Jump to content
MAINOS

Vainajan laitto


Vieras: eveliina

Recommended Posts

Ohje ollut ettei mitään poisteta osastolla. Kerran opiskelija kiskaisi subiksen pois ja emme meinanneet saada sitä "vuotoa" loppumaan. Ihan siitäkin syystä jätän moiset paikalleen. Pursui siis kabivenit sun muut nesteet ulos reiästä.

Veripalvelu kaipaa kipeästi hengenpelastajia!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 111
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

lääkärin poistettavaksi jää tahdistin.

Meillä tahdistimen kylläkin poistaa vainajan laittanut hoitaja.

Aivan.

Talossa talon tavalla :D.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Yleisesti ottaen, jos potilas menee avaukseen, jätetään kaikki kanyylit ja katetrit paikoilleen.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

^Meinaatko nyt oikeustieteellistä avausta? Niissähän mihinkään ei saa koskea mitä vainajalla/vainajassa on.

Ne avaukset mitä oon ollut kattomassa on olleet ihan lääketieteellisiä avauksia, kuolleet jossakin Helsingin sairaalassa. Tosiaan tahdistin oli edelleen vainajassa, mutta katetri eräältä oli jo nykäisty pois ilmeisesti osastolla.

Lääketieteellinen ruumiinavaushan tehdään ihan vaan siksi että kliinikkoa saattaa kiinnostaa yleisesti huonossa kunnossa olleesta potilaasta, että mikä se nyt oli se varsinainen kuolinsyy tai oliko esimerkiksi syöpäepäily jota ei oltu ehditty tutkia oikea.

Lääketieteellisessä ruumiinavauksessa ei ole mitään väliä katetreilla tai muilla härpäkkeillä onko ne jätetty vai vedetty irti. Yleensä nuo tupataan poistamaan osastolla etenkin jos omaisia on sinne tulossa vainajaa katsomaan. Sellaisen käsityksen olen saanut.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 7 kuukautta myöhemmin...

Laitatteko vainajalle kosteat laput silmille, vaikka olisi silmät kiinni? Jos, niin miksi? Sama kysymys leuan sitomisesta, sidotteko, vaikka olisi suu kiinni? Miksi? Mites muilla on tapana menetellä pyykin kanssa, vainajan päällä olleet vaatteet; normipyykkiin vai? Onko teillä "aikarajoja" vainajan suhteen, esim. olen kuullut joskus, että vainajaa ei saa kahteen tuntiin siirtää...? Jännä huomata, kun on työskennellyt monessa eri paikassa, miten erilaisia tapoja on vainajaan liittyen, ja useinkaan ei toimintaa pystytä mitenkään perustelemaan.

Mahdollisuus, että joku katselee sinua, on suoraan verrannollinen toimintasi typeryyteen.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Laitatteko vainajalle kosteat laput silmille, vaikka olisi silmät kiinni?

Laitan.

Jos, niin miksi?

Koska näin on opetettu. Otan toki pois, kun omaiset haluavat nähdä vainajan.

Sama kysymys leuan sitomisesta, sidotteko, vaikka olisi suu kiinni?

Lähes aina. Muta tiedän tapauksia, että se ei ole ollut tarpeen.

Mites muilla on tapana menetellä pyykin kanssa, vainajan päällä olleet vaatteet; normipyykkiin vai?

Kyllä.

Onko teillä "aikarajoja" vainajan suhteen, esim. olen kuullut joskus, että vainajaa ei saa kahteen tuntiin siirtää...?

Kaksi tuntia osastolla, siirretään kyllä osaston sisällä esim. kylppäriin tai toisaalle, niin sanottuun vainajien huoneeseen.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Laitatteko vainajalle kosteat laput silmille, vaikka olisi silmät kiinni? Jos, niin miksi? Sama kysymys leuan sitomisesta, sidotteko, vaikka olisi suu kiinni? Miksi? Mites muilla on tapana menetellä pyykin kanssa, vainajan päällä olleet vaatteet; normipyykkiin vai? Onko teillä "aikarajoja" vainajan suhteen, esim. olen kuullut joskus, että vainajaa ei saa kahteen tuntiin siirtää...? Jännä huomata, kun on työskennellyt monessa eri paikassa, miten erilaisia tapoja on vainajaan liittyen, ja useinkaan ei toimintaa pystytä mitenkään perustelemaan.

Laitan vainajan sen jälkeen, kun omaiset ovat käyneet (jos tiedossa, että ovat mun vuoron aikana tulossa). Niin tai sitten laitan vainajan omaisten kanssa, yleensä silloin selitän, että mitä tehdään ja miksi. Monesti noi sitomiset teen sitten kun omaiset ovat poistuneet, on melko ronskin näköistä toimintaa läheisen katsoa.

Kyllä, laitan kostutetut laput silmille. Luomet tuppaavat "vetäytymään" auki ilman niitä. Omaiset usein hyvästelevät vainajan avoimen arkun äärellä ennen hautausta. Nätimpää jos luomet ovat silloin kiinni.

Sidon myös leuan, koska vaikka hetkellisesti oliskin suu nätisti kiinni, niin ei se auki repsahtanut suu sitten ole kovin kaunista katsottavaa.

Vaatteet menee normipyykkiin, ei kuolema niitä vaatteita sen kummemmin saastuta. Miksi pitäis menetellä sen kummemmin?

Entisaikaan kai se kaks tuntia oli raja, kun varmisteltiin odotellen, että se vainaa on varmasti vainaa. En odottele - jos ei ole pakko. Siirretään kylmiöön heti kun on mahdollista. Jokusen kerran on kyllä ollut omassa huoneessaan aamuunkin, jos a) kylmiöön ei ole mahtunut cool.png omaiset ovat valvoneet vainajan luona aamuun saakka ja tehneet surutyötään siten c) vainajat ovat heti aamusta tulossa katsomaan ja oma huone on ollut siistimmässä kunnossa kuin sairaalan kappeli.

Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Se oli sinun mielipiteesi. Kyllä vain.

Olen luultavasti väärällä alalla. Olen saatellut rajan yli, sinne sateenkaaren taa, pikaisesti laskien lähemmäksi 50 ihmistä tähän astisen urani aikana.

Kuolema on helpotus. Kipeä ihminen pääsee pois.

Kuoleman toteaminen ei tunnu enää miltään.

Vainajan laittaminen ei tunnu enää miltään.

Miksi tuntuisi? Siinä vuoteella on ihmisen kuoret. Sielu on vapaana ja menossa pois.

Kuolema ei ole vähäpätöinen, se on 100 prosenttinen.

Mutta kuolema vaan voi olla vaikka jokapäiväinenkin juttu/tuttu hoitajan elämässä.

Jospa nyt jokainen vain keskuudessaan päättäisi, miltä se kuolema tuntuu ja miltä ei. Ei noille tuntemuksille voi mitään rajoituksia laittaa.

Nimim. seitsemän yötä, kolme vainaata.

Lisäys: Toivon että te hoitajina opitte myös luovuttamaan - potilaan puolesta.

Elämän keinotekoinen ylläpitäminen, kuoleman kohtaamisen pelon vuoksi, on kamalaa.

Opetelkaa olemaan rehellisiä, niin potilaille, omaisille kuin itsellennekin.

Samalla tavalla minä ajattelen, 10 vainajan jälkeen, kaikilla heistä kuolema tuli "oikeaan aikaan". Sinua lainatakseni, "Kuolema on helpotus. Kipeä ihminen pääsee pois." Ei tarkoita sitä että meidän hoitsujen sitä pitäisi jouduttaa, mutta tehdä lopusta mahdollisimman kivuton.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Se oli sinun mielipiteesi. Kyllä vain.

Olen luultavasti väärällä alalla. Olen saatellut rajan yli, sinne sateenkaaren taa, pikaisesti laskien lähemmäksi 50 ihmistä tähän astisen urani aikana.

Kuolema on helpotus. Kipeä ihminen pääsee pois.

Kuoleman toteaminen ei tunnu enää miltään.

Vainajan laittaminen ei tunnu enää miltään.

Miksi tuntuisi? Siinä vuoteella on ihmisen kuoret. Sielu on vapaana ja menossa pois.

Kuolema ei ole vähäpätöinen, se on 100 prosenttinen.

Mutta kuolema vaan voi olla vaikka jokapäiväinenkin juttu/tuttu hoitajan elämässä.

Jospa nyt jokainen vain keskuudessaan päättäisi, miltä se kuolema tuntuu ja miltä ei. Ei noille tuntemuksille voi mitään rajoituksia laittaa.

Nimim. seitsemän yötä, kolme vainaata.

Lisäys: Toivon että te hoitajina opitte myös luovuttamaan - potilaan puolesta.

Elämän keinotekoinen ylläpitäminen, kuoleman kohtaamisen pelon vuoksi, on kamalaa.

Opetelkaa olemaan rehellisiä, niin potilaille, omaisille kuin itsellennekin.

Samalla tavalla minä ajattelen, 10 vainajan jälkeen, kaikilla heistä kuolema tuli "oikeaan aikaan". Sinua lainatakseni, "Kuolema on helpotus. Kipeä ihminen pääsee pois." Ei tarkoita sitä että meidän hoitsujen sitä pitäisi jouduttaa, mutta tehdä lopusta mahdollisimman kivuton.

Olet oikeassa. Kuolema tulee, kun on tullakseen. Jouduttaminen ei ole kenenkään meidän asia. Kivuttomuus on, kaiken inhimillisyyden nimissä, erittäin tärkeä asia terminaalipotilaan hoidossa. Sen kun lääkäritkin tajuaisivat.

Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olet oikeassa. Kuolema tulee, kun on tullakseen. Jouduttaminen ei ole kenenkään meidän asia. Kivuttomuus on, kaiken inhimillisyyden nimissä, erittäin tärkeä asia terminaalipotilaan hoidossa. Sen kun lääkäritkin tajuaisivat.

Ja toisaalta, sen kun tajuaisivat kollegatkin. Joillekin tuntuu olevan liian vaikeaa se kipulääkkeen antaminen.

Vähän samoilla linjoilla Ketorinin kanssa muutenkin, turha vainajaa osastolla pitää jos ei omaisia ole tulossa katsomaan, viedään jäähyväishuoneeseen odottelemaan lääkäriä, valmiiksi laitettuna. Jos kuolema on tullut jo alkuyöstä, laitetaan kylmiöönkin etenkin viikonloppuisin koska lääkärin saapumiseen on monesti yli 10h aikaa. Jos sattuu että omaiset tulevat katsomaan vainajaa vielä osastolle, ollaan jätetty leuka sitomatta, muuten laitettu valmiiksi, tai sitten ei laiteta ollenkaan jos tiedossa että omaiset on nopsaan paikalla. Tilanteen mukaan mennään, kuoleman jälkeen se kiire on aikalailla kys. henkilön kohdalla ohi.

- Irish wolfhound. The dog of kings, and the king of dogs. -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lääkäriltä ne kipulääkelupien saamiset ovat useimmiten huomattavasti hankalammin saatavissa, kuin mitä se itse lääkkeen antaminen sitten on. Jo fentanyl-laastareiden annostukset koitetaan pitään tohtorien toimesta pieninä. Huvittavin selitys eräältä tohtorinnalta oli aikanaan, että lääke aiheuttaa riippuvuutta. Ei mahtane kuolemaa odottavalle syöpäpotilaalle moinen riippuvuus enää olla ongelma. Olin naulata seinälle mokoman lääkärin.

Onneksi öiseen aikaan (mun normaali työaikani) on ollut mahdollisuus konsultoida päivystävää lääkäriä noista kipulääkkeistä, ja sieltä se ymmärrys kivunhoitoon on kuitenkin paremmin aina löytynyt. Mun vuorossa ei tarvitse olla kipeä, eikä kärsiä. Ei eletty elämä kärsimällä kirkastu. Kaunis ja levollinen kuolema pitää/pitäisi olla jokaisen ihmisen kansalaisoikeus.

Tuohon vainajan kunnioittamiseen pitänee vielä sanoa yksi asia. Ei se, että se laittaminen ja vainajan peseminen, ei tunnu enää miltään, ei se vähennä vainajan kunnioitusta mitenkään!

Ja totta. Kun kuolema on omansa korjannut, ei kiirettä pois poimitun kohdalla enää ole.

Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lääkäriltä ne kipulääkelupien saamiset ovat useimmiten huomattavasti hankalammin saatavissa, kuin mitä se itse lääkkeen antaminen sitten on. Jo fentanyl-laastareiden annostukset koitetaan pitään tohtorien toimesta pieninä. Huvittavin selitys eräältä tohtorinnalta oli aikanaan, että lääke aiheuttaa riippuvuutta. Ei mahtane kuolemaa odottavalle syöpäpotilaalle moinen riippuvuus enää olla ongelma.

Tähän samaan kanssa törmännyt. Toisaalta kun lääkärit vaihtuvat jatkuvasti eikä osastolla ole pysyvää lääkäriä, ymmärrän ettei lääkäreilläkään kantti kestä ottaa kantaa kuolevan potilaan kivunhoitoon niin rankalla kädellä mitä pitäisi kun ei sitä pysyvää hoitosuhdetta potilaaseen ole. Hoitajana se vaan on kovin rankkaa joutua siihen välikäteen kun potilas tietenkin purkaa pahan olonsa ja kipunsa hoitajaan. Eräänkin kerran yrittänyt vääntää rautalangasta eräässä nimeltämainitsemattomassa paikassa että mitä ihmeen väliä sillä on jos potilaasta tulee opiaattiriippuvainen kun hän kuitenkin tulee kuolemaan muutaman kuukauden sisällä  :) Aiheesta on kyllä toisaalta monesti saatu hedelmälliset keskustelut aikaiseksi hoitajien kesken koska vaikka monet hoitajat ovat samaa mieltä kanssani, löytyy silti näitä hoitajia jotka jostain kumman syystä mielellään istuvat sen lääkekipon/ruiskun päällä viimeiseen asti.

Itse olen tämmöinen hepsankeikka ja tykkään aika lailla menosta ja meiningistä ja vaihtuvista työtilanteista mutta poikkeuksena tähän koen saattohoitopotilaiden hoidon hyvinkin omaksi alueekseni ja se on aikalailla ainoa osastotyyppinen työ joka minut voisi houkutella pysyvämpään pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Hoidan keikatessanikin mielellään saattohoitovaiheen potilaita enkä koe sitä raskaaksi, vaan antoisaksi työksi. Toisaalta työssäni en ole joutunut vielä kohtaamaan odottamattomia kuolemia, ainoastaan monisairaiden, iäkkäiden ihmisten jo odotettuja poismenoja.

Helsingissä mua ihmetytti kovasti kun Mariassa vainajaa laitettaessa yhtäkkiä hoitajat veti kaikki remelit niskaansa niinkuin se kuolema olisi jotenkin tarttuva tauti, yhtäkkiä laitettiin kaikki takit, essut ja hengityssuojaimet yms.. vaikka muutamaa minuuttia aikasemmin oli potilasta hoidettu vain hanskoja käyttäen.. go figure.

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lääkäriltä ne kipulääkelupien saamiset ovat useimmiten huomattavasti hankalammin saatavissa, kuin mitä se itse lääkkeen antaminen sitten on. Jo fentanyl-laastareiden annostukset koitetaan pitään tohtorien toimesta pieninä. Huvittavin selitys eräältä tohtorinnalta oli aikanaan, että lääke aiheuttaa riippuvuutta. Ei mahtane kuolemaa odottavalle syöpäpotilaalle moinen riippuvuus enää olla ongelma.

Tähän samaan kanssa törmännyt. Toisaalta kun lääkärit vaihtuvat jatkuvasti eikä osastolla ole pysyvää lääkäriä, ymmärrän ettei lääkäreilläkään kantti kestä ottaa kantaa kuolevan potilaan kivunhoitoon niin rankalla kädellä mitä pitäisi kun ei sitä pysyvää hoitosuhdetta potilaaseen ole.

 

Tällaisessa tapauksessa täytyy hoitajalla olla sen verran vahvasti ammattitaitoa saatto- ja terminaalihoidosta sekä hemmetisti selkärankaa ja VAATIA se lääkitys kuntoon. On noista joutunut joskus riitelemäänkin ja riitelen jatkossakin. Ei kivun hoitaminen saa olla lääkärin kantittomuudesta kiinni.

Hoitajana se vaan on kovin rankkaa joutua siihen välikäteen kun potilas tietenkin purkaa pahan olonsa ja kipunsa hoitajaan. Eräänkin kerran yrittänyt vääntää rautalangasta eräässä nimeltämainitsemattomassa paikassa että mitä ihmeen väliä sillä on jos potilaasta tulee opiaattiriippuvainen kun hän kuitenkin tulee kuolemaan muutaman kuukauden sisällä  :) Aiheesta on kyllä toisaalta monesti saatu hedelmälliset keskustelut aikaiseksi hoitajien kesken koska vaikka monet hoitajat ovat samaa mieltä kanssani, löytyy silti näitä hoitajia jotka jostain kumman syystä mielellään istuvat sen lääkekipon/ruiskun päällä viimeiseen asti.

Aina ei ole kiinni se lääkitys siitä hoitajasta. Vaan taas siitä lääkityksen määrittelevästä lääkäristä. Jos lääkettä määrätään (niinkuin joskus muinoin oli) vaikkapa Oxanestia 4mg im x4/vrk, niin vaikka kuinka tekis mieli antaa tiuhempaan lääkettä - niin mitäs sitten ne tunnit, kun ei saakkaan antaa mitään? Onneks tollasia annostuksia ei ole ollut enää vuosiin. Joskus oli. Mutta noi lääkkeiden annot joutuu joskus arvioimaan hyvinkin hartaasti, eikä siis antaminen ole välttämättä kiinni omasta itsestä. Pfft. Olipa vaikeaa tekstiä. Mutta siis. Joskus vaan ei ole mitä antaa. Kun ei omin luvinkaan antaa voi.

Niin ja vielä, se potilaan purkama pahaoloviesti pitää viedä eteenpäin lääkärille, ei niitä lääkelupia muuten tule. Ei ole pelkästään sairaanhoitajan oikeus ja velvollisuus pitää potilaan puolia.

Itse olen tämmöinen hepsankeikka ja tykkään aika lailla menosta ja meiningistä ja vaihtuvista työtilanteista mutta poikkeuksena tähän koen saattohoitopotilaiden hoidon hyvinkin omaksi alueekseni ja se on aikalailla ainoa osastotyyppinen työ joka minut voisi houkutella pysyvämpään pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Hoidan keikatessanikin mielellään saattohoitovaiheen potilaita enkä koe sitä raskaaksi, vaan antoisaksi työksi. Toisaalta työssäni en ole joutunut vielä kohtaamaan odottamattomia kuolemia, ainoastaan monisairaiden, iäkkäiden ihmisten jo odotettuja poismenoja.

Olen kohdannut sekä yllättäviä, että odotettuja kuoleman vierailuja. Kuolevan potilaan hoito on lähellä omaakin sydäntäni. Nuorenkin ihmisen kuolema on ollut helppo hyväksyä, kun tämä on ollut raskaan sairauden murtama. Kieltämättä nuoremman ihmisen löytäminen kuolleena ja odottamatta, omassa vuorossa, oli tiukka paikka.

Helsingissä mua ihmetytti kovasti kun Mariassa vainajaa laitettaessa yhtäkkiä hoitajat veti kaikki remelit niskaansa niinkuin se kuolema olisi jotenkin tarttuva tauti, yhtäkkiä laitettiin kaikki takit, essut ja hengityssuojaimet yms.. vaikka muutamaa minuuttia aikasemmin oli potilasta hoidettu vain hanskoja käyttäen.. go figure.

Samaa ihmettelin aikanaan. Jo opiskeluaikana, 90-luvun alkupuolella, työharjoittelussa opetettiin pukemaan suojavaatteet vainajaa laittaessa. En oikein ymmärtänyt että miksi. Ei syöpä tartu kuolleesta(kaan) ihmisestä. Jos kyse on oikeasti tartuntatautia sairastaneen ihmisen kuolemasta, on asia kaiketi/luullakseni hitusen eri. (vrt. esim. H1N1)

Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.

Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Hanskat ja essu päällä olen vainajaa laittanut.

Ellei ole ollut eristystä. Osa tuntuu unohtavan, että se eristys jatkuu kuoleman jälkeenkin. Ei se noro/coli tms häviä potilaan kuollessa. Ei ole ollut kerta eikä toinenkaan, kun eristyspotilaan kuoleman jälkeen on huoneeseen tullut ihmisiä ilman suojia, vaikka vielä tuntia aikaisemmin, potilaan eläessä, on käyttänyt vartin suojien pukemiseen.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 kuukausi myöhemmin...

Hanskat ja essu päällä olen vainajaa laittanut.

Ellei ole ollut eristystä. Osa tuntuu unohtavan, että se eristys jatkuu kuoleman jälkeenkin. Ei se noro/coli tms häviä potilaan kuollessa. Ei ole ollut kerta eikä toinenkaan, kun eristyspotilaan kuoleman jälkeen on huoneeseen tullut ihmisiä ilman suojia, vaikka vielä tuntia aikaisemmin, potilaan eläessä, on käyttänyt vartin suojien pukemiseen.

Hassua on myös että tää toimii toisinkinpäin, eli vainajan eläessä ei ole käytetty mitään suojia mutta sitten ennenkuin voidaan edes sormella koskea ruumiiseen niin laitetaan essut hanskat maskit ja kaikki rensselit 8)

Tokihan vainajasta voi vuotaa nesteitä joten esimerkiksi essun ymmärrän, mutta että maskit ja päästä varpaisiin puetut eristyspotilaiden hoitoon tarkoitetut pitkät takit ym. Niiden vainajien (aivan perusterveitä siis) laiton mitä olen nähnyt, niin on pukeuduttu suoja-asusteisiin paremmin kuin minkään elävän eristyspotilaan kohdalla.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sama homma kanssa, en ymmärrä et onko ihmisillä alitajunnassa joku pelko että se kuolema tarttuu :angry:

Tietysti eristyksissä ollut vainaja laitetaan suojat päällä mutta kyllä mä 'normi'vainajan olen laittanut vaan hanskoilla, ja olisko toistakymmentä vainajaa tullu laitettua tässä reilun vuodenaikana enkä kyllä kertaakaan ole nähny mitään eritteitä lentävän vainajasta, ehkä se on vaan hyvää tuuria?

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

eka exitus takana viime lauanataina yövuorossa (tääl sveitsis). oli terminaalipotsku, 2,5h välein morkkua 5mg parentraalisesti. aamulla löysin sit vanhuksen kuolleena. tietty normit tarkistukset, pulssi, hengitys, sydänäänet ja pupillit. soitin toisele alakertayökölle, se tuli jeesaa. Pitää soittaa päivystävälle lääkärille että hän tekee kuolinilmoituksen. Toinen yökkö soitti tyttärelle, kun mun saksankieli on vähä mitä on niin en tod halua soittaa ja ilmoittaa et on kuollut.

vedettiin kertakäyttöinen ohutessu ja hanskat vaan käteen. exituslakana alle, omat vaatteet vanhukselle, laput silmille, leuka sidotaan tai laitetaan sellainen "leukapidin" kappale kaulalle. Joku kukka rinnalle ja toinen exituslakana pääle.

I´am Wizard

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sama homma kanssa, en ymmärrä et onko ihmisillä alitajunnassa joku pelko että se kuolema tarttuu :)

Tarttuuhan se melko tehokkaasti, oireita toki saattaa tulla vasta vuosikymmenien päästä... :angry:

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kyllä sen verran täytyy pystyä harjoittelussa kysymään, että:

- onko työpaikalla jossain "exitus-ohjeita" (usein on ihan oma kansio tai joku paperi)

- löytyykö valmiita exitus-settejä

Jos ei vainajaa satu harjoitteluaikanasi, voit ainakin tutustua noihin. Jos sattuu, niin luulen etteivät laita sinua yksin vainajanlaittoon opiskelijana/ensikertalaisena. Aika usein tehdään parityönä muutenkin.

Vanha koira. Uusia temppuja.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Aika usein tehdään parityönä muutenkin.

Toivottavasti ns. alusta loppuun aikuisten vainajien kohdalla parityönä. Siis jos pitää veivata kaikki vaatteet ja aluslakanat jne.

Kuollut aikuinen ihminen on hivenen hankala käsitellä yksin, arvokkaasti ainakaan?

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 4 vuotta myöhemmin...

Olen itse vasta ihan oppimistieni alussa ja jo päässyt saattelemaan yhden potilaan hyvään kuolemaan. Minulle itselle se koko tapahtuma merkitsi paljon. Ei mitään ällötyksiä tms., ennemminkin ajatuksia elämän rajallisuudesta ja siitä että vaikka on kuinka kipeä niin kuolema voi silti olla ihan kaunis ilman draamaa. Luulen, että tuossa noita pian kuolevia seurannena jo jonkin aikaa multa on itseltä hävinnyt kuolemanpelko kokonaan ja sit joskus kun se koittaa ni osaan ottaa sen vastaan ilman pelkoa. Toi ruumis mitä pääsin laittelemaan kylmiöön vietäväksi oli kyllä jo erittäin valmis lähtemään.Tietenkin lapsi, nuori tai vaikka aikuinenkin saattohoitopotilas olis varmaan täysin erilainen tapaus.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Tietenkin lapsi, nuori tai vaikka aikuinenkin saattohoitopotilas olis varmaan täysin erilainen tapaus.

 

Riippuu... Nuorehkot aikuiset nuoret... Siis saattohoitoiset, ei ne tunnu sen erillaisemmalta, sikäli se kuolema. Minun kohdallani nuo ovat lähinnä syöpäpotilaita, joilla se elämänlaatu menee, tulee kasvaimenmyötä liitännäisvaivaa, jotka sitä elämänlaatua heikentävät. Samalla tavoin sitä on tullu ajateltua, että kyllä tuossa oli jo riittävästi ja liikaakin yhdelle ihmiselle. Se, miksi syöpä tulee nuorehkolle ihmiselle... Se on se vaikea asia mietittäväksi, yleensä sitä on kuitenkin kerennyt ennen sitä kuolemaa pohdiskella riitttävästi niin potilaan, omaisten kuin työkavereiden kanssa. Loppujenlopuksi se kuolema on minulle pääsemistä eroon niistä syövän tuomista vaivoista.

 

Tuollainen aivomato tuosta nyt tuli.... Tiedä ottaako kukaan selvää mitä ajan takaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Meillä koulussa on näytetty miten vainaja on laitettu mutta harjoitteluissa päästään sitten soveltamaan koska eri paikoissa on eri tapoja :) Tuli vainajan laitosta vielä mieleen että osassa uskontoja ja kulttuureja on tapana että omaiset hoitavat vainajan laiton pesuista lähtien itse. Esim. romanikulttuurissa. Joten se on syytä tarkastaa ennen kuin omatoimisesti lähtee vainajaa valmistelemaan viimeiselle matkalleen...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...