Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: kirppu

Nuoret hoitajat

Recommended Posts

Ápoló

Ovat virkistäviä. Kiva kuulla uusista tuulista ja tutustua uusiin ihmisiin.Ei se ikä ole ratkaiseva tekijä. vaan se miten työnsä tekee  angel.png

Meidän nuori ja oikein pätevä vastuuhoitaja sanoo aina, että "ei ole niinkään merkitystä sillä, miten asian tekee, kunhan lopputulos on sama".

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Sara

Mua on itteeni ärsyttänyt jos "homma on hallussa" ja tiedän mitä teen niin joku tulee pätemään viereen "kannattaa tehä näin" tms. luulee et oon tekemäs jotain ihan älytöntä. (tottakai otan vinkkejä vastaan, mut jos tilanne on sellanen et en tarvi ketään neuvomaan...)

JOs oon hyvin hommani hoitanut enkä tarvitse apua, niin turhauttaa. ei oikein tiedä et sanoisko aina et "tiedän olin just tekemäs niin" tai "hei nyt ymmärsit väärin, en ollut tekemäs noin.."

Raivostuttavaa!  angry.png

Nöyränä olen yrittänyt pysyä ja kysyä kun apua tarvitsee

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maailman vahvin tyttö

Meidän osastolla on kuulemma kuilu vanhojen ja nuorien hoitajien välillä. Ja ongelmaa ei olisi jos me nuoret KYSYTTÄISIIN ja KUNNIOITETTAISIIN vanhojen ammattitaitoa. Mä en käsitä! Koko ajanko pitäisi rampata kysymyssä joka ainoota asiaa? Jos ei ole mitään kysyttävää? Tottakai sitten kysyy jos ei tiedä, osaa tai ole varma. Tai jos haluaa vaan varmistaa. Näin minä ainakin teen ja käsittääkseni muutkin nuoret meillä. Se vaan on jännää että ei ole ollut mitään puhetta kuinka kuilua voisivat vanhat hoitajat pienentää... aloitettaisiinko vaikka nuorempiin luottamisesta, kiinnostuksesta uusia työtapoja ja tietoja kohtaan, tasavertaisuudesta...

Kuulemma niille on niin suuri muutos kun meitä nuoria on tullut yhdessä rysäyksessä monta... no joo, viimeisen kahden vuoden sisään äkkiä laskien 12, mutta eikö se ole väistämätön seuraus sille, että nuorin työyhteisössä sitä ennen oli yli 30-vuotias. Toisesta päästä jäädään eläkkeelle koko ajan. Mikäs työpaikka semmonen on missä samat naamat tekee yhdessä töitä vuosikymmenestä toiseen? Ja me 12 ollaan tultu tipoittan, kesäsijaisiksi, keikkalaisiksi... ja työt on sitten jatkunut. Eikä kukaan ole tullut henkseleitään paukutellen että nytpä näytetään vanhoille mistä kana kusee ja mitä nuoret osaa. Ei todellakaan. Osaston ala on muutenkin sellainen että paljon oppii vasta käytännössä ajan mittaan.

Itse oon ajatellut että iästä viis, toisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten, mutta kaikkia tarvii sietää ja aikuisiahan tässä ollaan kuitenkin puolin ja toisin. Työni kuitenkin koitan tehdän parhaani mukaan.

Jännää muuten että vanhat hoitajat ottaa tasaisin väliajoin esiin monen vuoden takaisia ristiriitoja ja loukkauksia ja avoimesti sanoo esim. inhoavansa jotain työkaveriaan, mutta me nuoret, mehän tullaan toimeen ihan kaikkien kanssa eikä kenestäkään ole poikkipuolista sanottavaa... jos jotain joskus erehtyy sanomaan niin siitä kyllä jauhetaan ja taivastellaan.

Mutta kun vaan aina muistaisi kysyä neuvoa...  ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
neitoperho

Aloitin juuri vähän aikaa sitten uudessa työpaikassa dementiaosastolla. Minut on ainakin otettu todella hyvin vastaan. Jokaisessa paikassa on aina joku jonka kanssa ei tule toimeen. Omassa paikassani on eräs alle 30v hoitaja joka on suhtautunut muhun aika nuiveesti eikä yhteistyö oikein suju (en nimittäin vieläkään osaa lukea niitä ajatuksia kun vuodepotilasta hoidetaan ja sitten saan ilmeet kun ei heti tajuu mitä toinen tarkottaa) Kuulin kyseisestä hoitajasta että hän on samanlainen jokaista uutta hoitajaa kohtaan. Noh tiedänpä että ei siinä mitään henkilökohtaista sitten ole niin ei potuta niin paljon. Otan huumorilla vaan ku jotkut haluu pätee  ::) Kaikki muut työntekijät ovat osastolla todella mukavia. Joukossa on niin nuorempia kuin vanhempiakin hoitajia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lottanen

Jooh,onhan kaikenlaista saanut kokea.Edellisessä duunipaikassa pomo harrasti ikärasismia (huom.olin nuorin hoitaja osastolla) ja nokki aivan kokoajan.Tällä hetkellä tilanne on loistava:uus osasto,kiva pomo ja työkaverit.Nykyään on jopa mukavaa tulla töihin kun kukaan ei oleta,että pitäis osata kaikki  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: coach83

En tajua, mistä ihmeestä aina saan paljon vastuuta, kun menen (menin työharjoittelupaikkoihin) ja nyt kesäduunissa. Tosi hyvin on muut suhtautunut ja olen saanut kysyä jos joku asia ei ole ihan selvillä. Tänään viimeksi yksi hoitajista hieman äyski, mutta se johtui ihan tiedonpuutteesta. En yritä miellyttää ketään, mutta haluan vain tehdä työni kunnolla.

Potilaiden suusta kuultuna he arvostavat myös työtäni ja sitä paljon kaivattua kiitostakin olen saanut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
AnneRM

Joka puolelta löytyy näitä hoitotyön persereikiä, missä kyykyttäminen on vakituisten ainoa ilo. Opiskeluaikoina sairaanhoitajan sijaisena kyllä kytättiin ja nipotettiin joka asiasta, ja useimmiten semmoisista jossa oli harvinaisen vähän järkeä, esimerkiksi kun kieltäydyin jauhamasta depotmuodossa olevia diabeteslääkkeitä niin vanha perushoitaja olisi lähettänyt minut takaisin koulunpenkille... Parempi palkka ja laajemmat valtuudet tuntui erityisesti kaivertavan, vaikka käytännössähän sitä teki samat työt kuin kaikki muut ja sitten vielä lääkkeet, kierrot, raportit ja labrat siihen päälle.

No, ääni muuttui kellossa kun tuli ensimmäinen elvytys, kokeneet hoitajat katsoivat nurkasta nenä valkeina eikä sen jälkeen ollut läheskään niin paljon epäselvyyttä, mistä meikäläiselle sairaanhoitajan palkka maksettiin. On myös totta että vanhat perushoitajat saattavat olla hyvin tarkkoja asemastaan, mutta sairaanhoitajilla taas on kuitenkin laajempi vastuu hoitotyöstä, ja ainakin omasta kokemuksesta arvostaa todella kokemattomampaakin hoitajaa, joka edes yrittää pitää oppimastaan kiinni (ei jauha niitä depotteja ja vaihtaa hanskoja), varsinkin kun katselee aikansa niitä kokeneita tapauksia jotka systemaattisesti romuttavat kaikki inhimillisyyteen, parannettuun hygieniaan ja turvallisempaan lääkehoitoon tähtäävät määräykset 'koska näin meillä on aina tehty ja kukas sinä oikein luulet olevasi?'

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: nokinenä

Olen huomannut saman, että vanhemmat hoitajat ovat kyllä suuna päänä neuvomassa ja tekemässä hommia uudestaan (suoristamassa pöytäliinaa kun uusi työntekijä ei osaa sitäkään kunnolla). Mutta kun pitäisi saada lääkemuutokset koneelle, karkaa vanha hoitaja nurkan taakse naama valkeana.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nobu

vaikka itse olen myös aika nuori, on minulla ollut tämän asian suhteen hyvä tuuri työpaikoissani. Omalla kohdallani en ole törmannyt ennakkoluuloihin nuorta hoitajaa kohtaan, vaan minut on "hyväksytty" joukkoon. Mutta ehkäpä tässäkin asiassa oma asenne ja suhtautuminen on tärkeä. ;D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
harma

vaikka itse olen myös aika nuori, on minulla ollut tämän asian suhteen hyvä tuuri työpaikoissani. Omalla kohdallani en ole törmannyt ennakkoluuloihin nuorta hoitajaa kohtaan, vaan minut on "hyväksytty" joukkoon. Mutta ehkäpä tässäkin asiassa oma asenne ja suhtautuminen on tärkeä. :)

Olen samaa mieltä.  Viimeisimmässä Tehy-lehdessä olikin juttua siitä (Savonian opettaja Irma Mikkonen), että opiskelijoita tulisi pitää uusina työtovereina.  Miten me saamme "uutta verta rattaisiin", jos näytämme keljuimman luontomme ihan simputuksen vuoksi ja pelottelemme mahdolliset uudet työntekijät pois?  Koemmeko me sadistista nautintoa toisen/toisten nöyryyttämisestä - emmekö enää osaa iloita pienistä asioista?  Asiakkaan kiitoksesta tai hymystä?  ....palkasta emme ainakaan... :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Ronja

Ainakin työsäoppimispaikoissa olen huomannut, miten aina koitetaan välttää mukaan ottamista potilaan siirroissa, varsinkin jos potilas on ihan ''nostettava''. Tämä on todella turhauttavaa, kun itse on huoneessa ja kun aletaan siirtämään, ohjaava hoitaja pokkana huutaa paikalle toisen hoitajan, vaikka itse olen vieressä valmiina toimimaan...

Varsinkin kun olen varma potilaan siirtämisessä, jaksan nostaa hyvin ja toimin ergonomisesti, eikä mitään vahinkoja tai läheltäpiti tilanteita ole ikinä sattunut...

Ja tähän olen törmännyt joka hemmetin harjoittelussa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Ainakin työsäoppimispaikoissa olen huomannut, miten aina koitetaan välttää mukaan ottamista potilaan siirroissa, varsinkin jos potilas on ihan ''nostettava''. Tämä on todella turhauttavaa, kun itse on huoneessa ja kun aletaan siirtämään, ohjaava hoitaja pokkana huutaa paikalle toisen hoitajan, vaikka itse olen vieressä valmiina toimimaan...

Varsinkin kun olen varma potilaan siirtämisessä, jaksan nostaa hyvin ja toimin ergonomisesti, eikä mitään vahinkoja tai läheltäpiti tilanteita ole ikinä sattunut...

Ja tähän olen törmännyt joka hemmetin harjoittelussa.

Ota poikkarin reunasta kiinni ja kysy hoitajalta että joko saa nostaa.. ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: motti

oma-alotteisuutta vaan lisää. tunget tilanteisiin vaan!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Ronja

Ainakin työsäoppimispaikoissa olen huomannut, miten aina koitetaan välttää mukaan ottamista potilaan siirroissa, varsinkin jos potilas on ihan ''nostettava''. Tämä on todella turhauttavaa, kun itse on huoneessa ja kun aletaan siirtämään, ohjaava hoitaja pokkana huutaa paikalle toisen hoitajan, vaikka itse olen vieressä valmiina toimimaan...

Varsinkin kun olen varma potilaan siirtämisessä, jaksan nostaa hyvin ja toimin ergonomisesti, eikä mitään vahinkoja tai läheltäpiti tilanteita ole ikinä sattunut...

Ja tähän olen törmännyt joka hemmetin harjoittelussa.

Ota poikkarin reunasta kiinni ja kysy hoitajalta että joko saa nostaa.. ;)

Tarkoitin siis just esim suihkupaareille tai suihkutuoliin/pyörätuoliin siirtymisiä vuoteesta.  ;)

Sitten kun olen suurinpiirtein väkisin ängennyt siirtoihin, ohjaaja on kysynyt että jaksatko muka, ja kun kaikki on onnistunut, on ihmetelty kun jaksoin nostaa. Olen siis aika pieni, tai siis lyhyt, en rimpula mutta kai se vaikuttaa sitten.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Sitten kun olen suurinpiirtein väkisin ängennyt siirtoihin, ohjaaja on kysynyt että jaksatko muka, ja kun kaikki on onnistunut, on ihmetelty kun jaksoin nostaa.

Ei kai samat hoitajat montaa kertaa ihmettele jaksatko nostaa jos homma kerran käy..?

Toisaalta ihan positiivinen tuo sinun "ongelmasi"; liian usein kun on kuullut tämän "opiskelijat eivät ole työvoimaa"-sloganin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: u-päivä

Mun mielestä nuoret on ammattikunnan voimavara ja tulevaisuus. Mitäs sitten muuten tehtäis kun omat lonkat paukkuu ja olkapäitä kolottaa ;)...eikä sekään haittaa vaikka nuori hoitaja on vielä söpö...siitähän voi saada itselleenkin vaikka lisää elinaikaa kun saa työskennellä hengeltään nuorekkaassa työilmapiirissä...tsemppiä kaikille vastavalmistuneille ja söpöille hoitajille...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Merkku

:P Olipas aikas kamalaa luettavaa tämä ketju. Itse olen "vanha" hoitaja ja kyllä jotkut kommentit kalskahti pahalle.

No itse kylläkin pidän opiskelijoista ja suorastaan kerjään heiltä uutta tietoa ja parannusehdotuksia.

Itsehän me "vanhat" kylvetään ajatuksia nuorien opiskelijoiden päähän, tulisi miettiä mitä ilkeydellä oikein voitetaan?

Itse olen valmistunut -82 apuhoitajaksi ja silti muistan ne tunteet joita jotkut vanhemmat hoitsut aiheuttivat.

Toisaalta, kyllä työ opettaa ja sitä kautta oppii paljon uutta vielä vanhakin.

Olen aikoinaan työskennellyt pitkään ensihoidossa, siellä törmäsi aika usein tilanteisiin joissa joutui jopa lääkäreitä neuvomaan :D Toiset lääkärit ymmärsivät, että kokemus on tärkeää ja ottivat neuvoja mielellään vastaan jotkut taas kokivat että astutaan varpaille.Lienee tässä hoitajien välisessä kuilussa sama ongelma?

Persoonallisuuskin vaikuttaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Pulu

Ainakin työsäoppimispaikoissa olen huomannut, miten aina koitetaan välttää mukaan ottamista potilaan siirroissa, varsinkin jos potilas on ihan ''nostettava''. Tämä on todella turhauttavaa, kun itse on huoneessa ja kun aletaan siirtämään, ohjaava hoitaja pokkana huutaa paikalle toisen hoitajan, vaikka itse olen vieressä valmiina toimimaan...

Varsinkin kun olen varma potilaan siirtämisessä, jaksan nostaa hyvin ja toimin ergonomisesti, eikä mitään vahinkoja tai läheltäpiti tilanteita ole ikinä sattunut...

Ja tähän olen törmännyt joka hemmetin harjoittelussa.

Onpas outoa...

Minulla taas aivan päinvastainen kokemus, että vaikka mulla mikä oman oppimisen kannalta hyvä juttu olis meneillään, niin kovin kernaasti tullaan kiskomaan sen äärestä pois "Hei Opiskelija - täällä tarvitaan nostoapua!!!" - "Opiskelija, KELLO SOI! Käytkö vastaamassa!?" (vaikka ihan hyvin huomasin että kello soi, on vaan esim. kirjaaminen pahasti kesken, mutta mitäs niistä minun riipustuksista on väliksi...) - "Opiskelija, nelosenkakkonen pitää kuivittaa, tulepas avuksi.."

Työntekijänä ollessa ei mielestäni samalla tavalla "juoksuteta" vanhempien kollegojen taholta, tai ainakin osataan kysyä ihan eri sävyllä "ehditkö?", "menisimmekö kohta yhdessä..?"

Tässäkin hommassa tavallaan on ansaittava kannuksensa. Kuitenkaan minulla ei ole tapana epäillä työtoverini ammattitaitoa tai tarkistella asioita hänen jälkeensä, ihan silkasta kunnioituksesta työtoveria ja omaa ammattikuntaa kohtaan! Onhan se luotettava, että näin vastuullisessa ammatissa täysijärkinen aikuinen ihminen osaa tulla kysymään apua jos ei tiedä ja osaa.. Aina niin ei ole, valitettavasti, mutta olemme työpaikalla emmekä lastentarhassa..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mikkoni1

Jotenkin tuntuu, että nuoreen hoitajaan, joka vielä on miespuoleinen suhtaudutaan varsin kaksijakoisesti. Toisaalta kaikki on ainakin olevinaan innoissaan siitä, että alalle saadaan miehiä, toisaalta taas kyräillään ja koitetaan löytää vikaa ammattitaidosta. Itse olen pyrkinyt siihen, että aiheellisen kritiikin koitan käyttää hyödyksi ja parantaa omaa ammattitaitoa. Suurin osa ihmisten antamista moitteistahan on ihan asiasta.

Toisaalta vaikka olisi kuinka nuori varsinaista pään aukomista ei tarvitse eikä kannata jaksaa. Itselleni eräässä paikassa yöhoitajana toimiessa annettiin aina illalla raportin yhteydessä nippu moitteita siitä, mikä asia oli milloinkin tekemättä. Viat olivat luokkaa huoneessa se ja se oli roskis viemättä. Pari kertaa kun teki vastaavan listauksen iltahoitajien tekemättömistä töistä, niin johan loppui valitus :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
M*

Kekustelu kahvihuoneessa tänään: "kyllä tämä uus sukupolvi on semmonen, mitään eivät oo valmiita tekemään, aina pitäis olla rahaa ja kaikki hyvin, jne" ja "ne on nämä nykyajan nuoret sellasia, että kaikki pitäis aina saada vamiina, jne"

Olin (melkein) sanaton. En vastannut mitään, olisin voinut sanoa jotain mikä huomenna kaduttaisi.

Mutta päätin kuitenkin aloittaa huomenna kahvipöydässä uuden keskustelun..

" On ne nuo nykyajan keski-ikäiset semmosia, eläkkeensä meillä nuorilla maksattaa ja aina jaksavat valittaa miten heillä ei ollu mitään, eivätkö muka oo ite lapsilleen parempaa antaneet!" :)

Joo, no jos ei sentään.

Oon kyllä saanu työpaikallani "ihan hyvää" kohtelua, ammattitaitoa oon saanu käyttää ensin vähän vähemmän ja koulutuksen/kokemuksen myötä enemmän.

Eniten saan kuulla juttuja, kuinka voisin olla työkavereideni lapsi..okei, mutta en kuitenkaan (onneksi) ole. Kun on tutuiksi tultu, on nämäkin jutut vähän vähentyny. Asiakkaat muistaa kans kysellä että joko on rippikoulu käyty..Ihan asiallisia kyllä sitten ovat kun ikäni kuulevat.

Meidän osastolla onkin peräti 3 alle 30 vuotiasta työntekijää (yks on keikkalainen!) ja keski-ikä on kirjaimellisesti keski-ikä eli n.50vee. Suurin osa ollu samassa työssä samalla osastolla 20 vuotta, eli opittavaa kyllä riittää!  :nauraa:

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: C-Vita

Meidän osastolla onkin peräti 3 alle 30 vuotiasta työntekijää (yks on keikkalainen!) ja keski-ikä on kirjaimellisesti keski-ikä eli n.50vee. Suurin osa ollu samassa työssä samalla osastolla 20 vuotta, eli opittavaa kyllä riittää!  :)

Otan osaa. Siinä mielessä, että on kyllä melkosen hirveetä, jos keski-ikä työporukassa on lähempänä viittäkymmentä. Mutta jutustasi saa sen käsityksen, että viihdyt, eli ei siis hätää. Muista, että opittavaa riittää niillä vanhoillakin. Ne vaan vähän eri tavalla "omaksuvat" sitä uutta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Kekustelu kahvihuoneessa tänään: "kyllä tämä uus sukupolvi on semmonen, mitään eivät oo valmiita tekemään, aina pitäis olla rahaa ja kaikki hyvin, jne" ja "ne on nämä nykyajan nuoret sellasia, että kaikki pitäis aina saada vamiina, jne"

Olin (melkein) sanaton. En vastannut mitään, olisin voinut sanoa jotain mikä huomenna kaduttaisi.

Tämä on sitä ikäpolvien välistä kuilua.

Jos yhtään lohduttaa niin sinäkin ulet juttelemaan 30 vuoden kuluttua ihan samoja juttuja silloisessa kahvipöydässäsi.. ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: keltanokka

Mä olen huomannut aivan saman, olen 24v, työkokemusta on kuitenkin jo kertynyt lähes 6 vuotta, mut kuitenkin olen tietyille vanhemmille hoitajille "lapsukainen" ja "niin nuori vielä". Tietyt ihmiset ei ota mua tosissaan ja jos jotenkin kyseenaliasta heidän sanomistaan "hypin silmille" heidän mielestä...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: windig80

Tuohon alkuperäiseen viestiin vastaten.. On paikkoja, joissa osa työntekijöistä suhtautuu ikävästi nuorempia kollegoitaan kohtaan (huom. lähihoitaja on toiselle lähihoitajalle tai perushoitajalle kollega) ja toisissa paikoissa suhtaudutaan oikeinkin mukavasti uusiin hoitajiin, jotka tuovat uutta tietoa työpaikalle (opiskelijat ja uudet työntekijät, ammattinsa valmistuneet hoitajat).  Itselläni oli se tilanne, että toisen ammatin myötä ajauduin hoitajan töihin ja mulle yritettiin opettaa kaikki niinkuin opiskelijalle, johtuu varmaan siitä, miten itseni työkavereilleni esittelin: " en ole tehnyt päivääkään näitä töitä". Mutta pian sainkin kiitosta siitä, että kuinka nopeasti olen omaksumaan asioita. Mutta ei kaikki omaksu asioita niin äkkiä, sekin on otettava huomioon. Ihminen voi olla perusteellinen (joka joissain paikoissa tarkoitta hidasta), mutta silti hän on todella pidetty ja hyvä työntekijä. Hyvin moni työpaikka on sellainen, missä puhutaan ainakin yhdestä ihmisestä huonoa, mutta sinun ei tarvitse osallistua siihen, siitä voi jättäytyä poiskin. Itse olen käyttänyt lausetta konkreettisesti, "etten osaa asiaan kantaa". Mun ei tarvitse, mikäli asia ei koske todellakin oikeasti olevassa olevaa hyvää tai kehitettävää olevaa asiaa.

Syyllistyn joskus itsekin takanapäin puhumiseen sillöin tällöin, se on inhottavaa. Tiedostan sen. Kaikki meistä ei suhtaudu vastuun antamiseen ja luottamiseen samalla tavalla. Ei ikinä. Nykyisessä työpaikassani viihdyn, sillä vastuuta annetaan sen mukaan, mitä sitä itse osoittaa. Olen kokenut omalla kohdallani vastuun antamisen niin uudelle ja nuorelle työntekijälle (olen 25), että millainen itse osoittaa olevansa työssään. Itselleni näistä asioista on annettu palautetta niin myönteisesti kuin kehittämistarpeessakin olevia asioita.

Opiskelijoihin suhtauminenkin on aivan työntekijöistä kiinni: toiset osaavat ottaa opiskelijan kunnioittavasti huomioon ja toiset vähemmän kunnioittavasti. Itse olen opiskelutilanteessa ollut siinä tilanteessa, että omat asiani otettiin naurettavasti vastaan, joten siitä olen kiinnittänyt huomiota opiskelijaan. Vaikka en ole vakituinen, niin silti jokainen voi joutua jossain vaiheessa ohjaamaan esim. vaikka yhden päivän opiskelijaa, mutta opiskelija opiskelee ja painaa kaiken mieleensä ja hän on valmistuva jossain vaiheessa ja valitsee asioita myös senkin perusteella, mitä kokee harjoittelupaikassaan. Monta opiskelevaa sairaanhoitajaa/lähihoitajaa pyydetään jälkeenpäin sijasuuksiin) otamme hänet vastaan harjoittelussa, vaikuttaa haluaako hän tulla meille tekemään sijaisuuksia jatkossa. Tietysti on opiskelijoita, jotka haluaa vaan käydä katsomassa tietyn alan, eivätkä sovellu alalle, mutta meidän on annettava heillekin mahdollisuus, eikä morkata koko aika. Se mikä on hyvää, kiitetään ja se, missä on kehitettävää, sanotaan, että tässä ja tässä alueessa on kehitettävää, eikä "että sä olit huono tässä". Toivottavasti tahdittomuus on vähentynyt ...

En ole edelleenkään vakituinen, mutta teen vanhusten parissa työtä nyt kolmatta vuotta, mutta tässä nykyisessä paikassani olen saanut positiivista palautetta, vaikka olenkin nuori. Itse annan tunnustusta mua nuoremmille hoitajille, jotka osaavat asiansa omassa paikassani, kysyvät jos on kysyttävää ja käyttävät omaa harkintakykyänsä, joka on oikeassa ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: KP

Minkalaisia kokemuksia teilla on hoitajien suhtautumisesta nuoriin hoitajiin?Olen itse 21-vuotias lahihoitaja ja ollessani toissa vanhainkodissa minuun suhtauduttiin periaatteella "toi on noin nuori,ei toi mitaan osaa".Eraskin vanhempi hoitaja kulki perassani ja huomautteli joka asiasta.Hanen mielestaan en osannut edes vieda asukkaalle ruokaa huoneeseen oikeaoppisesti huh.gif.Lisaksi minulle "nakitettiin" kaikki ylimaaraiset hommat:esim. muiden asukkaiden peseminen vaikka olisin juuri itse pessyt omat 4 asukasta.Myos omaiset suhtautuivat minuun ammattitaitoani epaillen.Vaikka paidassani oli nimikyltti jossa hyvin selkeasti luki "lahihoitaja" omaiset tulivat kysymaan mista he mahdollisesti loytaisivat hoitajia...hmmm.Kertokaa omia kokemuksia ja mielellaan lukisin myos kommentteja vanhemmilta hoitajilta..

itse olen valmistunut lähihoitajaksi 18-vuotiaana..aina saanut hyvää kohtelua.Ollut tasavertainen työkaveri.Jos on joku meinannut ruveta pompottamaan ottanut asian puheeksi ja ovat kyllä tajunneet  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×