Perheen perustaminen, opiskelu, työ

[hani]

Ensinnäkin pahoittelen, jos tämä viesti on ihan väärässä paikassa, en oikein keksinyt mihin tämä pitäisi osoittaa.

Olen 25 v. sh-opiskelija, rouvahenkilö, suuntautumassa psykiatriselle puolelle. Valmistuminen sijoittuu luultavasti ensi vuoden syksyyn, koska ajattelin tehdä opinnäytetyön viimeisenä ihan rentoon tahtiin (toisin kuin suositellaan, sen tekeminen aloitetaan ainakin meillä päin jo ekana vuonna...), muu ryhmä valmistuu jo kesäksi.

Olemme mieheni kanssa suunnittelemassa perheenperustamista ja mietin tässä, että mihin saumaan se vauvanteko pitäisi zoomata. Ansiosidonnaista päivärahaa varten pitäisi keretä olla töissä tietty aika. Onko parempi siis olla vielä opiskelija, vastavalmistunut vai miten? Osa sanoo, että kannattaa olla töissä, jotkut väittävät että kannattaa tehdä vielä kun opiskelee. En tajua. (Se on kyllä tullut selväksi, että pitää ruveta yrittämään jos meinaa tehdä, koska ei sitä koskaan tiedä että onnistuuko edes ja että täydellistä hetkeä saa odottaa ikuisesti jne.)

Anteeksi jos ilmaisu tökkii, toivottavasti asia tuli selväksi. 8) Mutta miten te olette nämä hommat ajoittaneet, tarkoituksella tai muuten? Ja tietenkin neuvoa saa vaikkei omaa kokemusta olisikaan.

[Maaria]

Mutta miten te olette nämä hommat ajoittaneet, tarkoituksella tai muuten?

Ensimmäinen vuosi sh-koulua käyty, nyt rv38. Omalla kohdallamme oli selvää että kun elämässä laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen, niin perhe tulee melko kärkipäässä elämän prioriteeteissä. Ehtii sitä opiskella ja töitä tehdä ihan tarpeeksi myöhemminkin. Vuoden verran tein opintojen ohella töitä aika kovasti, joten äitiyspäiväraha on laskettu puolen vuoden tulojen mukaan ja ihan sillä pärjää miehen tulojen kanssa. Mulla ikää nyt 26 ja kovin myöhäiseksi ei perheen perustamista halunnut jättää. Mutta taitaa tässä asiassa olla vähän niin että jakautuu mielipiteet ja kokemukset eri ihmisten välillä paljonkin, toiset on ehdottomasti sitä mieltä että ensin on oltava ne kaikki koulutukset ja vakkariduunit ja farmarivolvot ja talot ja kultasetnoutajat ennen kuin voi perhettä edes miettiä. Mutta siitähän osaltaan kertoo jo huimasti kohonnut synnyttäjien keski-ikä ja lapsettomuudesta kärsivien määrätkin..

Asioilla on taipumus järjestyä, liikaa ei kannata elämäänsä aikatauluttaa. Pitää miettiä mikä on itselle tärkeää ja mitä elämältään haluaa.

[hani]

Vauvakuumetta on puskenut viime keväästä lähtien oikein kunnolla, mutta mietin vaan että jääköhän mulla/meillä jokin ovela pointti huomaamatta, jos saadaan paukautettua paksuksi ennen valmistumista ja työelämään siirtymistä. Olen maailman kärsimättömämpiä ihmisiä, ja en itse todellakaan ajattele aina järjellä vaan tunteella, joten minusta hyvä aika olisi ruveta yrittämään vauvaa vaikka sitten kun mies tulee tunnin päästä kuntosalilta. ;D Aattelin vaan jos täältä löytyis joku "järjen ääni" kertomaan miten taloudellinen tilanne on parempi sitten jne. ja miten pitää mitäkin asioita ottaa huomioon. *haukotus*  ;D

[Sistah]

Tietenkään ei kannata - jos voi valita - tehdä vauvaa niin, että joutuu oleman äitiysloma- ja vanhempainvapaakauden minimipäivärahalla!

Sikälikin kannattaa valmistua ja tehdä hiukka (muistaakseni puoli vuotta riittää) töitä ensin, että semmoista on sattunut, että Kela ei ole ottanut opiskelun ohessa tehtyjä töitä lainkaan huomioon äitiyspäivärahaa laskiessa. Tiedän parikin freelancer- ja pätkätöitä opiskelun ohessa tehnyttä, jolle näin kävi. Toinen sai muutettua päätöksen tiukalla valittamisella, toinen ei millään, vaikka tilanteet olivat käytännössä identtiset.

Kelan ohjeistus ei ole täysin kaikki tilanteet porsaanreiättä kattava, joten tulkintojen uhriksi voi joutua.

***

Mutta tämä vain, jos raha-asiat ovat kovin tärkeitä. Muuten olen sitä mieltä, että vauva tulee aina hyvään aikaan, ja tuo tullessaan niin pajon onnea ja uusia juttuja, että ei paljon jaksa surra "väärää aikaa finanssien kannalta".

[Vempula]

Ei muuta kuin vauvantekopuuhuiin! Jos sitä alkaa liikaa suunnittelemaan j ajärkeilemään niin ei sitä sopivaa hetkeä lapsille tule koskaan.. Toki jos mahdollista niin kannattaa tehdä töitä sen eteen ettei tarvi olla minimillä (vaikka kyllä silläkin pärjää jos ei ole velkoja tms rasitteena). Itse olen esikoista aloittanut odottamaan kun sh opintoja takana vuosi.. Ja on muuten vieläkin kesken, tyydyn lähihoitajan hommiin  ;D Neljättä odotellaan ja töissä olen käynyt välissä sen verran että näistä kolmesta vipasta olen saanut ansiosidonnaista, se ei tosiaan vaadi kuin 6kk työtuloja.

[Kerde]

Vauvantekoa ei voi zoomata mihinkään tiettyyn väliin.

[Chine]

Vauvantekoa ei voi zoomata mihinkään tiettyyn väliin.

tottakai voi

[nobu]

Olemme mieheni kanssa suunnittelemassa perheenperustamista ja mietin tässä, että mihin saumaan se vauvanteko pitäisi zoomata. 

Vauvoja ei kyllä mitenkään zoomata!!! ällöttävää, miten jotkut voi kuvitella tilailevansa vauvoja tiettyyn ajankohtaan!

Voin sanoa, että oma raskaus oli työn takana, "zoomauksista" huolimatta.

Kyllä kaikki menee omalla painollaan eteenpäin.

[Janne]

Vauvantekoa ei voi zoomata mihinkään tiettyyn väliin.

tottakai voi

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan, jos saadaan. Ihmiset pitävät monia asioita itsestään selvyytenä, josta johtuen psyyke joutuu melko koville kun pilvilinnat romahtaa.

[Sistah]

No höh. Ei kai kukaan niinkin aikuinen ihminen että osaa internetiä käyttää, kuvittele, että vauvan voi tilata just sopivaan aikaan. Varmaan on ei-toivotusta lapsettomuudestakin kuullut Hanselkin.

Mutta saa sitä silti suunnitella, että tuossa-ja-tuossa kohdassa olisi oikein sopivaa olla raskaana. Totta kai saa. Miksei saisi? On aina ihmetyttänyt mikä moraalinen närkästys tällaisista puheista herää. Miksi??

[Teemu]

Olemme mieheni kanssa suunnittelemassa perheenperustamista ja mietin tässä, että mihin saumaan se vauvanteko pitäisi zoomata. Ansiosidonnaista päivärahaa varten pitäisi keretä olla töissä tietty aika. Onko parempi siis olla vielä opiskelija, vastavalmistunut vai miten? Osa sanoo, että kannattaa olla töissä, jotkut väittävät että kannattaa tehdä vielä kun opiskelee.

Näin miehen näkökulmasta, meidän ensimmäisellä oli ikää 8kk kun aloitin koulun ja toinen tuli sitten 1 kouluvuoden aikana. me ainakin selvittiin taloudellisesti(koska mä vaan lihosin!), mutta eihän se aina helppoa ollut.

Nyt kun kolmas on tulossa, niin NYT ei meinaa rahat riittää...

[Keep the faith]

Oletteko, Hansel, laskenut ihan konkreettisesti paperilla rahantulon, mikäli raskaudut jo opiskellessa ja/tai jos olisit esim. töissä x-ajan ja sen erotuksen? Tai erotuksesta viis, mutta tuleeko minimillä toimeen?

Hirvittävän raakaa ja loukkaavaa esim. lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan, on puhua rahasta ja laskemisista, mutta itsekkin olen sitä tehnyt. Kerryttänyt työtä tekemällä korkeampaa äpv-rahaa, ekan ja tokan välissä.

Kolmas meni samaan hoitovapaaputkeen, mutta toisaalta, kierrätys oli kunniassa ja kolmannen kohdalla sitä oikaisee kummasti tuliteristä rattaista ja muista härpäkkeistä.

En tiedä, ehkä konkreettinen laskeminen, luvut paperilla, auttaisivat hahmottamaan tulevaisuutta :o.

[Vieras]

Mikä sopii yhdelle voi olla ihan katastrofi toiselle. Eli peräänkuulutan suvaitsevuutta puolin ja toisin. Sen kyllä ymmärrän, että tahattomasta lapsettomuudesta kärsivästä puhe lasten "tekemisestä" ja rahasta samassa yhteydessä tuntuvat pahalta.

No, anyway. Itse sain kovasti toivotun ja pitkään alulle yritetyn esikoiseni ollessani juuri lähihoitajakoulusta valmistunut 24-vuotias. Ehdin olla ennen äippälomaa n. 6kk töissä. Kuopus syntyi 2 vuotta myöhemmin. Kotiäitinä olo oli varsinkin kuopuksen jälkeen taloudellisesti tiukkaa, mutta lasten isän työssäkäynti onneksi mahdollisti mulle 3:n vuoden kotiäitiyden.

Kuopuksen ollessa alle vuoden (HUI!  :) Jälkikäteen tuntuu ihan hurjalta!) lähdin kuluttamaan koulunpenkkiä sairaanhoitajatutkinnon toivossa. Mä en ole osannut/älynnyt ajoittaa raskauksia taloudellisten seikkojen mukaan. Raskaudet ovat olleet seurausta fiiliksestä, että lapset ovat meille tervetulleita rakkaudesta heihin.

Ja huom. nyt en tarkoita, etteikö raskautta suunnitteleva/ajoittava rakastaisi lapsiaan. Itse vaan en ajatellut rahajuttuja enkä ajoitusta siltä kannalta.

*Peace*  ;D

[Kerde]

Nyt kun kolmas on tulossa, niin NYT ei meinaa rahat riittää...

Kolmannen kohdalla meilläkin ekan kerran on jouduttu miettimään tuota taloudellista puolta. Vaikka oikeastaan kolmas vauva ei sinänsä rahaa syö alkuun, jos edellisiltä on tavarat säästetty eikä tule poikaa kahden tytön jälkeen kuten meillä. (Vaikka eipä vauva varmaan välittäis vaikka puettaiskin se prinsessahörhötyksiin.) Ja eka puoli vuotta ei mee rahaa ruokaankaan sen osalta. Mitä nyt äiti syö ehkä enemmän. :) (Ja meillä ei oo lapsivakuutuksia, kun niiden isänisä ja isän sedät on lääkäreitä.)

Uus auto piti kyllä hankkia, koska edellisessä ei ollut 3-pistevyötä viidennen paikalla. Samalla hankittiin farmari, koska nyt tarvitsee jo vähän enemmän tavaraa matkalle lähtiessä. Esikoisen kohdalla farmarin hankinta ei todellakaan ole pakollinen, vaikka jotkut niin ajattelee. ;D Meillä on rattaat ollu farmarin takaosassa ehkä kaksi kertaa ja nekin silleen, että mies on kopannu meiät kyytiin töistä tullessansa. Ja toisella kerralla kun käytiin Särkänniemessä.

SISTAHin kysymykseen vastaan, että kyllä taloutta tietenkin kannattaa miettiä etukäteen, mutta lapsen syntymää ei PYSTY zoomaamaan mihinkään sopivaan ajankohtaan. Se on teknisesti täysin mahdotonta, tuuria voi tietenkin olla kasalti matkassa, kuten mulla. Vain keskimmäinen antoi odotuttaa itseään 7kk.