lähihoitaja ei vain perushoitaja

[Vieras: sandraF]

Varmasti jonkin verran riippuu koulustakin se mitä siellä oppii ja mitä ei. Kävin koulutusohjelman seurakuntaopistolla jäkessä ja olen siihen paikkaan tyytyväinen. Tämä on sitäpaitsi sellainen ala että kaikkea et opi koulunpenkillä vaikka kuluttaisit jkoko elämäsi siellä.

[Vieras: inkeri 59]

Oman ongelmansa tämän tiedon sisäistämiseen tekee työvoimapoliittiset lh-koulutukset, joissa käydään opinnot vielä lyhyemmässä ajassa, kuin "normaalisti". Pakostakin jää tällöin asioita pois.

Avaatko tätä vähän? Oma lehmä ojassa näes.

Aikuisopiskelijat(ns. alanvaihtajat) käyvät kaikki sen 2v. aikuispuolella, riippumatta rahoituksesta. Sama koulu, sama opetussuunnitelma(jossa kyllä on koulukoht. eroja mm. sisällöltään ja arvosteluperiaatteissa, vrt. numeraaliset arvosanat ja hyv/hyl), sama luokka, samat maikat.

Harjoittelupaikkoihin pystyy itse vaikuttamaan(siis minä olen pystynyt ja minussa ei ole mitään niin ihmeellistä, etteikö muut pystyisi samaan) ja täten voi edes yrittää mennä sinne, missä on haasteita ja mikä palvelisi lähinnä tulevaisuutta ajatellen, samoin jatkokoulutusta ajatellen.

Ainakin täällä keskisuomessa päin on monesti ollut se ongelmana työvoimapoliittisessa koulutuksessa, että opintoihin on monesti "joutunut" sekaan sellaisia ihmisiä, jotka on puoliksi pakoitettu alan vaihtton. Koulussa on paljon jätetty kursseja nopea tahdin takia itseopiskelun piikkiin, joilloin ne, joita asia ei ole varsinaisesti kiinnostanut, eivät ole paljoakaan keskittyneet asiaan. Toki, jos opiskelija on kiinnostunut asiasta, niin ei ole ollut mitään ongelmia. Tämä sama on myös ongelmana muissakin ryhmissä (itse kävin lukion ja armeijan jälkeen kaksivuotista linjaa). Olen siis törmännyt asiaan niin koulussa kuin myös kentällä. Työvoimaviranomaiset painostaa koulua hyviin valmistumisprosentteihin ja lyhyeen koulutusaikaan. Tämä luo ongelmia kuten saattaa arvata.

En nyt halua yleistää, että kaikki tietyn linjan opiskelijat olisivat "huonoja", sillä näitä alan puoliväkisin valinneita löytyy joka paikasta. Työvoimapoliittisessa koulutuksessa on ongelmia silloin, kun työvoimatoimisto pakottaa ihmisiä sinne koulutukseen. Jos valitsee alan omasta tahdostaan, niin tottakai pystyy parempaan oppimiseen ihan sen mielenkiinnon takia. Jokainen on kuitenkin yksilö, ja vastaa itse oppimisestaan. Opiskelijat pitäsikin laittaa osittain sekaryhmiin, sillä monesti ongelmia on muodostunut sellaisissa ryhmissä joihin on kerätty vain työvoimapoliittisia opiskelijoita tai aikuisopiskelijoita tai alan vaihtajia. Nuorisopuolen opiskelijoillekin voisi tehdä hyvää se että seassa olisi aikuisia(tosin aikuisten hermot saattaisi mennä). Pääosa on kuitenkin ns. "hyviä" opiskelijoita, mutta valitettavasti ne "ongelmatapaukset" pistää silmään.

Tämä teksti voi nyt olla vähän sekava.

Minä olen käynyt työvoimapoliittisen koulutuksen Lappeenrannassa. Pyrkijöitä oli muistaaksein 130 ja 16 pääsi sisään kolmen eri karsintavaiheen jälkeen. Meillä oli yksi karsinta enemmän. Opiskelu tapahtui samassa missä muutkin lähihoitajat ja sairaanhoitajat opiskelivat ja opettajat olivat samat. Meidän luokka oli tosi motivoitunut ja suurin osa veti nelosta ja vitosta kokeista. Luokan keskiarvo oli neljän päälle mikä oli sen vuoden paras keskiarvo. Lääkelaskuissakin 75% pääsi läpi ensimmäisessä tai toisessa tentissä.

Harmittaa kun työvoimakoulutuksia mollataan niin paljon ja sitten yleistetään, että ne ovat huonoja.

Ongelmatapauksia löytyy useimmiten sieltä nuorisopuolelta koska monet lähtevät opiskelemaan 16-vuotiaana. Aikuisryhmät ovat usein motivoituneempia.

Kahdessa vuodessa vedettiin homma läpi. Se oli kyllä tosi rankaa mutta kyllä sen jotenkin jaksoi. Monesti työvoimapoliittisessa koulutuksessa on karsittu turhia aineita pois ja lisätty ns. ammattiaineita.

[Satu]

Itse kanssa opiskelen lähihoitajaks työvoimakoulutuksessa täällä Oulun seudulla ja en kyllä voi valittaa. Hakuprosessi oli tarkka, hakijoita oli yli 300 ja sisään otettiin 3 eri hakuvaiheen (mm. samat psyk. testit mitä on muuallakin, haastattelut..) jälkeen 16, keskeyttäneitä ei alkuperäisessä ryhmässä ole. Itse vaihdoin ennen suuntautuvien opintojen alkamista toiseen suuntautumisvaihtoehtoon ja tässä ryhmässä on keskeyttäneitä 2: toinen pääsi amk:hon ja toinen jäi äitiyslomalle jotka mielestäni kumpikin on erittäin päteviä syitä keskeyttää koulutus. Koulutus on tasoltaan hyvää ja hyvin opiskelijaehtoista, jos meistä tuntuu että jotain asiaa pitää käydä enemmän läpi, sille sitten järjestetään jotenkin aikaa ja sitä käydään enemmän läpi.

Itseänikin ärsyttää tämä työvoimapoliittisen lähihoitajakoulutuksen yleismollaus mikä juontanee juuriaan 90-luvulta jolloin työvoimakoulutus todella oli pakkosyöttöä. Ei työvoimahallinnolla ole tarvetta pakottaa ketään lähihoitajakoulutukseen kun tulijoita on muutenkin, ja jos pakottaisivatkin, kyllähän ne haluttomat ihmiset tippuu armotta pois pääsykoeprosessin aikana.

- Satu L.

[gartsu]

Ongelmatapauksia löytyy useimmiten sieltä nuorisopuolelta koska monet lähtevät opiskelemaan 16-vuotiaana. Aikuisryhmät ovat usein motivoituneempia.

Olen samaa mieltä. Itse täytin sinä syksynä 16 kun menin lh-kouluun. Jälkikäteen ajateltuna en todellakaan ollut kypsä vielä lukemaan ko tutkintoa. Olin juuri päässyt yläasteelta huonoin arvosanoin, olin lintsannut reippaalla kädellä. Ja sama rata jatkui lh-koulussa. Ekan vuoden jälkeen aloin ryhdistäytyä. Tutoropettajakin sanoi, että alkoi olla huolissaan koulunkäynnistäni. Jos minä saisin päättää, se 17 vuoden ikäraja takaisin, mikä joskus on ollut.

Tosin, kaikki ei ole niin tyhmiä kun minä olen ollut.

[Vieras: meho]

Jokainen lähi- ja perushoitaja voi valmistuttuaan itse vaikuttaa siihen minkälaiseksi oma ammattitaito muodostuu. Vastuu on siis itsellä koulutustavasta riippumatta. Ei nyt viitsitä alkaa puukottamaan toisiamme selkään vaan vedetään yhtä köyttä ja ollaan ylpeitä ammatistamme. Kaikki lähi- ja perushoitajat yhdessä!

[noor-]

Ongelmatapauksia löytyy useimmiten sieltä nuorisopuolelta koska monet lähtevät opiskelemaan 16-vuotiaana. Aikuisryhmät ovat usein motivoituneempia.

Olen samaa mieltä. Itse täytin sinä syksynä 16 kun menin lh-kouluun. Jälkikäteen ajateltuna en todellakaan ollut kypsä vielä lukemaan ko tutkintoa. Olin juuri päässyt yläasteelta huonoin arvosanoin, olin lintsannut reippaalla kädellä. Ja sama rata jatkui lh-koulussa. Ekan vuoden jälkeen aloin ryhdistäytyä. Tutoropettajakin sanoi, että alkoi olla huolissaan koulunkäynnistäni. Jos minä saisin päättää, se 17 vuoden ikäraja takaisin, mikä joskus on ollut.

Tosin, kaikki ei ole niin tyhmiä kun minä olen ollut.

...Itse aloitin lähihoitajaopiskelut 18vuotiaana, pari vuotta peruskoulun jälkeen kasvaneena, ja mielestäni tuo oli just hyvä aika aloittaa opiskelut! Kyllä siinä varsinkin ekana vuonna välillä ihmetteli niiden 2vuotta nuorempien suoraan ysiltä tulleiden opiskelijoiden käytöstä (ja motivaationpuutetta)...Mut enemmänki sitä käytöstä. Ettei oikeen mitään käytöstapoja. Mutta ihmeestipä nekin siinä kasvo varsinkin tokana vuonna, varmaanki harjottelupaikat kasvatti. ;D

Nyt koulutusohjelmassa meidän luokalla on kaikenikäisiä. On niitä 18-19vuotiaita suoraan peruskoulusta tulleita, sitten on meitä pari vuotta vanhempia, ja sitten on muutaman vuoden vanhempia joilla on yo-pohja, ja sitten vielä ihan aikuisopiskelijoitakin (vanhin taitaa olla kyllä semmoset 55v!). Minust on hirveen hauskaa kun on monen ikäisiä - ja on sekä tyttöjä, poikia, naisia että miehiä! Ja osa ihan mummojakin jo ;P

Mutta nykyään kyllä monesti huomaa, että vaikka ne "mummot" tunneilla olisivatkin aktiivisimpia kuin osa "nuorista", niin nuorilla menee kumminkin monesti kokeet paremmin ja tulee parempia arvosanoja.