Jump to content
Sign in to follow this  
Guest Anonyymi81

Itsemääräämisoikeus kotihoidossa

Recommended Posts

Guest Anonyymi81

Olen työskennellyt joitain vuosia kotihoidossa kunnallisella puolella ja aina välillä kohtaan tilanteita, joissa asiakas ilmaisee, ettei halua pukeutua päivävaatteisiin tai haluaa syödä jotain muuta kuin vaikkapa sitä puuroa aamupalaksi. 
Sitten paikalle tulee omainen, joka ilmoittaa, että vanhuksen on syötävä joka aamu puuroa ja vanhuksen on pukeuduttava päivävaatteisiin, vaikka hän ei halua.

Millä oikeudella omainen (tytär, poika, miniä, vävy, sisko tai veli tai jopa serkku) jyräävät vanhan omaisen itsemääräämisoikeuden? 
Ketä kotihoidossa oikeasti hoidetaan; Asiakasta vai omaista? 

Olen toisinaan aivan äimänä siitä, että omaiset pyörittävät sirkusta ja vanhan omaisen oma tahto jyrätään tuosta vain ja me hoitajat olemme aina vain kelvottomia, teimme niin tai näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Maailma muuttuu

Näkyy myös osastolla, omaiset puuttuvat potilaan hoitoon entistä enemmän. Osa lääkäreistä sitten linjaa omaisten toiveen mukaan nestehoitoa saattohoidossa ym

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Vaatteet päälle

No eikös tuo nyt ole ihan normaalia! Eihän pieni lapsikaan voi jatkuvasti olla syömättä aamupalaa tai yöt päivät pyjama päällä olla. Omaisena saa käsityksen, ettei hoitaja kiireessä ehdi huolehtimaan, ja jokainen. Käyntikerta on kuitenkin maksullinen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olaff
Posted (edited)
2 tuntia sitten, Vieras: Vaatteet päälle kirjoitti:

No eikös tuo nyt ole ihan normaalia! Eihän pieni lapsikaan voi jatkuvasti olla syömättä aamupalaa tai yöt päivät pyjama päällä olla. Omaisena saa käsityksen, ettei hoitaja kiireessä ehdi huolehtimaan, ja jokainen. Käyntikerta on kuitenkin maksullinen. 

Ei ole. Miksi oikeustoimikelpoinen ihminen ei saisi päättää mitä vaatteita haluaa pitää. Se, että päivällä on puettuna ns. "yövaatteet" ei vahingoita ketään. Myös sinä varmaan syöt aamupalaksi sitä, mitä muut käskevät?

Edited by Olaff

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Vaatteet päälle

No ei kukaan noita palveluja tarvitse, jos itse vielä osaa huolehtia itsestään. Naurettavaa, että hoitohenkilökunta tukeutuu tähän itsemääräämisoikeuteen ja jätää työnsä tekemättä. Toki käytännön järki sanoo, ettei ketään voi pakottaa mutta jos vaikka hoitajalta löytyisi mielikuvista tarjota välillä jotain muuta kuin sitä puuroa. Moni vanhus tarvitsee apua pukeutumisessa, jos sitä ei saa, niin varmasti on mukava käyttää päivät yöt samoja vaatteita. Kokeile sinä itse miten mukavaa on olla yöt ja päivät samoissa vaatteissa... Mien hyvin nukuttaa ja mikä tuoksu ympärilläsi leijailee. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Kotihoito

Minä en sitä pakkopuuroo kellekkään väkisin syötä, yleensä tarjoan jotakin muuta. Mulle on aivan sama mitä omaiset on mieltä.

Jos vaatteet on likaiset niin toki yritän vaihtaa, mutta jos yöpaita on puhdas niin kyllä mummi saa siinä päivänsäkkin viettää niin halutessaan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Zippe
30.3.2019 klo 16.35, Vieras: Vaatteet päälle kirjoitti:

No eikös tuo nyt ole ihan normaalia! Eihän pieni lapsikaan voi jatkuvasti olla syömättä aamupalaa tai yöt päivät pyjama päällä olla. Omaisena saa käsityksen, ettei hoitaja kiireessä ehdi huolehtimaan, ja jokainen. Käyntikerta on kuitenkin maksullinen. 

Aikuinen ihminen, olkoonkin vanhus, ei ole lapsi. Siksi voi itse päättää viettääkö päivänsä pyjamassa vai ei ja syökö aamupalaksi puuroa vai jotain muuta. Tai syökö mitään. Kyllä ammattitaitoinen hoitaja osaa pitää huolen siitä, että jätetään vaikka tarjolle jotain mitä voi myöhemmin syödä tms. Ei aliarvioida ikäihmisten kykyä päättää asioistaan, eikä hoitajien ammattotaitoa hoitaa työtään. Valtaosa kuitenkin osaa hommansa, siitä vaan ei saa niin raflaavia juttuja julkisuuteen! 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Itsekin hoitaja

Ajatellaanpa asiaa tältä kantilta, kyseessä muistisairas, kotona yksin asuva ihminen joka sanoo jokaisella käynnillä että on jo syönyt. Kuka sen tietää, onko syönyt vai muistaako hän sen jonkun päivän tai vuoden takaisen ruokailun? Mielestäni myös kotihoidossa pitäisi käyttää sitä maalaisjärkeä itsemääräämisoikeudessa. Pakottaa ei voi, mutta pienellä houkuttelulla saattaa saada paljon hyvää aikaan. Sama koskee aamu- ja iltatoimia, jos vanhus joka aamu ja ilta kieltäytyy pesuista, niin silloinko ei vanhusta pestä koskaan, koska ei halua? Mietipä asiaa omalle kohdalle, pystyisitkö /haluaisitko itse olla samoilla alusvaatteetteilla 24/7 useita päiviä joissa sattuisi olemaan vaikka ulostetta? Tai se että takapuolessa on ulosteet, koska vanhus ei halua pesulle? Asiassa on monta puolta, mutta silloin kun kyseessä on vanhuksen oma terveys jota hän ei välttämättä itse enää ymmärrä, on hoitajien ammattitaito kullanarvoista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Sandels

Tämä on kotihoidossa arkea. Ikäihminen osaa keittää kahvit ja tehdä itselleen voileivät, se ei omaiselle kelpaa vaan puuroa pitää keittää!! Viis siitä että se ikäihminen ei pidä puurosta. Mietitään hetki. Jos sinä olisit kotihoidon asiakas, vieras ihminen tulee kotiisi ja tekee sinulle aamupalan jota et halua, syötkö? Vanhuksen itsemääräämisoikeus todellakin katoaa iän myötä, vaikkei aihetta olisi. Varsinkin jos on muistisairas. Omaiset käskee päivittäin taistella täysin turhista asioista, on puettava vaikka väkisin ja syötävä mitä käsketään. Vaikka myönteisempään hoitotulokseen päästäisiin ihan muilla keinoin. Varsinkin kun käynnit alkavat ja asiakas ja hoitajat ei edes tunne toisiaan vielä, kuvittelevat omaiset että väkisin tahdon vastaista ”hoitoa” antamalla saadaan hyvä asiakassuhde. Niin kauan kuin asiakkaan päätökset eivät ole ns.henkeä uhkaavia (esim diabeetikolle aamupalaksi kilo suklaata, syömättä kokonaan jättäminen yms, hygienian laiminlyönti yms), niin vanhuksella tulisi se itsemääräämisoikeus olla. Ehdottomia suosikkejani on omaisten vaatimukset esim salaatin syömisestä. Tämän päivän vanhukset ovat tottuneet enemmän esim keitettyihin kasviksiin, porkkanaan, lanttuun ja perunaan. Hammasproteeseilla ei vihersalaatteja pupelleta. Pakko syöttää vaikkei asiakas olisi koskaan salaattia syönyt. 

Kuka haluaa vielä 90-vuotiaana syödä jatkuvasti ruokaympyrän mukaisesti? Jos pukeutuminen avustettunakin aiheuttaa esim kipuja, niin mitä tapahtuu jos annetaankin olla samat vaatteet päällä, tottakai hygienia huomioiden? Usein nämä omaiset vielä kuvittelevat että hoitajan käynti on siivoamista. Jätetään sujuvasti huomiotta kuinka hoitaja juuri oli puoli tuntia ylimääräistä houkutellen muistisairaan ottamaan lääkkeet samalla rauhoitellen käytösoireista vanhusta olemaan lähtemättä yötä vasten kauppaan, mutta perään soitellaan kuinka vessan lattialla oli kaksi palaa vessapaperia (tosi tilanne). 

Itse aion tehdä hoitotestamentin, jossa kiellän lapsiani olemaan puuttumatta siihen mitä syön, milloin menen nukkumaan ja mitä puen päälleni. 

Ja nimimerkille ”vaatteet päälle”. Ei ole kyse siitä etteikö apua tarjottaisi. Eikä mielikuvituksen puutteesta. Mutta kerro toki kuinka vanhukselle puetaan väkisin vaatteet ja syötetään väkisin ruokaa josta hän ei ole koskaan tykännyt? Aloitus koski pointtia jossa hoitajan oletetaan tekevän kaikki omaisten tahdon mukaan vanhusta kuuntelematta. Mitä mieltä olet esim siitä että omainen määrää käyntien ajankohdat, ja vanhus täytyy herättää klo 7:30 vaikka mieluummin nukkuisi myöhempään esim yhdeksään? Mikään lääkityskään ei estä ketään nukkumasta siihen aikaan kun se on luontaista. Nämä on silti päivittäisiä ongelmia kotihoidossa. Ensin herätetään vanhus kesken parhaimpien unien, pakotetaan vaatteet päälle ja syötetään sitä halvatun puuroa vaikka se vanhusta inhottaa. Mutta omainen on tyytyväinen!!

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Hoidettava tärkein
30.3.2019 klo 16.35, Vieras: Vaatteet päälle kirjoitti:

No eikös tuo nyt ole ihan normaalia! Eihän pieni lapsikaan voi jatkuvasti olla syömättä aamupalaa tai yöt päivät pyjama päällä olla. Omaisena saa käsityksen, ettei hoitaja kiireessä ehdi huolehtimaan, ja jokainen. Käyntikerta on kuitenkin maksullinen. 

Aikuinen ei ole lapsi jota komennetaan. Päivävaatteet voisi olla oloasu tyyppiset ei mitään epämukavia kangasvaatteita, joten vaatevalinnoilla voidaan vaikuttaa. Aamupala ja yleensä ruoka ja juoma on ne välttämättömät. Pitää ottaa selvää mistä ruuasta tykkää ja onko nykyinen ruoka syötäväksi kelpaavaa. Vanhuksen mielipiteen kunnioittaminen on se tärkein, ei omaisen palvelu. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ykslähärivaan

Aamupuuro ei ole kenellekään pakollinen. Vardinkaan omaisten määräämänä. Itse laitan sitä aamupalaa mitä asiakas toivoo. Joskus muistisairailla on huonoja hetkiä, jolloin pukeutumisesta tulee "tappelu". Jos aamukäynnillä ei pukeutuminen onnistu, voi yrittää uudelleen myös päivällä. Siitä ettei pukeudu ei ole hengenvaaraa.

Myöskään peseytyminen ei aina onnistu mielialan vuoksi. Silloin voisi yrittää uudestaan mutta kotihoidon suihkulistat ja aikataulut eivät anna myöten. Olen joutunut vuosia sitten lääkärin määräyksellä viemään työkaverini kanssa kastelevan masentuneen muistisairaan väkisin suihkuun. Edellisestä peseytymisestä oli jo kulunut kauan ja siksi kyseessä oli lääkärin määräys. Tilanne oli kamala. Toivon etten joudu samanlaiseen enää ikinä. Siinä oli itsemääräämisoikeus ja ihmisyys kaukana.

Voimia kaikille kotihoidon työntekijöille ja muistakaa kuka on asiakas, se omainen vai hoidettava? 

Ja ennen kaikkea muistakaa hyvä kirjaus. Se pelastaa hoitajan kiipelistä kun omainen kiukkuaa, ettei ole taaskaan puettu päivävaatteita. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Vain lähäri

Siinäpä vasta kysymys: Missä menee raja itsemääräämisoikeudessa? Kotihoidossa tää on niin vaikeaa. Kun ihmiset on sairaalassa tai palvelutalossa, kääntyy niillä joku nappula on -asentoon ja he ajattelevat, että hoitohenkilökunta määrää, asiakkaille/potilaille käy kaikki. Mutta kun mennäänkin sinne kotiin...Kotini on linnani, pätee tässä ihan hyvin. Minä määrään omassa kodissani! Omaiset voisivat ajatella asiaa niin, että miltä heistä tosiaan tuntuisin, kun Viera ihminen tulee komentelemaan omaan kotiinsa. Kotihoito vaatoibhieman toisenlaista lähestymistä. Joidenkin asiakkaiden kanssa luottamussuhteen luominen voi kestää useita kuukausia. Asiaa hankaloittaa myös se, että hoitajat vaihtuu tiheään ja samoissa paikoissa ei enää käydä niin usein.

"Hauskimpia" ovat omaiset, jotka käyvät klo: 15 mamman luona päiväkahvilla. Kh tulee klo:15.30 lämmittämään ruokaa (omaiset tietenkin vielä paikalla). Sitten tulee epämääräistä pyyntöä, että tehkää vain teidän hommanne ja lämiittäkää se ruoka. No kaikkihan sen tietää, että se ruoka ei maistu, kun mamma juuri juonut kahvit ja söynyt  yli suuren viinerin (jonka omainen tuonut). Tässä vaiheessa omainen harmittelee, kun ei Mammalle se ruoka oikein tahdo maistua...ja juu tässä vaiheessa se on hoitajien vika. (Ja tää on ihan tosi tarina). Tämä toistuu useampana päivänä viikossa.

 

Mites sitten tämä. "Älä äiti/isä vaan tee itse, kyllä ne hoitajat sitten tekevät, kun tulee. Ettei vaan satu mitään." Ja se äiti/isä kun haluaisi ihan itse tehdä: Tehdä sen aamupuuronsa, keittää perunat. Näitäkin kuulee aikas mukavasti...

 

Niin se itsemääräämisoikeus... hankalaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest LNN

Näin omaisena ei voi muuta sanoa kun että kovasti on kirjavaa porukka kotihoidossa. esim. Hedelmiä voi pilkkoa pöydälle valmiiksi. Jos ei heti vanhus syö niin kyllä ne siitä pöydältä häviää. Toiset hoitajat pyyhkii pöydät ja siivoaa aamiaskamat pois ja vievät roskat mennessään. Sitten on näitä joiden jälkeen keittiö on kun pommin jäljiltä 😜. Hyvä hoitaja saa kyllä potilaan laittamaan esim. Tukisukat jalkaan. Ammataidosta pitkälti kysymys.

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Kotihoitsu
1 tunti sitten, Vieras: Vain lähäri kirjoitti:

"Hauskimpia" ovat omaiset, jotka käyvät klo: 15 mamman luona päiväkahvilla. Kh tulee klo:15.30 lämmittämään ruokaa (omaiset tietenkin vielä paikalla). Sitten tulee epämääräistä pyyntöä, että tehkää vain teidän hommanne ja lämiittäkää se ruoka. No kaikkihan sen tietää, että se ruoka ei maistu, kun mamma juuri juonut kahvit ja söynyt  yli suuren viinerin (jonka omainen tuonut). Tässä vaiheessa omainen harmittelee, kun ei Mammalle se ruoka oikein tahdo maistua...ja juu tässä vaiheessa se on hoitajien vika. (Ja tää on ihan tosi tarina). Tämä toistuu useampana päivänä viikossa.

 

Mites sitten tämä. "Älä äiti/isä vaan tee itse, kyllä ne hoitajat sitten tekevät, kun tulee. Ettei vaan satu mitään." Ja se äiti/isä kun haluaisi ihan itse tehdä: Tehdä sen aamupuuronsa, keittää perunat. Näitäkin kuulee aikas mukavasti...

 

Niin se itsemääräämisoikeus... hankalaa...

Nämä... Samaten, ne omaiset tuo sitä pikku naposteltavaa (sipsiä, suklaata, pullaa ym) jota mummu vetelee päivän aikana ja sit hoitajat haukutaan, kun mummu ei syö ruokaansa ja verensokeritkin huitelee ties missä... No onko joku ihme? Ja kun ei syödä kunnon ruokaa, sekin on hoitajien syy ja ammattiatidon puutetta, ettei ole muka tarjottu ruokaa. Ja siitä se vasta riemu repeekin, kun mummu jossain kohtaa vähän menee heikommaksi ja syynä aliravitsemus... Ja kaiken huippu on se, että sitten ihmetellään esim. kun se sokerilääkitys ei oikein riitä ja lääkitystä vaaditaan lisättävän, vaikka sekin olis vältettävissä ihan sillä, että niitä herkkuja ei roudattas koko ajan nenän eteen. Joskus sais omaiset pikkusen katsoa sinne peiliin, mitä sinne mummulle roudaavat ja miettiä, että miksi se kunnon ruoka ei mene alas. En minä itsekään söisi ruokaa, jos pöydät ja kaapit olis täynnä herkkuja. 

Ja toinen juttu on tämä omaisten samaa aikaan paikalla olo... Jos sillä muorilla ei ole tyyliin, kun se ruuan lämmitys ja korkeintaan päiväliuskasta lääkkeen anto, niin miksi sitä käyntiä ei voi perua? Se on äärimmäisen turhauttavaa ja jotenkin noloakin pyyhältää sinne omaisten keskelle (yleensä vieläpä vain arvoateltavaksi), kun muutenkin olet aikatauluista myöhässä ja sitten ajat jonnekin pidemmälle tekemään turhaan sen, minkä ne omaiset olis saaneet tehtyä. Sitten koitetaan selitellä, että kun ei tiedetä millon hoitajat tulee, niin ei tiedetä perua... No onhan se puhelin keksitty! Tai sitten vedotaan aina siihen, että kun se muori maksaa siitä. No maksaa, mutta jos se käynti nyt sillon tällön perutaan, niin se ei liene niin kova taloudellinen tappio ole, jos laskee mikä yhden käynnin hinnaksi jää kuukausilaskutusasiakkailla.

Sama näiden vaatimusten kanssa. Miksi hoitajien pitää passata se muori heti ihan toimettomaksi vaan passaamisen ilosta? Ei hoitajat ole mitään palvelijoita ja jos palvelijan haluaa, niin sen voi tilata muualta. Jos se muori esim. haravoi ja luo lunta itsekseen, niin mikä ihmeen järki siinä on, että hoitajat käy sillon keittämässä kahvia ja tekemässä voileipää (tosi juttu), vaikka se muori pystyy tekemään sen itsekin? Tai vaaditaan tarkistuskäyntejä vaan sen takia ettei muori kaadu... No se muori voi kaatua saman tien sen jälkeen, kun hoitaja lähtee ovesta ulos, joten ei se ole mikään käynnin syy, jos muuten pärjäilee itsekseen. Jos tarkistuskäynti kestää sen tyyliin max 10 min (koska ei ole muuta todellista avuntarvetta), niin siinä jää vielä aika monta tuntia aikaa kupsahdella. Mutta kuluttaa turhaan aikaa niiltä, joilla on todellinen avun tarve.

Joskus sitä kyllä miettii, hoidetaanko me todella sitä asiakasta vai omaisia ja eikö omaisilla ole mitään tolkkua vaatimustensa kanssa. Joskus vois miettiä, onko niissä vaatimuksisaa oikeesti järkeä, vai vaan halu pompotella hoitajia ajatuksella "koska me voidaan". Parempaan lopputulokseen pääsis, jos hoidettas sitä asiakaasta yhdessä ja yhteisymmärryksessä, eikä vaan ladeltais ohjeita ja määräyksiä hoitajille ikään kuin heillä ei olis minkäänlaista järkeä omassa päässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Kotihoidon konkari

Paljon pohdituttavaa tekstiä, itselleni ei aloituksesta tullut mieleen että olisi kyseessä välinpitämättömyyttä tai mielikuvituksen puutetta, nii kuin jotkut täällä mainitsevat.

Tosi ongelmia mitä itsellenikin tullut vastaan useasti, ja tällöin aina pohdituttaa tämä itsemääräämis oikeus. Omaisten kanssa on tullut otettua yhteen enemmän tai vähemmän, onneksi kuitenkin tilanteet päätyneet toistaiseksi hyvin ja olen saanut heidät ymmärtämään asioita eri näkökannalta. Olen todennut, että usein omaiset ovat niin hankalia koska heillä on hätä läheisensä pärjäämisestä. Silloin terve maalaisjärkikin usein hämärtyy ja tulee ajateltua asioita ns. Terveen ja työssäkäyvän ihmisen näkökannalta, eikä niinkään elämänsä ehtoota, sairaan ihmisen näkökulmasta.

Olen todennut itse, että usein keskustelu omaisten kanssa asioista siten kuten ne ovat, on se paras tapa ainakin itselle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Minä

Itse ainakin aion elää loppuelämäni juuri niinnkuin tahdon. Jos minusta tuntuu etten halua ulos, ja haluan pelata pleikkaa aamusta iltaan vielä silloinkin, niin kotihoitaja on hyvä, avaa oven ja lähtee menemään. Otan ne pillerit ajallaan juu, mutta ruokailen silloin kun siltä tuntuu. Kuten olen tehnyt tähänkin asti.

Ja sukulaiset kannattaa erkaannuttaa jo ajoissa, jotteivat ole jaloissa pyörimässä myöhemmin.
 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Lähikotihoitaja

Tosi on osalla meidänkin asiakkaista, että omaiset antavat mitä hullumpia määräyksiä ja ohjeita. Siinä on vanhuksen itsemääräämisoikeus täys nolla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Sekä omainen/hoitaja

Puhukaa lapsienne kanssa jo hyvissä ajoin miten haluatte että teitä hoidetaan.laittakaa yhdessä myös paperille,ainakin tärkeimmät asiat hoitotahdoksi, että myös hoitajat tietävät. Jos yritetään sopuisasti , ilman riitelyjä  hoitaa asiakas..niin hänenkin parempi olla.nimim.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Hoitsu

Itse kyllä annan vanhuksen valita mitä syö aamupalaksi.Omaisten huomioita en tässä en tässä ajattele,vanhuksen sana painaa enemmän,jos yleensä pystyy itse päättämään vielä päättämään asioistaan.Voi olla ettei he ole koskaan syöneet puuroa aamupalaksi vaan ihan jotain muuta.eikö ole pääasia että vanhus syö sentään jotain.Omaiset joskus eivät vaan ymmärrä ja näin puuttuvat asioihin .Yleensä keskustelu omaisten kanssa auttaa asioihin

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest KSH

Itse olen joutunut kerran urallani(kotihoito) viemään asiakkaan väkisin suihkuun. Kysyinpä vielä esimieheltä saanko viedä tämän vanhuksen pesulle kun häntä ei oltu pesty moneen kuukauteen. Asiakas oli aggressiivinen ja väkivaltainen eikä kukaan ollut siksi häntä uskaltanut pestä. 

No kolme hoitajaa siihen tarvittiin että saatin hänet suihkutettua. Koko pesun ajan vanhus huusi hysteerisesti, löi ja potki hoitajia ja pyysi apua huutaen poliisia. Tuntui todella pahalta vaikka ajatus oli hyvä.

Siinä tilanteessa mietin missä menee raja itsemäärämisoikeuden ja sen ohittamisen välillä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
jupet

Lain kannalta noin ei saa tehdä. Tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan antaa lähinnä mielenterveyslain nojalla lääkärin nimenomaisesta määräyksestä silloin kun hoitamatta jättäminen oleellisesti vaarantaisi potilaan (ja/tai muiden) terveyttä. Eli likainen ja haiseva saa noin lain mukaan olla ihan vapaasti jos haluaa. 

Käytännön tasolla kyllä esim. muistisairaan perushygieniasta on voitava huolehtia, laki vaan ei oikei huomioi näitä asiota...

Ja akuutisti henkeä uhkaavat tilanteet (trauma, sydäninfarkti jne.) tietysti hoidetaan vaikka potilas ei sen hetkisen tilansa vuoksi kykenisi yhteistyöhön.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Jep

Tämä oli oikein valaiseva ketju, asialla on todella monta puolta. 

Jos omaiset kerran noin paljon hankaloittavat hoitajien työntekoa ja vievät vanhukselta itsemääräämisoikeuden, niin on todellakin aiheellista selittää heille tämä itsemääräämisoikeuden käsite.  Ja siis laitettava heillekin rajat.  Ja luulisi teidän hieman ymmärtävän, miksi omaiset ovat nyt tarkkana. Media on nostanut niin monta epäkohtaa esille. 

Omaisena toivoisin kuitenkin, ettei jätetä tämän itsemääräämisoikeuden varjolla ihmisiä oman onnensa nojaan, esim. että sinne suihkuun houkuteltais ja käytettäisiin sitä ammattitaitoa ennenkuin tilanne menee noin pahaksi kuten KSH kuvasi.  

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Nipsu

En ikinä unohda opiskeluaikana, kun tein asiakkaalle puuron, laitoin puuron esille sopalla ja baanaaninpaloilla. Samaan aikaan omainen tuli käymään ja ihasteli, kuinka kaunis puuroannos on. Samaa mieltä oli myös asiakas, ei aina pelkkää voisilmää. Aikaakaan tämä puurokulhon visuaalinenasettelu ei vienyt normaalia enenpää. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Petite Infirmieré

Tosi on, näkyy meilläkin tehostetussa... pitää laittaa happiviikset kun vaimo tahtoo, laittaa tietynlainen paita päälle kun puoliso on määrännyt, herätä ja käydä vessassa silloin kun puoliso tahtoo (viis siitä onko oikeasti hätä), hommata kuulolaite kun omaiset tahtoo (vaikka edelliset kaksi on varmaan syystä hukassa) jnejne... yksi asukas toteaakin nykyään ikävä kyllä aika usein ”tehkää kuten tahdotte”, koska tietää että muuten hoitaja ajautuisi ikävästi asukkaan ja omaisen väliin. Ja siitä puolestaan saa helposti väännön aikaiseksi, tai ainakin haukut, kun omainen mielestään tietää kaiken niiiin paljon paremmin. 

 

Ps. Visuaalisuus on toki yksi juttu. Mut sit on niitäkin et ei vaan kertakaikkiaan tykkää jostain. Esim. kerran oli mummo, joka oli ehkä joskus joo tykännyt karpalomehusta, mutta enää ei. Mutta omaisethan kantoi sitä kuitenkin ihan litra kaupalla, ja _vaati_ juottamaan. Oli ihan työn ja tuskan takana muistaakseni saada ymmärtämään että kun äitinne ei vaan halua juoda näitä! Tai esim. meillä on pari asukasta, jotka on ilmaisseet että ei ole oikein koskaan tykännyt puurosta. Niin ei me sitten väkisin tupata, ennemmin tarjotaan sellasta mikä maistuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nasusa

Joopajoo, ihannehan olisi että meiltä hoitajilta löytyisi tarpeeksi kärsivällisyyttä, empatiaa ja viisautta että saatais ne tilanteet hoidettua niin omaisten kuin asiakkaiden/potilaiden kannalta siten, ettei kenenkään rajoja tarvitsisi tarpeettomasti loukata. Omasta mielestäni tämä on hoitajan työssä se raskain osio; loputonta neuvottelua, kuuntelua, ymmärtämistä, joustamista, etsimistä ja ohjaamista. Palkitsevaahan se tietty myös on onnistuessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

×
×
  • Create New...