supertehy loimaalta päivää.

[nassau]

Heippa kaikki. Olen LH..mies ja yökkönä wanhainkodissa...ja uusi tällä foorumilla. Onpa ollut syksy meille hoitajille. Aivan aluksi jaksamista kaikille.

Olen teidän kaikkien tapaan ihmetellyt "päälle hyökyviä aaltoja", jotka alkoivat insuliinimurhista ja tällä hetkellä ollaan näkemässä hoitajien pakkotyön uusi ihmeellinen aamu. ENTISENÄ Superilaisena koin pahaa mieltä, katsoessani superin edunvalvojien kilestelevän shampanjalaseja ja hymisevän tyytyväisenä kuntatyöantajan kainalossa, jätettyään meidät lähihoitajat tyrmistyneinä vastaanottamaan 35sentin tuntikorotuksen palkkaamme ,sekä petettyään tehyläiset jättämällä heidät yksin tuleen. En ennen superin hyväksymää sopimusta nähnyt enkä kuullut kentällä AINUTTAKAAN hoitajaa, joka olisi hyväksynyt sopimuksen. Täysin kentän mielipiteiden ulkopuolella,  edustajat tekivät linjasta irrallisen sopimuksen..meitä kuulematta. Ja sitten superin sivuilla ihmeteltiin hoitajien pakoa tehyyn. No ihmetelkää. Taivaan kiitos, heitin paperini loimaan avoimeen kassaan jo vuosia sitten.

ja nyt iltasatu olkaa hyvä.

Kaksi palvelijaa meni lääninherran eteen valittamaan palkkaansa. Lääninherra heitti rovot palvelijoiden jalkoihin, jonka toinen nosti, vähään tyytyen poistui köyhyyteensä. Mutta toinen palvelija vaati äänekkäämmin palkkaansa. Sen hän totisesti mielestään oli ansainnut.

Lääninherra vastasi: Minä en voi maksaa sinulle sitä, mikä sinulle ehkä kuuluukin, sillä maamme ministeri vaatii minulta rahaa ja rahat on hänelle annettava. Niin tämä ministeri antaa minulle takaisin itse keräämiäni rahoja, mitä tahtoo ja sangen kitsaasti antaakin, eikä sinulle siitä riitä.

Ja palvelija vaati palkkaansa äänekkäämmin. Niin lääninherra meni ministerin eteen ja sanoi: katso, äänekäs palvelija huutaa edessäni palkkaansa.Anna minulle, että saan hänet edestäni. Ja ovela ministeri lähetti hänet tyhjinkäsin tiehensä sanoen: Mene ja sovi riitasi palvelijasi kanssa. Minä olen jo antanut sinulle varat kaikkinaisiin menoihisi, enempää et saa.

Pian lääninherra tuli kuitenkin takaisin ovelan ministerin eteen ja lausui: Katso, palvelijani ei jätä minua rauhaan. Anna minulle rahat, että hänestä pääsisin. Ja ministeri vastasi hänelle: Minä nousen ja määrään lain, että palvelijan on palveltava sinua, tahtoi hän tai ei!

Ja maassa oli kuningatarkin. Mutta hänellä ei ollut valtaa. Kaikki valta oli ovelalla ministerillä.

Lääniherra meni viimeisen kerran ministerin eteen ja sanoi: Nyt palvelija palvelee minua, tahtoi tai ei. Mutta miksi et maksanut minulle, että olisin voinut häntä kuulla? Sillä nyt minulla on sekä pettynyt palvelija ja vastentahtoinen palvelija. Ja ministeri vastasi: Minä olen lainannut maallemme rahaa kaukaisen maan kuninkaalta ja nyt on tullut aika maksaa takaisin. Kun minä otan elannon pois palvelijaltasi, pidän sinun rahavarasi vähissä ja käsissäni ja maksan korkean koron kaukaisen maan kuninkaalle, on minun valtani tässä valtakunnassa kaikkein suurin.

sen pituinen se.