Vainajan laitto

[Lääkärihoitaja]

Meillä koulussa on näytetty miten vainaja on laitettu mutta harjoitteluissa päästään sitten soveltamaan koska eri paikoissa on eri tapoja Tuli vainajan laitosta vielä mieleen että osassa uskontoja ja kulttuureja on tapana että omaiset hoitavat vainajan laiton pesuista lähtien itse. Esim. romanikulttuurissa. Joten se on syytä tarkastaa ennen kuin omatoimisesti lähtee vainajaa valmistelemaan viimeiselle matkalleen...

 

En itse ole koskaan ollut töissä muualla kuin sairaalassa, mutta en nyt ainakaan täällä antaisi omaisten laittaa... Enkä ehkä olla paikallakaan. Joskus on esim. okluusio lauennut potilasta laittaessa ja ulostetta on tulvinut koko suolenmitalla.

[Keep the faith]

 

Meillä koulussa on näytetty miten vainaja on laitettu mutta harjoitteluissa päästään sitten soveltamaan koska eri paikoissa on eri tapoja Tuli vainajan laitosta vielä mieleen että osassa uskontoja ja kulttuureja on tapana että omaiset hoitavat vainajan laiton pesuista lähtien itse. Esim. romanikulttuurissa. Joten se on syytä tarkastaa ennen kuin omatoimisesti lähtee vainajaa valmistelemaan viimeiselle matkalleen...

 

En itse ole koskaan ollut töissä muualla kuin sairaalassa, mutta en nyt ainakaan täällä antaisi omaisten laittaa... Enkä ehkä olla paikallakaan. Joskus on esim. okluusio lauennut potilasta laittaessa ja ulostetta on tulvinut koko suolenmitalla.

 

Ei tulisi mieleenikään kieltää omaisilta vainajan laittoa, jos he vakaumuksen tai muun syyn takia haluavat sen laittaa.

Uskontoon kuuluu, oli mikä tahansa, perimätieto myös mahdollista ei-niin-mukavista asioista.

Näin uskon ja luotan.

 

Meillä uudet tilatkin sitä varten, että mahd. moni, vakaumuksestaan riippumatta, voi olla mukana vainajan laitossa.

Tuo vihkonen mm. kaapissani kertoo, että romanit, islamilaisuus ja buddhalaisuus saattaa tuoda omaiset mukaan vainajan laittoon. Se heille suotakoot.

Vihkonen on Vakaumuksen kunnioittaminen. Olen saanut sen koulutuksesta, Suomen ev.lut, kirkkohallitus, 1996, kahdeksas painos, 2011.

 

[K.U. Sijainen]

Olen ollut opiskeluaikana sairaalassa työssä, jossa viimeisiä hetkiään vietti saattohoidossa oleva romaninainen. Arvostan tapaa jolla romanit hoitivat tilanteen; aina oli paikalla joku, usein useampikin. Viime hetkellä sairas oli läheistensä ympäröimä.

Ongelmia tosin tuottivat sairaalahuoneet. Niitä kun ei ollut tarkoitettu tähän. Toivottavasti asiat ovat muuttuneet viime vuosina. En tiedä, kuinka muut kulttuurit ovat ko. asian hoitaneet?

[Vieras]

Olen vanha sairaanhoitaja. Valmistunut 1976. meille opetettiin sama käytäntö kaikille vainajille ideologioista huolimatta. Työssäoloaikanani ei kertaakaan ollut muiden uskontojen taikka rotujen vainajia käsiteltävänä, eli erilaiset vainajan kuolemaan liittyvät ideologiat oli todella harvinaista! Osastoilla yleensä oli valmis exitus-setti , jossa oli kaikki vainajan laittoon tarvittavat välineet. Omaisille ilmoitettiin vainajasta, vasta kun vainaja oli laitettu asianmukaisesti ja vainaja oli siirretty esim. tyhjään lääkärinkansliaan taikka pesuhuoneeseen. Vainajaa ei siirretty sairaalan ruumishuioneelle, ennenkuin omaiset olivat käyneet.Kädet alkuvuosina laitettiin rinnan päälle , mutta myöhemmin kädet sivuille oikaistuina kylkiä pitkin.Kuulemma mahtuivat paremmin kistuun sisälle sellaisessa asennossa. Kostutetut pumpulitufferit laitettiin silmien päälle ja leuat sidottiin sideharsolla, ettei suu aukea rigor -mortisin päätyttyä, Samoin jalat nilkoista sidottiin yhteen ja hakaneulalla kiinnitettiin potilastiedot, nimi, kuolin- ja syntymäaika sos. turvatunnuksineen nilkkasiteisiin.Vainaja peitettiin puhtaalla kertakäyttölakanalla ja lakana taiteltiin ristin muotoon. Lakanan päälle haettiin kukka taikka pari. Niitähän aina on joko vainajalla taikka hoitajille tuotuna. Exitussetissä oli myös kuolinpaita (kertakäyttöinen) ja riittävästi tuffereita(pumpulia) vainajan aukkojen tukkimiseksi(rectum).kaikki hoitomateriaali poistettiin (katetrit yms. ja hammasproteesi, sormukset, kellot, korvakorut yms.) Obduktioon menevistä ilmoitettiin , jos oli esim. sydämentahdistin  taikka kultahampaita, jotka yleensä omaiset halusivat itselleen luovutettavan.  Vainajaa säilytettiin osastolla n. 12 tuntia, jonka jälkeen vahtimestarit siirsivät vainajan osaston ruumishuoneelle.  Sairaanhoitaja kävi aina luovuttamassa vainajan hautaustoimiston virkailijoille sairaalan suumishuoneelta, ja auttoi samalla vainajan arkkuun nostamisessa. Kunnalikodin aikoihin( 1970 -luvun alussa), muistan, että pitkäaikaispotilasosastolla saattoi kuolla kolmekin potilasta saman työvuoron aikana, että työmäärä oli melkoinen normaalin potilashoitotyön lisäksi, koska vainajan laittoon kului aina aikaa.

[Sari-Helena]

Edelliseltä vastaajalta kysyisin ihan mielenkiinnosta, miksi hammasproteesi poistettiin? Kun ainakin meilläpäin nykyään käsketään laittamaan ne proteesit suuhun, vaikka henkilö ei niitä olisi viimeisinä aikoina enää käyttänytkään.

[Lääkärihoitaja]

26.11.2014 klo 19.44, K.U. Sijainen kirjoitti:

Olen ollut opiskeluaikana sairaalassa työssä, jossa viimeisiä hetkiään vietti saattohoidossa oleva romaninainen. Arvostan tapaa jolla romanit hoitivat tilanteen; aina oli paikalla joku, usein useampikin. Viime hetkellä sairas oli läheistensä ympäröimä.

Ongelmia tosin tuottivat sairaalahuoneet. Niitä kun ei ollut tarkoitettu tähän. Toivottavasti asiat ovat muuttuneet viime vuosina. En tiedä, kuinka muut kulttuurit ovat ko. asian hoitaneet?

Sairaalahuoneet eivät ainakaan akuutemmissa paikoissa sovellu tähän. Eristyshuoneet on varattavat eristystä vaativille, joten jopa 4-5 romania neljänhengen sekapotilashuoneessa on hiukan ahdasta  

[jupet]

Toisaalta akuuttisairaala on muutenkin väärä paikka tulla tekemään odotettavissaolevaa kuolemaa.

[Keep the faith]

Täytyy kuitenkin muistaa, että sanan akuuttisairaala alle mahtuu mm. palliatiivinen osasto ja saattohoito-osasto, täällä Helsingissä ainakiin. Lisäksi mm. kotisairaalat saavat osastotukea, jos kotona lähestyvä kuolema ahdistaa, pelottaa, on hoidollisesti hankala tai mitä ikinä. Koskee se sitten potilasta ja/tai koko perhettä.

 

[jupet]

21 tuntia sitten, Keep the faith kirjoitti:

Täytyy kuitenkin muistaa, että sanan akuuttisairaala alle mahtuu mm. palliatiivinen osasto ja saattohoito-osasto, täällä Helsingissä ainakiin. Lisäksi mm. kotisairaalat saavat osastotukea, jos kotona lähestyvä kuolema ahdistaa, pelottaa, on hoidollisesti hankala tai mitä ikinä. Koskee se sitten potilasta ja/tai koko perhettä.

 

Kuvittelisi että enimmäkseen ei ole kovin akuutisti ja yllättäen alkavia nämä saatto- ja palliatiivisen hoidon tarpeet. Ja että ko. osastoilla olisi toimintaan sopivat rauhalliset tilat vaikka kuinka akuuttihoitoa annettaisi samassa talossa.

[Gila]

Meillä ei ainakaan akuutilla vuodeosastolla saattohoitopotilaita kovin usein ole mutta ajoittain kuitenkin. Usein kyseessä voi olla esim. siirto teho-osastolta tilanteessa, jossa on luovuttu aktiivisista hoidoista tai joskus potilaiden tila huononee merkittävästi osastolla. Tällöin monesti odotettavissa oleva elinaika on tunteja tai muutamia päiviä ja silloin ei enää mihinkään saattohoito-osastolle toiseen taloon lähdetä siirtämään vaan hoidetaan meillä loppuun asti. Näille potilaille on oman kokemuksen mukaan aina jotenkin saatu järjestymään yhden hengen huone, jotta omaiset voivat olla läsnä niin paljon kuin haluavat. Tarvittaessa sitten tehdään vaikka huonejärjestelyjä tai jotenkin muuten hoidetaan asia. Itse olen läheisenä ollut akuutilla osastolla niin että omaiseni oli siirretty osaston perälle sermien taakse, kun sopivaa huonetta ei saatu. Lisäksi ajoittain on potilaita, jotka ajautuvat osastolla syystä tai toisesta saattohoidon piiriin. Jos elinaikaa on vielä kuitenkin jäljellä pidemmästi, nämä potilaat siirtyvät sitten jonnekin muualle.

[Julma]

32 minuuttia sitten, Vieras: Selvä kirjoitti:

Todella kylmää ja kalseaa,epäkunnioittavaa puhetta. Enää en ihmettele miksi hoitajia mediassa kritisoidaan

Ja sitten vielä kaikki lääkevarkaudet ja muut. Röyhkeää ja epäluotettavaa sakkia.

[Sini]

Oma isäni kuoli nyt elokuussa, akuuttiosastolla yliopistosairaalassa. Laitoimme siskoni kanssa hänet, mukana oli myös täysi-ikäinen tyttäreni. Itse koin, että tämä viimeinen palvelus isälle auttoi meitä surutyössä. Samoin olin äitini kanssa aikoinaan laittamassa isoisää ja tästä äitini on edelleen kiitollinen.