Oletteko vaihtaneet/ajatelleet vaihtaa alaa?

[SN9]

Monesti kuulee puhuttavan, että hoitajat karkaavat muille aloille. Syynä kerrotaan suurempi palkka, paremmat työedut, inhimillisemmät työajat, vähemmän vastuuta... Olisikin mukava kuulla, että mitä nämä muut työpaikat sitten mahtavat olla? Ilman toisen alan koulutusta on varmasti vaikea päästä. Itse siirryin henkilökohtaisen avustajan työhön. Palkka ei ole parempi, mutta muuten tämä on paljon inhimillisempi työpaikka. Teen tätäkin työtä lähihoitajan asenteella. Huomaan kuitenkin haikailevani koulutustani vastaavaa työtä ja parempaa palkkaa. Onko haikailu turhaa?

Muokattu huhtikuun 9, 2019 - SN9

[Vieras: Ex-hoitsu]

Siirryin sairaanhoitajan työstä hyvinvointikoordinaattorin työhön enkä ole katunut päivääkään. Parempi palkka, inhimilliset työajat ja päivätyö.

[Vieras: Alma]

Olen opiskelemassa käsityöläiseksi.

[Vieras: K80]

Lähdin tietojenkäsittelyä opiskelemaan AMK:hon, sain tarpeekseni hoitajien jatkuvasta kyykyttämisestä, mutta ennen kaikkea leikkurin paskaakin paskemmasta työilmapiiristä jossa vittuilu on yleinen tapa kommunikoida. 

[Vieras: Ope]

Kouluttaudun paraikaa aineenopettajaksi. Alun perin en lähtenyt opiskelemaan siksi, että olisin kaivannut alanvaihtoa, vaan enemmänkin siksi, että tiesin haluavani vielä opiskella lisää ja olosuhteet olivat siinä kohtaa suotuisat. Tein lähihoitajan töitä ensimmäiset neljä vuotta opintojen rinnalla, mutta nyt olen lopettanut, osittain siksi että opetustyön sijaisuuksia on alkanut ilmaantua, mutta myös siksi, että väsyin hoitajan työhöni. Ei opettajan työkään helppoa rahaa ole, mutta juuri nyt viihdyn siinä hommassa paremmin. 

[Vieras: Ahne sairaanhoitaja]

En vielä, mutta olen yrittänyt useamman vuoden. Olen muunmuassa hakenut kaksi kertaa virkavapaata, että pystyisin lukemaan pääsykokeisiin, tätä, en ole kuitenkaan koskaan saanut ja opiskelupaikat ovat jääneet haaveeksi. Olen miettinyt nyt Insinöörin opintoja, koska ammattikorkeakouluun voisi hakea töiden ohella ilman lukulomaa. Insseillä kun on kohtuulliset tulot, vaikka samanarvoinen AMK-tutkinto ja yhtä pitkä koulutus, hassua. 

 

Suurin syy vaihtaa alaa on, ettei palkkaus kohtaa työn vaativuuden ja määrän kanssa. Koen, että minua pidetään valtion tasolla pilkkana. Kiitoksella on vaikeaa tulla toimeen tässä yhteiskunnassa. 

[Vieras: Lähihoitsu]

Kyllä harkitsen, ja aionkin lähteä. Selkäni jo särkenyt tässä työssä. 

[Vieras: Lähisähkäri]

Mie lähdin lähihoitajan hommasta automaatioasentajaksi opiskelee ja valmistuinkin. Parempaa palkkaa ja työaikoja hain. Tosin välillä teen keikkaa vanhassa paikassa henkilökunnan takia

[Vieras: Vamos]

Siirryin kolmivuorotyöstä yhteenvuoroom. Vakiyökkönä parasta mulle ja muutenkin

[Vieras: Jonna]

Valmistun ensi kuussa merkonomiksi ja tradenomin pääsykokeet odottavat. Nyt kun pitkän mietinnän jälkeen uskaltauduin pois lähihoitajan työstä tuntuu kuin iso kivi olisi pois harteilta!

[Vieras: Annnnnjooooo]

Kyllä vaihdoin. Nyt hotellin vastaanottovirkailija. 

[Vieras: PTSatu]

Vaihdoin alaa noin viisi vuotta sitten. Teen personal trainer työtä päätoimisesti. Joskus käyn heittämässä keikkaa... En kaipaa alalle enää juurikin huonon palkan takia.

 

[Vieras: Sjukskötersa]

Vaihdoin Ruotsin puolelle.Paljon mielekkäämpi työskennellä.Ja palkka on kohdillaan.

[Vieras: Sh-hieroja]

Lähdin stressaavasta shn työstä yksityisyrittäjäksi 10v sitten. Nykyään teen hoitoja luontaishoitajana, hierojana ja vyöhyketerapeuttina. Shn tietämystä voi yhdistää työhön, mutta tämä sopii minulle paljon paremmin. 

[Vieras: Netta]

Kyllä olen vaihtanut alaa, koska meni hermot työnantajan kohteluun sekä yleiseen menoon esim. jatkuvaan henkilökunta vajeeseen, ylitöihin, huonoon palkkaan vaikka kuinka lisäkouluttautuisi jne.  Haluaisin tehdä edelleen sairaanhoitajan työtä, koska pidin työstä kovasti, mutta olen todennut sen, että muissa hommissa on parempi. Henkisesti ja fyysisesti. Nyt töissä IT puolella, jossa reilusti parempi palkka vaikka työssä vähemmän vastuuta ja muutenkin työ "helpompaa". Lisäksi työnantaja on reilu, joustava ja arvostaa työpanostani. Lisäksi on hyvät työsuhde-edut. Voi tällä hetkellä fyysisesti ja psyykkisesti paremmin kuin sairaanhoitaja ollessa, en ole ollut sairaslomalla aikoihin, kun sairaanhoitajan hommissa sairastelun kokoajan. Ikävä on sairaanhoitajan työtä, mutta onneksi aina voi keikkailla. Jos joskus tapahtuu ihme ja hoitotyön työolot ja palkkaus korjataan, palaan alalle (taitaa haaveeksi kyllä jäädä). 

[Vieras: Hoitsu12345]

Kyllähän ihan millä alalla hyvänään valmistumisen jälkeen huomaa, että tuli valittua väärä ala, se mitenkään hoitoalan ongelma ole. Outoa on sekin ,että jos oot sattunut paskan työilmapiirin omaavaan työpaikkaan niin vaihtoehto on uudelleenkoulutus ei suinkaan kokeilu jossain muussa työpaikassa? Tuokin kuulostaa just siltä että tuli valittua väärä ala.  En koe olevani millään muotoa "kutsumus/intohimotyössä" mutta osaan tämän hyvin. Ja aina kun oon johonkin duunipaikkaan kyllästynyt niin oon hakenut jonkin toisen. Tällä palkalla kyllä mielestäni elää kohtuudella. Koko ajan olen myös opiskellut. Se eka ammatti kun ei todellakaan ollut se jossa olisin voinut kuvitella viettäväni loppuelämäni. Nyt lopettelen terveystieteiden maisterin opintoja. 

[Vieras: Hoitsu]

Kyllä olen harkinnut ja myös vakaasti päättänyt vaihtaa alaa. 

[Vieras: Hetukka]

Olen vaihtanut alaa. Opiskelin itseni nuohoojaksi. Palkka ei ole parempi, mutta inhimillisemmät työolot ja vapaalla ehtii tekemään muutakin kuin latautumaan seuraavaan työvuoroon.

[Vieras: Paukku]

Koko ajan rima laskee, lähenee hetki, jolloin sairaanhoitajan rooli jää taka-alalle. Työn kuormittavuus, jatkuvasti uusia tehtäviä oman työn ohelle... Omia arvojaan joutuu jättämään taka-alalle päivittäin, koko ajan pitää olla entistä tehokkaampi ja joustavampi. Palkkakuopastakaan ei ole näkyvissä ylöspääsyä.

 

[Vieras: Entinen hoitsu]

Kyllä. Tein kymmenen vuotta lähihoitajan töitä vuodeosastoilla ja nyt opiskelen toista vuotta liiketaloutta AMK:ssa. En todellakaan kadu, aivan oikea ratkaisu. Huono palkka, epäsäännöllinen työrytmi (kaikki muu elämä suunniteltava työn mukaan), jatkuva väsymys ja ahdistus kun työtä ei pystynyt/ehtinyt tehdä kuten omatunto haluaisi, huonoja työilmapiirejä, ei arvostusta, työn fyysinen kuormittavuus muutamia esimerkkejä siitä, miksi en ihmettele omaa enkä muiden päätöstä siirtyä tekemään jotain muuta työtä tai opiskelemaan. Työ oli minulle hyvin tärkeää ja kaipaankin sitä jollain tavalla, sisäinen hoitaja ei ole minusta kadonnut mihinkään. Hoitajaksi ei kuitenkaan paluuta ole, sen verran arvostan itseäni ja terveyttäni.

[Vieras: Kyllästynyt]

KYLLÄÄÄÄ!!!!!

[Vieras: Pitkä ura]

Vaihdoin alaa , koska työn organisointi oli sellaisen henkilön hallussa, joka ei ollut koskaan työskennellyt kyseisessä tehtävässä. Sairaanhoitajista otettiin kaikki irti. 

[Vieras: 7v koulutus sote alaa]

Kyllä, jo hyvässä vaiheessa menossa alanvaihto. Tradenomiksi valmistun ensi vuonna ja uskon että jatkan vielä opintoja tulevaisuudessakin, koska muilla aloilla lisäkoulutus näkyy työtehtävissä ja siinä palkassakin. Nyt osa-aikaisena vielä sairaanhoitajan hommissa kiinni. 

Ei ole poissuljettua, että tulevaisuudessa voisin vielä keikkailla, mutta sen teen ulkomailla, koska siellä saan työolot kilpailutettua sopiviksi. On minun aikani voida hyvin ja saada jotain rahaa säästöönkin. 

[Vieras: Lopen kyllästynyt]

Juu lähössä ollaan. Nyt saikkua työuupumuksen takia joten loppu tällä alalla työnteko nyt. Alipalkattua hommaa jossa omille arvoille ei ole enään tilaa. Pitää vain olla tehokas ja unohtaa ihmisarvo ja sen kanssa en aio elää, niin paljon arvostan itseäni ja muita. Joten Suomen päättäjät miettikääpä tarkkaan mitä olette aiheuttaneet... 

[Vieras: Sh ( YAMK) / Norja]

Nostin kytkintä ja lähdin Suomen työmarkkinoilta pois n 2 vuotta sitten. Mulla on takana pitkä työhistoria aivan erilaisista tehtävistä ja useampia tutkintoja, joten vaihtoehtoja on, jos Suomeen palaan.  Tällä hetkellä ei sairaanhoitajan työhön Suomessa houkuttele mikään.