asiasta.

Niin on. Eilen pohdiskelin sitäkin, että tämä työtaistelu tulee varmaan pitkällä tähtäimellä palkkojen lisäksi vaikuttamaan myös palvelurakenteisiin ja niiden käyttöön. En oikein usko, että ihmiset kovin helposti lähtevät esim.päivystyksellisesti hoidattamaan jotain "turhaa" vaivaa. Ehkä tämä kaikki antaa hieman uutta näkökulmaa asioihin. Ja olen ajatellut sitäkin, että asiallista hoitoa saan joka tapauksessa...koska yksityispuolelle voi aina mennä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pernasoppa

Mutta jos operoitavaksi päädyn, niin otan oman anestesiahoitajan mukaan  8)

Kaikki eivät ole yhtä etuoikeutettuja!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Student Midwife

Tässä kopio erään potilaan kaikille kansanedustajille lähettämästä sähköpostista, potilaan (joka sattuu olevan lähisukulaiseni) luvalla julkaisen sen täällä.

Kiitos kirjeen julkaisemisesta täällä ja vielä suuremmat kiitokset siitä, että hän tuon kirjoitti ja laittoi eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Satu

Kyllä mun mielestä toi pelko on ihan aiheellinen, pelottaa itseänikin jo. Ehdottelin tuossa jo isännälle että lyötäis pillit pussiin tän vuoden osalta laskuvarjotouhuissa meidän kerholla tulevan viikonlopun jälkeen juurikin tän irtinsanoutumistilanteen todennäköisen realisoitumisen takia. Ei oo kiva jalka katkenneena joutua päivystykseen jossa hoito ei mitään hirmu hyvää normipäivänäkään ole ollu, saati sitte jos siellä terveydenhoitajat sählää menemään  ::) Ei ottanut kuuleviin korviinsa, totes vaan että kyllähän siellä nyt hoidetaan, vaan ei ottanut huomioon sitä että mitäs jos sitä kipulääkettä ny ei kerkeekkään kukaan tuoda tai että leikkuriin ei sen jalan kanssa pääsekkään viikkoon.. Murphyn lailla ku on tapa toteutua just tämmösinä aikoina..

- Satu L.

Share this post


Link to post
Share on other sites
BlasterMaster

Mulla on sitä paitsi joulukuun alussa kahden lapseni käynnit erikoissairaanhoidon puolelle ja huolettaa kieltämättä, että peruuntuuko ne tämän takia.

Hoitajien irtisanoutumisen takia ei saa potilaiden hoitoja perua.

Kannattaakin muistaa ja myös potilaita informoida että lain mukaan heillä on oikeus hoitoon ja jos kunta ei pysty sitä järjestämään törppöilynsä takia, niin sitä pitää ostaa vaikka ulkomailta. Kunnan rahoilla.

Ja kaikilla on se oikeus, ei vain kiireellisiksi luokitetuilla.

Jos ei saa hoitoa tai se peruuntuu, niin asiasta kannattaa valittaa.

Sellaisia hoidon viivästymisestä johtuvia valituksia on tehty ennenkin ja aina on kunta saanut turpaan kun hoito on jäänyt saamatta kapasiteetin puutteen vuoksi.

On myös tilanteita joissa potilas on käynyt ulkomailla hoidossa kun ei suomessa saanut ajoissa ja sitten jälkikäteen on kunta määrätty maksamaan kustannukset potilaalle.

Tässä ei työnantaja ole edes yrittänyt saada irtisanoutuneiden tilalle uusia hoitajia.

On siis tahallaan vaarantanut potilaiden henkeä ja terveyttä, laiminlyömällä lakisääteistä velvollisuuttaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ladytakkutukka

Ei oo kiva jalka katkenneena joutua päivystykseen jossa hoito ei mitään hirmu hyvää normipäivänäkään ole ollu.

Kaikki on suhteellista. Jos ei tarjoilla lämmintä lounasta leikkauspotilaalle, niin toki palvelu huonoa on.

Totesin tuossa jo aiemmin, että tämä työtaistelu tulee vaikuttamaan moniin asioihin tässä yhteiskunnassa. Kaikki asiat eivät ehkä miellytä suurta yleisöä, mutta tarjoavat ehkä suhteellisuuden tajua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

×
×
  • Create New...